Mustikoita, hellettä, hikeä ja vaellusta

Vihdoin olimme vain aikuisten seurassa. Toki lasten seurakin on mukavaa silti aikuisten seura on erilaista mukavaa. Helle piti meille edelleen seuraa. Tarkoituksenamme oli mennä kohti länttä seuran saarelle. Tämä suljettiin nopeasti pois koska olisi ollut vastainen tuuli sekä mennessä että, palatessa seuraavana päivänä. Päätimme siis suunnistaa kohti itää ja Jussarön viereen toiselle seuran saarelle. Luonnollisesti päätimme uida kesken matkan tyynessä meressä. Autopilotti hoitaa hyvin veneen ohjaamisen ja itselle jäi aikaa enemmän seurusteluun.

Päivällisen jälkeen oli aika nauttia kauden ensimmäinen mustikka piirakka. Kipparinna ja kaverimme poimivat mustikoita ja me miehet hoidimme piirakan paistamisen. Ai että,  kuinka maukasta tuollainen lähiruoka onkaan. Ennen saunaa uimme veneen perästä lähes liian lämpöisessä meressä. Sinileväkään ei haitannut uimareita. 

Meillä on seuran saaressa uusi sauna josta on taivaalliset maisemat merenlahdelle. Tämän lisäsi saunan löylyt ovat samettisen pehmeitä. Kyllä siinä meidän kaikkien kelpasi nautiskella saunaan rentouttavasta tunnelmasta illan saapuessa satamaan. Loppu ilta menikin korttia pelaillessa ja nauttiessamme virvoitusjuomaa.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja lähdimme vihdoin purjeilla liikkeelle. Painelimme sisäväylää pitkin Hankoon ja ehdimme perille ennen sadekuuroja. Tuuli olikin noussut melkoisen mukavaksi matkan aikana ja tämä paluu matka menikin nopeasti. Kaverimme lähtivät kotiinsa lastensa seuraksi ja me jäimme ihan kaksistaan veneelle. Kipparinna olisi halunnut lähteä vielä toisaalle mutta päätimme kuitenkin jäädä satamaan yöksi. Katsoisimme sitten seuraavana aamuna minne mennä. 

No, siinähän kävi niin että illalla saunan aikana oli tuuli jo noussut Hangossa melkoiseksi ja taivaalta saimme niskaamme muutamia sadekuuroja. Tämä keli muuttui vielä aamulla kurjemmaksi. Aamulla tuuli vähintään riittävästi, ellei jopa liikaa. Päätimme pitää Hanko päivän ja tutustua paikan nähtävyyksiin. Monta monituista kertaa olimme katsoneet Hangon lännen puolella olevia kallioita siitä ohitse veneillessämme. Nyt nopea vilkaisu nettiin kertoi sieltä löytyvän manner suomen eteläisin kärki. Sinne oli pakko päästä, google maps ei näyttänyt edes pahaa matkaa sinne. Ei muuta kuin eväät reppuun ja menoksi. Pieni sumun tapainen kosteus oli läsnä lähtiessämme ja ajattelimme kastuvamme matkalla täysin. Onneksi sade kiersi meidät mutta lämpöä riitti. Se matka mitä maps kertoi oli ihan toisenlainen kuin se mitä kävelimme. Kokonaiskävely matkaksi tuli 17 kilometriä ( edes/takas). Tuossa kävelyn aikana oli aikaa katsella maisemia sekä keskustella ihan kaikesta. Onneksi koirat olivat jo muutamaa päivää aikaisemmin lähteneet kotiin. Koirien kanssa tätä ei olisikaan pystynyt tekemään. Oli se Kipparinnankin kanssa haastavaa. Oma paitani oli tuon reissun jälkeen melkoisen suolaraitainen. 

Matkalla oli tarjolla kaikenlaista alustaa jalkojen alla. Oli laituria, asfalttia, hiekkatietä, pitkospuita, kivikkoa sekä kalliota. Kannattaa tehdä tämä matka kävellen taikka pyörällä. Näkee maisemia paljon paremmin kuin menemällä autolla tuonne lähelle. Monesti kävi niin että luuli jo olevansa perillä aivan kohta. Silti sieltä seuraavan mutkan takaa odotti toinen mutka ja seuraava. Ihan kiitettävästi täällä oli muitakin kävelijöitä. Täällä sai kuunnella useita eurooppalaisia kieliä paljon enemmän kuin suomea. Onko tämä liian tuttu paikka meille suomalaisille vai miksi emme ole tänne vaivautuneet. Meiltä oli jäänyt tämä paikka täysin unholaan aikaisemmin. Tänne kannattaa kyllä tulla uudelleenkin. Meidän alueen lähihistoria on vahvasti mukana koko kävelyn ajan. On venäjää, on saksaa, suomea tällä historiallisella kävelyllä. 

Paluumatkalla Kipparinna pulahti mereen laiturilta Tulliniemen alkupäässä. Ei uskoisi että tuolla tuuli 15-19 m/s kun merenpinta on tässä aivan tyyni. Meidän veneseurakaveri oli leija surffailemassa niemen toisella puolella ja oli ilmeisen vauhdikas päivä ollut heillä. 

Lopulta pääsimme Hangon keskustaan ja vatsa alkoi huutamaan ruokaa eväistä riippumatta. Löysimme pitserian ja painelimme sinne sisälle viileyteen syömään. Lopuksi vielä kiipesimme sataman viereiseen näköalatorniin. Samalla hetkellä saimme niskaamme melkoisen sadekuuron. Tässäkin kävi kuten aina ennenkin, "kesä kuivaa sen minkä kastelikin". Veneelle päästyämme olimme taas kuivissa vaateissa.  Illan saunan jälkeen olimme melkoisen valmiina sänkyyn.