lauantai 24. lokakuuta 2015

Aurinko armas.....

Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet 
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi, 
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain 
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.
— Eskimoruno
 Perjantai saapui taas " raskaan " työviikon päätteeksi. Meillä oli työpaiakn viinikerhon rapujuhlat. Tämä oli varsin mukava tapa aloittaa viikonloppu. Hyvää ruokaa ja erittäin mukavia työkavereita. Vaimo ihmetteli kotona kun miestä ei näkynyt kotona normaaliin aikaan. No onneksi muistin kuitenkin ilmoittaa kotiin etten ole päivällisellä kotona. Rapujen ja hyvän ruoan sekä juoman jälkeen oli hyvä suunnistaa kotia.Nyt olikin sellainen perjantai kun koko perhe oli paikalla. Vanhemmat tytötkin tulivat viettämään viikonloppua vanhenpien lihapatojen luokse.

 Lauantai amupäivä meni kotona lasten kanssa touhutessa. Lopulta venerannan kutsu kävi ylivoimaiseksi. Sain houkuteltua vaimon mukaan rantaan kun sanoin tarvitsevani apua paikkojen siivouksessa. Otimme koirammekin ( Mio ja Mette ) mukaan. He viihtyivät avoimmessa auton takakontissa hyvin. Välillä vaimo ulkoili heidän kanssa ettei aika käynyt pitkäksi. Tänäänhän oli todella kaunis päivä ja melkein taas lämpöisempää kuin juhannuksena... No, vaimon siskon mies oli omalla veneellään veljensä kanssa. He rakensivat Milleniumin Falconin päälle katosta ja olihan se meidänkin rakennettava Albatross / Vilkaan päälle katto. Onneksi olimme tehneet vuosi takaperin kaverini isän kanssa loistavat A-pukit Vilkkaan katolle. Nostimme vaimon kanssa nämä pukit veneen kannelle ja lopulta vielä kurki-hirren sinne päälle. Tämän jälkeen alkoikin se vaikeampi osuus. Tuonne ylös oli saatava kunnolliset pressut päälle. Meillä ei ole tässä kevyt peitteitä vaan "oikeaa" paksua materiaalia. Kestävät vieläkin useita vuosia vaikka ovat olleet jo monta talvea suojelemassa Vilkasta. Tietenkin laitoimme keulan peitteen ensin väärän suuntaisesti ja jouduimme kääntämään tämän oikeaan suuntaan. Nyt pituus ja leveys riittivät suojelemaan venettä. Lämminhän tässä touhutessa tuli ja pidimme pienen evästauon. Lepohetken jälkeen jaksoimme laittaa perän peitteeksi vaaleamman peitteen jolloin valoa riittää keväällä askarrella veneessä. Kunnon paksussa peitteessä on kestävät lenkit naruja varten. Sidoimme peitteen pukkiin kiinni lähes jokaisesta mahdollisesta pisteestä. Nyt saa tuulla ja sataa eikä Vilkas kärsi näistä ilmiöistä.

 Lopuksi kävimme läpi veneemme säilytyspaikkoja. Viinikellarista löytyi muutama viinipullo ja kahdeksan unohtunutta limonadi pulloa. Nämä olivat jääneet piiloon meriretkeltämme. Mitään muuta yllättävää emme löytäneet mistään piiloista. Kyllähän tuota tavaraa saa riittävästi kuljetettua veneessä mukana. Monessa veneessä on Myydään lappu kiinni. Meidän veneessähän ei lappua ole mutta voisinpa laittaa sellaisen.  Ollaan kyllä koettu hienoja hetkiä tämänkin kesän aikana yhdessä Vilkkaan kanssa. On tuo Eskimo runo kyllä hieno.


