Joko olisi aika? Vai vieläkö olisi haluja jäljellä... Veneillä

" Hän on mukava, mutta ottaa helposti nokkaansa...joka muuten on hyvin sievä!- ( Asterix ja Kleopatra ) "

Lokakuun viimeisiä viedään varsin kauniilla ilmalla. Ihan pakkasen puolelle ei tänään ole päivä vielä mennyt satamassamme, Onneksi... Veneen nostaminenkin on jo varattu. Kuljetus Kartunen tulee nostamaan veneemme kuten aina ennenkin. Onneksi sataman vaihtaminen ei vaikuttanut tähän meidän luottoammattilaiselta saamaan palveluun.

No, nyt paistaa aurinko eikä tuuli kiusaa meitä. tämän takia on aika jo valmistautua tulevaan talveen. Veneemme masto olisi saatava pois tieltä ennen itse rakkaan veneemme nousemista talviteloille.

Satamasta oli aivan pakko päästä pyörähtämässä laitureiden ulkopuolelle. Ei liikaa mutta sillain, että voi sanoa olleensa "veneilemässä". Eihän siellä turhan lämmintä ollutkaan vaikka uusi Planar-lämmittimemme puhalsi lämmintä veneeseen. Ajan pääsääntöisesti aina kun mahdollista oma kuuppa ulkona. Nyt tämä pieni pyörähdys laittoi oman nokkani vuotamaan vuolaana. Äkkiä siis takaisin rannan tuntumaan ja keskittymään edessä olevaan tehtävään. Nyt kyllä oikeasti teki mieli mennä retkelle lähisaaristoon. Olen lukenut kateellisena toisten veneilijöiden päivityksiä joissa porukka on viettämässä viikonloppua saaristossa. Pitäisikö itsekin siirtää tulevaa veneen nostamista viikolla eteenpäin?

Maston kaatamiseen saimme Kipparinnan kanssa apua vanhalta naapuriltamme, reipas meripartiolainen oli "aina valmiina" kuten kunnon partiolainen on pyynnön käydessä. Saimme kyllä häneltä osaksemme pientä suunsoittoa maston koosta ja purjeestamme. Ovat ilmeisesti pieniä verrattuna heidän lippukunnan veneeseen. Pienuudesta on omat etunsa. Maston kaataminen ja siirtäminen talvisäilöön onnistuu omin avuin helposti.
Kipparinna onkin jo tottunut tähän maston kaatamiseen tai nostamiseen pystyyn. Jo kaksi kautta olemme hoitaneet tämän tehtävän. Tälle talvikaudelle veneemme nousee aivan meidän kodin viereiselle satama-alueelle jolloin voimme Kipparinnan kanssa viettää aikaamme veneellämme myös talvella. Melkoinen muutos siihen kun ensimmäisellä kaudella tämä oli Porvoossa. Viime vuonna jo talvehti Suomenojalla ja nyt vielä vähän lähempänä. Tämän sijainnin ansiosta veneellä poikkeaminen nopeastikin onnistuu helpommin ja voi olla askareiden kannalta todella iso juttu....

 Meillä oli käytössä Kipparinnan auto jota jotkut nimittelevät pieneksi. Silti matkaan mahtui mukaan yksi perämoottori joka kuuluu meidän Iines-kumiveneeseen ja Leaninan patjastoa. Vain keulakajuutan patjat haettava erikseen. Pipo päässä ja kaulaliina kaulassa muutama sata metriä sujui hyvin eikä rannalla edes ollut niin kylmä kuin veneellä pyörähtäessä.

Haluja veneilyyn olisi, mutta millä saisi kautta jatkettua pidempään kuin tänä vuonna? Meillä elokuu ja osin syyskuussakin Leaninan sievä nokka on ollut kohti seikkailuita. Syyskuun puolesta välistä kauden loppumiseen saakka olisi viikonloppuja paljolti käytettävissä jollei lasten harrastukset tulisi väliin. Varmasti lapset voisivat olla pois treeneistä tai sitten mummilla "hoidossa" jos olisimme merellä ilman heitä.

