Syksyinen ylösnouseminen

" Kun on nuori kaipaa ulos maailmaan, kun on vanha kaipaa kotiin" Cora Sandel

Kun on keski-ikäinen kaipaa lämpöä. Myös veneessä lämpö on paikallaan. Ennen veneemme nostamista vedestä ylös istuimme salongissa nauttien teetä ja kuunnelle hyvää musiikkia. Koirammekin löysi itselleen varsin mukavan paikan. Tassut kuulemma kylmettyi lattialla väitti keski-ikäinen koiramme. Samaa Kipparinnakin sanoi... Siitä syystä laitoimmekin Webaston pöhisemään ja tuottamaan lämpöä. Onneksi Webastomme on kunnossa eikä lämmön saamisessa kestänyt kauaakaan. Salongissa istuessamme oli mukava käydä lävitse kesän kohokohtia ja haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta tämän vene kaunokaisen kanssa. Olemme pitkästä aikaa aivan sekaisin veneilystä. Vaikka nostammekin veneemme ylös meidän mittapuun mukaan ajoissa. 

Nostamme siis ensimmäistä kertaa purjevenettä ylös ja kaikki jännittää kovasti. Keväällä olimme tätä venettä laittamassa vesille ja saimme jonkinlaisen puraisun masto asioista. onneksi edellinen omistaja on mahtava kaveri ja on käytettävissä vielä syksyllä näissä asioissa. Laskimme yhdessä purjeet pois, poistimme puomin ja saimme neuvoja maston kanssa valmistautumisessa. Siirsimme veneemme edellisenä iltana nostopaikalle valmiiksi ja siellä sitten vielä löysäsimme vantit. Varmistimme kaikkien mastoon tulevien sähköjohtojen olevan irti. Ei siis pitäisi olla mitään ongelmia tämän kanssa aamulla. Kun kaikki oli valmiina kysyi Kipparinna paljonko vettä tässä paikalla olisi. Siispä kurkistus mittareihin paljasti totuuden. Vettä on tässä 1.8 metriä ja syväyksemme on sama 1.8. metriä. Onneksi merenpinta oli etelä tuulesta johtuen hiukan plussalla eikä miinuksella kuten on joskus ollut.   Meillä on Kuljetus Karttunen nostanut aina veneemme ylös. Kuten myös tälläkin kertaa. Häneltä saimmekin korvaamattomia neuvoja tälläkin nostolla. Hienoa kun saimme neuvoja ja asiantuntevaa palvelua. 

Mikä ehkä vielä mahtavamaa.... Karttusta seuraa usein Vantaan Painepesu jolta ostamme aina pohjanpesemisen. Ei maksa vaivaa ostaa itselle painepesuria joka yleinsä on paljon maltillisempi teholtaan kuin ammattilaisen laitteet. Joka kerta on pohjat puhdistuneet todella hyvin. Tälläkin kertaa sama kaksikko nosti ja pesi meidän veneen lisäksi toisenkin veneen.   

Nyt kun veneemme on ylhäällä satamassa alkaakin suuri tutustuminen veneen sisätiloihin. Peittelemme veneen ensin jonka jälkeen otamme rätin toiseen käteen ja Tolu-pullon toiseen käteen. Glykolit moottorille ja vessaan sekä vesijärjestelmiin. 

Kipparinna sanoi meidän venepaikan olevan keväällä kiva. Saisimme olla rannan vieressä, aurinko paistaisi meille ensimmäisenä ja voisimme istua veneen kannella nauttimassa auringosta ja sataman tunnelmasta. Tavoite kuitenkin saada vene ajoissa vesille. Sama tavoite ollut myös muinakin keväinä.

 

Kauden viimeinen veneily viikonloppu

"Se jolla on varaa olla kärsivällinen voi saada minkä haluaa" ( Benjamin Franklin ) 

Olemme kärsivällisiä luonteeltaamme. Paisi silloin kun kärsivällisyyttä ei riitä mihinkään.... 

