Loman lopetus ja paluu kotiin

Aamulla aikaisin, ehkä jopa klo 8 pääsimme lähtemään kohti kotia. On heinäkuun 30. päivä eikä ainakaan alkuun ole liikaa aurinkoa.  Tuulee vähän ja sekin on vastainen tuuli. Eli menemme sitten koneelle ja katsomme saadaanko purjeita esille ollenkaan. Hangon itäisellä on vain vähän edellisen päivän vanhaa aaltoa ja päätimme mennä aivan sisäisintä reittiä kohti Tammisaaren saaristoa. 

Aamulla lähtiessä tarkistuslistalla on aina öljyt ja moottorin yleisilme. Lisäksi tulee tarkistettua vähintään pari kertaa viikossa polttoaineen määrä. Nyt sitä oli vähintään riittävästi kotimatkalle.  Matka sujui hyvin ja aurinkokin pääsi välillä hellimään matkan rasittamia vartaloitamme. Vähitellen tulimme Rödjanin kohdalle jossa alkoi jo nälkä kiusaamaan matkalaisia. Kipparinna vastasi ohjaamisesta ja minulle iski keittiö vuoro. Jälkiruoka teen jälkeen olikin taas ajettava sivulle väylästä ja "heitettävä" Kipparinna mereen jäähylle. Oikeasti hän vaatimalla vaati mereen pääsemistä. Uinnin jälkeen olikin hänen hyvä mennä ruokaperäisille. Siinä missä väylä kohtaa Jussaröltä tulevan väylän avasin purjeet koska nyt oli siihen mahdollisuus. Pääsin sitä suoraa purjeiden kanssa etenemään varmaan kolmesta viiteen mailia mutta tuuli loppui taas kokonaan. Yksi toisensa jälkeen edellä olevat veneet laskivat purjeet alas. Ennen Olympiaväylää mietin reitti vaihtoehtoja. Porkkalan päällä oli todella synkät pilvet eikä muutkaan samaan suuntaan menevät menneet sinne vaan matkasivat kohti Barösundia. Kipparinnakin nousi punkasta ennen lossia. Nyt tarkistin uudelleen polttoaine tilanteen. Olisi ollut helppo pysähtyä tankkaamaan. Onneksi sitä oli vielä riittävästi...... Inkoon väylän risteyksessä saimme taas purjeet esille. Saimme jopa pienen kisan aikaan muutaman toisenkin purjeveneen kanssa, kunnes tuuli kääntyi suoraan idästä tulevaksi. Ja veneenne keula oli siis suoraan vastatuuleen.Porkkalanselkä menikin tosi hyvällä sivuvastaisella tuulella ja vauhtia sekä kallistuksia riitti. Ikävän voimakas tuuli jota tehostivat erittäin runsaat puuskat. Lähteelän jälkeen tuuli oli taas täysin vastainen ja aallokko oli isohkoa.  Eli moottorilla mentiin kuten suurin osa samaan suuntaan menevistä. Lopulta olimme kotisatamassa. Päivän matka oli 65,1 mailia ja matka-aika 12 h 17 min. Polttoainetta jäi runsaa 3-5 litraa jäljelle. Tämä johtui täysin siitä vasta-aallokkoon ajamisesta ja omasta laiskuudesta tankkaamisen kanssa. Nyt oli taas hyvä mahdollisuus käydä hakemassa Neste My polttoainetta tankkiin.

"Yllättäen" emme voineet lähteä kotiin ennen kuin Kipparinna oli uinut kotivesillä hänen loman loppumisen kunniaksi. Laiturilta lähtiessä oli portin avavin jäänyt veneeseen ja se aiheutti palaamisen veneelle. Onneksi kuskimme ei ollut vielä saapunut hakemaan meitä kotiin.

Lomalla olimme 21 yötä veneellä. Tätä olisi voinut jatkaa vielä. Onneksi minun loma jatkuu ja lähtisin pikaisesti "äijä" porukan kanssa merelle. 
 

