Safire Mökki mainos

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Aikaan saatuja asioita....


Taas on kulunut aikaa siitä kun viimeeksi ehdin kirjailemaan tänne. Kaikki tekosyyt on käytettävä että, saa seliteltyä itselleen miten ei aina kaikkea jouda tekemään. Työt, koulut ja harrastukset nyt vain vie osan päivän tunneista. 

Onneksi meillä on sittenkin ollut Kipparinnan kanssa aikaa istuksia sohvalla ja haaveilla tulevasta kesästä mikäli sellainen tulee tuolta lumisateen seasta. Sain laitettua töissä loma-anomuksen esimiehelle hyväksyttäväksi ja sain sen hyväksyttynä takaisin. Tänä vuonna sain lomani Kipparinnan kanssa samaan aikaan joten toivottavasti ehdimme tekemään " Suuren Meriretken " oikein pitkänä. Meillä olisi tarkoitus olla merellä ensimmäistä kertaa Juhannuksena. Kokemusta merijuhannuksista meillä ei juurikaan ole. Teininä ehkä varsinaisesti viimeeksi olen ollut saaressa juhannuksen tuntumissa. Halusimme varmistaa perinteisen juhannus saunan ja olimme yhteydessä Elisaareen. Soitin sinne ja sain varattua sen kaipaamani saunan meille, mahtavaa. Samala sain tietää että, Elisaaren kartanolla esiintyy Juhannuspäivänä iltapäivästä  24.6. kamariorkesteri, joka soittaa meille mm. Merikantoa ja Sibeliusta. Kansallisromantikka sopii hyvin Juhannuksen tunnelmiin. Sieltä onkin sitten hyvä jatkaa matkaa...

Yksi asia joka on vienyt aikaani suunnattomasti on Leaninan uusi avotilan lattia. on ollut sahaamista, lakkaamista, liimaamista, hiomista ym kohtuu paljon kevät talven aikana. Nyt sain vietyä lattian veneeseen ja pienellä jännityksellä odottelin että kuinkahan käy.... Olin varautunut aikamoiseen ahertamiseen vielä veneellämme. Päällisin puolin palat menivät paikoilleen hyvin. Toki sain hioa monta hetkeä ennen kuin kaikki sopii toistensa kanssa täydellisesti paikoilleen. Kuvassa vielä sovittelu pahasti kesken.... Oli kyllä mahtava tunne kun huomasin miten hetkeni kellarissa muuttuivat lattiaksi veneessämme. Vajaa 7 neliötä tiikkilattiaa on vaatinut aikaa itseltäni ja perheeltäni. Suosittelen kyllä kaikenlaista veneen kanssa askartelua teille kaikille. Meillä taisi karata lapanen käsistä ja suunnittelenkin jo seuraavaa projektia.... 
 Viime vuonna olin samoihin aikoja tuolla veneemme luona eikä silloin satanut lunta. Lähtiessäni kotia kohti oli ajoittain melkoisen sakea lumisade ja kotiin päästyäni maa olikin sohjon peittämä.

Tossa muutama päivä takaperin tullessani kotiin töistä kuvasin pätkän merenrantaa. Eräskin kaveri oli "pettynyt" kun en kurvannut mereen :)



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hetki lähenee....

I am sailing
I am sailing
Home again
'Cross the sea
I am sailing,
Stormy waters
To be near you,

Odottavan aika on pitkä. Varsinkin näin keväisin on tuskallista katsella FB:ssä saariston satamien päivityksiä. Saadaan nähdä toinen toistaan aikaisempia veneilijöiden laittamia päivityksiä. Kyllähän sitä itsekin mielellään veneilisi jo mutta, on niin paljon tekemistä veneen kanssa ettei aivan näin keväällä pääse vielä merelle.