Viikonloppuna saimme purjehdittua kahtena päivänä. Lauantaina kävin kaverini kanssa vesillä. Tällä kertaa tuuli oli melkoisesti sellainen minkä katsoinkin sää sovelluksesta. Sivu myötäisessä pääsimme merelle jolloin tuuli olikin melkoisen hyvä sivutuuli. Tasaista tuulta oli tarjolla jolloin purjeiden säätäminenkin onnistui kohtuullisesti meiltä amatööreiltä.  Vauhtia piisasi meille sopivasti ja matkasimme ihan Bylandetin kohdalle josta käännyimme takaisin kohti kotia. Kotona olin tehnyt reittisuunnitelman valmiiksi B&G:n sovelluksella ja tuota suunnitelmaa pyrimme noudattamaan. Paluumatkalla Kytön jälkeen käännyimme kohti Pentalaa. Tässä alkoikin luoviminen. Ja ainakin tällä tuulella sekin oli kivaa. Lopulta kuitenkin laskimme purjeet ja tulimme moottorilla kotisatamaan. Matka-aika oli alle neljä tuntia satamasta satamaan. 

Kuva: J.Ojaniemi

Sunnuntaina pääsimme Kipparinnan kanssa kaksistaa vesille. Nyt teimmekin toisin kuin olimme tehneet aikaisemmin. Eli kun pääsimme satamasta laitureiden ulkopuolelle Kipparinna nosti purjeet ylös ja minä ohjasin. sitten vaihdoimmekin rooleja. Eli lähdimme heikolla tuulella purjehtimaan lähes myötäisellä kohti suuria meriä. Kipparinna oli pinnassa ja minä pyrin säätämään purjeita parhaan taitoni mukaan.  Matka sujui, aurinko paistoi ja seura oli varsin mukavaa. Mitä muuta sitä voisi sunnuntai päivältä toivoa. Harjoittelimme myötätuuli käännöksiä kunnes päätimme käynnistää moottorin.  

Veneilimme lopulta Pentalan ympäri. Olihan sekin mukavaa. Toki huomasimme tarkkailevan sekä paperi karttaa että B&G:n plotteria. Mikäs meidän syväys olikaan, entä onko matkalla jotain sähköjohtoa josta pitäisi olla huolissaan. Uusia asioita meille. Voi olla että hävettäisi jos ajaisimme ihan kotivesillä matalaan ja olisimme kölistä kiinni. Hassua sekä erilaista liikkua purjeveneellä moottorilla kuin purjein. Harjoitus tämäkin. 

Ihmettelimme ettemme olleet kertaakaan tämän mahtavan veneilykauden aikana kertaakaan Espoon upeissa ulkoilusaarissa. Varmaan ensimmäinen kerta kahteen kymmeneen vuoteen kun jää kotirannat koluamatta. 
 

Lauantaina saimme vieraita tyttärestä ja vävystä. Tulivat saunomaan ja samalla toivat uuden veneen kunniaksi pullollisen kotimaista rommia. Illalla saunan jälkeen nautimme muutaman lasillisen tätä jaloa juomaa.  Nyt on meidän kauden 2021 veneilyt veneen nostamista vailla valmis. Hulppea kausi takana. Saimme vielä veneillä vanhalla veneellämme Ahvenanmaalle ja takaisin ja lopuksi pääsimme kokemaan purjehduksen jännitystä sekä huumaa.

Laskimme hiukan tekemisiämme. Family Cruiserilla veneilimme kesän aikana noin 425 merimailia. Purjeveneellä liikuin noin 185 mailia. Eli yhteensä veneilin noin 610 mailia kauden 2021 aikana. Sydämmeltäni olen veneilijä joka tällä hetkellä nauttii purjehduksen tuomasta jännityksestä sekä haasteista. Kärsivällisesti eteenpäin, uutta oppien ja elämästä nauttien on tämäkin kesä mennyt. Odotamme innolla kevättä 2022 ja uusia purjehduksia. Osaammekohan enään ollenkaan mitään mitä tällä kaudella on tullut opituksi vai olemmeko taas aivan alkupisteessä?

Syksyn suloisuutta.

 " Syysunelmaan vie meidät uudestaan

kun lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö

Olen runo johon kirjoittaa
sun sydämesi lauseet saa
avoin kirja täytä lehti kerrallaan

Syyssateet sen jos pyyhkii kastellen
vain lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö

Syysunelmaan vie meidät uudestaan
kun lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö
kuin yö " ( sanat Veikko Samuli ) Katri Helena

Tämä loppukesä ja alku syksy on yhtä unelmaa. Olemme saaneet ostetuksi meille unelma veneemme edellisen unelma veneen tilalle. Ja sitten meidän blondi Lagotto joka oli tiineenä meriretkellämme on saanut pentuja. Onneksi pennut syntyivät kasvattajalla ja olemme päässeet katsomaan kaunokaista. Uuden pennut tuoksu ja turkin  pehmeys ovat kyllä ihania. 

