tiistai 12. toukokuuta 2015

Katsastus ja kasvimaa

Arkistokuva:2014
 
Albatrossimme katsastettiin eilen, maanantaina 11.5.2015. Olihan se samalla jännää sekä todella mukavaa. 

Oli hurja kiire ensin töistä kotiin ruokapatojen ääreen. Päivällisellä tulee nähtyä koko perhe kerralla koossa. On mukavaa edes kerran päivässä nähdä ketä kotonamme asuu.... Perheellämme on ajoittain vauhdikkaan tuntuinen ohjelma. Itselläni uinnin valmentamista lapsille ja aikuisille sekä tietenkin vene, Vaimon  työt ovat ajoittain aamulla ja illalla, lapsilla paljon harrastuksia ja töitä. Lisäksi nuo meidän rakkaat karvanaamatkin työllistävät perhettä. Päivälliseltä sitten kiireellä venerantaan jossa veneen edellisen omistajan isä oli paikalla odottamassa minua. Siinä ehdittiin jutella muutamia hetkiä. Kaverin isä on minullekin tärkeä, paljon on tullut tehtyä hänen kanssaan. Hän on monesti ollut minulle miehen mallina kun oma isäni on ollut 24/7 töissä. Olen tehnyt monta mökki-, meri- ja harraste matkaa yhdessä kaverini ja hänen perheensä kanssa. Heillä oli aikanaan Geta Snipan jolla matkasin useamman kerran Kivenlahdesta Villinkiin. Nuorelle poikaselle todella pitkä matka. onneksi musiikki raikasi ja pelikortit toivat helpotusta keulakajuuttaan... Tämä oli ensi kosketukseni retkiveneilyyn. Mielestäni vene oli hidas ja keikkuva. Mutta minulle Mini-Busterin ( perheemme vene ) jälkeen tuo oli suuri ja todella hieno.Geta Snipanin pituushan oli noin 7 metriä ja leveys hiukan yli 2 metriä.  Muistan vieläkin veneen astiaston. 


Juttelun jälkeen menin leimaamaan veneemme sammuttimet. Seuramme oli järjestänyt paikalle sammutin huollon. Tämä palvelu on hieno ele seuralta, kyseessä on oikein perinne satamassamme. Nyt hoitui kivuttomasti leima sammuttimen kylkeen. Ei jonoa ollenkaan, ei sammuttimien kuljettamista tarkistukseen jonnekin.  Seuraavaksi otin kaikki katsastusta varten tarvittavat tavarat esille veneemme pöydälle. Onhan siinä toki iso määrä tarvikkeita. EA-laukku ja taskulamppu/valonheitin olivat autossa vielä tässä vaiheessa.  Andyn kanssa käytiin sitten vene läpi kaikkineen tilpehööreineen. Hänen kanssa hoidettiin talvella myös runkokatsastuskin. Joskus aikanaan  kun emme vielä kuuluneet veneseuraan ajattelin katsastuksen olevan " turhaa ". Tuleehan sitä vene pidettyä kunnossa ja varusteltuna muutenkin. Nyt kun olen ollut useamman vuoden seuranjäsen, niin kyllä katsastus kannattaa hoitaa. Talvella katsellessamme Vaimon siskon perheelle veneitä korostui katsastuksen rooli. Useampi vene joita ei ollut katsastettu oli huonompi kuntoinen kuin vastaava katsastettu. Huomio kiinnittyi usein veneen ylläpitoon. Toki kaikissa oli melko samankaltaisia varusteita mutta se jokin aina erotti. En tarkoita missään nimessä että katsastettu vene olisi automaattisesti parempi kuin katsastamaton. 

Ja sitten seuraavaan asiaan: Kiitos kysymästä, puutarha voi hyvin. Koulitut taimet ovat kasvaneet mukavasti. Toki tuo laatikko näyttää vielä vähän karulta ja mahdollisesti sekavalta. taimet ovat nyt reissanneet muutamia päiviä olohuoneesta parvekkeelle ja takaisin. Parvekkeella on mukava juoda saavilliset teetä ja jutella kasveille.Vielä siis on mahdollisuus saada itse kasvatettuja yrttejä kesäksi. Toki vaimo katseli tuossa edellisvuosien yrttilaatikkoa sillä silmällä. Sanoi sitä pidettävän varmuuden vuoksi esillä. Varmistaa täten meidän puutarhan veneelle. Vanha yrttilaatikko on joululahja muutaman vuoden takaa. Kyseinen laatikko on tehty merestä löydetystä lankusta joka tehty Jaloviina pullon kokoiseksi. Pullo oli pakattu kuivattuun rakkolevään ja paketti sidottu tervatulla narulla. 