Ja koiruudet halusivat päästä vielä uimaan. Ei valitettavasti isäntä ja emäntä päästäneet heitä mereen.
 Kotona sitten lasten seuraksi Monopolin pelaamista ja herkuttelua lämpimillä leivillä. Voiko ihminen enempää toivoa hyvältä päivältä?


torstai 22. lokakuuta 2015

Kuumetta, muttei venekuumetta

(Vesi on todella matalalla)
"Karhunpoika sairastaa,
häntä hellikäämme
lääkkehillä hoidelkaa
Nalleystäväämme
uni paras lääke on
sitä nauttikaamme
Nalleraukan kuntohon
aamuksi jo saamme." ( R.R. Ryynänen )

Viime päivitykseni tehtyäni ajattelin vain olevani hiukan väsynyt ja yskäinen. No, pitihän sitä käydä lääkäri tädin pakeille.  Tämä tutki, kuunteli keuhkot ym. Sitten tietenkin lähetti keskiaikaiseen kidutuskammioon. Täällä (kiduttaja), laboratorion hoitaja iski kurkkuun metrin mittaisen koivu halon sekä imi verta lailla teurastajan. Lopputulos tästä kaikesta oli viikon melkein kahde viikon sairausloma. Häh,  mitä sellainen pieni tulehdus nyt aikamiehelle voisi. Olen siis ollut todella kotona sängyssä ja lueskellut vanhoja venelehtiä. Uusimmassa Venelehdessä oli oikein mukava juttu muistakin veneily aiheista blogeista kuin tämä. 

No nyt pääsi sitten taas veneelle kun oli pakko käydä nostamassa oma kaunokaisemme ylös vedestä. Onnekesi tässä oli apuna naapurin nuori mies, meripartiolainen. Albatross / Vilkas odotti kiltisti laiturissamme, aika yksinäisen näköisenä. Veneeseen astuttuani laitoin virrat päälle ja tarkistin Victron akkumonitorista akkujen lataustilan. Ja hyvältähän se näytti kuten pitikin. Moottori käyntiin ja sitten annoin käydä hetken ennen ajoon lähtemistä. Moottorista ei juuri savua tullut käynnistyksen yhteydessä, eli ei hävettäisi käynnistää kylmää moottoria täydessäkään satamassa. Ensimmäinen ajomatka olikin sitten lyhyempi. Vaimon siskon mies hyppäsi kyytiin laiturilla ja ajoimme yhdessä heidän veneelle laiturin toiseen päätyyn. Siinä sitten olivat kaverukset hetken kellumassa vieretysten.  Meillä "kippareilla" olikin aikaa hetken harmitella syksyn saapumista ja veneiden nostamista vesiltä. Kyllä meidän vene näyttää pieneltä kun vieressä on toinen saman pituinen vene. Tosin onhan tuo Scand leveämpi ja korkeampi kuin Albatross. Tässä vaiheessa siirryin takaisin kotiin nukkumaan kuumetta pois. 

Matka meni veneillä vallan hienosti ja matkaahan satamastamme oli jälkikäteen tarkistettuna huimat 1,21 mailia. On noi plotterit hyviä välineitä. Saas nähdä millaiseen plotteriin, kaikuun ja VHFään tulen päätymään ensi kesäksi Family Cruiseriin. Ehdotuksia otetaan vastaan, sana on vapaa.... Toki myös mahdollinen tutkakin kiinnostaa, sen verran olen kuullut kehuja Millenium Falconin tutkasta. 

Suomenojalla oli kuulemma Kuljetus Karttunen jo etukäteen paikalla. Arvostan moisia ammattilaisia jotka pitävät aikatauluista kiinni. Meidän veneet nostettiin peräkkäin paikoilleen ja nostamisen jälkeen ne pestiin välittömästi perässä seuranneen pesurin avulla. Molemmat veneet pestiin törmäyslistasta alaspäin. Seuraavana päivänä naapurin meripartiolainen kävi vahaamassa Vilkkaan törmäyslistan alapuolisen osan. Nyt kelpaa esitellä venettä. Melkein kannattaan muutenkin vahata vene tuolla Suomenojalla talvea vasten, on sitten keväällä helpompi pestä puhtaaksi. Kuten kuvasta näkee niin Vilkkaalla on taatusti tukevat pukit talveksi. Meillä tämä on ensimmäinen vene joka ei talvehdi kumipyörien päällä vaan tukevasti jalustalla. Talveksi sitten laitamme vielä Vilkkaan katolle kolme A-pukkia joiden päälle tulee kunnollinne paksu peite. Potkuri oli tummunut tasaisesti eikä siinä ollut mitään havaittavaa "rokkoa".