Ja kyllä uuden purjeveneen fiiliksetkin ovat todella ikimuistoisia. Se tunne kun seuraat koko viikon sääennusteita viikonlopulle ja huomaat lauantain kelin olevan mukava. Meillä on onneksi kavereita joiden apua saamme purjehdukseen. Useampi taho on lupautunut avuksemme tässä harjoittelussa. 

Nyt lauantaina oli meille taas uudenlainen tuuli. Tuulen suunta sopisi harjoituksiin hyvin. Tuulen voimakkuus olisi vaihteleva ja tuulen suuntaan ei lopulta ollut vakaa. Lähtiessä tuuli vain 1.8 m/s ja purjeet nousivatkin Kipparinnan toimesta helposti. Moottori sammutettiin ja olimmekin heti toivotusti tuuliajolla. Purjeet vetivät hyvin ja hetken mietinkin tämän sujuvan helposti. No, hetken päästä tuulen voimakkuus nousi. Kunnes se lähes tyyntyi. Sitten tuulen suunta vaihtuikin 90 astetta. No mikäs siinä. Tämäkin sopisi meille treeniksi.

Oli voittaja olo kun saimme vauhtia mukavasti. Treenit sujuu hyvin. Ja yht äkkiä huomasimme pilvirintaman tuovan tuulta lisää. Olimmekin yli 20 asteen kallistumassa ja päätimme keventää menoa. Keula kohti tuulta ja purjeiden reivaus. Ensimmäinen kerta Kipparinnan kanssa kun näin teemme. Kipparinna ja kaverimme totesivat tämän olleenkin melkoisen raskas juttu. Mutta fiilis oli aivan loistava onnistuneen reivauksen jälkeen. 

Välillä oli aikaa jopa istua ja kun porukkaa oli veneessä riittävästi saimme nauttia teestä ja hyvistä tarinoista. Lopulta parin tunnin harjoitusten jälkeen oli minulla aika lähteä hakemaan tyttöä hänen töistään. Kipparinna jäi kavereiden kanssa satamaan parantamaan maailmaa. 

Ja syysunelmat jatkuivat sunnuntaina. Laitoimme takkaan tulen ja nautimme takan tarjoamasta lämmöstä sekä äänestä. Neiti etsii äidillensä teetä nettikaupoista synttäri ja joululahjaksi. Minä ja kipparinna käperryimme toistemme kanssa sohvalle hörppimään teetä. Poikanen ilmoitti että kesällä 2022 purjehtisimme Jussaröhön.  Saa nähdä mihin ne meidän haaveet ja unelmat vievät tulevaisuudessa.

Kryssimistä vai "ryssimistä"?

Kaksi komeaa karvanaamaa ottivat tuntumaa veneeseen satama oloissa. Koiramme ainakin on se komea, itsestäni en lupaa sellaista. Koiramme eivät vielä ole päässeet purjehtimaan eikä toinen koiristamme edes vielä ole käynyt muistaakseni uudessa veneessämme. Tämä ruskea koiramme on heistä se herkempi ja varautuneempi joten hänen kanssaan käydään useammin harjoittelemassa. Tällä kertaa istuimme veneessä ja nautimme rauhallisesta illasta. Ihan kaksistaan ilman ketään muita tuijotimme ikuisuuteen. Tämä tunne on lähes sama kuin mökin saunan lämmityksen yhteydessä. Silloin istun alalauteella ja katson saunan pesään tulen pyöriessä polttopuiden ympärillä. 

Lauantaina lähdimme lastemme kanssa purjehtimaan. Odottelimme sumun katoamista joka lopulta tapahtuikin. Matkaan saimme vanhan meripartiolaisen, nuoren miehen alun opastamaan meitä. Samalla saisimme vaihdettua kuulumiset kun hän on nykyisin opiskelemassa toisaalla. 

Veneemme sijaitsee Espoonlahden varrella. Pieni ujo tuuli tulisi tietenkin pitkin lahtea ja ihan vastaisesti. Lapsemme joille tämä on ensimmäinen kerta jolloin pääsevät purjehtimaan harmittelivat hiukkasen. No, purjeet ylös ja suunta kohti merta. Moottori kävi vielä ja neuvonantajana toimiva nuorukainen alkoi "käskyttämään" meitä. Neuvoja kuunnellen aloimme etenemään kohti Pentalaa. Jo ennen Soukkaa olimme jo tehneet useamman käännöksen. Olisiko ollut wenda.... Helppoa kun saimme hyviä neuvoja. Ensin vain saimme ohjeet käännökseen ja keulapurjeen käsittelyyn. Pääsimmekin näillä neuvoilla Pentalan eteen josta merisumu alkoi vyöryämään päällemme. Täältä käännyimme takaisin päin ja saimme treenata myötätuuli purjehdusta Kivenlahteen saakka. Ja sieltä takaisin. Nyt lapset hoitivat itsenäisesti purjeiden hommat kunhan kerroin milloin käännytään.

