Loppu kesän menoja

 

Tässä on taas ollut niin kaikenlaista. Välillä aurinko hellii ja välillä ei. Monena iltana olemme olleet veneellä "mökkeilemässä" ja uimassa. Ja viikonloppuna on sitten ollut tuulta ja kurjaa ilmaa. Silloin kävimme jopa sisämaan puolella Lahdessa. Päästiin uimaan jopa lampeen. Lisäksi seuran keskiviikko kilpailut on alkaneet. Minä, joka en uskonut kilpailevani veneellä oikein innolla odotan kilpailuita. 

Onneksi on sattunut hyviäkin ilmoja viikonlopulle. Silloin on mentävä kauas pois.  Meidän alueen paras septin tyhjennys löytyy Soukasta, matkan varrelta.  Usein on helpompi tehdä tämä operaatio lähtiessä kun vain ottaa sen ajan. Kotiin palatessa on aina niin kiirettä.... Meidän veneessä tyhjennys tapahtuu aina virallisilla septitankeilla eikä koskaan mereen. 

Olemme kesän alussa liittyneet uuteen seuraan ja nyt tutustumme seuran saariin. Tälläkin jo menneenä viikonloppuna pääsimme meille uuteen paikkaan. Vaikka saaren toisella puolella puhalsi noin 9m/s ei laiturissa siitä ollut oikein tietoakaan. 

Veneellä syödään yleensä hyvin ja mahdollisuuksien mukaan ulkona. Välillä luonto tarjoaa paljonkin nähtävää. Tällä kertaa lintuja oli niin paljon kaikenlaisia ettei pään sääntelystä tahtonut tulla loppua.

Meillä varsinkin Kipparinna nauttii uimisesta meressä. Itsekin olen hiljalleen päässyt meren kanssa sopuun ja voin uida siellä. Vielä meri on noin 20 astetta eikä paikat jäädy.... Tämäkin paikka oli mahta uimiseen. Kapea Salmi jossa iso meri toisella puolella ja pieni väylä toisella puolella. 

Lähdimme täältä kotiin pientä väylää kohti Porkkala Marin satamaa josta sitten kohti Espoota. Vähän jännitti kun ei ollut liian syvä tämä alkupätkä reitistä. Mutta oli kaunista. Sitten kun päästiin lähemmäksi Lähteellä niin menimmekin loppu reissun koti satamaan saakka purjeilla. 

Arjen ihanuus

Loma päättyi ja arki alkoi. Itse pidän kovasti ihan perus arjesta. Yhteisen lomamme jälkeen kipparinna lähti isänsä mökille, kuten tavallista. Eli itselleni jäi aikaa pehmeälle laskulle töihin. Onneksi pääsin veneelle muutaman kerran tälläkin viikolla. Loman jälkeen partakone oli jäänyt veneelle ja kun oma turpa alkoi olla ruokottoman näköinen oli pakko käydä veneellä. Tietenkin veneen yrttitarha kaipasi huomiota. Basilikat olivat melkein nuukahtaneet loman jälkeen. 

Onneksi pääsin myös purjehtimaan. Ssai nuoren purjehtijan seurakseni. Hänen kanssaan ollaan tänä kesänä jo purjehdittu seuran keskiviikko kisat. 

Tuulen piti olla mukavan tasan 4 m/s jostain lännen suunnasta. Kuten tänä vuonna on kuitenkin ollut tapana tuulta oli noin 2-3 m/s enemmän kuin ennusteissa luvataan. Ja puuskat tietenkin päälle. Silti oli mukava purjehtia Pentalan ympäri kauniina päivänä.  On se uskomatonta miten tuuli käyttäytyy saaristossa. Tälläkin kierroksella tuuli oli lähes koko ajan sivusta vaikka teimme täyden kierroksen. En aina ymmärrä miten se on mahdollista. Ja toinen ihmetyksen aihe oli miksi vieressä olevassa saaressa viiri näyttää tuulen suunnan erilaiseksi kuin tuuli mittarimme...

Eilen pääsimme sitten taas vesille kipparinnan kanssa. Edellisestä purjehduksestani oli kulunut jo viikko. Oli korkea aika päästä taas merelle. Nyt tuuli ihan suoraan nenään kun painoimme kohti merta. Selän takana pilvet alkoivat kerääntyä sekä tummua uhkaavasti. Supersää uhkaili isolla sateella. No, kipparinna piti nenänsä suunnattuna tiukasti merelle ja aurinkoon.  Emme kuitenkaan jaksaneet painella pitälle koska oli sateen uhkaa. Päätimme kääntyä takaisin ja liikkua purjeilla hetken. Päätimme mennä ankkuriin johonkin soukan eteen. Olisiko se Kasavuoren juurella vai jopa Kirkkonummen puolella. Valitsimme sen Kirkkonummen puolen ja sinne ei sade ainakaan vielä yltänyt. 

Lopulta saimme ankkurin pohjaan. Aloin valmistaa ruokaa heti ja kipparinna valmistautui uintiin. Merivesi oli mukavat 23 astetta eikä levää missään.  Ruoka lämpeni ja istahdin avotilaan. Ensimmäiset sadepisarat tipahtivat päälaen tuuheaan tukkaani ( kaljulleni ). Hoputin kipparinnaa uimaan ennen kuin kastuu.. 

No, ruokailun jälkeen ilma muuttui taas aurinkoiseksi ja oli mukava pulahtaa itsekin mereen. Joskus nämä ihan lähi alueilla tapahtuvat veneilyt voivat olla mitä parhaimpia kokemuksia. Tämäkin kerta osoitti sen. Meri oli lämmintä ja saimme olla aivan rauhassa ilman mitään suuria suoritus paineita.

Olemme päättäneet että joskus vielä jäämme tähän lahteen ankkuriin yöksi. Kotisatama näkyy mutta olemme kuitenkin niin kaukana merellä. 

Ei aina tarvitse mennä " merta edemmäs kalaan" kun monesti voi päästä lähelläkin samaan tunnelmaan kuin rankan veneilyn jälkeen. Arki ja rajatumpi aikataulu on joskus ihanaa kun sen oikein ymmärtää.