Mainos

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Juhannus ja tuleva "Suuri meriretki 3"

Kuten tavallista Juhannus saapui tänäkin vuonna. Meidän tapauksessa se tarkoittaa veneilystä luopumista hetkeksi. Siirrymme perinteisesti pois merenrannasta juhlimaan appiukon syntymäpäiviä. Onneksi mökiltäkin löytyy vettä jota voisi seilata ainakin hiukan.Ja veneitäkin löytyy moottorilla ja ilman.  Kauniilla paikalla Vuohijärven Siikakoskella sijaitseva mökki tarjoaa meille harvakseltaan siellä kävijöille aina jotain tekemistä. Nyt tuli mukaan vanhin neideistä  jolle lankesi sitten juhannus saunaan vihdan tekeminen. Onhan tuo neiti näköjään jotain oppinut isältään. Vihta syntyi kahtena päivänä helposti ja sitoikin sen myös ilman narua, koivun oksalla oikeaoppisesti. Muutenhan neitiä ei juuri näkynyt, vietti suurimman osan valveilla olosta puhelimessa.. Mitä nyt kävi meloskelemassa ja nauttimassa rauhasta.

Itse tein polttopuita, kohtalon toverin ( vaimon siskon mies ) kanssa. Oli komean kokoista koivua kaatunut syksylläö jota sitten pätkimme ja pilkoimme pesään sopivaan muotoon. Koirat juoksentelivat tontilla kaikkien perässä tietämättä ketä voisi eniten auttaa. Mio ja Mette tietenkin yrittivät päästä tekemään tuttavuutta tontilla eläviin myyriin ja kaivoivat aivan riittävästi tonttia.
Nuorin lapsistamme kaivoi auton perästä virvelinsä ja kalapakkinsa. Tämän jälkeen vietti aikaa omissa oloissa laiturilla. Hän heittää muuten melkein pidenpiä heittoja kuin isänsä. Onneksi minä olen vielä tarkempi. Lisäksi lapsukaiset uiskentelivat pitkin päiviä, aina sateettomana hetkenä järvessä. Itseäni ei saanut uiskentelemaan, veden lämpö oli jopa korkeimmillaan +13 astetta. Kohtalotoverini kanssa meille lankeaa grillimestarin vaativat työt. Nyt grillasimme mm. tuoretta lohta ( ei pojan kalastamaa) Muurikka-pannulla. Toisena päivänä pääraaka-aine olikin sitten lihaa. Uusia suomalaisia perunoita tietenkin ja lisukkeena muurikalla paistettuja kauden kasviksia.


Juhannus "siideri"
Saunottua tuli paljon ja nautittua kauniista maisemista. saunan terassi on yksi tointin parhaimalla maisemilla varustetyuista paikoista. Virran rantaa vaikka kuinka paljon, venevajaa ja laiturit. Mitä muuta ihminen kaipaisi saunan jälkeen rauhoittuessa.  Valitettavan heikot ilmat olivat koko juhannuksen ajan.Onneksi ei kuitenkaan satanut aivan koko aikaa. Vettä tuli sillain mukavan kuuroluonteisesti. Heti kun oli vaatteet päässeet kuivumaan saatiin vettä taas niskaan. Yksi kokonaan sateeton päiväkin saatiin. Tällöin kypsyivät seudun miljardi hyttystäkin. Nämä sadistiset verenhimoiset otukset pitivät minusta. Sain osakseni ihan riittävästi huomiota ja kaulassani oli kohta jälkiä kuten.... Ehkä mökkikaverini eivät ole niin hyvän makuisia.

Kotiin päästyämme oli vielä kiireitä työrintamalla. Vaimolla oli kaikki päivät töitä aamusta iltaan joten itselleni lankesi sitten lasten iltaohjelman järjestäminen. Onneksi taas satoi ja tuuli, joten ei haitannut etten päässyt veneen luokse. Perjantaina vihdoin kävimme vaimon kanssa kaksistaan veneellä. Kiristimme keulakaiteet ja tiivistimme niiden kiinnitysreiätkin. Olivat kiinnitykset aikojen saatossa löystyneet oikein kunnolla. Yksin ei näitä kireäksi saa vaan työhön vaaditaan toinen käsipari. Kiinnitysreiät ovat viimeinen paikka josta vettä tulee sisälle. Nyt ei siis enään täältäkään tule vettä patjoille. Samalla mittasimme kaikkien patjojen koot ja tilasimme patjojen alle verkot. Nyt tulee kiertämään patjojen alla ilma joten eivät enään hikoile. Näin saamme patjoille lisää käyttöikää. Verkon pitää tulla näkyville patjan teunojen ulkopuolelle jolloi ilma pääsee kulkemaan kunnolla. Selvittelimme verkon hintaa useasta lähteestä ja päädymme tilaamaan sen Couros / Elinalta. Hänellä oli saatavilla sekä mustaa että valkoista verkkoa.

