Kesäistä menoa,

Viime viikonloppuna oli vihdoinkin kesäinen lämpö merellä. Ensin oli tarkoitus viettää koko viikonloppu merellä mutta, aloin taas keikkailemaan veneellä paikkoja parempaan kuntoon. Siinähän se lauantai sitten hurahtikin.

Onneksi lähdimme sunnuntaina merelle ja matkaan saimme perheemme lapsista puolet. Kipparinnan kanssa päätimme suunnistaa taas Bylandetiin kuten aiemminkin tänä kesänä.

Rantauduimme meille mieluisaa kohtaan eli pohjoisrannan poijuun. Lähelle grillipaikkaa ja puuvajaa. Olimme tuulelta suojassa ja lämpöä riitti vähintäänkin tarpeeksi. Kesän aikana emme olleet grillanneet tarpeeksi makkaraa joten hiilloksella paistoimme maissit makkaran lisukkeeksi. Olisihan sitä voinut laittaa muutakin mutta, rehellinen nuotiomakkara maistuu kyllä lähes taivaalliselta. Sellaista rehellistä retkievästä mitä on tullut nautittua ihan 80-luvulta lähtien.

 Ja aina kun on mahdollista kierrämme saaren missä oleskelemme. Näin teimme tälläkin kertaa. Mietimme tekevämme joku kerta vesiliukumäen etelän puoleiselle kallioille. On todella mukavat kalliot köllimiseenkin. Tarvittaisiin vain vähän pressua ja vesiämpäreitä. Vauhdit olisivat hurjia....

Kotimatkalla oli aikaa kuulemma läksyjen tekemiselle. Parit pelitkin korteilla ehtivät veneemme naiset pelaamaan. Odottelimme kyllä näkevämme paluumatkalla viranomaisia puhalluttamassa veneilijöitä. Olivathan he olleet läsnä menomatkan aikana. Silloin he näyttivät pysäyttämään useamman veneen mahdollisesti ylinopeuden vuoksi.

Kipparinnalle jäi aikaa myös totaaliselle rentoutumiselle meri-ilmassa. Aina kaikissa vanhoissa   tv-ohjelmmissa lääkäri määrää potilaalle hoidoksi meri-ilmaa. Tälle veneilykaudelle ei varmasti tule kovin monia kuumia aurinkoisia viikonloppuja eteen. Olemme jo vahingossa puhuneet veneen talvehtimisesta, kääk. Minun tekisi mieli ostaa kunnollinen Pressuhalli veneemme päälle. Kestäis usean vuoden hyväkuntoisena eikä kävisi kuten meidän viime talviselle peitteelle

Paluumatka alkakoon

" Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,

peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme."

Kipparinnan kesäflunssa alkoi pahentua ja matkamme kääntyi hiljalleen kohti kotia. Borstö oli jo menomatkalla ohi ajaessamme katsottu paikka. Lisää kiinnostuvuutta lisäsi kun saimme reissullamme kuulla kehuja paikasta. Satamassa oli hieno laituri ja Kipparinna ajoi siihen nätisti. Valitsimme laiturin päästä paikan heti grillikatoksen edestä. Heti kun meidän nuoriso oli koirien kanssa pienellä jaloittelutauolla he löysivät heti kyyn.

Saarella on paljon käärmeksiä kun oikein näimme toisenkin kyyn grillikatoksen vieressä.

Borstön luontopolku kierrettiin ja katseltiin kalastajakylää ihaillen. On kyllä käymisen arvoinen paikka. Lähes pelottava laivan keulakuva odotti katsojia korkealla kalliolla.

Seuraavaksi lähdimme sinne minne jo aiemmin ajattelimme menevämme eli Vänöön. Nyt aurinko hellii venekuntaamme eikä tuulesta ollut harmia. Matkasimme tänne väylien ulkopuolelta ja ihastelimme rauhallista luontoa.

Satamassa oli hyvin tilaa sinne saapuessamme ja saimmekin Family Cruiserimme laiturin sisäpuolelle lähelle rantaa. Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen lähdimme kauniiksi kehutulle rannalle.  Matkalla on komea kappeli. Alunperin kappeli on 1600-luvulta ja nykyinen on rakennettu 1975.