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivä viikonloppu

Lauantaina aikaisin aamulla taas karvakuonot tulivat herättelemään. Toisella juoksu ja toinen tuskissaan tuon juoksun takia. Oli taas tiedossa meidän perheellä touhukas viikonloppu. Vaimo ja nuorin tytär lähtivät koko päiväksi uimahalliin taitouinti kilpailuihin, toiseksi vanhin neiti lähti töihin ja vanhin neideistä oli jossain omilla menoilla. Jäimme siis nuoren herran kanssa kaksin. Mitäpä siinä sitten itse olisi tehnyt kuin siirtynyt takaisin sänkyyn keräämään voimia.
  Lounaan jälkeen saimme pojan kanssa pakattua auton vene tavaroilla. Ensin haimme naapuritalosta edesmenneen kaverini isän imuroimat sekä hänen pesemät veneemme patjat. Löytyivät saunasta, jossa olivat vielä oikein kuivatutkin. Sitten kellaristamme kassi pelastusliivejä sekä kokolattia matot. Saatiin taas auto aivan turvoksiin. Ja näky oli kyllä komea, kun saimme tavaramme veneelle. Satamassamme oli yleinen vesillelasku päivä ja ruuhkaa oli. Venettä meni veteen todella ripeeseen tahtiin. Kärryn kanssa saimme pujotella veneiden välistä kohti venettä.




Aikansa se otti, kun saimme pojan kanssa laitettua tavaroita paikoilleen. Ensin oli keulapunkan seinämät pestävä ja vahattava. Öljysimme kaikki puuosatkin ennen patjojen paikoilleen laittamista. Samat operaatiot teimme koko keulakajuutassa. Lopulta annoin pojalle luvan kantaa patjoja avotilasta keulaan. Oli siinä meillä miehillä miettimistä miten laittaisimme patjat jotta näyttäisi edes oikealta. Lopulta kaikki patjan palaset löysivät oikean paikkansa.
  Nyt pääsin laittamaan avotilan lattiaan kokolattia mattoa. Kannen pesin ensin rasvanpoistajalla ja etikalla. Sitten mittasin lattian keskilinjan, jonka mukaan aloin laittamaan lattiaa paikalle. Kyseinen lattiamateriaali on tarkoitettu juuri paikkaan, jossa se joutuu kovalle kulutukselle ja kosteudelle. Maton palaset tuli leikata oikean kokoisiksi ja mallisiksi. Tämä vei aikaa. Nuori herra sai lueskella Aku Ankkaa ja tehdä tehtävävihkojaan. Lattian laittamisen keskeytti työkaverini puhelu, jossa hän kysyi olenko veneellä. Olihan se hyvä syy keskeyttää työskentely ja nousta kannelle vilkuttamaan. Lopulta työkaverini perheineen löysivät veneemme ja pääsivät tekemään tupatarkastuksen. Ilmeisesti kelpasi, kun saisin heistä itselleni venerantaan yöväijy kaverinkin. Liekö kuitenkin Viikinki konjakki pullon löytymisellä ollut vaikutusta..... Tämän jälkeen laitoimme itse hommat seis ja palasimme kotiin. Loppu päivä menikin sitten muissa touhuissa kuten koirien ulkoilutuksessa.



Äitienpäivä aamu koitti vihdoinkin. No emmehän tietenkään muistaneet kerätä valkovuokkoja. Aamu alkoi kuten lähes kaikki sunnuntai aamut, uimahallilla. Tämän jälkeen nautimme koko perheen kanssa äitienpäivä lounaan ja kakun. Nautimme vaimon kanssa vielä päiväteet parvekkeellamme. On hienoa seurata luonnon kulkemista pihavaahteran kautta. Nyt on hienot kukat puussa ja mehiläiset tekevät tehtäviään.  Lopulta, kun alkoi tuo aurinkokin kadota pilvien taakse, niin pakkasimme automme taas veneelle menevää tavaraa täyteen. Soitto kummipojan perheeseen täytti venettämme vielä lisää. Meiltä lähti veneilemään pienet lapset ja minä sekä vaimo.  Lisäksi kalastimme mukaan kummipojan ja hänen siskonsa. Hermolomalle otimme myös vanhemman koiramme. Autoon tuli useita laatikoita, joista löytyi mm. lautasia, verhoja ym....


