Mainos

tiistai 29. elokuuta 2017

Elämä on kuin jäätelötötterö....

”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” - Jaska Jokunen
Aina ei mene ajatukset niin kuin on ajatellut. Jo viikkoa aikaisemmin tutustuttiin sääennusteisiin jotta tietäisimme mitä odottaa viikonlopulta. Tutustuimme ennusteisiin myös torstaina, perjantaina ja lauantaina. Silti lauantain sää oli jotain muuta kuin supersää ennusti.

Olimme kuitenkin jo perjantaina päättäneet ettemme mene veneellemme kärsimään tuulesta ja sateesta. Vielä en ole saanut asennettua veneeseemme uutta Planar 44d lämmitintä. Tuo olisi ollut kyllä Kipparinnan mukaan tarpeen nyt viikonloppuna. Olisi kuivannut ja lämmittänyt venettä riittävästi. Toivottavasti saan aikaiseksi tuon asentamisen vielä tämän veneilykauden aikana tehtyä. Vene nousee vasta lokakuussa kuiville joten lämmittimellä voisi olla käyttöä.

Siis lauantaina lähdimme perheemme kanssa tutustumaan kotiseudun nähtävyyksiin. Olin keväällä nähnyt kuvia hienosta luolasta ja ajatus jäi hautumaan mieleeni. Onneksi kaverimme olivat päättäneet mennä tuonne luolalle ja me siis lähdimme mukaan. Högberget luolan seinät on vesi hionut sileiksi. Luolan suuaukko on lähes kuin veistetty ja hiottu portti. Luola avautuu pohjoiseen ja jatkuu 6-7 metriä etelään. Katon aukot päästää kauniisti valoa luolaan sisälle. Luolan muodosta voi heräillä aivan erilaiset ajatukset mieleen kuin olisi soveliasta..... Maaemo tarjoili meille mielenkiintoisia maisemia. Luolassa oli tilaa kuljeskella koko porukalla ja lapset ihastelivat paikkaa. Kaikilla meidän perheen retkeilijöillä oli kysymyksiä sekä ajatuksia paikasta. Olisiko joku asunut aikanaan täällä? Miten tästä on tullut näin iso luola? Onko täällä pyörinyt kiviä jotta pinnoista on tullut näin sileitä?

Joka tapauksessa paikka oli mahtava. Kannatti kiertää aluetta ympäri. Menimme kallioiden yläkautta luolalle ja kiersimme sitten ala kautta takaisin autolle. Matkalla keräsimme kanttarelleja pussiin sekä mustikoita suoraan suihimme. Kallion laelta maisemat olivat huikeita eikä tuuli taikka luvattu sade meitä haitannut lainkaan.


Luolavierailun jälkeen jatkoimme matkaamme nälkäisinä kohti Porkkalanniemeä jossa grillaisimme eväitämme. Lähellä niemen kärkeä aloimme kulla jo melkoista pauhua aalloista jotka hyökyivät ranta kalliolle. Lapsista näitä aaltoja oli mukavampi katsella rannalta käsin kuin keikkuen veneellä aalloilla. On siis jotain muistoja kesän paluumatkalla kokemista aalloista Porkkalanselällä. Nyt oli samainen viikonloppu kuin viime vuonna Kipparinna ollessa aallokkomelonta kurssilla Hangossa. Eli myös silloin aallot vaikuttivat meidän perheen veneilyyn. Ollaan arkajalkoja kaikki... Päästessämme grillipaikalle olimme varautuneet tekemään tulet mutta, tuolla on ilmeisesti keväästä syksyyn lähes ikuinen tuli. Edelliset olivat juuri lähteneet ja jättivät meille valmiit tulet. Näin myös me teimme meidän jälkeen tulijoille. Päivä oli mukava vaikka emme päässeet veneilemään. Sunnuntaista olisi tulossa kuitenkin veneilypäivä. Illalla vielä nautimme kotosalla hyvästä seurasta ja ruoasta.
 