Nyt Family Cruiserimme on alastoman oloisena laiturissa odottelemassa kuivalle pääsemistä. Välillä mietimme jos jättäisimme maston pois kesällä. Nyt näkee miltä veneemme näyttäisi ilman mastoa. Kumpi olisi parempi? Mastolla vai ilman.... Ja minkä värin valitsisimme talven aikana kuomulle?

Alavilla mailla hallan vaara....

Päivitettyä venetelinettä

"Perjantaina laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina." - Suomalainen sananparsi 

On vihdoinkin legendaarisen lauseen " alavilla mailla hallan vaara... " aika. Sehän tarkoittaa meille itse kullekin erilaisia asioita. Itselläni kaupunkilais kollilla, tarkoitus koskee lähinnä meidän veneily kauden lopun alkua. Pitäisi harkita oman veneen talviaskareiden aloittamista. Silti on vielä monta monituista asiaa ennen kuin voin keskittyä omiin askareihin. 

Perjantai syyskuun viimeinen viikonloppu koitti. Kipparinna oli viisaasti päättänyt meidän haluavan tarjota apua hänen isälleen. Onhan tuolla appiukon mökillä syksylläkin tekemistä useammallekin ihmiselle. Perjantaina saavuimme jo pimenevään syysiltaan mökin pihalle eikä silloin ollut allekirjoittaneella mitään muuta mielessä kuin.... milloin pääsen nukkumaan. 


Perjantain ja lauantain välinen yö olikin sitten ensimmäinen pakkasyö kesän jälkeen. Ennen nukkumaan menemistä oli ilma painunut selkeästi pakkaselle ja yöllä pakkasta olikin ollut jonkin verran. Komea oli kyllä täällä maalla tähtitaivas. Ei kaupungin valot häirinneet tähtiloistoa. 

Aamu koitti aikanaan ja aamupalapöydässä alkoi meidän nuori kipparin alku kysellä verkkojen laskemisesta ukiltaan. Mutta ennen verkkoja olikin työlistalla paljon muutakin edessä. Muutama puu oli kaatunut tuulissa ja ne piti katkoa ja tuoda metsästä pois, kalusteita piti peitellä ja veneet tyhjentää vedestä. Ja veneestä löytyikin sitten pojalle yllätys. Veneen pohjalla oli jääpinta. 

Onneksi tuo jää saatiin pois helpolla. Tämän jälkeen kokeiltiin veneen korjattua talvisäilytys paikkaa joka näytti toimivalta. Lopulta koitti hetki jota poikanen oli odottanut pitkään, verkkojen laskeminen. Vaatetta lisää päälle ja matka järven selälle alkoi. Suuret olivat odotukset verkoille eikä sunnuntaina tarvinnut pettyä kun verkot nousivat ylös. Kalansaalis oli ihan riittävä ja monipuolinen. Isoja asioita pojalle tällaiset hetket. Olemme niin julmia meidän nuorta kalastajaa kohden, että hän joutui itse perkaamaan kalansa. Apua kuitenkin oli tarjolla. 

Koko viikonloppu oli vallan tehokas, minä laiskana olin herännyt lauantaiksi appiukon avuksi. Hommat saatiin lähes valmiiksi, veneen nostaminen vedestä jäi perinteisesti syyslomaksi. Samoihin aikoihin nousee meidän oma putput veneemme uuden sataman pukeille. 

Sunnuntaina kotiin päästyämme olimme raittiista syysilmasta hiukan väsyneitä. Ja koiramme katosivat kotona sänkyihin nukkumaan. Olivat käpertyneitä päiväpeittojen ja koristetyynyjen lämpöön. Me ihmiset pistimme saunan lämpimäksi ja takkaan tulen.

Tuli hyvä ja lämmin mieli kun olimme saaneet nauttia syksyisestä järvimaisemasta. Vaikka suomalainen sananlasku tuossa alussa laiskuudesta kertoikin niin emme ehdi laiskistumaan kun on avoin mieli. Tekemistä ja erilaisia askareita on tarjolla itsellä ja tuttavilla. Onneksi niin, harrastukset ja työt pitävät mielen virkeinä...

"Mä tahdon kanssas kodin lämpöisen varaavassa takassa kuivaa koivua, oi kulta tulta tasaista"