Hanko, ilon ja auringon paikka

Seilin pysähdyksen jälkeen olikin meidän nuoriso-osaston aika suunnistaa kotimatkalle. Heidän toiveensa oli viimeiselle yöpymispaikalla Hanko. Niinkuin meidän nuori Kipparinna alku sanoo, " luonnonsatama minun makuun". Smutrongrundet, Hangon Itämeren Portti on siis paikka minne halusivat.  Kesän helteet hellivät meitä vieläkin ja tuulta oli vain nimeksi. Alkumatkan menimme rohkeasti moottorilla ja puolivälin jälkeen saimme purjeet esille. Oli taas hieno päivä olla vesillä. Hangon läntisen selän jälkeen tuuli loppui taas ja moottori laitettiin päälle. Ja taas Kipparinna sekä koirat vaativat päästä uimaan. Onneksi sinilevä ei haitannut tälläkään kertaa uimista. On siinä laumaa meressä yhtäaikaa. Siksi siis aina mentävä selkeästi väylän ulkopuolelle uimaan.

Hankoon saapuessamme saimme meille mieluisen paikan. Suoraan koirien ulkoilutus kallion kohdalle. Tässä pyrimme aina olemaan kun saavumme Hankoon veneellä.  Pieni välipala heti satamaan päästyä ja sitten koirien ulkoilutusta pitkin Hankoa. Lopuksi piti, siis aivan pakko, mennä Classic Pizzaan syömään. Tämä oli lapsille iloinen yllätys ja heidän hymy oli suuri. Tyttären ja Kipparinnan yhteinen loma toive on päästä Hangon sadesuihkuihin illalla. Niin nytkin kävi. Minä ja nuori herra pääsimme myös saunomaan. Ilmeisesti naisilla on kuitenkin paremmat maisemat saunalta kuin meillä miehillä. Onneksi saunassa oli porukkaan niin tuli taas juteltua muiden veneilijöiden kanssa erilaisista paikoista joissa itse kukin olemme olleet tämän kauden aikana. Mielestäni satamien saunojen parasta antia on juurikin tämä ajatusten vaihtaminen toisten veneilijöiden kanssa. 

Saunan jälkeen oli vuorossa nuorison kiusaamista. Eli siis " pakotimme " heidät seurustelemaan meidän vanhempien kanssa ja pelaamaan risti seiskaa. Tätä tuskaa helpottamaan tarjoilimme herkullisia Estrellan sipsejä sekä kyytipojaksi limua meille kaikille. Kenellekkään ei maistunut saunan jälkeen enään lasillista viiniä. Oli meillä kuitenkin ihan mukavaa yhteinen pelituokio. Lopulta nuoret painelivat omiin peteihin lukemaan ja katsomaan ohjelmiaan. Minä ja Kipparinna jäätiin sitten kaksistaan parantamaan maailmaa. Me pelaamme usein kaksistaan pasianssia. Minä pelaan " olan yli " kun Kipparinna on se varsinainen pelaaja. 

Seuraavana aamuna nuoret lähtivät kotiin ja olivat saaneet kuskiksi heidän isosiskon. Nappasivat vielä koirat mukaansa. Koirille alkaa tämä kaksi viikkoa olemaan ihan riittävä aika pienessä purressa. Vanhempi näistä koirista alkaa aina loman puolen välin kohdilla sanomaan ettei tämä vene-elämä ole aina niin mukavaa. 

Samalla kertaa kun nuoriso lähti kotiin saapuivat meidän ihanat kaverit veneellemme kyläilemään. Aivan parhautta.....