Sunnuntai saapui ja Family Cruiserimme pääsi taas omaan elementtiinsä. Kuljettamaan perhettä meren aalloilla turvallisesti ja taloudellisesti. Lähtiessämme Suvisaaristosta aurinko paistoi lähes lämpimästi ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Istuimme Kipparinnan kanssa katolla ja söimme herneitä. Omat ja lainalapsi pelailivat sisällä erilaisia lautapelejä ja nauttivat eväitä ennen saareen pääsyä. Ilmat helli meitä kyllä nyt lähes kesäisillä lämmöillä. Nyt oli hyvä olla, vielä kun meillä olisi ollut kesäiset jäätelötöttöröt joita olisimme voineet nuoleskella.
 Olimme lauantai illalla miettineet valmiiksi paikkoja joissa olisi kiva käydä päivä veneilyllä. Ja itse toivoin pääseväni Stora Brändöön Kirkkonummelle ja Kipparinna toivoi pääsevänsä Bylandetiin. No onneksi pääsimme ratkaisuun ja menimme todella pitkästä aikaa tuonne toivomaani paikkaan.


Edellis kerralla meillä jäi sinne ensimmäisen meriretkemme lopuksi kahden veneen kengät laiturille. Tämän jälkeen tuonne on tullut uusi laituri joka nyt oli saapuessamme aivan tyhjä. Hämmentävä kokemus. Onneksi tänne saapui muutama muukin vene. Menimme samantien tekemään tulia valmiiksi ja grillaamaan porukoillemme hampurilaisia. Kaikki saivat triplajuusto burgerit, pinaattilettuja sekä tietenkin jälkiruoaksi Giflareita. Istuessamme siinä tulen äärellä seurailimme muutamaa juoksijaa jotka olivat uineet saareen ja nyt juoksivat sitten siellä. Hetken kuluttua katselimme kun he kauhoivat takaisin kohti manteretta. Melkoisen hämmentävää mutta silti mielenkiintoinen harjoite.

Kun kaikilla oli kupu ravittu päätimme ensimmäistä kertaa kiertää tämän saaren. Lähdimme kohti etelä kärkeä ja näköala tornia. Kiersimme rantoja pitkin tuonne tornille ja lapset alkoivat jo väsyä tähän " ainaiseen " saarten kiertelyyn. Eräässä lahdessa tuolla oli minulle entuudestaan tuntematonta punaista "levää" tai liejua. Haju oli melkoisen mielenkiintoinen ja jäimme miettimään tämän aineen nimeä, koostumusta ym... Olisiko teillä lukijoilla mitään tietoa tästä tuotteesta?



 Mutta kannatti mennä tornille katselemaan maisemia. Ainoa pieni virhe sattui tuolla tornissa, siellä oli iso ampiaispesä joka heräsi kävelystämme. Selvisimme aivan ilman pistoksia, onneksi.  Tämän jälkeen kiersimme lopunkin saaren hyvin merkittyä polkua pitkin. Pohjoisrannalla on jäljellä kalastaja mökin kivijalka. Tuolla on myös toinen saaren grillipaikoista.

Päästessämme lopulta takaisin veneelle olimme väsyneitä ja itse ainakin erittäin tyytyväinen kävelyymme. Maisemat olivat hienot, seurasta nautin ja sain myös olla aivan omissa ajatuksissa niin halutessani. Lähtö Stora Brändön satamasta on ollut edelliskerroilla jännittävä. Poijujen välittömässä läheisyydessä alkaa kivikko ja olen pelännyt peruuttavani tuonne. Nyt on oma veneemme niin tuttu ettei pelkoa nyt esiintynyt. Vedimme veneen poijun ohitse ja peruutimme hiukan. Lopulta vene kääntyy lähes paikallaan ympäri joten tilaa ei vaadita liikaa. Matka kotisatamaan oli "lyhyt" niin kuin usein kotimatkat tuppaavat olemaan. Kipparina skoolasi teellä merelle ja tuijotteli pitkät tovit horisonttiin. "Laina" lapsi ohjasi venettä hetken ja pääsimme satamaan sovittuna ajankohtana. Ja kuten tämäkin viikonloppu todisti ”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” .