Nyt sunnuntaina sain hetken omaa aikaa. Se oli käytettävä viisaasti. Lähdin siis heti veneelle kun sain vaimoltani lupalapun muutaman tunnin vapaaseen. Rantaan saapuessani tapasin meidän vanhan veneen uudet omistajat. Kävin katsomassa mitä kaikkea ovat askarrelleet rakkaassa Katissamme. Ja ei voi muuta kuin kehua. Vene on mennyt aivan oikeaan rakastavaan kotiin.

Albatross Vilkkaassamme aloin sitten sivoamaan työkalulaatikoita. Sain siivottua kaikki turhat ja rikkinäiset ruuvit, työkalut ja roskat pois. Taas tuli yksi laatikko tyhjäksi ja iso roskapussi täyteen. Nyt jopa tiedän mitä kuljettelen mukana. Lisäksi saimme vapautettua tilaa tulevalle retkellemme. Laatikkotilaa ei ole koskaan liikaa. Löysin myös laatikosta silikonispraytä sekä silikoni puikon. Spraylla pyyhin törmäyslistan ja puikolla käsittelin sivuikkunoiden tiivisteet. Roskapussi painoin lähes parikymmentä kiloa joten meriretkelle voi ottaa taas runsaasti lisää ruokaa.


Veneessä oli todella lämmintä ja vaikka olin avannut katon ja keulakajuutan luukun, valuin hikeä. Veneeneemme lämpö mittari näytti sisällä 26,4 astetta ja ulkona 24,1 astetta. On tämä veneilijän elämä hienoa. Vielä kun veden lämpötilakin nousisi edes lähelle kahtakymmentä astetta. Tässä sitten mietiskelin miten ratkaisisin janon tunteen, muistin jättäneeni jääkaappiin pullon veneemme kivennäisvettä Pellegrinoa. Oli muuten viileää ja helpotti kuumana käyvää kehoani.

Samalla totesin veneen aurinkosähköjärjestelmän toimivan moitteettomasti. Olimme siis jätteneet jääkaapin päälle ennen juhannusta. Oli pakko kokeilla myös käynnistystä. Ja oli hieno huomata Yanmarin hörähtäävn käyntiin ensimmäisellä yrityksellä.  Tämä lupaa hyvää meidän "Suurelle Meriretki kolmelle". Emme toivottavasti osta koko retken aikana maasähköä mistään satamasta. Muutenkin alamme olla jo retki fiiliksissä vaikka itselläni on vielä lähes viikko töitä. Olemme hiukan suunnitelleet satamia joissa vierailata. Meille saa laittaa ehdotuksia Hangosta länteen Kemiön lähistölle olevista kohteista joissa kannattaa vierailla. Ei tarvitse olla pitkiä matkoja samamien välillä.

Laturi helpposti tarkistettavissa.
 Ja ihan pieni pätkä yksin kotona oloa. Onneksi ei taaskaan tarvitse miettiä miten aikansa käyttäisi. Vaimon sisko perheineen muuttaa ihan viereemme ja tässä saan auttaa heitä. Lisäksi pitäisi tehdä muutamia juttusia veneelläkin. Olen hankkinut akkujen seurantaa varten Victron akkumonitorin joka myös pitäisi asentaa ennen retkeä. Olen erittäin tyytyväinen Marinean palveluun. Monia veneilytarvikekauppoja kokeilleena voin suositella heitä vilpittömästi.( Ja tästä lauseestakaan en saa korvausta).  Nyt jo veneelle viety eväs kori aikuisten retkiä varten. On kylmälaukkua, korkkiruuvia ja kristallilasia viinin nauttimiseen. Posliinista on hyvä nauttia Lapsang-Souchong-teetä. Tietenkin korista löytyy  myös essu tarjoilua varten.... Eli paljon todella tarpeellista tavaraa jota ilmankin voisi elää.... Vielä kun tietäisi minne tämänkin saa aseteltua veneessä. Olen huomannut sellaisen piirteen itsessäni, että jos jossain on tilaa niin se pitää täyttää tarpeellisella tavaralla.


