Ulapan laidalla ja nummen laidalla

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaamissä kukat kauneimmat luo aina loistettaansiellä huolet huomisen voi jäädä unholaanOi jospa kerran sinne satumaahan käydä voisniin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla poisvaan siivetönnä en voi lentäävanki olen maanvain aatoksin mi kauas entääsinne käydä saan"(Reijo taipale)

Matkamme piti jatkua Vänöön mutta, matkan kohde vaihtui matkan varrella. Ei tuuli haitannut matkantekoa joten päätimme jatkaa matkaamme Jurmoon. Aallot ei keinuttaneet venettämme vaikka sade antoikin raikkaan suihkun ennen satamaan pääsyämme. Tarkoitus olisi olla täällä pari yötä joten olimme tyytyväisiä kun saimme veneemme laiturin alkupäähän. Kyllähän tuo sininen runko ja mahonki yläosa erottuu massasta.

Paikkana Jurmo on todellakin koskettava. Aito saaristolaispaikka jossa merta silmän kantamattomiin. Kävimme kävelyllä molempina vierailu päivinä. Ensimmäinen päivä oli vain lyhyempi kävely sataman läheisyydessä. Kävelimme katsomaan maisemia juhannussalon vierelle. Täältä aukeaa maisemat esteettömästi ympäri saarta ja ulapoita. Veneemme teini jäi potemaan kesäflunssaa veneeseen. Ilmeisesti sosiaalinen media toimi edes auttavasti.... Netti olikin meidän teinien kriittinen asia kun merellä liikuimme. Itselle olisi riittänyt ihan pienempikin määrä dataa.

Sataman kauppa oli hyvin varustettu ja siellä vierailimme useamman kerran. Leipää, suklaata ja muitakin tarpeellisia asioita tuli poimittua kaupasta veneelle. Samalla otimme kaupan vierestä "pöntöllisen" vettä juotavaksi. Täällä oli myöskin toimiva septi jota tuli käytettyä lähtiessämme.

Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään hiukan pidemmälle saaaressa. Matkalla törmäsimme erikoisiin eläimiin jotka olivat melkoisen tuttavallisia. Poikamme seisoi paikoillaan ja kuvasi kamerallaan maisemia sekä eläimiä. Ihan ison matkan päähän oli seisahtunut. Eläimet ilmeisesti pitivät poikamme kuvaamisesta ja tulivat aina vain lähemmäksi. Eräs jopa pyrki hyppäämään reppuselkään.

Olenko tullut keski-ikäiseksi kun kirkot on alkaneet kiinnostaa? Toki olen ihan pikkupojasta lähtien joutunut / saanut nähdä kirkkoja paikoissa joissa olemme vierailleet. Äitini kuljetti meidät aina tutustumaan kyseiseen historiaan. Nuorempana sitä ei arvostanut mutta nykyisin matkoilla käymme katsomassa erilaisia kirkkoja ja kappeleita. Nykyinen Jurmon kappeli on peräisin vuodelta 1846.

On tämä hieno saari ulapan laidalla. Salpausselän jatkeena tosiaan hiekkainen ja kivinen paikka. Hassua olla täällä kun usein olemme salpauselän toisessa päässä mökillä.

Onneksi keli alkoi hiljalleen lämmetä ja lähdimme aamulla kohti uusia lämpimiä seikkailuja.