Kukaan ei muistanut varoittaa meitä siitä ilmiselvästä asiasta kuin rakastuminen. Näin lastemme ilmeistä että he rakastuivat purjehdukseen kerrasta. Poika sanoi että mennään aina kryssien kun saadaan vauhtia veneeseen ja liikumme ihan äänettä. Toinen mistä ei kukaan maininnut on kipparin ja miehistön energian kulutus. Itsellä oli kädessä Garmin Quatix kello josta sain treenin tiedot. Kulutus kolmen tunnin treenistä oli runsaat 1000 kaloria. Tässähän on vaarana se että saavutettu vartalon muoto pääsee muuttumaan. Ja lapset olivat väsyneitä illalla kun he saivat tehdä suurimman työn tässä treenissä.

Myötätuuli osuudella nautimme olostamme. Kävimme erittäin hyvää kryssimiseen keskittynyttä harjoitetta. Tuuli oli meille amatööreille todella hyvä. 1.5 - 3 m/s tarjosi meille nopeutta jopa noin 5 solmua ja myötäisellä mentiin  myös ihan eteenpäin. Tällä tuulella saimme hoidettua asiallisesti käännökset eikä vauhti päässyt putoamaan liikaa. Pystyin keskittymään tuulikulman hakemiseen kun lapset hoitivat purjeet. Tätä tarvitsemme paljon lisää. Toivottavasti ehdimme vielä tällä kaudella itse jatkamaan harjoituksia.

Samaan aikaan toisaalla. Kipparinnan on hakemassa virtaa pitkään syksyyn pohjoisesta. Heillä on perinteinen tyttöjen retki lapin ruskaan. 

 

Hymy on herkässä

Kyllä se hymy on nyt herkässä. Ihan omin voimin olemme oleskellet uudessa veneessämme ja tutustuneet häneen ensin ihan satama oloissa. Koluttu paikkoja lävitse, istuttu kannella, salongissa ja pötkötelty kaikissa punkissa. Ja onhan tämä meille sopivan tuntuinen pursi. 

Lopulta koitti lauantai jolloin pääsimme tuomaan venettä omaan satamaan edellisen omistajan laituri paikalta. Perhosia vatsa täynnä. Sääennustetta seurattiin silmä kovana ja mietimme miten meidän kokeneiden veneilijöiden nyt käy. olimme pyytäneet mukaan kaverimme jolla oli hiukan purjehduskokemusta mutta ei sanottavasti enempää kuin meilläkään. Kipparinna oli vielä flunssan jälkeen toipilaana joten lisäkädet olivat mielestämme kiva lisä.

Laiturista lähdimme toisen purjeveneilijän kanssa perä jälkeen liikkeelle. Me tietenkin heidän jälkeen jotta voisimme seurata heidän toimintaa. No, hehän lähtivätkin sitten melkein heti toiseen suuntaan kuin me joten apu jäi lyhyeksi. Lopulta olimme valmiita nostamaan purjeet ylös joka onnistuikin hyvin. Tuuli oli meille suotuisa. Moottorin sammuttaminen jännitti. Näin vanhana moottoriveneilijänä en ole tottunut sammuttamaan moottoria keskellä väylää. Silti ensi järkytyksen jälkeen tämä tuitui todella hienolta. Hiljaisuus syrjäytti hetkeksi jännityksen.Seuraavaksi toivoimme ettemme olisi kaikkia kanssa veneilijöitä hitaampia vaan pärjäisimme edes jotenkin perässä tulevien vauhdissa.

Onneksi emme hävinneet vauhdissa toisille tuolla pätkällä jonka kuljimme samaan suuntaan heidän kanssaan. Kun vauhti hyytyi, vaihdoimme suuntaa sisälle saarien väliin. Kaveristamme oli suuri apu kun menimme purjeilla. Amatöörit liikkeellä ja kaikilla oli hauskaa. Ei tämä purjehtiminen taida olla aivan tekemätön paikka. Toki tämän opetteluun menee monta vuotta takuu varmasti. Sitä tekemisen meininkiä olemme kaivanneet veneilyymme ja tämä täyttää sen tyhjiön hyvin. 

