Aina ei mene ajatukset niin kuin on ajatellut. Jo viikkoa aikaisemmin tutustuttiin sääennusteisiin jotta tietäisimme mitä odottaa viikonlopulta. Tutustuimme ennusteisiin myös torstaina, perjantaina ja lauantaina. Silti lauantain sää oli jotain muuta kuin supersää ennusti.
Olimme kuitenkin jo perjantaina päättäneet ettemme mene veneellemme kärsimään tuulesta ja sateesta. Vielä en ole saanut asennettua veneeseemme uutta Planar 44d lämmitintä. Tuo olisi ollut kyllä Kipparinnan mukaan tarpeen nyt viikonloppuna. Olisi kuivannut ja lämmittänyt venettä riittävästi. Toivottavasti saan aikaiseksi tuon asentamisen vielä tämän veneilykauden aikana tehtyä. Vene nousee vasta lokakuussa kuiville joten lämmittimellä voisi olla käyttöä.
Siis lauantaina lähdimme perheemme kanssa tutustumaan kotiseudun nähtävyyksiin. Olin keväällä nähnyt kuvia hienosta luolasta ja ajatus jäi hautumaan mieleeni. Onneksi kaverimme olivat päättäneet mennä tuonne luolalle ja me siis lähdimme mukaan. Högberget luolan seinät on vesi hionut sileiksi. Luolan suuaukko on lähes kuin veistetty ja hiottu portti. Luola avautuu pohjoiseen ja jatkuu 6-7 metriä etelään. Katon aukot päästää kauniisti valoa luolaan sisälle. Luolan muodosta voi heräillä aivan erilaiset ajatukset mieleen kuin olisi soveliasta..... Maaemo tarjoili meille mielenkiintoisia maisemia. Luolassa oli tilaa kuljeskella koko porukalla ja lapset ihastelivat paikkaa. Kaikilla meidän perheen retkeilijöillä oli kysymyksiä sekä ajatuksia paikasta. Olisiko joku asunut aikanaan täällä? Miten tästä on tullut näin iso luola? Onko täällä pyörinyt kiviä jotta pinnoista on tullut näin sileitä? Joka tapauksessa paikka oli mahtava. Kannatti kiertää aluetta ympäri. Menimme kallioiden yläkautta luolalle ja kiersimme sitten ala kautta takaisin autolle. Matkalla keräsimme kanttarelleja pussiin sekä mustikoita suoraan suihimme. Kallion laelta maisemat olivat huikeita eikä tuuli taikka luvattu sade meitä haitannut lainkaan.
Luolavierailun jälkeen jatkoimme matkaamme nälkäisinä kohti Porkkalanniemeä jossa grillaisimme eväitämme. Lähellä niemen kärkeä aloimme kulla jo melkoista pauhua aalloista jotka hyökyivät ranta kalliolle. Lapsista näitä aaltoja oli mukavampi katsella rannalta käsin kuin keikkuen veneellä aalloilla. On siis jotain muistoja kesän paluumatkalla kokemista aalloista Porkkalanselällä. Nyt oli samainen viikonloppu kuin viime vuonna Kipparinna ollessa aallokkomelonta kurssilla Hangossa. Eli myös silloin aallot vaikuttivat meidän perheen veneilyyn. Ollaan arkajalkoja kaikki... Päästessämme grillipaikalle olimme varautuneet tekemään tulet mutta, tuolla on ilmeisesti keväästä syksyyn lähes ikuinen tuli. Edelliset olivat juuri lähteneet ja jättivät meille valmiit tulet. Näin myös me teimme meidän jälkeen tulijoille. Päivä oli mukava vaikka emme päässeet veneilemään. Sunnuntaista olisi tulossa kuitenkin veneilypäivä. Illalla vielä nautimme kotosalla hyvästä seurasta ja ruoasta.
Sunnuntai saapui ja Family Cruiserimme pääsi taas omaan elementtiinsä. Kuljettamaan perhettä meren aalloilla turvallisesti ja taloudellisesti. Lähtiessämme Suvisaaristosta aurinko paistoi lähes lämpimästi ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Istuimme Kipparinnan kanssa katolla ja söimme herneitä. Omat ja lainalapsi pelailivat sisällä erilaisia lautapelejä ja nauttivat eväitä ennen saareen pääsyä. Ilmat helli meitä kyllä nyt lähes kesäisillä lämmöillä. Nyt oli hyvä olla, vielä kun meillä olisi ollut kesäiset jäätelötöttöröt joita olisimme voineet nuoleskella. 
Kun kaikilla oli kupu ravittu päätimme ensimmäistä kertaa kiertää tämän saaren. Lähdimme kohti etelä kärkeä ja näköala tornia. Kiersimme rantoja pitkin tuonne tornille ja lapset alkoivat jo väsyä tähän " ainaiseen " saarten kiertelyyn. Eräässä lahdessa tuolla oli minulle entuudestaan tuntematonta punaista "levää" tai liejua. Haju oli melkoisen mielenkiintoinen ja jäimme miettimään tämän aineen nimeä, koostumusta ym... Olisiko teillä lukijoilla mitään tietoa tästä tuotteesta?
Mutta kannatti mennä tornille katselemaan maisemia. Ainoa pieni virhe sattui tuolla tornissa, siellä oli iso ampiaispesä joka heräsi kävelystämme. Selvisimme aivan ilman pistoksia, onneksi. Tämän jälkeen kiersimme lopunkin saaren hyvin merkittyä polkua pitkin. Pohjoisrannalla on jäljellä kalastaja mökin kivijalka. Tuolla on myös toinen saaren grillipaikoista.
Päästessämme lopulta takaisin veneelle olimme väsyneitä ja itse ainakin erittäin tyytyväinen kävelyymme. Maisemat olivat hienot, seurasta nautin ja sain myös olla aivan omissa ajatuksissa niin halutessani. Lähtö Stora Brändön satamasta on ollut edelliskerroilla jännittävä. Poijujen välittömässä läheisyydessä alkaa kivikko ja olen pelännyt peruuttavani tuonne. Nyt on oma veneemme niin tuttu ettei pelkoa nyt esiintynyt. Vedimme veneen poijun ohitse ja peruutimme hiukan. Lopulta vene kääntyy lähes paikallaan ympäri joten tilaa ei vaadita liikaa. Matka kotisatamaan oli "lyhyt" niin kuin usein kotimatkat tuppaavat olemaan. Kipparina skoolasi teellä merelle ja tuijotteli pitkät tovit horisonttiin. "Laina" lapsi ohjasi venettä hetken ja pääsimme satamaan sovittuna ajankohtana. Ja kuten tämäkin viikonloppu todisti ”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti