Aamulla lähdimme melkoisen aikaisin satamasta tänne Seiliin. Meitä lähti samaan aikaan kaksi muutakin venettä samaan paikkaan. Ajoimme peräkkäin pitkillä välimatkoilla. Joku kävi hakemassa polttoainetta. Mekin kävimme tyhjentämässä septin Korppoströmin satamassa. Aina kun tarjoutuu mahdollisuus tyhjentää oikeaan paikkaan septi niin se kannattaa. Matkalla taas siirryimme väylän reunaan. Kipparinna sekä koirat kävivät uimassa lämpimässä vedessä. Ja aurinko kuivasi reippaat uimarit omalla energiallaan. On se ihme mitä uiminen tekee, Kipparinna rauhoittui ja koirat riehaantuivat. Koirilla alkoi leikit veneen kannella ja piti oikein tarkkailla että, pysyivät kannella. Kipparinna taas jäi uimatasolle istumaan ja nauttimaan kivennäisvettä auringon helliessä ihoa.
Luontopolun jälkeen uintia, taas.... Ja lasillinen raikasta valkoviiniä ja kivennäisvettä. Muutaman pasianssinkin ehtii pelaamaan ennen saunomista. Illalla painelimme saunoihimme. Miesten sauna oli vanhassa talossa ja tarjosi mahtavat löylyt. Toki kun talo on vanha niin olivat pesutilatkin nähneet jo parhaat päivänsä. Silti siellä oli mukava olla. Saunoissa on aina parhaat tarinat tarjolla. Niin tälläkin kertaa juttu soljui kanssa veneilijöiden kesken. Takaisin veneelle päästyä piti päästä heti uimaan uudelleen.
Seili oli meille tosiaan uusi kokemus. Tosi mukava saapuminen satamaan. Paikkoja hyvin laiturissa ja reippaita partiolaisia auttamassa saapumisessa. Saimme naapuriveneeksi samat ketkä olivat lähteneet aamulla samasta paikasta liikenteeseen. Ennen kuin pystyimme tekemään saareen tutustumista oli kaikkien meidän venekunnan matkustajien käytävä uimassa. Tässä lahdessa vesi oli todellakin lämmintä. Kipparinna ui yhdessä nuoren Kipparinnan alun kanssa siihen saakka kunnes sain ruoan pöytään. Hyvä ruoka, parempi mieli toimii tässäkin tapauksessa. Iloisen masun kanssa on mukavampi käydä kävelyllä.
Saaren historia vetää hiljaiseksi on spitaalisia ja mielisairaita. Kannattaa tutustua Seilin historiaan. Huikea paikka. Melkein tuntee edellisten sukupolvien läsnäolon täällä kulkiessa.
No, ruokailun jälkeen lähdimmekin kiertämään helteessä luontopolkua. Oli hyvä päästä metsän katveeseen viileään. Vaihtelevaa maastoa ja maisemia tämän polun varrella. Näimmepä myös kyyn kiipeämässä nuorta puuta pitkin ylöspäin. En muista vastaavaa aikaisemmin nähneeni. Heti tuli mieleen Indiana Jones elokuvat ja niiden käärme ja ötökkä kohtaukset. Toi kiipeilevä käärme odotti varmasti jotain minuakin isompaa paistia jonka päälle hypätä.
Luontopolku päättyi Seilin kirkon pihalle. Valitettavasti kirkkoon emme päässeet sisälle kun ovi oli lukossa. Pihalla vain kiertelyä ja istumista. Kaunis kirkko kyllä kyseessä ja iso.
Kannatti kyllä tulla käymään. Ja tulemme kyllä käymään toistamiseenkin tulevien vuosien aikana. Aamulla lähdemme sitten seuraavaan paikkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti