Ulkoilua rannalla..

 Monet eivät uskalla olla onnellisia, koska olisivat silloin vaarassa tulla onnettomiksi. "Martin Descalzo"
Vuosi 2017 oli päättymäisillään kun suuntasimme matkamme Porkkalanniemeen. Lähdimme matkaan Kipparinna siskon perheen kanssa. Vettä ei satanut ainakaan lähtiessä luontoon. Ilma oli kaunis mutta sateen uhka leijui päällämme. Päätimme mennä tällä kertaa grillaamaan hiukan eri paikkaan kuin yleinsä, eli nyt menimme Luotsiaseman viereen. Mahtavat kalliot ja maisemat. Tuijottelimme aikamme merelle ja mietimme mitä kaikkia tuttuja paikkoja täältä näimmekään. Inkoon piiput olivat näkyvissä ja tuttu merenselkä myöskin, Linlo oli myöskin lähellä. Linlossa varmasti pyrimme käymään kaudella 2018 veneellä ja ehkä jopa autolla.... Mutta tuo merelle tuijottelu on lähes terapeuttista toimintaa. Ajatukset lepäävät kun tuollainen kesyttämätön maisema on edessä. Aallokon äänet ovat parasta rentoutus musiikkia jota tiedän. Olisin halunnut lennättää Dronea täällä mutta, lentokieltoalue esti näiden maisemien tallentamisen ilmasta käsin.

Vuoden viimeiset nuotio makkarat maistuivat todella hyviltä. Pääsimme grillipaikalla edellisen grillaajan hiilloksia hyödyntämään. Ei muuta kuin makkarat tulille, kuksaan glögiä ja hyviä tarinoita perheen, kavereiden ja anopin seurassa. Nuotiopaikka oli todella hyväkuntoinen ja uuden oloinen. Ja heti meidän jälkeen sinne tulikin jo seuraava perhe. Kyllä meidän kelpaa kun monessa paikassa löytyy ilmaisia nuotiopaikkoja. Ja tämä luonto on kanssa hieno. Kalliota, metsää, kunnolliset polut jne. Kipparinna kulki polkujen ulkopuolella ja keräsi sieniä matkallaan. Pientä kävelyä ja jouluisten kinkkujen sulattelua tämäkin hetki. Loppu matkan kuljimmekin tuota isoa polkua pitkin tielle jonka varrella automme olivat ja vasta nyt alkoi sataa räntää päällemme. Oli mukava istua lämpimään autoon  ulkoilun päätteeksi. Olin kyllä päivän päätteeksi onnellinen tästäkin yhteisestä ulkoilu asiasta.

 Uudenvuoden aattona lähti poikamme SuperParkiin kuluttamaan ylimääräistä energiaansa serkkunsa kanssa. Itse vein pojat tuonne ja palasin sitten veneemme talvisäilytyspaikalle, Suomenojan venesatamaan. Family Cruiserimme makaa täällä peitteiden alla. Ja onneksi peitteet olivat kunnolla veneen yllä. Samalla sukelsin veneeseen tarkistamaan veneen kunnos sisäpuolelta ja hyvinhän siellä voidaan.

Täällä Suomenojalla pääsin vihdoin lentelemään Dronella yllä veneiden. Helppo tarkistaa näin lintuperspektiiivstä veneiden pressujen kunto. Yllättävän hyvin veneiden päällä olevat pressut ovat paikoillaan. Nyt olisi tarkoitus lennellä useamminkin eri satamissa ja luonnon helmassa.

Minulla hiukan alkaa nyt jo sormet syyhytä veneen kevät kunnostukseen. Jos talvi jatkuu näin vähä lumisena ja -jäisenä niin vesille pääsen pikaisesti, ehkä jopa toukokuun alussa. Olisi niin paljon tehtävää ja aurinkokin alkaa paistaa joka päivä pidemmän aikaa meille pohjolan asukeille.