Meille on sanottu ettemme ole purjehtijoita ja se on niin hankalaa ettei kannata ruveta tähän touhuun. Toisaalla sanottiin meille että kaikki oppii purjehtimaan eikä se mitään rakettitiedettä ole. Purjehduksessa kuten kaikessa veneilyssä törmää usein kahteen täysin vastakkaiseen mielipiteeseen. Kannattaa kuunnella omaa sydäntä ja mennä sen mukaan.

Jossain vaiheessa matkaa Kipparinna meni fiilistelemään keulakannelle meidän menoa. Välillä huuteli meille miehille tsemppi kommentteja. Ja kuinkas kävikään. Hiljaisuus sekä pieni keinuminen rauhotti toipilaan ja uni saapui silmiin. Hyvin kuulemma maistui unet tässäkin veneessä. Omaan satamaan päästiin ja purjeetkin saatiin kunnialla rullattua pois. Nyt oli hymy meillä kaikilla todella herkässä.

Sunnuntaina lähdimmekin Kipparinnan  kanssa kaksistaan veneilemään. Nyt jännitti jos mahdollista vieläkin enemmän kuin lauantaina. Kipparinna ohjasi venettä purjeiden noston ajan ja saimmekin molemmat purjeet avoimmiksi. Päivän agenda oli vain harjoittelu. Painelimme Espoonlahtea edes takaisin useamman kerran. Käytiin kääntymässä Pentalan molemmilla puolilla ja toisaalla sitten Kivenlahden edustalla. Lopulta tuuli loppui ja vauhtimme putosi ihan minimaalisekn pieneksi. 

Tällöin uskalsimme avata eväät ja nautimme teetä samalla kun liikuimme ihan lipuen eteenpäin. Eväsleivätkin saimme käteemme ja ne maistuivatkin treenin päätteeksi todella maukkailta. Tämän evästauoun jälkeen rullasimme purjeet piiloon ja jatkoimme matkaa moottorilla kotisatamaan. Oli aivan voittaja fiilis. Olemme täysin vakuuttuneita että, meistä tulee jossain vaiheessa purjehtijoita. Tämän loppukauden ajan meillä on veneen kanssa vain yksi ajatus. se on harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Perheen kanssa tai muutaman kaverin kanssa otamme veneen toiminnot haltuun. Emme ole valmiita purjehtijoita tämän loppu kauden jälkeen mutta tiedämme taas vähän enemmän. On tässä paljon uutta tulossa vastaan emmekä tiedä puoliakaan siitä. Mutta jos nyt vähän perusteita oppisi siitä kuinka purjevene toimii erilailla kuin moottorivene.

Kaikki vesillä liikkuminen on välineestä riippumatta kuitenkin hauskaa. Joten meidän mielestä ei ole aihetta millekään vastakkain asettelulle veneiden paremmuuden suhteen.

Hauskoja ja turvallisia veneilyitä meille kaikille. 

 

Pikku pursimies

 "Kaadan, kaadan sata halavaa 

purren uljaan teen.

Kaaret siihen panen katajaa
saarnet varppeeseen.
Silkkaan silkkiin taklan teen.
Kokkaan veistän kotkan pään
Täysin purjein yli ulapan
kiidän purrellain.

Merten helmaan kenpä uskaltaa,
vaaraan suureen käy.
Laineet huuhtoo kantta keinuvaa.
Missään maat ei näy.
Vaan jos välttää vaaran muun
joutuu miekoin kamppailuun.
Tuon kun tunnet pikku pursimies,
minne suuntaat ties ?" Pikku pursimies

Meillä on askeleet vieneet rantaan uudelleen. Edellinen veneemme lähti kohti uusia seikkailuita. Hän sai mukavan uuden kodin.  Ja me saimme luopumisen lisäksi kokea uusia perhosia vatsassa

Muutama perjantai takaperin alkoi tuttuja miehiä valumaan työpaikalleni. Selkeästi purjehtimaan lähdössä olevia. Ja lopulta Kipparinnakin saapui työpaikalleni. Kivistön töistä kesken päivän ja lähdimme kohti Taalintehdasta. Sieltä löytyikin meidän uusi veneemme.  Perhoset kutitteli mukavasti vatsassa kun pääsin veneen kannelle.