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Tiivisteitä ja sähköjohtoja

Viikko kului taas nopeasti. Paljon ehti taas tapahtua ennen kuin löysimme itsemme veneestämme nukkumasta.

Albatrossissamme ( Vilkas ) on siis ollut etuikkunoissa pientä kosteus ongelmaa. Toisin sanoen ikkunoiden tiivisteet eivät ole kiusallaan pitäneet kaikkia sadevesiä ulkopuolella. Keskiviikkona, sovittuna aikana sain Tourimarinen auttamaan ikkunoiden tiivistämisessä. Hän lampsi paikalle oman koiransa kanssa. Luvan koiran kanssa tulemiseen oli tietenkin kysynyt ensin. Hänelläkin oli todella komea Lagotto, Urho- nimeltään. Tourimarinen herra otti ainoan toimineen pyyhkimen moottorin käteen, jolloin sormet upposivat moottorin sisään. Sillä tavalla, ei ollut ihan kunnossa. Kun  hän oli saanut silikonit pois ikkunan ympäriltä ja pyyhinten moottorit irti, aloimme pyyhkimään ikkunan tiivisteiden ympäristöä. Raotimme myös ikkunan tiivisteitä ja pyyhimme sieltä alta.  Tiivisteiden raotuksessa lorahti kannelle muutamat hyvän kokoiset lätäköt. Meidän kummankaan mielestä noita lätäköitä ei kaivata tulevaisuudessa.
Samalla projektilla päivitimme tuulilasien pyyhkimet. Aloimme työskentelyn siten, että minä aloin poistamaan vanhoja tiivistyksiä. Sain otettua silikonit tiivisteen ympäriltä pois ja hän otti kaikki pyyhkimien moottorit pois, jotka olivat tosiaan aika rapsakassa kunnossa.


Torstaina Tourimarine saapui yksin laittamaan uudet massat tiivisteiden ympärille. Oli kuulemma melkoisen haastavaa, kun satamassa oli riittävästi tuulta sekä aallokkoa. Pyyhkimiä ei vielä sinä iltana saanut paikalle.
 Perjantaina matkalla venerantaan pysähdyimme paikalliseen ruokakauppaan, josta saa kyllä niin monia laadukkaita herkkuja hyvällä palvelulla varustettuna, ettei mitään rajaa. Suosittelen muitakin pysähtymään Saaristokaupassa joko tietä pitkin taikka veneellä kulkiessa. Todella loistavia juustoja sekä leikkeleitä löytyy palvelutiskiltä ja entäs ne leivät sitten....
Saapuessani veneelle olin ihmeissäni, ettei mitään ollut tapahtunut..... Lähempi tarkistelu  kuitenkin osoitti aivan täydellisen työnlaadun hämänneen silmiäni. Alkuperäisten tiivisteiden alle, sisä- ja ulkopuolelle oli tullut uudet massat. Nämä huomaa vain todella läheltä tarkistellen. Upeeta, loistavaa, mahtavaa.

Lähdimme veneilemään vaimon siskon porukoiden Scandilla. Tämä risteily vei meidät Miessaaren selän kautta, Kytön ohitse Strora Brändöhön. Olimme kuulleet huhuja, joissa kerrottiin talven hävittäneen tuon saaren laiturin. Tottahan ne huhut olivat. Rantautuminen jäi siis vielä haaveeksi. Palasimme nautiskellen sisäreittiä omaan satamaamme. Sillä välillä Tourimarine oli saapunut veneellemme ja soitti kysyäkseen mihin kohtaan haluaisimme uudet pyyhkimet. Sovimme uusien pyyhkimien paikaksi lasien yläreunan. Reikä keskelle ja uutta pyyhintä tilalle. Uudet pyyhkimet ostin Maritimistä, jossa niistä oli pakettitarjous. Uusissa on pienempi valkoinen moottori kuin vanhoissa. Todella toimiva ratkaisu.
Palattuamme rantaan risteilyltämme Millenium Falconilta juoksin veneellemme auttamaan asennuksissa. Ensin olin apuna pyyhkimien paikoilleen kiristämisessä. Hänen Lagottonsa ei kuulemma osannut pitää niiden moottoreista kunnolla kiinni.  Pyyhkimien kytkemisen jälkeen saimme aikaiseksi vielä molempien aurinkopaneeleiden asentamisen katolle. Nyt siellä kerää energiaa 80 W ja 30 W paneelit. Katto asetti haasteita johdoille. Koko kattohan on melkein avattavaa luukkua. Tähän Tourimarinella oli ratkaisu, Ns. " puhelinlanka " mallia oleva sähköjohto. Venyy ja menee pienemmäksi tarvittaessa. Ei jää katon alle sitä avattaessa. Tämän johdon jälkeen vedimme normaalit johdot avotilan yläreunan kautta kaappiin sisäpuolelle, josta ne "häviää" sisällä katon rajaan.Victron MPPT 7515 lataussäädin hoitaa jakelun akulle. Näiden askareiden jälkeen oli hyvä alkaa nukkumaan.