 
 
 
 


  

tiistai 22. elokuuta 2017

Arki, mikä ihana tekosyy....


 Arki on saapunut ja koulutkin jo tovin sitten alkaneet. Jotenkin tähän normaaliin elämänrytmiin siirtyminen on joka vuosi hauskaa sekä haastavaa. Lasten treenit ja koulut, meidän aikuisten työt sekä osallistuminen lasten kuljettamisiin sekoittavat rytmiä alkuun. Monesti on helppoa illalla ja viikonloppuna vedota ettei aikaa ole veneilyyn tai muuhunkaan.... Lauantaina iltapäivästä Kipparinna houkutteli minut pyöräilemään Espoon Rantaraittia. Pyöräily on aina kivaa ja olen valitettavasti nyt jättänyt työmatkapyöräilyn väliin. Iltalenkit maistuukin sitten hyvältä.

 Mahdollisuuksia pulahtaa mereen oli taas tarjolla, jätin nämäkin mahdollisuudet käyttämättä. Eräs kaverini onkin aikanaan sanonut minun uivan vain vyötäröstä ylöspäin. Tarkoitti meloessa tehtäviä eskimo käännöksiä. Harvoin meinaan uiskentelen meressä vapaaehtoisesti. Kipparinnakin jätti uimisen väliin. Paljon on maisemat tässä Espoon rannoilla muuttuneet omasta nuoruudesta. Tässäkin olen uinut ennen kuin tämä muuttui uimarannaksi.
Pyöräilymatkaksi tuli "huimat" 15 kilometriä jotka palkittiin saunalla kotiin päästyämme.

 Sunnuntaina aamulla pääsimme vihdoin veneelle. Matkaan nappasin wc:n uuden lattian jota olen askarrellut kotimme kerhohuoneessa. Ja täytyy sanoa että kannatti tehdä tämä uusiksi. Vielä on veneen wc:ssä uusittavaa, ainakin lavuaarin pumppu sekä pumppu mereen... Emme koskaan tule käyttämään tuota mutta ehkä se pitää olla varmuuden vuoksi.

Veneen kanssa toimiessani olen löytänyt itsestäni pienen rakentelijan. Yhden paikan kun saa valmiiksi niin on jo toinen kohde tiedossa. Toivottavasti ehdin aloittaa Planar-veneenlämmittimen asennuksen ennen kuin ilmat vallan muuttuvat syksyisiksi. Olisihan se mukavaa viedä Kipparinna ja lapset syyskuussa nauttimaan Kipparinna syntymäpäivä kakkua merelle lämpimässä veneessä. Olemme useana vuonna nähneet näillä syntymäpäivä veneilyinä hylkeitä ihan Pentalan saaren edustalla.



Nyt sunnuntainen veneilymme vei meidät kiertelemään lähivesiä. Nautimme aallokosta ja tuulesta toisin kuin ollessamme meriretkellämme. Nyt tiesimme tätä jatkuvan vain vähän aikaa. Rysäkarin edustalla oli pienillä purjehtijoilla kilpailut ja pääsimme onneksi turvallisesti heidän ohitse. Mietimme miten he pärjäävät pienillä veneillään tuolla kuitenkin kelvollisessa aallokossa. Olisi joskun mukavaa käydä tutustumassa tuohon Rysäkariin.  No, nyt jatkoimme matkaa Melkille josta käännyimme sitten kohti omaa satamaa. Miessaaren selällä olikin sitten taas pieniä purjehtijoita edessä. Nyt päätimme kiertää heidät Tvijälpin kautta kiertäen. Harvemmin ajelemme täällä ja on hienoa katsella mereltä tuota Rantaraittia.
 Olimme päättäneet syövämme grillipäivällisen  merellä. Nyt Iso-Vasikkasaari sai toimia ruokailupaikkanamme. Monesti on päästävä kauemmaksi satamasta jotta tuntee olevan merellä. Mutta miksi? Täällä olisi paljon nähtävää ja mahdollisuuksia. On näköalatorni, leikkipaikkaa, uimarantaa, useita paikkoja grillaamiseen, kunnolliset laiturit sekä tänne pääsee myöskin veneettömät kaverit saaristoveneen kyydissä.

