Kipparinna merihädässä

"Hiuli hei, huoltanyt ei

merimies näin käy merta päinHiuli hei, merimies eipelkoa siis tunne ei!" Ja kun aallot Mikkiä keinuttaakotirannat kauas jääOi-voi, mikä kummitus tuolla, HAAMikki aivan säikähtää Hä-hä-hä-hääMä oon meripeikko, hä-hä-hä-häätyi-rät-tät-tät-tät-tät-tääPurtes on heikko, aaltoihin jäätyi-rät-tät-tät-tät-tät-tää Oi, oi, oi, oiPelkään jo voi, armoa suo vie emoni luoOi kiltti Peikko, olen niin heikkopelasta auta, oi ( Lyrics for Mikkihiiri merihädässä by Club for Five )
Kipparinna pääsi viime viikon perjantaina seuramme järjestämälle "Veneilijän pelastautumiskurssille" Meriturvan koulutuskeskukseen Lohjalle.
 

Aamupäivällä käsiteltiin turvallisuuteen liittyviä asioita, kuten erilaisia pelastusliivejä ja niissä huomioitavia asioita. Paukkuliivillä ei tee mitään, jos sisäpussi on rullalla tai puhjennut suojakankaan alla. Myös patruunat saattavat kiertyä auki esimerkiksi hankauksen yhteydessä. Vuosittaiset huollot ovat tärkeitä, mutta niiden välissäkin on syytä olla tarkkana. Hyvä herätys oli myös se, että liivejä voisi olla veneessä erilaisia eri keliolosuhteisiin. Perinteinen pelastusliivi lisävarusteina huppu ja haarakiila osoittautuivat erittäin hyviksi vaikeissa olosuhteissa, kuten saimme myöhemmin huomata. Veneellä on myös huomioitava että kaikki katsastusvarusteet ovat olemassa, EA-varusteita voi olla runsaasti ja mahdollisimman laajalla otannalla mukana...

Kävimme läpi soihtuja ja hätäraketteja sekä erilaisia led-merkinantovälineitä. Jälkimmäiset ovat ainakin turvallisia ja helppokäyttöisiä. Tuli epäilys, että itse saattaisin kyllä vetää hätätilanteessa sokan irti juuri väärä suuntaan ja sitten palaisikin koko vene. Harjoitusta ainakin tarvitaan. Pitäisiköhän vaihtaa noihin led-merkinantovälineisiin.....

Uutta minulle oli pelastuslauttojen käyttö huviveneilyyn yhdistettynä. En ollut ajatellut, että sellaistakin voisi tarvita. Kovissa keleissä ja pitkillä matkoilla se kuitenkin puoltaa paikkansa. Tosin tulipalo tilannehan voi sattua lähempänäkin. Pelastuslauttoja on monen kokoisia ja tasoisia. On ns. karvalakkiversioita ja sitten niitä huvilateltan näköisiäkin. Tärkeintä on varmaan miettiä lautan sopiva koko ja mihin sen pelastuslautan kassin tai laatikon saa veneessä sijoitettua.  Kymmenelle hengelle tarkoitettu lautta kasseineen painoi niin paljon, etten jaksanut sitä juuri maasta nostaa. Sitä ei siis kannattaisi sijoittaa sinne pilssin viereen. Meillä olisi sellaiselle lautalle kyllä tilaa kannella. 

Maittavan lounaan jälkeen pääsimmekin sitten altaaseen pelastamaan toinen toisiamme; köysin, pelastusrenkain, vinssin avulla ja vaikka millä tavalla. Harjoittelimme Meriturvan Lillin kanssa kuinka vedestä pääsee takaisin veneeseen ilman portaita. Välillä tuli kova tuuli, sade ja aallokko. Ei se ihan helppoa ollut. Käsivoimille ja oikealle nostotekniikalle oli kysyntää. Harjoittelun myötä ajattelin, että meille voisi ainakin hankkia köysitikkaat vaikka molemmille kyljille tai verkon toiselle puolelle. Verkon avulla voi nostaa väsähtäneen uimarin rullaamalla ylös. Köyden heittäminen vaatii harjoitusta ja pelastusrenkaan heittomatka on varsin lyhyt voimista huolimatta. Aloin pohtia, että ehkä olisi hyvä kiinnittää köysi jo valmiiksi siihen hevosenkenkään, niin kuin jossain malleissa on. Siinäkin säästää aikaa. 

Kun olimme kaikki jo märkiä sateesta piti jättää vene ja hypätä veteen. Ajelehdimme myrskyssä pelastusasentoa harjoitellen, mutta onneksi paikalle saapui pelastuslautta. Sinne kapuaminenkin kysyi voimia, kun ei löytynyt askelmaa. Pimeyskin yllätti ja ukkonen. Autoimme toinen toisiamme, liiveistä repien. Ajelehdimme pimeässä, ahtaassa, huonovointisina, ilman pahoinvointilääkkeitä tai oksennuspusseja. Onneksi ei ollut tosi tilanne...

Erilaisten mielenkiintoisten harjoitusten jälkeen löysimme itsemme jälleen pelastuslautalta odottamassa helikopteria. Vuorotellen hyppäsimme takaisin myrskyävään mereen ja uimme kohti valonheittimen osoittamaa paikkaa. Vesi pärskyi kasvoille roottorin voimasta ja uiminen aallokossa oli työlästä. Saatuani vihdoin pelastussilmukan kiinni pujotin sen pääni yli, kainaloiden alle ja kiristys. Sen jälkeen merkki helikopteriin, että olen valmis nousemaan. Huikean hurja tunne, kun kroppa nousee pystyssä ylös ja matkaa korkeuksiin. Itse en voinut tehdä mitään muuta kuin muistaa pitää kädet alhaalla vartalossa kiinni. Matka tuntui pitkältä ja kyllä jännitti. Turvallisesti matkasimme ukkosesta huolimatta helikopterilla satamaan.

Viimeiseksi meidät marssitettiin kylmäaltaaseen harjoittelemaan selviytymistä turvallisissa olosuhteissa. Tarkoitus oli olla altaassa vähintään kaksi minuuttia, jotta saisi kokemuksen kylmän hallinnasta oikean asennon ja hengityksen rauhoittamisen avulla. Suurin osa porukasta vietti altaassa maksimaalisen viisi minuuttia ja nousi ylös vasta, kun kouluttaja käski. Liikkuminen ja pois nouseminen oli kuulemma kurjempaa kuin paikallaan jäätyminen. Minä en kestänyt altaassa edes vähimmäistä kahta minuuttia. Kantti loppui kesken.    

Kuuma suihku ja sauna tuntuivat taivaallisilta palelun jälkeen. Sämpylä ja tee kaiken jumppaamisen jälkeen maistuivat todistustakin paremmalta. Suosittelen osallistumaan pelastautumiskursseille joko Meriturvassa tai vaikka omassa seurassa. Monta hyvää vinkkiä tarttui mukaan ja riittävästi myös tervettä huolta, jotta tulisi paranneltua oman venekunnan turvallisuutta.