Lauantai aamupalan jälkeen aloimme vaimon kanssa järjestellä venettä, taas. Itse laitoin kaikki johdot niille kuuluville paikoille. Näin tehden säästin jonkusen rahan, kun ei tarvinnut maksaa ammattilaiselle siitä. Sitten askartelin "Targa"kaaren kanssa ja kiinnittelin sitä paremmin. Lopulta pääsimme lähtemään vesille kohti tuulta ja tyrskyjä. Melkoisen ikävä tuulen suunta ajatellen Espoon lähisaaria. Kaikkiin laitureihin ja poijupaikkoihin osui tuuli melkoisesti. Päädyimme taas Stora Herröhön. Täältä löytyi vielä paikan johon lykkäsimme Vilkkaamme. Ensin kaikki näytti mallikkaalta suoritukselta mutta josdtain syystä poijusta irtosi poijuhakamme.  Ei muuta kuin naapuri veneen peräköyden kanssa itsemme takaisin poijuun keula kokoajan rannassa kiinni pitkällä köydellä. Kiitos avuliaille kanssa veneilijöille. Loppu illasta kaverimme saapuivat meidän viereemme ja söimme hyviä murkinoita. Kaiken kruunasivat jälkiruokamme, muurinpohja letut mansikka hillolla ja kermavaahdolla. Pesimme myös ensimmäistä kertaa astiat veneellä eikä vasta satamassamme.
Illalla lasten nukkumaan mennessä laitoimme Wallaksen puhisemaan puolelle teholle yön ajaksi. Lasten nukahdettua kokoonnuimme aikuisten kesken kapteenin neuvonpitoon kajuuttamme pöydän ääreen. Kaikki olimme melkoisen väsyneitä ja hetken turistuamme siirryimme omiin peteihimme.

näin meillä....
Aamulla heräsin Mion ja Metten tönimiseen noin seitsemältä. Koirat kainaloon ja saarta kiertämään. Kaunis aamu eikä vielä satanut. Tämän jälkeen meninne vielä koirien kanssa takaisin nukkumaan ja heräsimme vasta kun pienet ihmiset veneessämme nostivat päänsä tyynuistään, noin yhdeksältä. Tai heräsimmekö? Sitten aamupala naamariin ja kokka kohti kotisatamaa. Satamassa tyhjensimme ensimmäistä kertaa septi-tankin. Kyllähän siellä olikin tyhjennystä odottavaa ainesta paljon. Septiltä huristelin laituriin yksin ja kokeilin huippunopeutta, menihän se yli 12 solmua. Köydet laituriin kiinni ja kaikki tuore ruoat sekä makuupussit pois veneestä. Makuupusseja ei varmaan ennen syksyä tuoda veneeseen. Kesä menee sitten peittojen kanssa. Ihanaa....

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen KESÄ viikonloppu

Perjantai ja viikonloppu edessä. Tarkoitus oli käydä Melstenin rannassa katsomassa Purjehtijoiden lähtöä kisoihinsa. Tuonne Espoo - Suursaari Raceen oli muutama kaveri lähdössä "veneilemään". Mietin jopa sellaista visiota jossa olisimme olleet veneellämme katsomassa starttia.  Emme onnistuneet näkemään kumpaakaan kaveria mutta paljon oli veneitä lähdössä. Ja tietenkin hyvä musiikkikin ( Eagles ) soi ravintolan terassilla kutsuen nauttimaan kauniista illasta. Olin autolla lasten kanssa liikenteessä joten en jäänyt nauttimaan terassin tarjoiluista. Olimme juuri lasten kanssa ostaneet kaupasta Pingviini jäätelö paketin. Pakkauksessa luki 6 + 2 kpl. Tämä oli todella kurjaa kun kaikki jouduimme syömaan pari tuuttia ennen kuin pääsimme kotiin. Emme tietenkään kotona kertoneet jäätelöstä mitään ja lapset pyysivät lisää jäätelöä äidiltään, joka oli kotona tekemässä koulutehtäväänsä.