Mustikoita, hellettä, hikeä ja vaellusta

Vihdoin olimme vain aikuisten seurassa. Toki lasten seurakin on mukavaa silti aikuisten seura on erilaista mukavaa. Helle piti meille edelleen seuraa. Tarkoituksenamme oli mennä kohti länttä seuran saarelle. Tämä suljettiin nopeasti pois koska olisi ollut vastainen tuuli sekä mennessä että, palatessa seuraavana päivänä. Päätimme siis suunnistaa kohti itää ja Jussarön viereen toiselle seuran saarelle. Luonnollisesti päätimme uida kesken matkan tyynessä meressä. Autopilotti hoitaa hyvin veneen ohjaamisen ja itselle jäi aikaa enemmän seurusteluun.

Päivällisen jälkeen oli aika nauttia kauden ensimmäinen mustikka piirakka. Kipparinna ja kaverimme poimivat mustikoita ja me miehet hoidimme piirakan paistamisen. Ai että,  kuinka maukasta tuollainen lähiruoka onkaan. Ennen saunaa uimme veneen perästä lähes liian lämpöisessä meressä. Sinileväkään ei haitannut uimareita. 

Meillä on seuran saaressa uusi sauna josta on taivaalliset maisemat merenlahdelle. Tämän lisäsi saunan löylyt ovat samettisen pehmeitä. Kyllä siinä meidän kaikkien kelpasi nautiskella saunaan rentouttavasta tunnelmasta illan saapuessa satamaan. Loppu ilta menikin korttia pelaillessa ja nauttiessamme virvoitusjuomaa.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja lähdimme vihdoin purjeilla liikkeelle. Painelimme sisäväylää pitkin Hankoon ja ehdimme perille ennen sadekuuroja. Tuuli olikin noussut melkoisen mukavaksi matkan aikana ja tämä paluu matka menikin nopeasti. Kaverimme lähtivät kotiinsa lastensa seuraksi ja me jäimme ihan kaksistaan veneelle. Kipparinna olisi halunnut lähteä vielä toisaalle mutta päätimme kuitenkin jäädä satamaan yöksi. Katsoisimme sitten seuraavana aamuna minne mennä. 

No, siinähän kävi niin että illalla saunan aikana oli tuuli jo noussut Hangossa melkoiseksi ja taivaalta saimme niskaamme muutamia sadekuuroja. Tämä keli muuttui vielä aamulla kurjemmaksi. Aamulla tuuli vähintään riittävästi, ellei jopa liikaa. Päätimme pitää Hanko päivän ja tutustua paikan nähtävyyksiin. Monta monituista kertaa olimme katsoneet Hangon lännen puolella olevia kallioita siitä ohitse veneillessämme. Nyt nopea vilkaisu nettiin kertoi sieltä löytyvän manner suomen eteläisin kärki. Sinne oli pakko päästä, google maps ei näyttänyt edes pahaa matkaa sinne. Ei muuta kuin eväät reppuun ja menoksi. Pieni sumun tapainen kosteus oli läsnä lähtiessämme ja ajattelimme kastuvamme matkalla täysin. Onneksi sade kiersi meidät mutta lämpöä riitti. Se matka mitä maps kertoi oli ihan toisenlainen kuin se mitä kävelimme. Kokonaiskävely matkaksi tuli 17 kilometriä ( edes/takas). Tuossa kävelyn aikana oli aikaa katsella maisemia sekä keskustella ihan kaikesta. Onneksi koirat olivat jo muutamaa päivää aikaisemmin lähteneet kotiin. Koirien kanssa tätä ei olisikaan pystynyt tekemään. Oli se Kipparinnankin kanssa haastavaa. Oma paitani oli tuon reissun jälkeen melkoisen suolaraitainen. 

Matkalla oli tarjolla kaikenlaista alustaa jalkojen alla. Oli laituria, asfalttia, hiekkatietä, pitkospuita, kivikkoa sekä kalliota. Kannattaa tehdä tämä matka kävellen taikka pyörällä. Näkee maisemia paljon paremmin kuin menemällä autolla tuonne lähelle. Monesti kävi niin että luuli jo olevansa perillä aivan kohta. Silti sieltä seuraavan mutkan takaa odotti toinen mutka ja seuraava. Ihan kiitettävästi täällä oli muitakin kävelijöitä. Täällä sai kuunnella useita eurooppalaisia kieliä paljon enemmän kuin suomea. Onko tämä liian tuttu paikka meille suomalaisille vai miksi emme ole tänne vaivautuneet. Meiltä oli jäänyt tämä paikka täysin unholaan aikaisemmin. Tänne kannattaa kyllä tulla uudelleenkin. Meidän alueen lähihistoria on vahvasti mukana koko kävelyn ajan. On venäjää, on saksaa, suomea tällä historiallisella kävelyllä. 

Paluumatkalla Kipparinna pulahti mereen laiturilta Tulliniemen alkupäässä. Ei uskoisi että tuolla tuuli 15-19 m/s kun merenpinta on tässä aivan tyyni. Meidän veneseurakaveri oli leija surffailemassa niemen toisella puolella ja oli ilmeisen vauhdikas päivä ollut heillä. 

Lopulta pääsimme Hangon keskustaan ja vatsa alkoi huutamaan ruokaa eväistä riippumatta. Löysimme pitserian ja painelimme sinne sisälle viileyteen syömään. Lopuksi vielä kiipesimme sataman viereiseen näköalatorniin. Samalla hetkellä saimme niskaamme melkoisen sadekuuron. Tässäkin kävi kuten aina ennenkin, "kesä kuivaa sen minkä kastelikin". Veneelle päästyämme olimme taas kuivissa vaateissa.  Illan saunan jälkeen olimme melkoisen valmiina sänkyyn.

 

Hanko, ilon ja auringon paikka

Seilin pysähdyksen jälkeen olikin meidän nuoriso-osaston aika suunnistaa kotimatkalle. Heidän toiveensa oli viimeiselle yöpymispaikalla Hanko. Niinkuin meidän nuori Kipparinna alku sanoo, " luonnonsatama minun makuun". Smutrongrundet, Hangon Itämeren Portti on siis paikka minne halusivat.  Kesän helteet hellivät meitä vieläkin ja tuulta oli vain nimeksi. Alkumatkan menimme rohkeasti moottorilla ja puolivälin jälkeen saimme purjeet esille. Oli taas hieno päivä olla vesillä. Hangon läntisen selän jälkeen tuuli loppui taas ja moottori laitettiin päälle. Ja taas Kipparinna sekä koirat vaativat päästä uimaan. Onneksi sinilevä ei haitannut tälläkään kertaa uimista. On siinä laumaa meressä yhtäaikaa. Siksi siis aina mentävä selkeästi väylän ulkopuolelle uimaan.

Hankoon saapuessamme saimme meille mieluisen paikan. Suoraan koirien ulkoilutus kallion kohdalle. Tässä pyrimme aina olemaan kun saavumme Hankoon veneellä.  Pieni välipala heti satamaan päästyä ja sitten koirien ulkoilutusta pitkin Hankoa. Lopuksi piti, siis aivan pakko, mennä Classic Pizzaan syömään. Tämä oli lapsille iloinen yllätys ja heidän hymy oli suuri. Tyttären ja Kipparinnan yhteinen loma toive on päästä Hangon sadesuihkuihin illalla. Niin nytkin kävi. Minä ja nuori herra pääsimme myös saunomaan. Ilmeisesti naisilla on kuitenkin paremmat maisemat saunalta kuin meillä miehillä. Onneksi saunassa oli porukkaan niin tuli taas juteltua muiden veneilijöiden kanssa erilaisista paikoista joissa itse kukin olemme olleet tämän kauden aikana. Mielestäni satamien saunojen parasta antia on juurikin tämä ajatusten vaihtaminen toisten veneilijöiden kanssa. 

Saunan jälkeen oli vuorossa nuorison kiusaamista. Eli siis " pakotimme " heidät seurustelemaan meidän vanhempien kanssa ja pelaamaan risti seiskaa. Tätä tuskaa helpottamaan tarjoilimme herkullisia Estrellan sipsejä sekä kyytipojaksi limua meille kaikille. Kenellekkään ei maistunut saunan jälkeen enään lasillista viiniä. Oli meillä kuitenkin ihan mukavaa yhteinen pelituokio. Lopulta nuoret painelivat omiin peteihin lukemaan ja katsomaan ohjelmiaan. Minä ja Kipparinna jäätiin sitten kaksistaan parantamaan maailmaa. Me pelaamme usein kaksistaan pasianssia. Minä pelaan " olan yli " kun Kipparinna on se varsinainen pelaaja. 

Seuraavana aamuna nuoret lähtivät kotiin ja olivat saaneet kuskiksi heidän isosiskon. Nappasivat vielä koirat mukaansa. Koirille alkaa tämä kaksi viikkoa olemaan ihan riittävä aika pienessä purressa. Vanhempi näistä koirista alkaa aina loman puolen välin kohdilla sanomaan ettei tämä vene-elämä ole aina niin mukavaa. 

Samalla kertaa kun nuoriso lähti kotiin saapuivat meidän ihanat kaverit veneellemme kyläilemään. Aivan parhautta.....
 

Ihan Seilissä

Meidän nuorukainen heitti oman toiveensa seuraavasta kohteesta ja se olikin todella mielenkiintoinenn, Seili. Hän oli lueskellut paikan historiasta ennakkoon ja kyllähän tämä paikka meitä muitakin kiinnosti.

Aamulla lähdimme melkoisen aikaisin satamasta tänne Seiliin. Meitä lähti samaan aikaan kaksi muutakin venettä samaan paikkaan. Ajoimme peräkkäin pitkillä välimatkoilla. Joku kävi hakemassa polttoainetta. Mekin kävimme tyhjentämässä septin Korppoströmin satamassa. Aina kun tarjoutuu mahdollisuus tyhjentää oikeaan paikkaan septi niin se kannattaa. Matkalla taas siirryimme väylän reunaan. Kipparinna sekä koirat kävivät uimassa lämpimässä vedessä. Ja aurinko kuivasi reippaat uimarit omalla energiallaan. On se ihme mitä uiminen tekee, Kipparinna rauhoittui ja koirat riehaantuivat. Koirilla alkoi leikit veneen kannella ja piti oikein tarkkailla että, pysyivät kannella. Kipparinna taas jäi uimatasolle istumaan ja nauttimaan kivennäisvettä auringon helliessä ihoa. 

Seili oli meille tosiaan uusi kokemus. Tosi mukava saapuminen satamaan. Paikkoja hyvin laiturissa ja reippaita partiolaisia auttamassa saapumisessa. Saimme naapuriveneeksi samat ketkä olivat lähteneet aamulla samasta paikasta liikenteeseen. Ennen kuin pystyimme tekemään saareen tutustumista oli kaikkien meidän venekunnan matkustajien käytävä uimassa. Tässä lahdessa vesi oli todellakin lämmintä. Kipparinna ui yhdessä nuoren Kipparinnan alun kanssa siihen saakka kunnes sain ruoan pöytään. Hyvä ruoka, parempi mieli toimii tässäkin tapauksessa. Iloisen masun kanssa on mukavampi käydä kävelyllä.

 Saaren historia vetää hiljaiseksi on spitaalisia ja mielisairaita. Kannattaa tutustua Seilin historiaan. Huikea paikka. Melkein tuntee edellisten sukupolvien läsnäolon täällä kulkiessa. 