Nyt grillailimme eteläpäässä olevassa katoksessa ja söimme laiturilla olevan pöydän ääressä. Täältä on maisemat meidän venesatamaan.  Siinä syödessä ilma muuttui pimeämmäksi ja alkoi tekemään sadetta. Köydet irrotettuamme saimmekin sitten päällemme sadekuuron joka kesti siihen kunnes pääsimme satamaamme.  Totesimme nauttineemme tästä lyhyestäkin hetkestä merellä. Miksi pitäisi aina tehdä jotain suurta ja ihmeellistä. Normaali arki on kuitenkin hieno asia jos siitä osaisi nauttia.

No, nautinnosta puhuen. Meillä on talossa "lenkkisauna " jossa meitä käy tiivis äijä ryhmä. Välillä joku tulee ryhmään lisää ja joskus joku poistuu. Nyt meidän " nuoriaikuinen " oli ottanut opiskelupaikan vastaan kaukaa toiselta puolen Suomea. Veneilijä kun hänkin on, niin ajattelimme palkita hänet jalolla juomalla. Ohjeistuksella " nauti kohtuudella ". 

Tämmöinen lenkkisaunakin on osa arkea. Paikka jossa miehet pääsee keskustelemaan mieltä mietityttävistä asioista. Eli meillä pyörii keskustelut saaristossa, veneilyssä jne.

Arki, mikä ihana tekosyy monenlaiselle aivan normaalille toiminnalle. Toki lomallakin hauskaa on mutta lomaa on vain se kuukausi kesässä. Arkea on meillä useimmilla kuitenkin sellaiset 11 kuukautta vuodessa....










tiistai 15. elokuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 8, Hanko - Espoo

" hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon " Kasmir

On reissun viimeinen tai toisiksi viimeinen aamu. Lapset tahtoisivat kotiin ja me aikuiset haluaisimme päästä ainakin Porkkalan selän ylitse. Tänään ei pitäisi tuulla juuri ollenkaan ( lue alle 6 m/s ). Köydet irti ja septin tyhjennys paikalle jonottelemaan. Ja sitten matka alkoikin mukavassa kevyessä sivumyötäisessä tuulessa. Lapsilla ei ollut kiirettä sängystä ylös vaan saattoivat tehdä sitä mitä halusivat.

Hiljalleen keittelin teetä ja neiti valmisti "meriaamiaisen" kajuuttaan. Tuoremehua, teetä, paahtoleipää, marmeladia, pekonia, kananmunia jne... Söimme pitkän kaavan mukaan kun edessä olisi kuitenkin pitkä päivä. Itse ruorissa ollessa sain aina välillä apulaisen ohjaamaan kun nautin rauhassa aamiaista. Tuuli puhalteli viileästi selän takaa joten vaattetta piti olla päällä. Tammisaaren kansallispuiston kohdalla alkoi jo päivä lämmittämään kun saaret tarjosivat pientä suojaa tuulelta. Tuli myöskin kokeiltua taa lämmittimen toimintaa eikä se ollut korjaantunut itsestään. Taas oli jo puhelin kädessä jotta olisin soittanut Planarin myyjälle. Jäi valitettavasti soittamatta silloin.....