Vaimon siskon miehelle suuret kiitokset avusta moottorin kanssa. Nyt on vaihdettu Yanmariin tuoreet öljyt talveksi ja glykolit ovat ajettu läpi raakavesi puolen.
Soitin vielä Leeveneelle ja tarkistin moottoriöljyn määrän. Palvelu toimi mainiosti. Albatrossin moottorihan sijaitsee melkoisen syvällä rungossa. Perus huollot ja tarkistukset on helppo tehdä itsekin, mutta olen antanut ammattilaisen vaihtaa vesipumpun siipipyörän ja hihnat. Ja keväisin on ollut pakko ajaa moottorilla ensin puolesta tunnista tuntiin ennen turbon täydellistä toimintaa. Mitä olen muiltakin turbo Yanmar moottorien omistajilta kuullut samoja juttuja on heilläkin. Koneen kannessa oli max kierrokset ilmoittava laatta ja totesin tämän toimivan ainakin meillä. Kesällä pidimme ajossa kierrokset noin 2500 mutta kokeilimme maksimi vauhtia jolloin kierrokset oli karvan alla 3500.... Aivan loistava moottori, niin kuin voi vain olettaa säännöllisesti huolletulta moottorilta.


Nyt sitten sairastetaan hetki ennen veneen lopullista tyhjentämistä talveksi.



maanantai 12. lokakuuta 2015

Niin kaunis on maailma....


Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä. "
- Kahlil Gibran
 Viikot kulkevat omalla vauhdillaan. Taas on ollut viikonloppu. Nyt olikin erilainen viikonloppu kuin tavallisesti. Vaimo oli reissussa torstai illasta sunnuntai iltaan. Minä ja lapset olimme aivan "heitteillä" kotona. No, ei oikeasti.... Lauantaina aurinko paistoi mukavasti ja lähdin koirien kanssa kävelylle rannalle. Huomasin taas muutaman veneen nousseen ylös talveksi. Kaislikko on alkanut "tuuleentua" nätisti ja muuttuu keltaiseksi. Tuo mieleen ajat jotka lapsuudessa vietin mummulassa Varsinais-Suomessa. Kaislat ja viljat ovat mielestäni samanlaisia. Mummulani ja mökkimme oli keskellä kauniita peltoja. Monesti tunsin samaa rauhaa tuijottaessani merta taikka viljapeltoa. Molemmat lainehtivat kauniisti.

No nyt kun lähdin tälle muistelo tielle niin olihan sitä taas jatkettava. Sunnuntaina lähdin pitkälle kävelylle koiriemme kanssa. Oli ehkä alkusyksyn akunein päivä. Suuntana oli talvisäilytys satama. Täällä oli tarkoitus tarkistaa joko venepukki oli omalla paikallaan. Matka vei taas rantoja pitkin eteenpäin. Nämä rannat ovat koko ajan muuttumassa. Paljon on tullut taloja, kävelyteitä, puistoja ym sitten nuoruuteni. Kuljin muistojen reittiä pitkin ja mietin kävisinkö tarkistamassa muutaman kaverini luoman geokätkön kunnon. Mutta totesin paikalla olevan liikaa " jästejä". Ohiittaessani Espoon Eskimot seuran melontavajaa muistin taas ajat jolloin meloin runsaasti. Täältä vajalta tuli lähdettyä usein melomaan lähi saaristoon. Joko ihan yksin tai sitten erilaisilla kaveri kokoonpanoilla. Nyt sitten liikun samoilla vesillä veneen kanssa.  Näitä maisemia ja paikkoja katsellessa ja elämää muistellessa herää kysymys; Mikä on saanut aikaan tämän kaiken kauneuden ympärilläni?