No, ruokailun jälkeen lähdimmekin kiertämään helteessä luontopolkua. Oli hyvä päästä metsän katveeseen viileään. Vaihtelevaa maastoa ja maisemia tämän polun varrella. Näimmepä myös kyyn kiipeämässä nuorta puuta pitkin ylöspäin. En muista vastaavaa aikaisemmin nähneeni. Heti tuli mieleen Indiana Jones elokuvat ja niiden käärme ja ötökkä kohtaukset. Toi kiipeilevä käärme odotti varmasti jotain minuakin isompaa paistia jonka päälle hypätä. 

Luontopolku päättyi Seilin kirkon pihalle. Valitettavasti kirkkoon emme päässeet sisälle kun ovi oli lukossa. Pihalla vain kiertelyä ja istumista. Kaunis kirkko kyllä kyseessä ja iso.  

Luontopolun jälkeen uintia, taas.... Ja lasillinen raikasta valkoviiniä ja kivennäisvettä. Muutaman pasianssinkin ehtii pelaamaan ennen saunomista. Illalla painelimme saunoihimme. Miesten sauna oli vanhassa talossa ja tarjosi mahtavat löylyt. Toki kun talo on vanha niin olivat pesutilatkin nähneet jo parhaat päivänsä. Silti siellä oli mukava olla. Saunoissa on aina parhaat tarinat tarjolla. Niin tälläkin kertaa juttu soljui kanssa veneilijöiden kesken. Takaisin veneelle päästyä piti päästä heti uimaan uudelleen. 

Kannatti kyllä tulla käymään. Ja tulemme kyllä käymään toistamiseenkin tulevien vuosien aikana. Aamulla lähdemme sitten seuraavaan paikkaan

 

Loman kääntöpiste

Björköstä lähdimme hiukan suunniteltua aikaisemmin. Naapuri vene lähti pois ja päätimme lähteä samaan aikaan. Björkön lahden pohja on melkoisen haastava ankkureille. Meilläkin on iso ankkuri sekä ketjua sen lisänä. Silti ankkuri oli liikkunut toisaalle kuin sen olimme laskeneet.  Tuulta oli luvassa ja saimme kuin saimmekin purjehtia. Ihan mukava lisä kun ei edellisinä päivinä ole tarvinnut purjeita avata ollenkaan. Nyt saimme aikaiseksi jopa pientä kilpailua muutamien kanssa. Pitkiä merenselkiä riitti jolloin oli kiva vertailla vauhtia muiden vauhtiin. Alkuun tuulikin ihan mukavasti noin 10 m/s ja loppu matkasta ei tuullut juuri mitään.  Ja Kipparinnaa tietenkin houkutteli meri puoleensa. Lopulta pysähdyttiin väylän viereen uimaan. Tämä on kyllä ihan parasta. Lämmin vesi ja aurinko, ei kiirettä mihinkään. Tähän aikaan heinäkuusta meri oli niin lämmin että, jopa itse viihdyin meressä

Pääsimme meille uuteen paikkaan. Seuran saari sijaitsee ihan väylän vieressä. Kokeilimme ensin kiinnittyä toiseen poijuun. Muuten hyvä paikka kiinnittyä mutta, emme päässeet rantautumaan kun veneen masu otti pohjaan kiinni. Oli pakko vaihtaa seuraavaan poijuun joka olikin sitten paljon parempi paikka. Tämä seuran kohde on erittäin suojainen paikka lähes tuulella kuin tuulella. Yksi asia joka houkuttelee näihin seuran saariin on, sauna. Niin tässäkin paikassa. Illalla saunasta oli taas miellyttävä mennä uimaan kerta toisensa jälkeen. Tälläkin saunalla riitti saunojia koko illan ajaksi. 

Saunan jälkeen piti tietenkin grillata ja ruokailla. Lopulta koitti aika joka rasittaa välillä nuoriamme. "Pakotimme" heidät seurustelemaan vanhempiensa kanssa ja pelaamaan risti seiskaa. Lopulta voisi sanoa ettei ketään vahingoitettu. Karkit ja sipsit toimivat motivaattorina. On todellakin mukavaa kun nuoriso haluaa edes hetkeksi vanhempien seuraksi merelle. Tai ainakin merelle jos ei seuraksi. 

