Loman lopetus ja paluu kotiin

Aamulla aikaisin, ehkä jopa klo 8 pääsimme lähtemään kohti kotia. On heinäkuun 30. päivä eikä ainakaan alkuun ole liikaa aurinkoa.  Tuulee vähän ja sekin on vastainen tuuli. Eli menemme sitten koneelle ja katsomme saadaanko purjeita esille ollenkaan. Hangon itäisellä on vain vähän edellisen päivän vanhaa aaltoa ja päätimme mennä aivan sisäisintä reittiä kohti Tammisaaren saaristoa. 

Aamulla lähtiessä tarkistuslistalla on aina öljyt ja moottorin yleisilme. Lisäksi tulee tarkistettua vähintään pari kertaa viikossa polttoaineen määrä. Nyt sitä oli vähintään riittävästi kotimatkalle.  Matka sujui hyvin ja aurinkokin pääsi välillä hellimään matkan rasittamia vartaloitamme. Vähitellen tulimme Rödjanin kohdalle jossa alkoi jo nälkä kiusaamaan matkalaisia. Kipparinna vastasi ohjaamisesta ja minulle iski keittiö vuoro. Jälkiruoka teen jälkeen olikin taas ajettava sivulle väylästä ja "heitettävä" Kipparinna mereen jäähylle. Oikeasti hän vaatimalla vaati mereen pääsemistä. Uinnin jälkeen olikin hänen hyvä mennä ruokaperäisille. Siinä missä väylä kohtaa Jussaröltä tulevan väylän avasin purjeet koska nyt oli siihen mahdollisuus. Pääsin sitä suoraa purjeiden kanssa etenemään varmaan kolmesta viiteen mailia mutta tuuli loppui taas kokonaan. Yksi toisensa jälkeen edellä olevat veneet laskivat purjeet alas. Ennen Olympiaväylää mietin reitti vaihtoehtoja. Porkkalan päällä oli todella synkät pilvet eikä muutkaan samaan suuntaan menevät menneet sinne vaan matkasivat kohti Barösundia. Kipparinnakin nousi punkasta ennen lossia. Nyt tarkistin uudelleen polttoaine tilanteen. Olisi ollut helppo pysähtyä tankkaamaan. Onneksi sitä oli vielä riittävästi...... Inkoon väylän risteyksessä saimme taas purjeet esille. Saimme jopa pienen kisan aikaan muutaman toisenkin purjeveneen kanssa, kunnes tuuli kääntyi suoraan idästä tulevaksi. Ja veneenne keula oli siis suoraan vastatuuleen.Porkkalanselkä menikin tosi hyvällä sivuvastaisella tuulella ja vauhtia sekä kallistuksia riitti. Ikävän voimakas tuuli jota tehostivat erittäin runsaat puuskat. Lähteelän jälkeen tuuli oli taas täysin vastainen ja aallokko oli isohkoa.  Eli moottorilla mentiin kuten suurin osa samaan suuntaan menevistä. Lopulta olimme kotisatamassa. Päivän matka oli 65,1 mailia ja matka-aika 12 h 17 min. Polttoainetta jäi runsaa 3-5 litraa jäljelle. Tämä johtui täysin siitä vasta-aallokkoon ajamisesta ja omasta laiskuudesta tankkaamisen kanssa. Nyt oli taas hyvä mahdollisuus käydä hakemassa Neste My polttoainetta tankkiin.

"Yllättäen" emme voineet lähteä kotiin ennen kuin Kipparinna oli uinut kotivesillä hänen loman loppumisen kunniaksi. Laiturilta lähtiessä oli portin avavin jäänyt veneeseen ja se aiheutti palaamisen veneelle. Onneksi kuskimme ei ollut vielä saapunut hakemaan meitä kotiin.

Lomalla olimme 21 yötä veneellä. Tätä olisi voinut jatkaa vielä. Onneksi minun loma jatkuu ja lähtisin pikaisesti "äijä" porukan kanssa merelle. 
 

Mustikoita, hellettä, hikeä ja vaellusta

Vihdoin olimme vain aikuisten seurassa. Toki lasten seurakin on mukavaa silti aikuisten seura on erilaista mukavaa. Helle piti meille edelleen seuraa. Tarkoituksenamme oli mennä kohti länttä seuran saarelle. Tämä suljettiin nopeasti pois koska olisi ollut vastainen tuuli sekä mennessä että, palatessa seuraavana päivänä. Päätimme siis suunnistaa kohti itää ja Jussarön viereen toiselle seuran saarelle. Luonnollisesti päätimme uida kesken matkan tyynessä meressä. Autopilotti hoitaa hyvin veneen ohjaamisen ja itselle jäi aikaa enemmän seurusteluun.