Lauantaina olimme poikkeuksellisesti jo vähän jälkeen kymmenen satamassamme. Vieraamme olivat juuri saapuneet paikalle niinkin kaukaa kuin Lahdesta. Yllättäen taaskin kävi niin, että kauempaa saapuneet olivat paikalla ennen paikallisia. Ruokaa ja tarvikkeita oli taas satama kärryllinen veneelle vietäväksi. Olemme harrastaneet veneilyä niin kauan, että meillä riittää pelastusliivejä oman perheen lisäksi kaikille vieraillemmekin. Ja siis tarkoita että kaikkia kokoja on tarpeeksi. Niinpä otimme kotoa myös liivit kanereille mukaan. Kaikki lapset ja koirat varustettiin liiveillä jo rannalla. Tämän jälkeen olimme valmiita irroittamaan koöydet ja suuntaamassa aurionkoisessa aamupäivässä kohti Knapperskäriä. Keli oli kaunis ja lapset matkustivat keulassa uusilla patjoilla istuksien ja välillä sisällä käyden. Lähemmäksi saarta päästyämme alkoi ilma jo hiukan mennä viileämmäksi. Myöskin pilviä ja sumua alkoi muodostumaan.



Saareen päästyämme aloimme heti valmistaa ruokaa. Nyt oli lounaalla testattava uusi Muurikka 48cm pannu. Ensin ohjeiden mukainen käsittely jonka jälkeen aloitimme ruoan valmistuksen. Vähän Oivariinia pannulle ja ranskalaiset perään, Sitten kun perunat olivat saaneet väriä oli vuorossa kanapihvit sekä maissit. Tässä välissä nostimme kesän ja kaveruuden kunniaksi lasilliset kuohuvaa. Meillä on melkoisen nostalginen kattaus. Lapsuuden aikaiset lautasemme sekä pöytäliinana äitini ensimmäisen oman kodin keittiöverhot.  Lapset leikkivät kallioilla, kiipeilivät puissa ja koirat juoksentelivat ympärillä, välillä meressä tassuja kastaen.Aivan uimaan eivät pystyneet menemään.  Lapset pysyivät vielä kuivina. Lisäksi kiva vierailukin sattui päivään. Työkaverini poikkesi veljensä kanssa tervehtimään meitä. juuri parahiksi ruoka-aikaan, liekö haistaneet hyvän grilliruoan tuoksun. Samalla ulkoilittivat venettään ja kouluttivat uutta veneilijän alkua. Hienosti nuorukainen hallitsi veneen, rantautuminen ja rannasta lähtö oli oikein mallisuorituksia.


Ruokaillessa alkoi vähän satamaan ja siirryimme saaren ympärikävelyyn. Täällä oli sitten tarjolla luonnon kiertokulkua. Kasvit olivat parhaissa kukinnoissaan, linnut uivat poikasineen rannan tuntumassa. Orvokki ketoja on paljon saarissa kuten täälläkin. Luonnon omat yrtit, ruohosipulit ovat nyt täydessä kukassa. Maistuvat vielä hyvältä hetken aikaa kunnes muuttuvat puisiksi. Ahomansikat kukkivat runsaina, osa näistäkin aikanaan marjaksi kypsyvistä päätyy meidänkin suihin. Tai jopa säilöntään. Teen vuosittain " Rommi ruukkua " äitini työharjoittelusta ( Berliini ) saaman ohjeen mukaan. Saarta kiertäessä löysimme muutaman linnun raadon. Näistä yksi lapsista totesi että linnuillekin pitäisi olla sairaala. Ja ettei ole ollenkaan kivaa jos toiset syövät toisiaan. No valitettavasti luonnon kiertokulkuun kuuluu myös tällainen ruokailu. Omasta mielestäni meillä Espoossa on jo liikaa Kyhmyjoutsenia ja hanhia. Molemmat ovat kauniita lintuja, mutta niiden jätökset pilaavat rantoja. Samoilla vesillä pienestä liikkuen olen havainnut kannan kasvun.