Satamassa pakkasimme taas veneen täyteen. Melkoinen tuulen vire alkoi jo keinuttaa venettä. Halusimme kuitenkin päästä saareen. Päätimme lähteä ns. sisäreittiä ( Suinon kanava ) kohti Stora Herröä. Matkalla kohtasimme Tullin ison RIB-veneen. Olivat miehet kyllä pukeutuneet kuten talvipakkasilla. Perille päästyämme totesimme olevamme ainoat veneilijät tänään laiturissa. Laitoimme Albatrossimme ( Vilkas ) kylki kiinnityksellä laituriin. Koira ja eväskorit laiturille ja tekemään tulia keittokatokseen. Lapset jäivät veneeseen leikkimään. Olihan meillä taas kerran eväät kohdallaan. Oli maissia, Pajuniemen Helsinki wurstia ja Aura wurstia, Kariniemen Poppis kanapalleroita, leipää, kurkkua, Domino-keksejä, veneen kivennäisvettä Pellegrinoa, ja tietenkin äitienpäivän kunniaksi Fresitaa piccolo pullo. Eväät nautittuamme lähdimme kotimatkalle, jolloin saimme muutaman sadepisaran niskaamme. Veneemme turbo lähti taas toimimaan ja mittasimme tällä kuormalla huippunopeudeksi lähes 12 solmua. Eli siis melkein tuplat edelliseen veneeseemme verrattuna. Matkanopeus on varmaan jossain 8-9 solmua. Kiersimme sitten Pentalan toista kautta kuin tullessamme. Kotisatamassa olimme noin kahdeksan aikoihin. Roskamme toimme satamaamme emmekä jättäneet niitä sinne Espoon kaupungin riesaksi. Pyrimme itse huolehtimaan mahdollisuuksien mukaan jätteistämme.  Siistibiitsi linkistä löytyy kaikkea aiheeseen liittyvää. Summa summarum: oli todella hieno, joskin työntäyteinen viikonloppu.

Nyt kuuntelemme bo kaspers orkesteria joka vie meidät ajatuksissa vesille. Kiitos tästä musiikillisesta muistosta Timo ja Mari.....

Fresita on Tour










tiistai 5. toukokuuta 2015

Vesillä ollaan taas....

Ei tosin omalla Albatrossilla. On vielä niin raikas ilma merellä ettei ollut kiire omalla veneellä risteilemään.  Saimme mahdollisuuden käydä ihan ulkomailla, Ruotsissa saakka. Oikein aikuisten matkalla ilman " rakkauden hedelmiämme" ( lapsia ).  Onhan tuo Silja Linekin vene, tosin suuren puoleinen. Joku voisi väittää sitä laivaksi. On teakkia lattiassa ja baari-kalusteissa. Meri ympärillä ja Helsingistä lähtiessä pitkä matka tuttuja kotivesiä. Eikä keikuta vene Porkkalanselkää ylittäessä. Hiukan parempi tax-free kauppakin löytyi tuolta hylje laivasta kuin omastamme. Tosin melkein yhtä hyvä baari löytyy meidän Vilkkaastakin. Molempien veneiden juomavetenä näyttäisi olevan Pellegrino. Tuota meille aina tarjottiin ravintolassa vettä tilatessamme. Silja Linellä on parhaillaan tarjolla musikaaleja. Katsoimme Saturday Nigth Fever- musikaalin vaimon kanssa. Mielestäni kannattihan se katsoa, oli viihdyttävä ja hyvin tehty show. Hienot laulut ja kohtaukset mukavien esiintyjien kanssa loivat nautintoa alkuiltaan. Loppuiltana saimme sitten tanssahdella parketilla, tämä ei olisikaan onnistunut meidän veneessä.


Tukholmaan saavuttuamme päätimme tehdä poikkeuksen normaaleihin rutiineihin ja kävelimme keskustaan. Matkaa Värtanilta vanhaan kaupunkiin oli noin 5 - 6 kilometriä. Mikäs siinä kävellessä kun ilmakin oli kaunis ja lämmin. Kyllähän Tukholmakin on kaunis kaupunki ja näin siitä sai nähtyä runsaasti enemmän. Pakollinen pysähtyminen tapahtui Chokladkoppenissa. Nyt nautimme vain kaakaot emmekä heidän herkullisia leivoksia. Itsellenihän olisi kyllä maistunut valkosuklaa juustokakku ja vaimolle olisi uponnut suklaakakku. Nyt yritimme olla selkärankaisia ja perustelimme syömättä jättämistä itsellemme edellis illan ja tulevan illan herkutteluilla.  Onhan noissa kaakaoissakin jo melkein ruokaa. Tuollainen kuppikoko olisi hyvä omalla veneelläkin. Juomme päivittäin teetä ja tee kupin koko on tärkeä kriteeri teen nauttimisessa. Kovin usein tuollaista määrää energiaa ei voisi juoda. Jos hörppisi tuollaisen kaakaokupin päivittäin veneellä niin loppukesästä voisi pyörähtää veneestä laiturille.