Suomenojalle päästyäni, pysähdyin ihailemaan vanhoja vesibusseja. Kyllähän nuo vanhat mäntyrunkoiset ovat kauniita. Nykyisin Espoossa liikkuvat vesibussit eivät ole läheskään noin kauniita, mutta paljon tilavampia.... Satamassa oli täysi tohina päällä ja veneitä sekä mastoja nousu ylös. Suomenojan venesatamassa on taas tapahtunut paljon. ottamatta sen enempää kantaa noihin asioihin jotka ovat täyttäneet lehtien palstoja, niin minun kohdalla on ainakin homma toiminut.


Tästä pukkitelineestä ja kasasta A-pukkeja, muodostuu Albatross / Vilkas talvisäilytys paikka. Pukki siirtyi oikealle paikalleen Kuljetus Karttunen toimesta. Onhan se melkoisen järeä pukki, mutta ei ainakaan tarvitse pelätä veneen putoamista siitä. Ja A-pukkien muodostaman katoksen alla on tilaa tehdä huoltotöitäkin rauhassa. Lisäksi niiden "jyrkkyys" on riittävä ettei lumi kasannut peitteiden päälle. Peitteetkin ovat sellaista kunnon paksua muovia joka kestää lähes kaikkea, ikuisesti.

Nyt kun olin satamassa tutustuin tulevan venemallimme, Family Cruiser pohjan muotoon. Tosin oma veneemme on jo muualla talvehtimassa edellisen omistajan toimesta. Kiitos suuri siitä Villelle ja hänen perheelleen. No, pohjan malli näyttää melkoisen samalta kuin meidän vanhassa Nordic 81:ssä oli. Toki paljon isompana, mutta malliltaan sama. Family Cruiserissa on lisäksi tuollaiset " siivet " pohjassa joita en muista nähneeni muissa veneissä. Silloin loppu kesällä uutta venettämme koeajaessa totesin noiden siipien ainakin toimivan vakauttajana uppoumarunkoisessa veneessä.





maanantai 5. lokakuuta 2015

Kirkkoveneitä ja rakkautta

 

Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt, ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää, ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan, niin palaa, polttaa. " ( Sanat Paula Vesala )





Taas on aikaa kulunut ja aalto iskenyt rantaan sitten  edellisen kirjoitteluni. Valitettavasti olen saanut järjestettyä itselle melko runsaasti tekemistä kaikille päiville, veneily on siis jäänyt vähemmälle. Tämän viikonlopun olimme " parisuhde " perheleirillä Kirkkonummella.Olimme siellä koko lähes koko perheen voimin. Vanhin kotona asuva neiti oli lastenhoitajana koko viikonlopun. Ja me sitten osallistuimme vaimon kanssa erilaisiin keskusteluihin. Paikkahan oli mitä hienoin ja ruokaa myös saikin tarpeeksi. Perjantaina oli jo meno tuonne leirille ja vähän odottelin sitä kuuluisaa ja pelottavaa syysmyrskyä. Seurailin Ilmatieteenlaitoksen aallonkorkeus mittaria. Vähän oli sydän syrjällä kun mietin miten Albatross / Vilkas pärjäilee satamassamme. Veneemme katollahan on ne kaksi aurinko paneelia joita arvostan paljon, olisi ikävä noukkia niitä merestä. Onneksi myrsky jäi lähes "torsoksi" täällä etelässä. Parasta tuolla oli parisuhde juttujen lisäksi keskustelut muiden veneilijöiden kanssa. Äijien kanssa saunassa saimme vertailla omia kokemuksia tämän kesän veneilyistä. Tuolla leirillä pääsi katselemaan kirkkoveneitäkin kunhan vähän raotti " verhoa". Kirkkovene oli jo laitettu talvelta suojaan katoksen alle. Onhan se kyllä iso ja vaikuttava soutuvene. Itse olen päässyt soutelemaan kirkkoveneellä nuorena pojan kloppina jollain leirillä Kiersimme Sulkavalla veneillä viikonajan. Tämän viikon jälkeen jalkapohjat olivat tervassa. Mukavia aikoja nuo nuoruus vuodetkin.