Pikaisten alku valmistelujen jälkeen jätimme Kipparinnan rannalle ja lähdimme äijien kanssa purjehtimaan venettä takaisin Espooseen. Tuulta ja sadetta oli luvassa koko viikonlopuksi. Samoin Hangossa olisi Poker Run.  Eli olisi hyvä päästä Hangon ohi vielä perjantaina.  Ensimmäinen kokemus merellä tulevan veneemme kanssa oli mahtava. Purjeet ylös ja tuulta purjeisiin. Ja tuulta riittikin mukavasti. Ohitimme Hangon aikakoisen nopeasti ja jatkoimme matkaa. Valitsimme yöpaikaksi Jussarön jonne saavuimme lähes pimeässä. Viime kertauksen käyntimme jälkeen oli tänne tullut uusi laituri jossa oli valaistus. Valitettavasti valaistusta ei ole rannalla matkalla vessoille tai satamakonttorille.  

Illalla vielä mietimme tulevan aamun aikataulua. Päätimme nukkua hiukan alkuperäistä suunnitelmaan myöhäisemmäksi. Onneksi, sillä aamulla sataman ylitse mennä paukutti ukkonen.

Kun aamulla pääsimme matkaan katosi tuuli kokonaan hetkeksi jotta sai vähän uutta puhtia puhaltaa. Oli siinä työtä kun olin pinnassa ohjailemassa Porkkalan selän ylityksen. Ei olisi tullut mieli lähteä moottoriveneellä tähän aallokkoon. Ja kyllä hymyä riitti satamaan saakka. Onneksi sain suorittaa tämän siirto purjehduksen kavereiden kanssa. Kipparinnan kanssa olemmekin jo saaneet purjehdustunteja muutaman. Ja kohta alamme tosissamme harjoittelemaan uuden veneen kanssa liikkumista. Kaksi reilun seitsemän tunnin purjehdus päivää takana ja perillä Espoossa tunne tästä tapahtumasta oli mahtava. Pikku pursimies hiljenee uneen.

Jäähyväisten aikaan... iskee suunnaton ikävä

                                                                        " Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan
Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä"  Pave Maijanen

Joskus on aika luopua jostain ihanasta jotta voisi saada jotain tilalle. Luopumisen aika on nyt tullut meidän kohdalle ja olemme löytäneet veneellemme uuden rakastavan kodin. Sellaisen jonne hänet voidaan rauhassa luovuttaa. Silti, ikävä iski jo nyt tätä kaunokaistamme kohtaan.

Kun veneestä on päätetty luopua ja kauppa oikeasti toteutuu niin siihen liittyy paljon muutakin kuin kauppakirjan tekeminen. Yksi asia mikä kuuluu asiaan on omien tavaroiden poistaminen veneestä. Ja hiukan oli vielä siivoamistakin. Kipparinna huolehti mm siivouskomeron puhdistamisesta. Syytä olikin, sinne oli jäänyt muutamia tyhjiä purkkeja sekä vähän pesuainetta laatikon pohjalle. Meillähän venettä on huollettu ja pidetty siistinä pitkin koko kautta, aina. Mitään erityistä siivoamista emme ole suorittaneet veneen esittelyihin. Vene on reissullakin melkoisen siisti lukuunottamatta ajottaisia tiski kaaoksia....

Mikä yllättävää, kun aloimme tyhjentämään mielestämme tyhjää venettä kertyi tavaraa lähes kasoiksi saakka. Jokainen veneen laatikko käytiin lävitse ja kaikkialta löytyi veneestä poistettavaa. Yhdestä " kellarista " löytyi kylmälaatikko, muurikka pannu, kaksi lettupannua sekä monta muuta tarpeellista asiaa. Toisaalta löytyi paljon muutakin minkä olemassa olon olimme jo ehtineet unohtaa. Yksi mikä oli jäämässä lasten huoneeseen oli merikotkan sulka joka on pojalle tärkeä. Katolle oli jäämässä yksi virveli jota pidämme aina veneellä mukana. Sille on käyttöä aina reissuissa. Melkoinen kaaos syntyi näistä tavaroista kotimme olohuoneeseen. Kipparinna pisti minut ojennukseen ja " pakotti" sitten siivoamaan kodin häkkikellarin sekä ulko varaston. Näin saimme tavarat lähes oikeille paikoille odottamaan ainakin osan näistä tavaroista siirtymistä uuteen veneeseen..

Nyt on vain ikävä ja haikeus jäljellä..... Mutta mukana on myös aimo annos intoa ja uuden odottamista.