Kupposen kuumaa jälkeen suunnistimme Tukholmassa meille tärkeään nähtävyyteen. Eikä nyt ole kyse mistään " perus " Kuninkaan linnasta vaan paikallisesta veneilytarvike liikkeestä. Nautiska liikkeessä on ollut jo hetken alennuksia tuotteista. Olemme ostaneet sieltä uudelle veneellemme pipot ja kaulaliinat. Kauniinmpi veneemme kapteeneista on saanut täältä myös Sebacon paitoja. Tällä kertaa olimme liikkeellä vain katselu tarkoituksessa. Hankintoja on tullut tehtyä melkein tarpeeksi venettä ajatellen. Muutama ajatu jäi mieleen. Eräs ajatuksista on siihen uuteen kansipatjastoon liittyvä. Olemme kuulemma miettineet siihen patjoille päätä varten pitkiä tyynyjä. Saa nähdä tuleeko tämän tyyppiset ttynyt meille oman sataman kordinaateilla niskan alle.

Lapset olivat koirien kanssa kotona. Vanhin lapsukaisistamme yhdessä toiseksi vanhimman kanssa toimivat kotona pienempien lasten ja koirien vahtina. Kaikki oli mennyt hyvin ja lapset olivat saaneet ruokansa kuin myös koiratkin. Lapsilla ei pahemmin ollut ikavä meitä vanhuksia. Tärkeimmät kysymykset olivat lapsilla päällimmäisinä kun tapasimme heidät reissumme jälkeen; Mitä tuliaisia toitte meille? Koirathan taas reagoivat erilailla. Aivan kuin heitä ei olisi kukaan rapsuttanut pariin päivään. Jaloissa pyörivät ja hakivat seuraa meistä aikuisista. lenkin jälkeen palautuivat kyllä hyvin normaaliin arkeen ja menivät tahoilleen nukkumaan. Itsellä kävi illalla koiriin liittyvä vahinko kun hain parvekkeeltamme työmatkapyöräily vaatteet. Mette oli sujahtanut selkäni taakse ja mennyt nukkumaan parvekkeen lattialle. Neiti alkoi kaivata koiraansa nukkumaan mennessä ja etsi asuntomme jokaisen nurkan ja löysi tuon karvapallon täydestä unesta parvekkeelta. Koira sitten kainaloon ja oman huoneensa lattialle päätyi nukkumaan. Siis koira lattialle ja neiti sänkyyn.

Veneen puutarhakin oli vielä hengissä. Onneksi olimme koulineet kasvit ja siirtäneet heidät isoon parvekekukkalaatikkoon. Multa pysyy sopivan kosteana kun otimme altakasteluruukun kasveillemme. Kiitos vielä Tuuli kun ostit sellaisen meille. Myöskin kotiin jäävät yrtit olivat hengissä, tosin vain niukin naukin. Onko teillä muilla kokemusta isommista yrttitarhoista veneellä?

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vapun nautintoja


On vappupäivä. Ensimmäisen lapsemme syntymästä on kulunut nyt 20 vuotta ja päivä. Tunnen kuitenkin olevani itse vasta 20-vuotias. Miten näin nuorilla vanhemmilla on noin vanhoja lapsia?Onneksi nuorimmaiset majailevat vielä muutamia vuosia kotona. Eivät ehkä sitten lähde kulumallakaan pois aikanaan. Vaimon sisko perheineen on ollut kylässä ja olemme saaneet keskustella veneilystä sekä asunnoista. Ja tietenkin valvoa yö syöden popcornia ja kuunella musiikkia. Jotenkin tuntuu mukavalta huomata vaimon siskon perheen kiinnostuneen Espoosta. Ensin vene ja sitten asuntokuume...Onhan sekin tapa valita asuinpaikka, kun ostaa veneen ensin. Ja mukamas kerralla tarpeeksi suuren. Pöh sanon minä. Veneestä puuttuu aina metrin verran. Vantaan takametsistä vie kuulemma hetken ajella tänne rannikko Espooseen, sanoo kaimani. Vantaallahan ei tuota merenrantaa juurikaan ole. Paljon hyvää siellä kyllä on; Ikea, lentokenttä, anoppila ym...