Viritimme taas tämän kesän tärkeimmän jutun esille. Eli Riippumatto on ollut kovassa käytössä vaikka ilmat eivät ole olleet liian kuumia. Nyt pelasimme " Pekka " korttia, ristiseiskaa ja hullunkurisia perheitä yhdessä. Lapset lueskelivat kirjoja riippumatossa ja elämä oli rauhallista. Toki asiaan kuului myöskin pienet kinat siitä kumman vuoro olisi nyt olla löhöilemässä tuolla. Kipparinnakin sai omaa aikaa riippumatossa. Tarkoituksena lueskella naisten lehtiä mutta kun katselin taakse niin totesin hänen nukkuvan lehti sylissä.
 Tammisaaren kansallispuisto näytti taas parhaat puolensa. Mietimme kuten monesti muulloinkin että, miksi menisimme vastaisuudessa kauemmaksi veneilemään. Täällä on todella paljon kauniita saaria lahden pohjukoineen. Toisaalta ainahan sitä pitää nähdä jotain uutta ja päästä vielä vähän kauemmaksi. Nyt olimme toteuttaneet erään unelmamme Ahvenanmaan reissusta mutta onhan tuonne kauas päästävä uudelleenkin.

Tänä kesänä neiti on kunnostautunut ruoan laittamisessa. Hän pitää kun saa tehdä jotain käsillään ja saa testata uusia juttuja. Muistan itsekin olleeni ruoasta kiinnostunut nuorena ja ruoanlaittamisesta tulikin minulle hetkeksi ammatti. Kun neiti laittoi ruokaa jäi poikaselle aikaa katsella lintuja sekä lukea kirjoja. Välillä kokkikin ryntäsi ulos katselemaan ohi kiitäviä aluksia. Isoja moottori- ja purjeveneitä oli kiva katsella haaveillen siitä millaista niillä olisi purjehtia. Ilmeisesti veneestä puuttuu aina se metri....

Bärösundin kohdalla mietimme jos pysähtyisimme jäätelölle kaupan luokse mutta, jatkoimme matkaa. Jokainen pysähdys lisää matka-aikaa ainakin puoli tuntia. Suunnittelemamme ainoa pysähdys olisi Stora Halsössä Inkoon edustalla.  Aika alkoi jo käydä pitkäksi nuorille matkustajille sekä koiralle. Onneksi pääsimme perille ja rantaan laiturille. Vähän ulkoilua ja Kipparinna ajatteli menevänsä uimaan. Pääsimme uimarannalle ja Kipparinna kasteli varpaansa. Sitten vielä kahlasi polviin saakka veteen ennen kääntymistä takaisin ranta kalliolle. Vesi oli kuulemma aivan riittävän kylmää...

Vielä ennen viimeistä matkan pätkää katsoin vielä ennusteen tuulen voimakkuudesta useammasta paikasta. Ennuste lupasi lounaistuulta 11 m/s ja totesin sen olevan riittävä. Aloin laittaa meidän putput-veneessä tavaroita paremmin kiinni. Kipparinna ihmetteli tätä ja itsekin ajattelin liioittelevani. Lähdimme saarten suojassa eikä aallot haitanneet meitä kunnes... Saaret loppuivat ja pääsimme Porkkalan selälle. Kipparinna siirtyi ensin takakannelle koiran kanssa ja lopulta sisälle. Meno oli välillä melkoisen hurjaa. Kannella oleva lankonki ja keulatikkaat olivat sidottuina toisesta reunasta kaiteeseen. Pahimmillaan tikkaat ja lankonki nousivat pystyyn ja pysyivät paikallaan vain sen ansiosta että olivat sidottuina. Lapset, koira ja Kipparinna istuivat avotilan lattioilla ja penkeillä. Aallot keikuttivat venettämme todella isosti. Alkuun pelotti mutta lopulta aloin luottaa Family Cruiseriimme yhä enemmän. Välillä aallot käänsivät kulkusuuntaamme 45 astetta sivuun tarjoamalla myös mahtavan kallistumisen. Kaappien ovet avautuivat, tavarat tippuivat hyllyiltä jne.... Poika kävi sisällä laittamassa ovet kiinni ja repimässä viimeiset tavarat hyllyiltä alas. Kaappien ovien eteen laitettiin esteitä etteivät enään aukeaisi. Meno oli kuin Linnanmäen vuoristoradalla ajoittain. Vatsanpohjasta nipisti eikä aina tiennyt minne ollaan menossa hetken kuluttua. Oli pakko alkaa luovimaan ja ajoittamaan käännökset aaltojen mukaan. Vauhti oli kuitenkin lähes normaali ajo nopeutemme, 6 solmua.