Kävin hakemassa kumiveneemme huollosta Vuosaaresta. Pääsin autolla minulle aivan tuntemattomiin paikkoihin ja satamiin katselemaan. Huollosta voin kyllä sanoa että kannatti. Palvelu oli hyvää ja erittäin ammattitaitoista. Ja kustannukset olivat maltillisia. Sai meidän kumiveneemme Iines taas lisää käyttöikää. Tulevana kesänä lapsemme saavat ajaa tällä keskenään jos haluavat, näin on sovittu. Tietenkin saavat tähän asiaankuuluvan koulutuksen. 


Nyt sitten kun aloin hoidella näitä asioita jotka vaativat läsnä olemista poikkesin sitten Maritimiin. Täältä hain uudet kahvat Family Cruiserimme uuteen lattiaan. Ovat sitten valmiina kotona kun saan porattua kahvoille paikat tiikkiin. 
Lattia projekti vetelee viimeisiään ja toivon sen valmistuvan kuluvan kuun aikana…. On ollut mukava työskennellä talomme kellarissa iltaisin ja viikonloppuisin. Kyllähän tässä aikaa on mennyt runsaasti, ehkä jopa enemmän kuin olin ajatellut.  Tuossa kahva laitettuna suunnilleen omalle paikalle. Seuraavaksi poraan kahvalle upotuspaikan  ja kiinnitän sen paikalleen. Enään puuttuu kiinnittämisen jälkeen lattian kuljettaminen veneellemme. 


Ja nyt olikin aika viettää kavereiden kanssa ” get together” tyyppinen ilta. Hyvää ruokaa ja seuraa oli tarjolla runsaasti. Lapset leikkivät yhdessä ja me aikuiset keskustelimme keskenämme.Tietenkin veneilystä, lomasta ja kesästä. Välillä lapsukaisemme kävivät näyttäytymässä jolloin kyselimme heidän lempi ja toive kohteista merellä. Vastaukset olivat kuten saattaa ymmärtää aika perinteisiä. Hanko, Tammisaari ( ravintolat) , Kasnäs ( kylpylä ), Elisaari ( koska aina… ) ja Björkö ( järveen uimaan ) sekä unelmana olisi Maarianhamina… Taas on ainakin meidän venekunnalla kova polte vesille.


Jos teillä on suositella joitain mukavia saaria tai satamia Saaristomerellä tai Ahvenanmaalla voitte ilmiantaa näitä paikkoja.  meillä ja varmasti monella muullakin ovat ajatukset jo kesän veneilyissä.
Linkissä esiintyvä teksti

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kipparinna merihädässä


"Hiuli hei, huoltanyt ei
merimies näin käy merta päinHiuli hei, merimies eipelkoa siis tunne ei!" Ja kun aallot Mikkiä keinuttaakotirannat kauas jääOi-voi, mikä kummitus tuolla, HAAMikki aivan säikähtää Hä-hä-hä-hääMä oon meripeikko, hä-hä-hä-häätyi-rät-tät-tät-tät-tät-tääPurtes on heikko, aaltoihin jäätyi-rät-tät-tät-tät-tät-tää Oi, oi, oi, oiPelkään jo voi, armoa suo vie emoni luoOi kiltti Peikko, olen niin heikkopelasta auta, oi ( Lyrics for Mikkihiiri merihädässä by Club for Five )
Kipparinna pääsi viime viikon perjantaina seuramme järjestämälle "Veneilijän pelastautumiskurssille" Meriturvan koulutuskeskukseen Lohjalle.
 
