Merelle vaikka väkisin....

Viime viikonlopuna pääsimme merelle pitkästä aikaa, tosin hiukan omaa venettämme isommalla aluksella. Kävimme risteilyllä hyvien kavereidemme kanssa. Onhan tuo laiva elämä pienissä määrin mukavaa ja ajoittain jopa rentouttavaakin. Mutta eihän se vastaa omalla veneellä "risteilyä". Risteilyissä on monia hyviä puolia kuten ruokailu. Omalla veneellä harvoin on noin runsaita aamiaispöytiä taikka päivällispöytiä. Ja lapsilla on myös runsaasti enemmän tekemistä kuin veneellämme. Eivät ole kyllä valitelleet omassa veneessämme kovinkaan usein tekemisen puutetta. 

Tukholmassa oli lauantaina "lonkero" ilma. Harmautta riitti vaikka muillekin jaettavaksi. Silti täällä huomasi kevään merkit paremmin kuin kotonamme. Veneitä oli vesillä ja liikkeellä, Melojat sekä soutajat nauttivat avoimesta merestä.  

Olimme päättäneet vierailla Junibackenilla. Minä tai Kipparinna emme olleet tuolla vielä käyneet. Meidän isommat neidit ovat käyneet paikalla mummunsa kanssa aikoja sitten. Ja olihan se hienosti tehty kokonaisuus. Vaahteramäen Eemeli puu-ukkoineenkin löytyi tuolta. Kattokassinen lensi ilmassa ja löysin itseltäni unholaan päässeen Veljeni Leijonamieli sadun. Tuo varmasti voisi olla vielä luettavissa nuorinmaisellemme kesän meriretkellä. 

Tämän museon jälkeen olisin kovasti halunnut käudä vielä katselemassa Vasa-laivaa. komeat mastot vain työntyivät museon katon lävitse kohti korkeuksia. Jos seuraavalla kerralla menisin Tukholmaan vain Kipparinnan kanssa niin olisi hienoa jos vuokraisi kajakit ja kiertäisi alueella hiukan meloen. Voisi olla erilainen tutustuminen jo niin tuttuun kaupunkiin.  Kävelimme takaisin laivalle ja ihastelimme paikallista arkkitehtuuria. Välimatkahan ei kamalan pitkä ole meille aikuisillekaan kuten ei mukana olleille lapsillekaan.