 Päästyämme selän loppu puolelle kysyin lapsilta loppu reitin toiveita. Yhteen ääneen lausuttu "puutarha reitti " vakuutti minut. Seurasimme miten vastaan tulevat veneilijät ratkaisivat reittinsä Porkkalan selän ylityksen kohdalla. Osa kokeili aallokkoa ja kääntyi takaisin, osa painoi menemään kovalla paukkeella ja veden lennätyksellä.

Loppu matka olikin sitten meidän kohdalla pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei aallokkoa missään ja aurinko lämmitti meitä. Vastaa, tuli useampia tuttuja veneitä ja koti alkoi näkymään.
Satamaan päästyä olikin aikamoinen voittaja olo. Matkaa kului 22 toinen toistaan ihmeellisempää päivää. Monta merimailia kierrettynä ja paljon uusia kokemuksia rikkaampana. Kyllä jokaisen reissun aikana tulee haaveiltua uusista paikoista ja veneistä. Meillä ei nyt veneen vaihto tule kyseeseen mutta pientä remonttia on tulossa. Alkaen veneen vessan lattian ja harmaa vesiputkien remontista.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 7 Bodö - Kasnäs -Hanko




Björköstä lähdimme pienessä tihkusateessa kohti Bodötä.  Vaikka lähdimme ennen puolta päivää matkaan oli satamassa saapuessamme jo melkoisen täyttä. Liekö sade ja tuuli aiheuttanut meissä veneilijöissä halun olla suojaisassa paikassa yötä. Onneksi saimme paikat kavereiden kanssa laiturilta. Istuimme päivää veneissä odotellen sateen taukoamista. Korttipelit ja kirjat kuuluvat kyllä meillä veneilyyn. Välillä piti kuivata takakajuutan hyllyjä kun vesi pyrki sisälle. Onneksi sade taukosi iltapäivällä ja lapset pääsivät pihalle. Valitettavan kurainen ja hiekkainen oli satama tällaisena märkänä heinäkuun päivänä. Veneen kannet tulivat melkoisen likaisiksi. Ihailimme taas uuden Pidä Saaristo Siistinä Roope-aluksen toimintaa kun kävivät noutamassa roskia satamasta. Roope on melkoisen hiljainen ja toiminta näytti todella tehokkaalta. Hienoa toimintaa jota kannattaa tukea.... No illalla saunoimme ja samaan aikaan aloimme paistamaan lettuja. Pikku Kipparinna teki taikinan ja aloitti lettujen paistamisen miesten saunan aikaan ja me pojat paistoimme ne loppuun neitien saunan aikana. Kyllä maistui...
 