Aamupäivällä käsiteltiin turvallisuuteen liittyviä asioita, kuten erilaisia pelastusliivejä ja niissä huomioitavia asioita. Paukkuliivillä ei tee mitään, jos sisäpussi on rullalla tai puhjennut suojakankaan alla. Myös patruunat saattavat kiertyä auki esimerkiksi hankauksen yhteydessä. Vuosittaiset huollot ovat tärkeitä, mutta niiden välissäkin on syytä olla tarkkana. Hyvä herätys oli myös se, että liivejä voisi olla veneessä erilaisia eri keliolosuhteisiin. Perinteinen pelastusliivi lisävarusteina huppu ja haarakiila osoittautuivat erittäin hyviksi vaikeissa olosuhteissa, kuten saimme myöhemmin huomata. Veneellä on myös huomioitava että kaikki katsastusvarusteet ovat olemassa, EA-varusteita voi olla runsaasti ja mahdollisimman laajalla otannalla mukana...
Kävimme läpi soihtuja ja hätäraketteja sekä erilaisia led-merkinantovälineitä. Jälkimmäiset ovat ainakin turvallisia ja helppokäyttöisiä. Tuli epäilys, että itse saattaisin kyllä vetää hätätilanteessa sokan irti juuri väärä suuntaan ja sitten palaisikin koko vene. Harjoitusta ainakin tarvitaan. Pitäisiköhän vaihtaa noihin led-merkinantovälineisiin.....
Uutta minulle oli pelastuslauttojen käyttö huviveneilyyn yhdistettynä. En ollut ajatellut, että sellaistakin voisi tarvita. Kovissa keleissä ja pitkillä matkoilla se kuitenkin puoltaa paikkansa. Tosin tulipalo tilannehan voi sattua lähempänäkin. Pelastuslauttoja on monen kokoisia ja tasoisia. On ns. karvalakkiversioita ja sitten niitä huvilateltan näköisiäkin. Tärkeintä on varmaan miettiä lautan sopiva koko ja mihin sen pelastuslautan kassin tai laatikon saa veneessä sijoitettua.  Kymmenelle hengelle tarkoitettu lautta kasseineen painoi niin paljon, etten jaksanut sitä juuri maasta nostaa. Sitä ei siis kannattaisi sijoittaa sinne pilssin viereen. Meillä olisi sellaiselle lautalle kyllä tilaa kannella. 
Maittavan lounaan jälkeen pääsimmekin sitten altaaseen pelastamaan toinen toisiamme; köysin, pelastusrenkain, vinssin avulla ja vaikka millä tavalla. Harjoittelimme Meriturvan Lillin kanssa kuinka vedestä pääsee takaisin veneeseen ilman portaita. Välillä tuli kova tuuli, sade ja aallokko. Ei se ihan helppoa ollut. Käsivoimille ja oikealle nostotekniikalle oli kysyntää. Harjoittelun myötä ajattelin, että meille voisi ainakin hankkia köysitikkaat vaikka molemmille kyljille tai verkon toiselle puolelle. Verkon avulla voi nostaa väsähtäneen uimarin rullaamalla ylös. Köyden heittäminen vaatii harjoitusta ja pelastusrenkaan heittomatka on varsin lyhyt voimista huolimatta. Aloin pohtia, että ehkä olisi hyvä kiinnittää köysi jo valmiiksi siihen hevosenkenkään, niin kuin jossain malleissa on. Siinäkin säästää aikaa. 

Kun olimme kaikki jo märkiä sateesta piti jättää vene ja hypätä veteen. Ajelehdimme myrskyssä pelastusasentoa harjoitellen, mutta onneksi paikalle saapui pelastuslautta. Sinne kapuaminenkin kysyi voimia, kun ei löytynyt askelmaa. Pimeyskin yllätti ja ukkonen. Autoimme toinen toisiamme, liiveistä repien. Ajelehdimme pimeässä, ahtaassa, huonovointisina, ilman pahoinvointilääkkeitä tai oksennuspusseja. Onneksi ei ollut tosi tilanne...

