Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 8, Hanko - Espoo

" hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon " Kasmir

On reissun viimeinen tai toisiksi viimeinen aamu. Lapset tahtoisivat kotiin ja me aikuiset haluaisimme päästä ainakin Porkkalan selän ylitse. Tänään ei pitäisi tuulla juuri ollenkaan ( lue alle 6 m/s ). Köydet irti ja septin tyhjennys paikalle jonottelemaan. Ja sitten matka alkoikin mukavassa kevyessä sivumyötäisessä tuulessa. Lapsilla ei ollut kiirettä sängystä ylös vaan saattoivat tehdä sitä mitä halusivat.

Hiljalleen keittelin teetä ja neiti valmisti "meriaamiaisen" kajuuttaan. Tuoremehua, teetä, paahtoleipää, marmeladia, pekonia, kananmunia jne... Söimme pitkän kaavan mukaan kun edessä olisi kuitenkin pitkä päivä. Itse ruorissa ollessa sain aina välillä apulaisen ohjaamaan kun nautin rauhassa aamiaista. Tuuli puhalteli viileästi selän takaa joten vaattetta piti olla päällä. Tammisaaren kansallispuiston kohdalla alkoi jo päivä lämmittämään kun saaret tarjosivat pientä suojaa tuulelta. Tuli myöskin kokeiltua taa lämmittimen toimintaa eikä se ollut korjaantunut itsestään. Taas oli jo puhelin kädessä jotta olisin soittanut Planarin myyjälle. Jäi valitettavasti soittamatta silloin.....

Viritimme taas tämän kesän tärkeimmän jutun esille. Eli Riippumatto on ollut kovassa käytössä vaikka ilmat eivät ole olleet liian kuumia. Nyt pelasimme " Pekka " korttia, ristiseiskaa ja hullunkurisia perheitä yhdessä. Lapset lueskelivat kirjoja riippumatossa ja elämä oli rauhallista. Toki asiaan kuului myöskin pienet kinat siitä kumman vuoro olisi nyt olla löhöilemässä tuolla. Kipparinnakin sai omaa aikaa riippumatossa. Tarkoituksena lueskella naisten lehtiä mutta kun katselin taakse niin totesin hänen nukkuvan lehti sylissä.

 Tammisaaren kansallispuisto näytti taas parhaat puolensa. Mietimme kuten monesti muulloinkin että, miksi menisimme vastaisuudessa kauemmaksi veneilemään. Täällä on todella paljon kauniita saaria lahden pohjukoineen. Toisaalta ainahan sitä pitää nähdä jotain uutta ja päästä vielä vähän kauemmaksi. Nyt olimme toteuttaneet erään unelmamme Ahvenanmaan reissusta mutta onhan tuonne kauas päästävä uudelleenkin.

Tänä kesänä neiti on kunnostautunut ruoan laittamisessa. Hän pitää kun saa tehdä jotain käsillään ja saa testata uusia juttuja. Muistan itsekin olleeni ruoasta kiinnostunut nuorena ja ruoanlaittamisesta tulikin minulle hetkeksi ammatti. Kun neiti laittoi ruokaa jäi poikaselle aikaa katsella lintuja sekä lukea kirjoja. Välillä kokkikin ryntäsi ulos katselemaan ohi kiitäviä aluksia. Isoja moottori- ja purjeveneitä oli kiva katsella haaveillen siitä millaista niillä olisi purjehtia. Ilmeisesti veneestä puuttuu aina se metri....

Bärösundin kohdalla mietimme jos pysähtyisimme jäätelölle kaupan luokse mutta, jatkoimme matkaa. Jokainen pysähdys lisää matka-aikaa ainakin puoli tuntia. Suunnittelemamme ainoa pysähdys olisi Stora Halsössä Inkoon edustalla.  Aika alkoi jo käydä pitkäksi nuorille matkustajille sekä koiralle. Onneksi pääsimme perille ja rantaan laiturille. Vähän ulkoilua ja Kipparinna ajatteli menevänsä uimaan. Pääsimme uimarannalle ja Kipparinna kasteli varpaansa. Sitten vielä kahlasi polviin saakka veteen ennen kääntymistä takaisin ranta kalliolle. Vesi oli kuulemma aivan riittävän kylmää...

Vielä ennen viimeistä matkan pätkää katsoin vielä ennusteen tuulen voimakkuudesta useammasta paikasta. Ennuste lupasi lounaistuulta 11 m/s ja totesin sen olevan riittävä. Aloin laittaa meidän putput-veneessä tavaroita paremmin kiinni. Kipparinna ihmetteli tätä ja itsekin ajattelin liioittelevani. Lähdimme saarten suojassa eikä aallot haitanneet meitä kunnes... Saaret loppuivat ja pääsimme Porkkalan selälle. Kipparinna siirtyi ensin takakannelle koiran kanssa ja lopulta sisälle. Meno oli välillä melkoisen hurjaa. Kannella oleva lankonki ja keulatikkaat olivat sidottuina toisesta reunasta kaiteeseen. Pahimmillaan tikkaat ja lankonki nousivat pystyyn ja pysyivät paikallaan vain sen ansiosta että olivat sidottuina. Lapset, koira ja Kipparinna istuivat avotilan lattioilla ja penkeillä. Aallot keikuttivat venettämme todella isosti. Alkuun pelotti mutta lopulta aloin luottaa Family Cruiseriimme yhä enemmän. Välillä aallot käänsivät kulkusuuntaamme 45 astetta sivuun tarjoamalla myös mahtavan kallistumisen. Kaappien ovet avautuivat, tavarat tippuivat hyllyiltä jne.... Poika kävi sisällä laittamassa ovet kiinni ja repimässä viimeiset tavarat hyllyiltä alas. Kaappien ovien eteen laitettiin esteitä etteivät enään aukeaisi. Meno oli kuin Linnanmäen vuoristoradalla ajoittain. Vatsanpohjasta nipisti eikä aina tiennyt minne ollaan menossa hetken kuluttua. Oli pakko alkaa luovimaan ja ajoittamaan käännökset aaltojen mukaan. Vauhti oli kuitenkin lähes normaali ajo nopeutemme, 6 solmua.

 Päästyämme selän loppu puolelle kysyin lapsilta loppu reitin toiveita. Yhteen ääneen lausuttu "puutarha reitti " vakuutti minut. Seurasimme miten vastaan tulevat veneilijät ratkaisivat reittinsä Porkkalan selän ylityksen kohdalla. Osa kokeili aallokkoa ja kääntyi takaisin, osa painoi menemään kovalla paukkeella ja veden lennätyksellä.

Loppu matka olikin sitten meidän kohdalla pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei aallokkoa missään ja aurinko lämmitti meitä. Vastaa, tuli useampia tuttuja veneitä ja koti alkoi näkymään.

Satamaan päästyä olikin aikamoinen voittaja olo. Matkaa kului 22 toinen toistaan ihmeellisempää päivää. Monta merimailia kierrettynä ja paljon uusia kokemuksia rikkaampana. Kyllä jokaisen reissun aikana tulee haaveiltua uusista paikoista ja veneistä. Meillä ei nyt veneen vaihto tule kyseeseen mutta pientä remonttia on tulossa. Alkaen veneen vessan lattian ja harmaa vesiputkien remontista.