Aamulla lähdimme auringossa joskin ei turhan lämpimässä kelissä kohti itää. Olisimme tapaamassa veneemme edelliset omistajat jossain kohtaa Hangon ja Bodön välissä. Ensin startti Nötöä kohti kauppaan. Maistuva tuore leipä tarttui matkaan ja vähän dieseliä tankkiin. Nyt matkasimme auringon paistaessa kohti Kasnäsiä jossa kävisimme kaupassa isommin. Matka sujui hyvin kunnes taivaanranta katosi jonnekin harmaaseen. Teimme uudet suunnitelmat ja valitsimme reitin hiukan sisempää. Onneksi koska Merisumu iski kunnolla päälle. Näkyvyyttä ei ajoittain ollut 100 metriäkään. Pääsimme Tunnhamiin jossa pidimme ruokatauon sumun hälvenemistä odotellessa.
Onneksi se antoi myöden ja sumutorvea silloin tällöin soittaen pääsimme haluamaamme Kasnäsiin. Melkein jäimme jo tähän yöksi mutta kaupan jälkeen jatkoimme kavereita tapaamaan. Sumu oli kadonnut ja aurinko lämmitti meitä mukavasti. Ja nyt tuli vastaan se mitä ei koskaan merellä toivoisi tapahtuvan, moottoririkko. Olimme Hiittisten kohdalla ja melkein näköetäisyydellä luonnonsatamasta jonne olimme menossa. Moottori vain sammui eikä käynnistynyt uudelleen. Meillä oli kuitenkin ilmeisesti jokin korkeampi johdatus mukana. Ei kulunut viittä minuuttiakaan koneen sammumisesta kun viereemme pysähtyi isompi alus joka kysyi kuinka voisi auttaa. Kerroimme tarvitsevamme apua jotta saisimme veneen jonnekin rantaan. Hetken keskusteltuamme pääsimme hinaukseen aina Hankoon saakka. Mahtavaa, Hankohan on iso paikka josta saisimme koneen kanssa apua.  Koiramme piti tästä hiljaisesta etenemisestä ja nautti matkasta. Itse tuskailin erilaisia vaihtoehtoja moottorin toimimattomuudesta.

Hangon läntisellä selällä keinutti siinä loppupuolella ja mietimme minne meidät hinataan. Kävi ilmi että saisimme yöpyä konerikon kanssa Kalasatamassa jonne oli jo ilmoitettu meidän ongelmasta. Erittäin mahtavaa palvelua kanssa veneilijöiltä. Toivottavasti tulee mahdollisuus itsekin auttaa muita tarvittaessa. Joskus jo kauan sitten hinasimme kyllä potkuririkon saaneen veneen kotisatamaansa. Tällöin ajattelin että hyvät teot palkitaan kyllä aikanaan...
 

Seuraava aamu valkeni ja koiraa ulkoiluttaessa soittelin paikallisille veneen korjaajille. Valitettavasti osa oli reissussa ja osalla oli liikaa töitä. Ei auttanut kuin soittaa paikallisille vierasvenesatamille ja kysellä löytyisikö heidän kauttaan ketään joka osaisi hoitaa koneemme kuntoon. Ei löytynyt ei... Soitin sitten Tourimarineen Espooseen. Kerroin tilanteemme ja pyysin apua. Vastaus yllätti oikein itsenikin. Sain erittäin täydellisen ohjeistuksen koneen mahdolliseen ongelmaan. Lopuksi rtein kaiken heidän ohjeiden mukaan ja kone käynnistyi. Täytyy sanoa että oli mahtavaa asiakaspalvelua. Minulle kerrottiin jopa työkalujen koot joilla saan moottorin ilmattua.   

Tämän jälkeen matkasimme Hangon Itamerenporttiin joka oli lastemme toive koko loman ajan. Heillä oli kyllä mielessä Hangon ravintola elämä. No mehän olimme koko reissun sanoneet ettemme mene Hankoon ja jos menemme niin emme mene ravintolaan. Kuinkas kävikään pienen siistiytymisen jälkeen. Löysimme itsemme Classic pizzasta herkuttelemasta. Tämän jälkeen olikin mukava mennä saunan lämpöön nauttimaan. Vatsa täynnä ja kunnon löylyissä olemisen jälkeen illalla ei tarvinnut houkutella unia. Aamulla olisi taas lähtö eteenpäin nyt ajattelimme mennä Hangosta Espooseen mitä emme olleet tehneet vielä koskaan ennen. 











torstai 3. elokuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 6, Björkö

Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Sanoit: "Vuokses kestän elämän"
Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Rakkaus jää kun itse häviän

Muistan kun me karattiin
Kuolleet juhlat jätettiin
Rantakallioilla aamuun istuttiin

Hiukan paleltiin kai
Kun varhain valkes sunnuntai

Usvan alta laivat lipui satamiin. ( Juha Tapio )

Korppoosta paineltiin "täysiä " seuraavaan tapaamiseemme. Meillä siis noi kierrokset koneessa on aina kohtuu maltillisia. Ja kulutuskin on varsin miellyttävä.