 Sunnuntaina kotiin päästyämme heitimme lapset ja leiri tavarat kotiin. Suunnistimme vaimon kanssa ensin tervehtimään työkaveriani ( on oikeasti niin hyvät työkaverit jotta voi viikonloppunakin tervehtiä). Täältä suunnistimme venerantaamme tarkistamaan veneen kuntoa. Venehän oli hyvässä voinnissa omalla paikallaan. Sisälle ei ole tullut vettä ja akut olivat edelleen 100 % täynnä. Aurinkopaneelit ovat myös harkinnassa tulevaan veneeseemme. Käynnistin Vilkkaan ja heti toisella yrityksellä hörähti käyntiin kun olin laittanut kierrokset valmiiksi isommalle.
No olihan se sitten pakko irrottaa köydet ja käydä edes vähän vesillä. Vaimo pakkasi vaatteet pois kaapeista ja itse ajoin veneemme septi-laiturille. Tästä oli kaikkein lyhyin matka kantaa tavarat autolle. Samalla tyhjensin septin. Tässä huomasin samalla että, kannattaa tyhjentää myös puhtaan veden säiliö. Ei muuta kuin jalalla pumppaamaan hetken.... tai vaikka toisenkin. Ja sitten taas septin tyhjennystä.Nyt ei jää talveksi mitään vettä jäätymään tankkeihin. Olisi tarve vielä vesillä ollessa vaihtaa öljyt sekä tehdä syyshuolto moottorille. Helpompi vaihtaa öljyt kun moottorilla on ajettu hetken. Nyt kun vaatekaappi ja vesitankit olivat tyhjiä niin veneen nopeus nousi solmulla tai reilulla solmulla takaisin laituriin ajaessa. Albatrossi kehittää melkoisen hienot aallot. Tai ainakin suuret aallot, välillä on melkein hävettänyt ohittaa pieniä purjehtijoita ja melojia. Aina on ollut pakko hiljentää vauhtia myös kaipeikoissa ajaessa. Mutta vene on kyllä todella hieno kokonaisuus. Ajettavuus on loistava kelissä kuin kelissä.

Nyt vielä on mahdollista ostaa syyshintaan meidän Vilkas. Taloudellinen hyvä kuntoinen diesel moottorinen, akselivetoinen perhevene. ( Vilkas ). Tarvittaessa opastus käyttöön.  



tiistai 22. syyskuuta 2015

Pirskahdus elämää, unelmia ja haaveita

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.— Kirjailija Minna Canth (1844 – 1897)

Pienellä ihmisellä on ollut taas kiirettä elämässä.  Perjantaina töiden jälkeen oli  käytävä venerannassa tarkistamassa olikohan veneemme vielä tallella. Ilmassa oli melkoinen tuulenvire ja tuntui jotta sukat olisivat pyörineet kotonakin jaloissa.  Rantaan lähdin yhdessä vaimoni siskon miehen kanssa. Hän kävi tarkistamassa heidän Scandinsa kiinnitykset ja itse sukelsin Vilkas / Albatrossiimme. Vaikka on tässä sadellut ja tuullut oli kaikki kunnossa veneessä. Ei ollut satanut sisälle ja aurinkopaneelit olivat pitäneet akut täysinä.  Kaikki fenderit ja köydet olivat oikeilla paikoilla ja kunnossa veneen ulkopuolella. Valitettavasti emme ehtineet tälläkään kertaa veneilemään kun suunnistimme tuonne vaimon siskon kotiin perheemme kanssa iltaa viettämään. On mukavaa kun he ovat muuttaneet meidän lähelle. Poika ilmoitti illalla jäävänsä serkkunsa luokse yöksi joten naiset petasivat hänelle pedin sinne serkkupoikien huoneeseen.  Meidän vielä kotona asuvat neidit kävivät sitten illalla koirien kanssa ulkona ja menivät omaan kotiinsa. Saimme siis hetken viettää aikaa vain aikuis porukassa.  Ja kävelimme sadekuurojen välissä kotiin. 

Family Cruiser kuvat: Ville Kairamo

Lauantaina sitten jatkoimme tulevan suunnittelua. Saimme kuvia tulevasta veneestämme ja mietimme paikkoja joissa ne kuvat ovat otettuja. Joudumme varmaankin tekemään talven aikana jonkin moisia kartta sulkeisia. Valitettavasti vorot olivat käyneet viemässä plotterin pois. Tässä plotterissahan olisi ollut ilmeisesti lähes kaikki muutaman viime vuoden rantautumispaikka. Ensi kesänä haluaisimme rantautua mahdollisimman usein luonnon rannassa. Itseäni kiinnostaa kuinka Lagottomme Mio ja Mette ( Foogel ) oppivat kulkemaan siltaa pitkin rantaan ja takaisin.  Tähän saakka olen nostanut heidät rantaan yksitellen. Onneksi veneessä on ollut koira edellisilläkin omistajilla joten onhan tämä vene testattu koiralle sopivaksi kuten myös Albatrossimmekin on. Toki tarvittaessa voisi veneen kiinnittää myös palvelusataman rantaankin.  Heti alkoi meillä polttelemaan kuiva maa jalkojen alla ja mieli suunnisti merelle. Mutta, mutta, lauantaihan menikin sitten siivotessa. Onneksi tuuli ja satoi ettei niin paljoa harmittanut.  Hyvä ettemme vielä alkaneet kaivaa karttaa esille ja merkitä jo nyt tulevia kohteita sinne. Paljon on komeita saaria vielä kokematta. Mutta vielähän on tätäkin kautta jäljellä melkein tarkalleen kuukausi. Pitäisi varmaan kohta käydä Suomenojan venesatamassa katsomassa mitä löytäisin venepukit ja niille oikea paikka. Lisäksi olen jo kaivanut Kuljetus Karttunen yhteystiedot esille. he ovat nostaneet ja laskeneet veneemme tähän asti aina. Loistava palvelu ja muisti herroilla. Muistavat veneestä milloin on oikealla kohdalla liinat nostamiseen ja sen mihin kohtaan lasketaan telineelle. 




Mutta olen tarpeeksi hullu tekemään töitä ja tarjoamaan palveluksiani käyttöön mitä erilaisimissa tilanteissa. Sain kunnian osallistua Mikä Viini 2015 tapahtumaan töiden merkeissä. Sain olla esittelemässä Anna Codorniu Cavaa. Ennen tapahtumaa sain koulutusta lisää viinien maisteluun ja esittelyyn. Onhan minulla "synkkä" historia työskentelystä ravintoloissa erilaisissa tehtävissä joten tämä oli melkein kuin paluu vanhaan. Luulen että  Fresita saa kaverin veneelle ensi kesäksi. Oli hienoa huomata kuinka kiinnostuneita erilaisista tuotteista olivat messuilla vierailijat. Kaiken työnteon ei tarvitse olla aina sitä samaa päivästä toiseen. Voi antaa mahdollisuuden muillekin työtapahtumille kuin sille nykyiselle. Joskus työntekeminen on hauskaakin, kuten nyt.  Pidetään ihmiset huolta itsestämme ja toisistamme jotta jaksamme harrastaa vaikkapa veneilyä.





maanantai 14. syyskuuta 2015

Sommaren är kort, vai onko?