Kierroksen jälkeen nautimme Giflareita ja kuningatar vohveleita kera teen  ja mehun. Tämän jälkeen vaimo käynisti Albatrossimme ( Vilkas ) ja itse toimin kansipoikana. Keulaköydet irti ja ankkuri ylös. On se ankkuri raskas, ensimmäinen omistaja on liioitellut ankkuria ostaessaan. No, ainakin vene pysyy paikalla. Ymmärrän hyvin miksi edellisen omistajan vaimo sanoi nostamisen olevan haaste. Ketjua on tarpeeksi ja CQR-ankkurinkoko on muistaakseni yli 20 kg.  vaimo ajoi meitä sitten pitkin Espoon saaristoa lähtien länteen Knapperskäristä, Stora Herröhön.


Rannassa oli hyvin tilaa heti Meripelastuksen aluksen perässä. Olivat työn touhussa vielä saapuessamme. Isompi HT-vene kyljessä heidän kiinni. Mieleeni tuli heti heidät nähdessä Trossi. Onneksi itse olen maksanut sen vuosittain, heti ensimmäisen hinausreissumme jälkeen.... Viereinen vene oli reilun metrin päässä. Tämän veneilijän kanssa keskusteltiin koirista. Hekin olivat miettineet koiran hankkimista, Lagotto oli noussut heillä kanssa esille. Kävivät silittelemässä meidän Mio ja Metteä. Seuraava vene tuli Meripelastuksen lähdettyä metrin päähän toiselle puolellemme. Tämä viereemme tullut veneilijä olikin lueskellut tarinoitamme blogista, hienoa tavata joku lukija henkilökohtaisesti. Heilläkin oli koira veneessä. Meille oli taasen tullut nälkä, nyt grillasimme pekoni/nakki hotdogeja, lisukkeena Feta-salaattia. Aterioimme laiturin yläpuoleisella ruokailupaikalla. Täätlä on niin hienot maisemat.

Illalla palautettiin rakkaat kaverit takaisin rantaa ja saimme sovittua heidän kanssaan veneily reissun jossa koirat eivätkä lapset pääse mukaan.... Laituriin kiinnittyessä oli toinen kaveri veneellään. Huikkasi saunan vielä olevan kuumana. Tartuimme tähän tilaisuuteen ja kävimme kirjoittamassa nimemme saunan vihkoon. Oli sen verran päässyt kylmä puraisemaan lapsia sekä meitä aikuisiakin. Saunassa olikin vielä yhden nuoren "uimarin" vaatteet kuivumassa. Tuli taas todistettua miksi lapsilla on pelastusliivit rannalla ja laiturilla kuten veneessäkin päällä.

Ennen nukkumaan menoa tankattiin Wallaksen lämppärin säiliöön polttoainetta ja lämppäri pöhöttämään yöksi. Olen vain kerran tahi kaksikertaa tankannut lämppäriä. Emme pahemmin käyttäneet edellisen veneen kanssa Wallasta. Lasten iltasadun jälkeen jäimme vaimon kanssa juttelemaan aterioon. Kunnes, koputus keskeytti tarinamme / iltasatumme. Naapuriveneestä kaverimme tulivat meille vierailulle ja keskustelimme taas tulevan kesän "Suuresta Meriretkestä". Ja koirat olivat kyllä todella väsyneitä päivän askareiden jälkeen.



Aamulla kuuden jälkeen lenkki koirien kanssa, ruoka heille ensin kuonon alle. Lenkin jälkeen mentiin takaisin nukkumaan, minä ja koirat. Muu vene oli nukkunut koko ajan. Nousimme kaikki ylös vasta puoli ysiltä ja aamupala maistui hyvin myös meille ihmisille. Tuuli oli noussut yöllä melkoiseksi ja mietimme minne menisimme. Päädyimme matkustamaan Pentalan arkkulaituriin. Siinä sitten olivat Flying Albatross ja Albatross 26 nätisti kylki kiinnityksessä. Meidän Vilkas laiturissa ja Jupiter meissä kiinni.  Ja taas ruokaa naamariin.... Nyt söimme pinaattilettuja sekä Feta-salaattia, ruoka huuhdeltiin alas veneemme kivennäisvedellä, Pellegrinolla. Lapset ottivat mehua ja kivennäisvettä sekaisin. Ruokaillessa kuulimme yhden Optimistijollailijan huutava valmentajalleen, "miksi kisa keskeytettiin kun oli juuri voittamassa". Vastaus oli lyhyt, "Koska siellä tuulee yli 17 m/s". Ruokailun jälkeen kävelimme Pentalan järvelle ja ilman koiria osa jatkoi sitten Diksandiin, Espoon parhaimmalle hiekkarannalle.  Retken jälkeen veneet irti toisistaan ja keula kohti kotia. Jäimme rannassa vielä hetkeksi järjestelemään venettämme jonka jälkeen kotiin. Ja kyllä meitä kaikkia väsytti erittäin mukava viikonloppu retki. Itse meinasin nukahtaa jo kun olimme pojan kanssa talomme lenkkisaunassa klo 19.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Väijymistä, tuulta ja tyrskyjä