Tänään pidimme perheiden piknikin kotipihallamme. Tarjolla oli kotitekoista simaa, kanafilettä, pekonia, grillattua parsaa, ananasta. Näistä muodostui herkullisia hampurilaisia. Oli tietenkin tarjolla myöskin maissia. Paikalla oli meidän lisäksi veneemme edelliset omistajat sekä tuo edellä mainittu sisko perheineen. Koirat eivät vielä ole tottuneet siihen, että heidät laitetaan kiinni ulkona ruokailun ajaksi. Nuoremmalla koirista on vielä taipumus itsensä ilmaisuun pienellä ulinalla. Vanhempi jo tietää, ettei häntä ole unohdettu mihinkään.  Ruokailun jälkeen jäimme lastenvahdeiksi, kun vantaalaiset menivät hieromaan venettään. Kotona oli tällaisen työväen juhlan kunniaksi töitä tiedossa. Piti hiukan mankeloida pyykkejä, kitata katon reikiä, maalata seiniä ja kaiken kruunuksi maalata pattereita. Meidänkin alkoi tehdä mieli siirtyä veneelle. Otimme parvekkeelta vanhat kalusteet matkaan mukaan.

Veneelle tullessa pääsivät koiramme Mio ja Mette ensimmäistä kertaa yhdessä veneeseemme. Vielä ei vene ollut käynnissä, jolloin koirat kyllä viihtyivät hyvin. Ei ulinaa eikä haukkumista. Pelkästään uuteen tuoksuun tutustumista. Laitoimme parvekekalusteet takakannelle ja nautimme siellä istuen päiväteemme. Ei heti olisi tullut mieleen laittaa tuonne pöytää ja penkkejä. Näimme tällaisen virityksen viime kesänä käydessämme Rödjanilla. Siellä laiturissa oli Albatrossissa istumassa kaksi ihmistä kansituoleissa takakannella. Nyt ajattelimme kokeilla samaa, kun kansi ei enää ole liukas, kiitos TekDekin. Tänäkin kesänä suuntaamme Tammisaaren kansallispuistoon ja mahdollisesti myös ensimmäistä kertaa Saaristomeren kansallispuistoon.Teet  nautittuamme lähdimme kotiimme tekemään ruokaa perheillemme ja syömään. Itse tehty perunasalaatti, nakit, vihreä salaatti ja kalapuikot katosivat nälkäisiin suihin.

Tähän loppuun haluan laittaa vielä laadukkaan kuvan kannestamme. On se kyllä kaunis ja mukava. Voin suositella tätä kaikille veneilijöille, oli sitten moottori- taikka purjevene, isompi tahi pienempi purkki....
Kuva: Tommi Heinonen

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vihdoinkin vesillä

Tiistaina se vihdoin tapahtui. Hylkäsin rakkaan Katin ja aloitin uuden suhteen toisen kanssa. Tämän kunniaksi otimme lasilliset " viikinki konjakki " lasillisen.  Uusi rakas on alkuperäiseltä nimeltään Suzanna, tosin viime aikoina totellut nimeä Vilkas. Katihan on meidän vanha Nordic 81. Olin sopinut Kuljetus Karttusen kanssa vesille laskun. Heidän oli noudettava veneemme Kirkkonummelta Espoon Venepalvelun pihalta. Vähän ennen sovittua aikaa sain puhelun että ovat hiukan etuajassa ja ovat tulossa Soukan kohdalla. Ei muuta kuin hyppäsin auton rattiin ja lähdin töistä vähän aikomaani aikaisemmin. Kiitos työnantajalleni mahdollisesta joustosta.