Näkisimme kavereitamme taas pitkästä aikaa. On ollut hienoa veneillä vain oman perheen kanssa mutta kun on monta vuotta veneillyt kavereiden kanssa niin välillä heitäkin kaipaa.

Nyt oli tullut mahdollisuus kaikilla meillä olla hetki samassa paikassa jota varsinkin kaikkien lapset olivat toivoneet. Meillä kaikilla oli tästä omat muistomme ja itse olin sijoittanut tämän muiston yhteen lapsuuteni Viisikko kirjojen maailmaan. Björkö on aivan mahtava paikka Saaristomeren kansallispuistossa. Kallioita, nummea, "vuoria ", järvi..... kyllä ajatukset karkaa tällaisessa paikassa.

Saimme veneemme kiinni lähes samaan paikkaan kuin viime vuonna. Eli heti saarelle saavuttaessa lähimpään kallioon. Paikka on hyvä meille kun voi pitää lankonkia josta pääsee helposti kävelemään rantaan. Koiramme myös arvostaa tätä.


Meillä oli ajatuksena nauttia Björköstä kaksi päivää joiden piti olla aurinkoisia, tuuletonta ja lämmintä. Ruokailun jälkeen nautimme iltapäivästä ja illasta rantakalliolla. Oli mukavaa seurata saapuvia veneitä kaikessa rauhassa. Veneitä oli kyllä todella paljon vähemmän tänä vuonna kuin vuosi takaperin. Illalla vielä Kipparinna kävi lasten kanssa järvellä uimassa.

Seuraavana päivänä aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen menimme kaikki kiertämään saarta. Suosittelen kyllä kaikille tuota luontopolkua joka lumoaa ainakin minut kauneudellaan. Erityisen suuren vaikutuksen tekee kanervikot ja kalliot...

Matkalla tuli nähtyä paljon mielenkiintoista juttua. Luonnossa kun kulkee ja pitää silmät auki niin voi nähdä vaikka mitä.

On kalliomuodostelmia, merenlahtia, lintuja, eläimiä tai niiden jäännöksiä ja vaikka mitä. Kierroksella ollessa tuli lämmin ja perille päästyä olikin selkä jo aivan märkä. Valitettavasti tuuli olikin taas noussut vaikka eihän sitä juuri pitänyt olla. Päätimme siirtyä toiselle puolelle saarta tuulen suojaan. Ja onneksi teimme niin koska saimme olla illan ihailemassa mitä kauneinta auringon laskua.
 
 
 

Auringon painuessa alas nappasimme pojan kanssa kavereiden kumiveneen ja menimme ulkoiluttamaan vieheitä. Ehkä parasta mitä tänä kesänä on tullut tehtyä.... Isä - Poika hetki. Siinä viehettä vetäessä oli aikaa ja tilaisuus keskustella keskenään maailman suurista kysymyksistä. Kannattaa joskus ottaa aikaa itselle ja lapselle, miksei ottaisi aikaa myöskin puolisolle samalla tavalla.

Aamulla lähdimme taas juuri ennen sadetta seuraavaan kohteeseen. Matka ei ollut suuri ja Kipparinna ajoi meidät perille saakka. Itse laittelin pienessä tihkusateessa köydet ja fendarit paikoilleen. Tuulilasin puhallin pöhisi meille lämpöä ja ikkunat eivät menneet huuruun. Valitettavasti se meidän oikea lämmitin ei vieläkään toiminut ja tuo Planar houkuttelee meitä yö yöltä enemmän.......