Päivällisen jälkeen oli aika nauttia kauden ensimmäinen mustikka piirakka. Kipparinna ja kaverimme poimivat mustikoita ja me miehet hoidimme piirakan paistamisen. Ai että,  kuinka maukasta tuollainen lähiruoka onkaan. Ennen saunaa uimme veneen perästä lähes liian lämpöisessä meressä. Sinileväkään ei haitannut uimareita. 

Meillä on seuran saaressa uusi sauna josta on taivaalliset maisemat merenlahdelle. Tämän lisäsi saunan löylyt ovat samettisen pehmeitä. Kyllä siinä meidän kaikkien kelpasi nautiskella saunaan rentouttavasta tunnelmasta illan saapuessa satamaan. Loppu ilta menikin korttia pelaillessa ja nauttiessamme virvoitusjuomaa.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja lähdimme vihdoin purjeilla liikkeelle. Painelimme sisäväylää pitkin Hankoon ja ehdimme perille ennen sadekuuroja. Tuuli olikin noussut melkoisen mukavaksi matkan aikana ja tämä paluu matka menikin nopeasti. Kaverimme lähtivät kotiinsa lastensa seuraksi ja me jäimme ihan kaksistaan veneelle. Kipparinna olisi halunnut lähteä vielä toisaalle mutta päätimme kuitenkin jäädä satamaan yöksi. Katsoisimme sitten seuraavana aamuna minne mennä. 

No, siinähän kävi niin että illalla saunan aikana oli tuuli jo noussut Hangossa melkoiseksi ja taivaalta saimme niskaamme muutamia sadekuuroja. Tämä keli muuttui vielä aamulla kurjemmaksi. Aamulla tuuli vähintään riittävästi, ellei jopa liikaa. Päätimme pitää Hanko päivän ja tutustua paikan nähtävyyksiin. Monta monituista kertaa olimme katsoneet Hangon lännen puolella olevia kallioita siitä ohitse veneillessämme. Nyt nopea vilkaisu nettiin kertoi sieltä löytyvän manner suomen eteläisin kärki. Sinne oli pakko päästä, google maps ei näyttänyt edes pahaa matkaa sinne. Ei muuta kuin eväät reppuun ja menoksi. Pieni sumun tapainen kosteus oli läsnä lähtiessämme ja ajattelimme kastuvamme matkalla täysin. Onneksi sade kiersi meidät mutta lämpöä riitti. Se matka mitä maps kertoi oli ihan toisenlainen kuin se mitä kävelimme. Kokonaiskävely matkaksi tuli 17 kilometriä ( edes/takas). Tuossa kävelyn aikana oli aikaa katsella maisemia sekä keskustella ihan kaikesta. Onneksi koirat olivat jo muutamaa päivää aikaisemmin lähteneet kotiin. Koirien kanssa tätä ei olisikaan pystynyt tekemään. Oli se Kipparinnankin kanssa haastavaa. Oma paitani oli tuon reissun jälkeen melkoisen suolaraitainen. 

Matkalla oli tarjolla kaikenlaista alustaa jalkojen alla. Oli laituria, asfalttia, hiekkatietä, pitkospuita, kivikkoa sekä kalliota. Kannattaa tehdä tämä matka kävellen taikka pyörällä. Näkee maisemia paljon paremmin kuin menemällä autolla tuonne lähelle. Monesti kävi niin että luuli jo olevansa perillä aivan kohta. Silti sieltä seuraavan mutkan takaa odotti toinen mutka ja seuraava. Ihan kiitettävästi täällä oli muitakin kävelijöitä. Täällä sai kuunnella useita eurooppalaisia kieliä paljon enemmän kuin suomea. Onko tämä liian tuttu paikka meille suomalaisille vai miksi emme ole tänne vaivautuneet. Meiltä oli jäänyt tämä paikka täysin unholaan aikaisemmin. Tänne kannattaa kyllä tulla uudelleenkin. Meidän alueen lähihistoria on vahvasti mukana koko kävelyn ajan. On venäjää, on saksaa, suomea tällä historiallisella kävelyllä. 