Suomenojan satamaan tultuani otin kaverin mukaan seuraamaan vesille laskua. Hänellä olisi ollut kuulemma tekemistä omassa veneessäänkin. Ja toinen kaveri kaahasi paikalle myöskin avustamaan vesille laskussa. Vähän jännitti katsoa veneemme veteen pulahtamista. Olinko muistanut tarkistaa kaikkien läpivientien kunnon? Tuleeko vettä sisälle jostain läpiviennistä? Onneksi kaikki läpiviennit olivat kuten niiden pitikin eikä vettä tullut veneeseen. Sitten oli jännitys miltäs se uusi kansi todellisuudessä näytti veneemme kennella. Ja kyllähän se oli todella hieno. Kannatti personoida venettä laittamalla TekDekiä pintaan. Vähän ehkä vielä tulee jatkettua personintia tulevina vuosina. Veneessä olivat akut paikalla mutta kiinnittämättä. Otin kameran esille ja syksyllä ottamani kuvan akkujen kiinnityksistä. Tämän kuvan kanssa oli helppo kytkeä akut paikalleen kuten niiden kuuluu olla. Seuraavaksi oli käynnistettävä Vilkas, ensimmäinen yritys oli jo lupaava. Seuraavaan yritykseen laitoin vähän lisää kierroksia ja lähtihän se Yanmar-moottori käyntiin. Ei ehkä aivan kuten palmun alta mutta kuitenkin. Ensin vähän savutusta mutta heti kohta alkoi normaali savuton aika. Vedet kiersivät moottorissa ja kaikki toimi kuten kuuluikin.

Köydet irti ja rauhallisesti kohti omaa satamaamme. Venettä pystyi ohjailemaan ja ajamaan etee- sekä taaksepäin. Ensin rauhallista vauhtia satama-altaasta pois. Pirisaaren ja Ryssjeholmin ohitettuamme laitoin vauhtia lisää. Tässä kohtaa tuli päivän ainoa pettymys. Turbo ei lähtenyt pyörimään. Tämä ongelma on ollut kyllä esillä muinakin vuosina. Silloin on lähtenyt sitten toimimaan muutaman ajokerran jälkeen. Onkohan kenelläkään neuvoja jotta tämä ongelma ei toistuisi tulevaisuudessa?

Kotisatamaan päästyä muistin laittaneeni uudet kiinnitysköydet automme takakonttiin. Autohan oli nyt sitten tuolla Suomenojalla ja vene toisaalla. Onneksi veneessä oli vielä mukana vanhat köydet.  Veneen ajaminen laituriin sujui hyvin ja köydetkin saimme kiinnitettyä. Sitten oli vielä laitettava ne uudet aurinko patjat paikalle. Kokonaisuus oli kyllä täysin sitä mitä olemme kaivanneet veneeltämme. Kansi ja patjat yhdessä suorastaan houkuttelee veneelle. Ja kuten kansipoikani sanoi, vene nuoreni kyllä paljon.  Kiitokset vielä molemmille kavereille jotka avustivat vesille laskussa.


Kotiin päästyäni edessä oli pikainen ravinnon tankkaaminen. Ja sitten poika pihalle leikkimään kavereiden kanssa. Vaimon kanssa lähdimme katsomaan vieläkö vene oli pinnalla. Koiratkin pääsivät  mukaan. Nuorempaa koiraa vähän jännitti kävellä laiturilla, mutta vanhempi oli kuin kotonaan. Laiturilta lähtiessä meidän vanhempi koira suunnisti suoraan vesille lasku ramppia kohden, uimaan piti päästä kuten aina kesällä. No emme tietenkään vielä päästäneet kumpaakaa koiraa mereen.

Vaimokin oli täysin tyytyväinen näkemäänsä veneeseen. Ja myöskin kannen tuntumaan kädelle ja jalan alla. On kuulemma melkein niin kaunis ettei siihen kehtaa astua.

Satamassa ei vielä ollut mitään ruuhkaa. Meidän kanssa päivällä saapui paikalle Norppa 10 ja iltapäivästä satamassa laskettiin melko iso Rib-vene. Muutamassa veneessä rannalla oli ihmisiä askartelemassa heidän veneitään kesä kuntoon.


Illalla kotiin päästyä huomasin taas veneemme puutarhan kaipaavan huomiota. Tillit, persiljat, ruohosipulit, basilikat ja mitä näitä nyt onkaan kaipasivat koulimista. On siis käytävä ostamassa iso parvekekukka laatikko niille. Saadaan koulittua yrttien alut keskiviikkona sade säätä katsellessa. Toivottavasti saamme nuo yrtit kasvamaan ja pärjäämään koko kesän ajan. Toinen yrttilaatikko kotiin ja toinen veneelle.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sukellusveneitä, kelluvia veneitä ja kuivilla olevia veneitä

On täysin normaali lauantai päivä. Aurinko paistaa ja ei juurikaan tuule. Aloitan päiväni, kuten tavallista karvanaamojen ulkoiluttamisella. Varsinkin vanhempi koiristamme haistaa meren ja haluaa sinne uimaan. Nyt oli vain tyytyminen kukkamereen. Seuraavaksi lähdimme pojan kanssa satamaamme katsomaan tilannetta laitureilla. Nuorin tytöistämme ja vaimo olivat koululla kevät karkeloissa, eivätkä siksi päässeet mukaan. Paljon katseltavaahan siellä on tällaiselle veneilyyn hurahtaneelle keski-ikäiselle miehelle ja nuorelle pojalle. Haisteltavaakin satamassa aina on. Meri tuoksui kuten myös erilaiset veneiden hoitotuotteetkin.