 Nyt oli sitten tiedossa venerannassa väijymistä. Olimme kaverini kanssa fiksuina miehinä varanneet jo hyvissä ajoin veneväijyt. Valitsimme mielestämme hienot päivät kun kalenterimmekin olivat tyhjiä niinä hetkinä. Emme muistaneet kysyä naisiltamme heidän mielipidettä näihin väijy öihin. Vuoroja varatessamme emme muistaneet koulujen päättymistä miettiä. Ja valitsimme väijymis öiksi perjantai ja lauantai yöt. Meillä seurassa pitää hoitaa vähintään kaksi vuoroa. Vuorot ovat 22-02 ja 02-06, yksi vuoro molempia tehtävä. Meidän mielestä on mukava valvoa kaverin kanssa joten toinen hoiti ensimmäisenä iltana aikaisemman vuoron ja toinen myöhäisemmän vuoron. Ja seuraavana yönä sitten toisin päin.


Ensimmäinen yö meni mukavasti. Tulimme satamaan hiukan ennen kymmentä. Aurinko oli vielä ylhäällä. Tuuleton aurinkoinen yö tulossa. Menimme veneillemme viemään makuupussit paikalle, ennen veneeseen siirtymistä teimme kierrokset laitureilla. Näitä on useita metrejä, satoja metrejä... Sitten vartiokirjaan päivittelemään kaiken olevan kunnossa. Sitten menimme veneisiin laittamaan paikat yö kuntoon. Se oli nopea toimitus, makuupussin levitys ja tyynyn heito makuupussin viereen.

Ensimmäinen yö meni teetä ja kahvia juoden, nämä huuhdeltiin alas " Viikinki konjakilla". Samalla hahmottelimme suuntaviivoja tulevalle suurelle meriretkellemme. Mittasimme oikein harpin avulla kartasta matkoja eri satamoihin ja luonnon rantoihin. Samalla molemmat muistuttivat toisilleen että nämä ovat vain suuria linjoja. Ainoa mikä merkitsee on se milloin lähdetään ja palataan satamaan. Elämme siis hetkessä ja teemme tarvittavia muutoksia jopa ajamisen aikaan. Viime vuonnakin muutimme reittiä lennosta ainakin kerran. Kuten myös päätimme pidentää päivällä vierailua saaressa jos siltä tuntui. Meillä ei ole tarpeen siirtyä joka päivä uuteen paikkaan. Eikä ole suurta tarvetta saada maileja ennätysmääriä. Jos nyt vaikka pääsisimme saaristomeren kansallispuistoon, ja siellä Örön linnakesaarelle.
Seuraava aamu alkoi melkoisen nopeasti. Yöllä seurailimme veneiden lisäksi luonnon anteja. Satamassamme oli  peuroja, jäniksiä sekä hurja määrä erilaisia lintuja. Käen kukunta lupaili todella runsaasti helle päiviä kesälle. Aamulla säntäsimme lastemme kouluihin kevätjuhliin. Itse ainakin sain laulaa Suvivirren, siitä viimeistään alkaa kesä. Sen jälkeen päivä olikin melko täynnä ohjelmaa joten ei tarvinnut nukkua päivä unia.

Fresita on tour: Skata, Espoo
 Seuraavaksi yöksi sain mukaani vaimon ja pienet lapset. Iso neiti jäi koirien seuraksi kotiin. Menimme jo hyvissä ajoissa satamaan ja järjestelimme venettä. Sitten iltapalaa syödessämme pelasimme Cluedoa. Ilta sujui hyvin ja ilma oli täysin eri kuin edellisenä iltana. Kaveri saapui kymmenen korvilla jolloin olimme juuri saaneet lapset nukkumaan. Taas aloitimme laituri kierroksella illan. Tuuli niin maan perusteellisen paljon joten tehtävääkin oli. Muutamien veneiden köysiä piti säätää ja kiristää, erään lautan sohvien päällä olevat suojat olivat juuri lähdössä lentoon joten nekin piti kiinnittää uudelleen. Tämän jälkeen menimme veneeseemme nauttimaan kahvia ja teetä lämmikkeeksi. Sitten oli aika korkata Fresita. Tuli niin kesäinen fiilis tästä. Kolmisin iltaa istuen kehuimme omia Albatrossejamme, heillä Albatross 26 ja meillä Flying Albatross. Molemmat veneet ovat meille todella tärkeitä vapaa-ajan paikkoja. Vaimoni meni nukkumaan hiukan aikaisemmin ehkä jopa kolmelta mutta me miehet jatkoimme tuulisen sataman vartioimista vuoromme loppuun. Istuksimme sitten loppu yön kierrosten välissä heidän tunnelmallisessa veneessä.
 