Sommaren är kort
De mesta regnar bort
Men nu är den här
Så ta för dig
Solen skiner idag
Hösten kommer snart
De går med vindens fart
Så lyssna på mig
Solen skiner
Kanske bara idag  ( Tomas Ledin )






On tullut se aika vuodesta jolloin alkaa olla kesä loppumaisillaan. Mutta ei vielä. Nyt on meillä täällä pääkaupunkiseudulla melkein lämpöisempää kuin kesäkuussa. Nauttikaamme siitä kun lämpöä riittää. Kyllä ne sateet ja vilu siellä jo odottelevat, että pääsevät kiusaamaan meitä oikein kunnolla.  Meillä on ollut erinäisiä kiireitä oikeassa elämässä joten viimeisen parin kolmen viikon aikana veneily on jäänyt oikeastaan väliin.

Tämä on pistänyt jo mietityttämään miten hoidamme talvisäilytyksen veneellämme joka toivottavasti menee kaupaksi talven aikana ( Vilkas ). Vielä meinasimme pitää venettä kuukauden vesillä ja nostaa se ylös noin 15. lokakuuta. Viemme sen taas Suomenojalle josta on "yllättäen " taas juttua lehdissä. Meillä itsellämme ei ole koskaan ollut mitään valittamista kyseisestä satamasta. Toki mietimme kuinka sinne voidaan rakentaa asuntoja kun ainakin veneet likaantuu talven aikana todella isosti ja keväällä ja kesällä tuoksuu itse " tuote ".

No kun vene nousee talveksi, irrotamme siitä sisälle lämpimään VHF:n, Plotterin, Kaikuluotaimen  ja ehkä myös radionkin. Luonnollisesti pitää löytää kuiva ja lämmin paikka kaikille veneen patjoille. Vuodevaatteet onkin jo pesty sekä mankeloitu odottamaan seuraavaa kautta. syksyllä myös vaihdamme öljyt sekä vesipumpun siipipyörän, nämä tehdään normaalin syyshuollon yhteydessä. Ajattelin taas pyytää huoltoa tekemään Touri Marinen. Ja harkinnassa on polttoaine säiliön tyhjennys sekä pesu.


 Tässä muutamia kuvia kuluneelta kesältä joka ei ollut ilmojen puolesta mikään liian huono. Saimme nauttia monista aurinkoisista päivistä merellä perheen kesken ja myöskin kavereiden kanssa.

Nyt kun olemme taas tukevasti olleet mantereella niin olemme päässeet nauttimaan erilaisista asioista. Eilenkin vanhin neideistämme oli kotona käymässä ja hänen poikaystävänsäkin poikkesi kylään. Todella mukava miehen alku. Ja tykkää moottorikulkuneuvoista. Valitettavasti vielä moottoripyöristä mutta ehkä saamme käännettyä hänen ajatukset myös merelle ja veneilyyn.....  Olihan hän jo kesällä kerran kanssamme merellä saaressa. En ilmeisesti ollut täysin toivoton tapaus kun vielä uskalsi tulla kyläilemään...

Palataakseni tuohon alkuun, niin ei meidä kesä mikään lyhyt ole. Veneen kun laskee huhtikuussa ja nostaa lokakuussa niin saadaan veneily kautta pidennettyä. Melkein puolivuotta vene kelluu ja liikkuu vesillä enemmän tai vähemmän. Eivätkä ne syksyn taikka kesän sateet suuremmin haittaa elämää. Itse meinasin vierailla nyt tällä viikolla Mikä Viini 2015 tapahtumassa. Ajattelin löytää joitain uusia viinejä talveksi. Sellaisia joiden kanssa on hyvä suunnitella tulevaa ja mukava muistella mennyttä. Ja jokaisella vuodenajalla on omat hyvät sekä huonot puolet.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kaunis olet, sinä saaristo

"Yes, there were times, I'm sure you knew
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt, 
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall; 
And did it my way." sanat: Paul Anka