 No vielä on satamamme laitureilla tilaa
 Oma veneemmehän siis on vielä pajalla, mutta laskettavissa vesille jo maanantaina. Ja satamassahan on veneitä, joista voisi kuvitella pidettävän huolta. Näinhän se yleisesti ottaen on. Omat laiturin avaimet olivat veneessämme ja laiturille teki mieli. Oli pyydettävä laiturin avaimia lainaksi ensimmäisestä kohdalle sattuneesta veneestä. Reippaat purjeveneen pesijät lainasivat avaimiansa ja näin pääsimme kuvaamaan satamaamme uponnutta venettä. Vai onkohan tämä kyseinen vene jotain uutta venetyyppiä mallimerkinnällä "Puoli kelluva ". Rannalla olevista veneistä on pidetty huolta syksyllä ja nostettu ajoissa vedestä pois. Useista pidetään myös huolta keväällä ja pestään sekä lasketaan vesille. Satamassamme oli myös viime keväänä vene, joka oli muuttunut sukellusveneeksi. Lisäksi toinen vene oli koko kesän hylättynä laiturin päädyssä. Tämäkin vene vajosi veden alle. Itse kiinnitin laiturin päässä olleen kertaalleen viime kesänä takaisin laituriin. Näin olivat muutkin tehneet. Tässä olemme kavereiden kanssa miettineet onko veneiden heitteille jättö lisääntynyt. Ja jos on, niin miksi? Onko mahdollista unohtaa omistavansa vene, onko aika loppunut kesken vai eivätkö rahat riitä enään veneen nostamiseen talveksi ylös? Olen myös tietoinen tapauksesta, jossa vene on jäänyt nostamatta viihteelle lähtemisen takia. Usein näkee myös veneitä, joille ei tehdä keväällä mitään vaan lasketaan sellaisenaan vesille. Näillä lienee periatteena "Herran haltuun" tai tuurilla ne veneet seilaavat ja kyllähän Meripelastus kuljettaa takaisin rantaan. Sitten on sellaisia veneilijöitä, jotka liioittelevat tuon kevät kunnostuksen kanssa. Olen kuullut tapauksesta, jossa on plotteria pitänyt vaihtaa joka kevät, kun on tullut uusi väri suojakoteloon tai muuten vaan uusi malli. Onhan se "yli vuotinen" jo niin vanhakin.... Tai kauden aikana on pakko vaihtaa takkia, kun keväällä tullut väri ei kelpaa enään loppukesään.

Meripelastus on kerran kuljettanut meidätkin takaisin satamaan. Edellisen veneen hommattuamme kevään ensimmäisellä ajelulla moottorin kansi laukesi ja jäimme merihätään Pentalan edustalle. Vesijetillä liikkunut herra hinasi meidät Pavenin laituriin, josta tultiin huutelemaan meitä pois, kun meillä ei ollut purjetta veneessämme. No meillähän ei silloin vielä ollut Trossia. Ei ollut ilmaista veneily silloinkaan. Tämän jälkeen meillä on aina ollut kyseinen tarra ikkunassa. Ja onneksi emme ole tarvinneet sitä tuon kerran jälkeen ja onneksi myös meininki Pentalan laiturilla on muuttunut.


Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu
Meillä on veneen laittaminen ollut pinnalla vuoden vaihteen jälkeen ostettuamme kavereidemme veneen. Tänä vuonna lukeudumme melkein liialliseen laittamiseen ja varusteluun. On uutta jääkaappia jonne säilöä valkoviinit, on uutta aurinkopaneelia, jolla ladata akkuja ja on uutta pintaa kannella jota astella. Moottorin öljytkin ovat saaneet kyytiä ja rätti on ollut kovassa käytössä. Nyt alkaa Vilkas Albatrossimme olla valmis veteen. Näinköhän sitä osaa ajaa uutta venettä? Tarvitsemmeko paljon harjoitusta veneen käsittelyssä? Vaikka olen tällä veneellä ollut useasti kyydissä ja ajanutkin muutamia kertoja niin silti jännittää. Luulen teidän näkevän meidät satamassamme ajelemassa laituriin ja pois jonain iltana useamman tunnin. Meneehän siinä aikaa, kun me molemmat vaimon kanssa tuuttaamme menemään laituriin ja pois. Meille on tärkeää varsinkin nyt uuden veneemme kanssa, että molemmat pärjäämme sen kanssa vaikka yksinkin. Molemmat saavat toimia kansipoikina tai kapteenina halutessaan.
 Oheisissa kuvissa on kansityöt valmiina ja Vilkas odottaa Karttusta noutamaan häntä. Kyllä hän nyt on niin kaunis. Saa muuten tulla kyselemään kansi materiaalista vesillä törmäillessä tai satamassa sormella ujosti kokeilemaan, kuten nuorena oli tapana.
Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Uutta pintaan niin vanhakin näyttää nuoremmalta

Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu

Eilinen oli suuri päivä meille veneen kaipailijoille. Saimme muutaman kuvan  Albatross / Vilkkaastamme. Näissä kuvissä on vielä kannen viimeistely työt kesken. Mutta näyttää kyllä erittän hienolta. Veneen ulkonäköön tulee suuri muutos. Nyt satamassa veneemme tulee erottumaan muista veneistä. Yllättävän paljon tullut minulle palautetta ja kysymyksiä mitä ja miksi.... No, halusimme personoida venettämme itsemme näköiseksi. Edellisessä veneessämme oli paksu tiikki-kansi joka oli kaunis ja hyvä. Tähän veneeseen halusimme samaa ulkonäöllistä juttua. Samalla saamme kantta myös hiukan pitävämmäksi lapsia ja koiria ajatellen. Espoonvenepalvelu on paikka mistä saa tällaiseen täydellisen asennuspalvelun. Ja hinta sitten..... Eihän tämä kyllä aivan ilmainen ratkaisu ollut. Mielestämme siihen sijoitettu raha kyllä kannattaa. Ja taas käyttää 10-vuoden poisto aikaa hankinnalle niin ei se vuotta kohti suuri investointi ole. Materiaali kestää erittäin hyvin kulutusta, on siis pitkäikäinen. Kauniiltakin näyttää, kuten veneemme suunnistaja, jota myös vaimoksi kutsutaan.


 Onhan tästä vielä pieni etu eri lämpöisissä ilmoissa. Käsittääksemme TEKDEK toimii kylmällä lisäeristeenä ja kesällä ei ole jalan alla niin lämmin kuin oikea tiikki. Mikä tärkeintä tuo on huoltovapaa. Keväällä saamme veneemme aikaisempaan vesille kuin edellisen kanssa toimiessa.  Pääsemme siis ehkä tulevaisuudessa näillekin rannoille haaveilemaan keväällä kesän sijaan.


Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu


Kuljen työmatkat polkupyörällä Espoosta Helsinkiin. Olen suunnitellut tässä keväällä ottavani vähän aikaa enemmän kotimatkan tekemiseen ja laskisin kaikki yleiset venerannat työmatkan varrelta. Ei todellakaan riitä sormet laskemiseen. Monien rantojen ohi kulkee reittini jo normaalistikin. Näillä  venerantojen ohituksilla tulee seurattua miten muut laittavat veneitään kuntoon. Ja tietenkin millaisia virtityksiä meillä veneilijöillä on. Nyt kun veneemme sulahtaa veteen aikanaan laitan ensimmäisenä avotilaan mustan kokolattiamaton ja muutamia äänieristys kohteitakin olisi. Nämähän ovat taas turhakkeita joita ilman veneemme on kyllä hieno ja hyvä. Kokolattialla on koirien lämpimämpi kölliä ajon aikana ja moottori kun sijaitsee avotilan alla niin hiljennämme sen äänen kulkemista koirien herkkiin korviin. Samalla kun veneessä tekee muutamia personoimisia niin tutustuu oman veneensä sielun maisemaan. Erittäin tärkeää tietää kaikkien läpivientien, suodattimien, tankkien ym.sijainti. Myöskin kaikki sähkövedot on jo tullut katsottua. Jos aikaa, motivaatiota ja rahaa löytyy ensi talvena niin ajattelin ottaa vaimon siskon veneen sähkötöistä mallia. Kyllähän veneessä aina on jotain tekemistä jos niin haluaa. Jotenkin odottaa tuollaisiin maisemiin pääsyä kuin tässä ala puoleisessa kuvassa on.