  Aamulla aamiaisen jälkeen siin noin klo 12 lähdimme omalla veneellämme kokeilemaan veneemme aallokko käyttäytymistä. Samalla vaimo harjoitteli veneemme ajamista. Satamasta lähteminen sujui todella mallikkaasti kuten ajaminenkin. Itse sain olla kansipoikana ja nostella fenderit paikoilleen. Joka kerta kävellessä veneemme reunalla olen tyytyväinen noihin uusiin kansimateriaaleihin.  Olihan siinä taas uusia asioita joita piti opetella. Jokainen venehän käyttäytyy erilailla ja kelin vaikutuskin pitää huomioida. Veneestä kuului erilaisia ääniä kuin edellisetä veneestämme. Vesi liikkui säiliössään ja paukahteli, aallot iskivät keulaan ja poitivät omaa ääntään.

Aallon korkeus oli Knapperskärin tienoilla noin metrin. Ja tyynemmässä ajaessamme oli perä aaltommekin metristä. Vene kulki vaimon käsissä vallan nätisti jolloin sain seurata maisemien etenemistä rauhassa. Lapset leikkivät keulassa makuupusseissa ja välillä lueskelivat taka-kajuutassa kirjojaan. Lopulta heille tuli väsy ja poikanen nukahti ruokapöydän ääreen ja neiti väsähti keulaan. On mukava kun lapsetkin viihtyvät kanssamme veneessä. Kyllä veneileminen kotoisilla merialueilla on mukavaa. Ei juuri muita moottoriveneilijöitä nähty, mitä nyt vatsaan uiskenteli toinen Flying Albatross. Purjehtijat sitten olivat vesillä sankoin joukoin. Svinön salmessa venee pysäyttäminen ja paikallaan pitäminen kävi vaimolta hyvin. Satamaan tultaessa oli paikalle saapunut vaimon sisko perheineen ja keveri perhe. Molemmat olivat lähdössä tahoilleen veneilemään. Scandissa tosin vielä syötiin lounasta kun Albatross singahti vesille.

 Rantautuminen uudella veneellä vaatii totuttelua. Itselläni on apuna se kun olin ajanut tätä uutta venettämme aikanaan jo kaverinin kanssa ja seurannut hänen työskentelyä veneessä. Lisäksi hän opasti vielä minua siihen viime kesänä. Nyt itse huomaan tekeväni asioita samoin kuten hän. Silloin tosin ihmettelin toiminta tapoja kun meidän silloisella veneellä asioita tehtiin toisin.  Satamassa vaimolla sujui ensikertalaiseksi hyvin. Ehkä olisi sujunut paremmin jos en olisi neuvonut häntä toimissaan. Kaasukahvahan käyttäytyy erilaille kuin edellisessä veneessämme, vaatii siis vähän totuttelua. Ja veneissä ei valitettavasti ole jarrua vaikka kuinka väitin toista. Mutta hän siis sai veneemme laituriin mallikkaasti. Sitten pientä siivoamista ja makuupussien piiloon laittamista. Tiskit kotiin tiskattavaksi ja jääkaappi tyhjäksi eväistä. Olemme nyt käyttäneet kolme päivää Wallasta, jääkaappia ja kattovaloja aivan surutta. Tämä testi sen takia että saa tietoa akkujen kestävyydestä. Vielä siis en ole saanut kytkettyä aurinkopaneelia käyttöön. Akku nro 2 on meillä hupiakkuna ja se riitti hyvin näihin tarpeisiin. Mutta käynnistäminen piti hoitaa akulla nro 1. Tämän ajelun jälkeen saimme käynnistettyä veneen taas akulla 2. Eli tilanne on hyvä.

Hyvää alkanutta kesää 2015. Toivottavasti nähdään vesillä useasti. minulla on sellainen kutina että nyt alkaa "kaikkien aikojen veneily kesä".....