Taas on viikko vierähtänyt ja viikonloppu tarjosi paljon mielenkiintoisia juttuja. Perjantaina töiden jälkeen kävin hakemassa pienet lapsemme ja kummipojan sekä hänen siskonsa kotoa. Lähdimme edesmenneen kaverini isän kanssa mökille Villinkiin. Autolla  ajoimme Jollakseen josta saimme kyydin saarelle. Matkalla ohitimme Viipurin kiven joka on puolimatkassa Viipuri - Turku välillä. Tätä siirtolohkaretta on pidetty yhtenä vanhimmista Suomalaisista merimerkeistä. On ihmeellistä ja hienoa olla taas Villingissä. Täällä olin useana kesänä kaverini kanssa mökkeilemässä. Erään kerran ( teininä )oli tarkoitus lähteä melomaan  muttemme päässeet saarelta mihinkään. Oli mukamas sumua..... Oikeasti se oli seura mitä löysimme saarelta joka esti teinejä melomasta.  

Kaverukset haaveilevat 
Seura oli nytkin todella loistavaa. Oli hienoa seurata lasten touhuilua keskenään. Löytävät aina tekemistä toistensa kanssa oli paikka mikä tahansa. Ja saarellahan on aina jotain uutta ja erikoista josta keksii uusia leikkejä. Tämä mökki oli maastoutunut todella hienosti kallioiden väliin ja ensi silmäyksellä olikin mahdotonta uskoa sinne mahtuvan nukkumaan neljä lasta ja kaksi miestä. Lisäksi siellä oli iso saunaosasto jossa kelpasi saunoa. Kaunis on meillä Suomalaisilla tämä saaristo. Joka kerta merelle lähtiessä pysähdyn miettimään sitä kuinka onnellisia voimme olla kun saamme nauttia tästä. Illalla oli todella kaunis auringon lasku jonka seuraksi kalliolla nautin lasillisen ranskalaista juomaa. Ilta kului ja nautimme todella mahtavaa lohikeittoa. Tämän jälkeen olikin aika laittaa sauna lämpiämään.  Lapset kävivät saunomassa ja uimassa ensin jonka jälkeen menimme me miehet. Ja me emme todellakaan käyneet uimassa. 


Kaunis ilta Villingissä
Sunnuntaina kotona olikin aika tuulettaa Albatross / Vilkas peitot. Nyt jos vielä menemme veneelle yöksi otamme mukaan makuupussit.  Samalla nautimme pannun tai pari teetä parvekkeellamme. Tässä istuessamme harmittelimme molemmat lapsiperheen kiireistä aikataulua. Valitettavasti emme ole hetineet veneilemään niin paljoa nyt loppu kesällä kuin olisimme halunneet. Vaimo viimeistelee opintojaan iltaisin ja itselläni on taas kaikenlaisia "kiireitä".  Silloin tällöin tuntuu että, on haukannut elämästä liian suuren palasen mutta kun asiaa pureskelee hetken niin huomaa selvinneensä siitäkin. Mutta mikä tärkeintä: Sen minkä teen niin teen omalla tavoin kuten Frank Sinatra sanoo laulussa.....


Iltapäivästä ehdinkin sitten käymään Albatrossissamme. Kävin sammuttamassa virrat jääkaapista joka olikin ollut päällä yhtä soittoa juhannusta edeltävästä ajasta. Kyllähän nuo aurinkopaneelit ovat ladanneet akkuja hyvin. Muutaman kerran pidimme kesällä venettä sähköissä kun sellainen oli keulan edessä saatavilla. Ja taaskin kokeilin miten käynnistyy Yanmar moottori viikon seisonnan jälkeen. Ja ekalla avaimen kääntämisellähän se hörähti käyntiin ilman savuttamista. Nyt tarkistin moottorin käyttötunnit veneen myynti-ilmoitusta varten ja nehän ovat melko vähäiset, vain 1757 tuntia. Tähän saadaan kyllä vielä kauden aikana muutamia tunteja lisää. Tulevana viikonloppuna jos lähtis merelle.....