Paluumatkalla Kipparinna pulahti mereen laiturilta Tulliniemen alkupäässä. Ei uskoisi että tuolla tuuli 15-19 m/s kun merenpinta on tässä aivan tyyni. Meidän veneseurakaveri oli leija surffailemassa niemen toisella puolella ja oli ilmeisen vauhdikas päivä ollut heillä. 

Lopulta pääsimme Hangon keskustaan ja vatsa alkoi huutamaan ruokaa eväistä riippumatta. Löysimme pitserian ja painelimme sinne sisälle viileyteen syömään. Lopuksi vielä kiipesimme sataman viereiseen näköalatorniin. Samalla hetkellä saimme niskaamme melkoisen sadekuuron. Tässäkin kävi kuten aina ennenkin, "kesä kuivaa sen minkä kastelikin". Veneelle päästyämme olimme taas kuivissa vaateissa.  Illan saunan jälkeen olimme melkoisen valmiina sänkyyn.

 

Hanko, ilon ja auringon paikka

Seilin pysähdyksen jälkeen olikin meidän nuoriso-osaston aika suunnistaa kotimatkalle. Heidän toiveensa oli viimeiselle yöpymispaikalla Hanko. Niinkuin meidän nuori Kipparinna alku sanoo, " luonnonsatama minun makuun". Smutrongrundet, Hangon Itämeren Portti on siis paikka minne halusivat.  Kesän helteet hellivät meitä vieläkin ja tuulta oli vain nimeksi. Alkumatkan menimme rohkeasti moottorilla ja puolivälin jälkeen saimme purjeet esille. Oli taas hieno päivä olla vesillä. Hangon läntisen selän jälkeen tuuli loppui taas ja moottori laitettiin päälle. Ja taas Kipparinna sekä koirat vaativat päästä uimaan. Onneksi sinilevä ei haitannut tälläkään kertaa uimista. On siinä laumaa meressä yhtäaikaa. Siksi siis aina mentävä selkeästi väylän ulkopuolelle uimaan.

Hankoon saapuessamme saimme meille mieluisen paikan. Suoraan koirien ulkoilutus kallion kohdalle. Tässä pyrimme aina olemaan kun saavumme Hankoon veneellä.  Pieni välipala heti satamaan päästyä ja sitten koirien ulkoilutusta pitkin Hankoa. Lopuksi piti, siis aivan pakko, mennä Classic Pizzaan syömään. Tämä oli lapsille iloinen yllätys ja heidän hymy oli suuri. Tyttären ja Kipparinnan yhteinen loma toive on päästä Hangon sadesuihkuihin illalla. Niin nytkin kävi. Minä ja nuori herra pääsimme myös saunomaan. Ilmeisesti naisilla on kuitenkin paremmat maisemat saunalta kuin meillä miehillä. Onneksi saunassa oli porukkaan niin tuli taas juteltua muiden veneilijöiden kanssa erilaisista paikoista joissa itse kukin olemme olleet tämän kauden aikana. Mielestäni satamien saunojen parasta antia on juurikin tämä ajatusten vaihtaminen toisten veneilijöiden kanssa. 

Saunan jälkeen oli vuorossa nuorison kiusaamista. Eli siis " pakotimme " heidät seurustelemaan meidän vanhempien kanssa ja pelaamaan risti seiskaa. Tätä tuskaa helpottamaan tarjoilimme herkullisia Estrellan sipsejä sekä kyytipojaksi limua meille kaikille. Kenellekkään ei maistunut saunan jälkeen enään lasillista viiniä. Oli meillä kuitenkin ihan mukavaa yhteinen pelituokio. Lopulta nuoret painelivat omiin peteihin lukemaan ja katsomaan ohjelmiaan. Minä ja Kipparinna jäätiin sitten kaksistaan parantamaan maailmaa. Me pelaamme usein kaksistaan pasianssia. Minä pelaan " olan yli " kun Kipparinna on se varsinainen pelaaja. 

Seuraavana aamuna nuoret lähtivät kotiin ja olivat saaneet kuskiksi heidän isosiskon. Nappasivat vielä koirat mukaansa. Koirille alkaa tämä kaksi viikkoa olemaan ihan riittävä aika pienessä purressa. Vanhempi näistä koirista alkaa aina loman puolen välin kohdilla sanomaan ettei tämä vene-elämä ole aina niin mukavaa. 

Samalla kertaa kun nuoriso lähti kotiin saapuivat meidän ihanat kaverit veneellemme kyläilemään. Aivan parhautta.....