Erilaisten mielenkiintoisten harjoitusten jälkeen löysimme itsemme jälleen pelastuslautalta odottamassa helikopteria. Vuorotellen hyppäsimme takaisin myrskyävään mereen ja uimme kohti valonheittimen osoittamaa paikkaa. Vesi pärskyi kasvoille roottorin voimasta ja uiminen aallokossa oli työlästä. Saatuani vihdoin pelastussilmukan kiinni pujotin sen pääni yli, kainaloiden alle ja kiristys. Sen jälkeen merkki helikopteriin, että olen valmis nousemaan. Huikean hurja tunne, kun kroppa nousee pystyssä ylös ja matkaa korkeuksiin. Itse en voinut tehdä mitään muuta kuin muistaa pitää kädet alhaalla vartalossa kiinni. Matka tuntui pitkältä ja kyllä jännitti. Turvallisesti matkasimme ukkosesta huolimatta helikopterilla satamaan.
Viimeiseksi meidät marssitettiin kylmäaltaaseen harjoittelemaan selviytymistä turvallisissa olosuhteissa. Tarkoitus oli olla altaassa vähintään kaksi minuuttia, jotta saisi kokemuksen kylmän hallinnasta oikean asennon ja hengityksen rauhoittamisen avulla. Suurin osa porukasta vietti altaassa maksimaalisen viisi minuuttia ja nousi ylös vasta, kun kouluttaja käski. Liikkuminen ja pois nouseminen oli kuulemma kurjempaa kuin paikallaan jäätyminen. Minä en kestänyt altaassa edes vähimmäistä kahta minuuttia. Kantti loppui kesken.    
Kuuma suihku ja sauna tuntuivat taivaallisilta palelun jälkeen. Sämpylä ja tee kaiken jumppaamisen jälkeen maistuivat todistustakin paremmalta. Suosittelen osallistumaan pelastautumiskursseille joko Meriturvassa tai vaikka omassa seurassa. Monta hyvää vinkkiä tarttui mukaan ja riittävästi myös tervettä huolta, jotta tulisi paranneltua oman venekunnan turvallisuutta. 






perjantai 7. huhtikuuta 2017

Merelle vaikka väkisin....

Viime viikonlopuna pääsimme merelle pitkästä aikaa, tosin hiukan omaa venettämme isommalla aluksella. Kävimme risteilyllä hyvien kavereidemme kanssa. Onhan tuo laiva elämä pienissä määrin mukavaa ja ajoittain jopa rentouttavaakin. Mutta eihän se vastaa omalla veneellä "risteilyä". Risteilyissä on monia hyviä puolia kuten ruokailu. Omalla veneellä harvoin on noin runsaita aamiaispöytiä taikka päivällispöytiä. Ja lapsilla on myös runsaasti enemmän tekemistä kuin veneellämme. Eivät ole kyllä valitelleet omassa veneessämme kovinkaan usein tekemisen puutetta. 

Tukholmassa oli lauantaina "lonkero" ilma. Harmautta riitti vaikka muillekin jaettavaksi. Silti täällä huomasi kevään merkit paremmin kuin kotonamme. Veneitä oli vesillä ja liikkeellä, Melojat sekä soutajat nauttivat avoimesta merestä.  
Olimme päättäneet vierailla Junibackenilla. Minä tai Kipparinna emme olleet tuolla vielä käyneet. Meidän isommat neidit ovat käyneet paikalla mummunsa kanssa aikoja sitten. Ja olihan se hienosti tehty kokonaisuus. Vaahteramäen Eemeli puu-ukkoineenkin löytyi tuolta. Kattokassinen lensi ilmassa ja löysin itseltäni unholaan päässeen Veljeni Leijonamieli sadun. Tuo varmasti voisi olla vielä luettavissa nuorinmaisellemme kesän meriretkellä. 

Tämän museon jälkeen olisin kovasti halunnut käudä vielä katselemassa Vasa-laivaa. komeat mastot vain työntyivät museon katon lävitse kohti korkeuksia. Jos seuraavalla kerralla menisin Tukholmaan vain Kipparinnan kanssa niin olisi hienoa jos vuokraisi kajakit ja kiertäisi alueella hiukan meloen. Voisi olla erilainen tutustuminen jo niin tuttuun kaupunkiin.  Kävelimme takaisin laivalle ja ihastelimme paikallista arkkitehtuuria. Välimatkahan ei kamalan pitkä ole meille aikuisillekaan kuten ei mukana olleille lapsillekaan.