Uimaranta on hiukan kaukana venesatamasta mutta, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  Hiekkaa ja kalloita ihan riittämiin. Vesi ei valitettavasti ollut kovin kuumaa ja itse kävin lähinnä pikaisella uinnilla. Kipparinnan flunssa vain pahentui päivä päivältä eikä hänen uinnista tullut mitään.

Koirillakin oli lämmin kakun kiersimme luontopolkua. Blondimme hoiti jäähdytyksen menemällä kellumaan kuralätäkköön. Pari päivää täällä meni todella nopeasti ja poikkesimme mielellämme uudelleen. Teineille oli parasta kun netti toimi hyvin sekä sähköä sai riittävästi.

Matkamme jatkui täältä kohti kotia. Seuraava pysähdys olisi Kipparinnan vastustelusta huolimatta heinäkuinen Hanko.

Ulapan laidalla ja nummen laidalla

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaamissä kukat kauneimmat luo aina loistettaansiellä huolet huomisen voi jäädä unholaanOi jospa kerran sinne satumaahan käydä voisniin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla poisvaan siivetönnä en voi lentäävanki olen maanvain aatoksin mi kauas entääsinne käydä saan"(Reijo taipale)

Matkamme piti jatkua Vänöön mutta, matkan kohde vaihtui matkan varrella. Ei tuuli haitannut matkantekoa joten päätimme jatkaa matkaamme Jurmoon. Aallot ei keinuttaneet venettämme vaikka sade antoikin raikkaan suihkun ennen satamaan pääsyämme. Tarkoitus olisi olla täällä pari yötä joten olimme tyytyväisiä kun saimme veneemme laiturin alkupäähän. Kyllähän tuo sininen runko ja mahonki yläosa erottuu massasta.

Paikkana Jurmo on todellakin koskettava. Aito saaristolaispaikka jossa merta silmän kantamattomiin. Kävimme kävelyllä molempina vierailu päivinä. Ensimmäinen päivä oli vain lyhyempi kävely sataman läheisyydessä. Kävelimme katsomaan maisemia juhannussalon vierelle. Täältä aukeaa maisemat esteettömästi ympäri saarta ja ulapoita. Veneemme teini jäi potemaan kesäflunssaa veneeseen. Ilmeisesti sosiaalinen media toimi edes auttavasti.... Netti olikin meidän teinien kriittinen asia kun merellä liikuimme. Itselle olisi riittänyt ihan pienempikin määrä dataa.

Sataman kauppa oli hyvin varustettu ja siellä vierailimme useamman kerran. Leipää, suklaata ja muitakin tarpeellisia asioita tuli poimittua kaupasta veneelle. Samalla otimme kaupan vierestä "pöntöllisen" vettä juotavaksi. Täällä oli myöskin toimiva septi jota tuli käytettyä lähtiessämme.

Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään hiukan pidemmälle saaaressa. Matkalla törmäsimme erikoisiin eläimiin jotka olivat melkoisen tuttavallisia. Poikamme seisoi paikoillaan ja kuvasi kamerallaan maisemia sekä eläimiä. Ihan ison matkan päähän oli seisahtunut. Eläimet ilmeisesti pitivät poikamme kuvaamisesta ja tulivat aina vain lähemmäksi. Eräs jopa pyrki hyppäämään reppuselkään.

Olenko tullut keski-ikäiseksi kun kirkot on alkaneet kiinnostaa? Toki olen ihan pikkupojasta lähtien joutunut / saanut nähdä kirkkoja paikoissa joissa olemme vierailleet. Äitini kuljetti meidät aina tutustumaan kyseiseen historiaan. Nuorempana sitä ei arvostanut mutta nykyisin matkoilla käymme katsomassa erilaisia kirkkoja ja kappeleita. Nykyinen Jurmon kappeli on peräisin vuodelta 1846.

On tämä hieno saari ulapan laidalla. Salpausselän jatkeena tosiaan hiekkainen ja kivinen paikka. Hassua olla täällä kun usein olemme salpauselän toisessa päässä mökillä.

Onneksi keli alkoi hiljalleen lämmetä ja lähdimme aamulla kohti uusia lämpimiä seikkailuja.