 Seuraavana päivänä siirryimme moottorilla vain vähän matkaa. Korppoström on mukava paikka jossa hoituu asiat kuin asiat. Nyt kävimme kaupassa ostamassa lisää ruokaa. Kauppa on pieni mutta kyllä sieltä tarvittavat asiat löytyi. Kipparinna olisi halunnut jatkaa matkaa pikaisesti mutta pientä veneen huoltoa oli minulla tiedossa. Lisäksi täällä on hyvä laituri missä viettää iltaa. Satamasta  löytyi tuttujakin joiden kanssa oli mukava jutella. Tämä oli tällä kertaa meidän läntisin kohde. Seuraavaksi palaisimme takaisin Björköseen, ehkä. Nuori herra kyllä heitti toiveen aivan toisesta paikasta. Sellaisesta missä emme vielä olleet kertaakaan vierailleet. Ja se alkoi kyllä houkuttelemaan....

Pulikoimista ja aurinkoa

Tällä kertaa kun lähdimme liikkeelle olikin koko perhe matkassa mukana. Keli oli mitä kaunein ja lämpöä riitti heti aamusta lähes liikaa. Olimme sopineet tapaavamme kaverit seuraavassa satamassa ja sinne siis matkamme vei. Osan matkasta pääsimme purjeilla mutta pääosa tästä reissusta meni moottorilla.

Matkamme vei meidät rauhallista vauhtia sympaattisen Brännskärin satamaan. Täällä on tukeva laituri mihin kiinnittyä ja saarelta löytyy paljon nähtävää sekä koettavaa. Kahvilan vieressä kanat kaakattavat ja tunnelma on kuin maalaistalon pihapiirissä. 

Pikku hiljaa alkoi kroppa huomaamaan loma-asetukset. Ja itselläni siinä vaiheessa kroppa huomaa sen, kuinka väsynyt onkaan. Täällä oli luontopolulla hyvä kuunnella hiljaisuutta ja nauttia luonnosta. Metsän siimeksissä oli jopa melkein sopivan viileää. Illalla uintia veneen luona. Satamassa oli vedessä melkein ruuhkaa kun jokaisesta veneestä oltiin uimassa. Se mikä olisi ollut mukavaa niin SUP-lauta. Sen päällä olisi ollut mukava kellua ja antaa auringon hivellä ihoa. 

Seuraavana päivänä jatkui helle hurjana. Lähdimme heti sataman ulkopuolelta purjeilla eteenpäin. Tuulta oli kuitenkin "luvattu" eli ennustettu reilu 3 m/s. Totuus oli kuitenkin toinen. Ensimmäinen tunti lilluttiin eteenpäin todella kevyessä tuulessa. Helle alkoi vaivaamaan ja melkein hiki pääsi kiusaamaan..... Kipparinna päätti hypätä kesken veneilyn mereen. Varmuuden vuoksi tuollainen turvaköysi laitettiin mukaan. Mietin josko hän olisi tuolla meressä koko matkan Björkööseen mennessä. Pääsisinkö helpommalla näin? 

Oikeasti meillä on kesällä tapana pysähtyä väylän viereen uittamaan sekä Kipparinnaa että koiria. Laitamme aina myös turvaköyden Kipparinnalle. Jos vaikka pieni tuulenvire alkaisi kuljettamaan venettä niin köydestä voi tarttua ja hinata itsensä veneeseen. Kaikilla heillä on mukavampaa kun on vähän päässyt jäähtymään meressä. Onko teillä muilla tämmöistä tapaa? Uinnin jälkeen pieni makean veden suihku uimatasolla poistaa myös mahdollisen sinilevän koirien turkilta.  Tämän uintireissun jälkeen olikin jo lounas tauko.  Saavuimme lopulta kohteeseen eli Björkö saareen. 

Björkössä on aina mukava vierailla. Tällä kertaa löysimme paikan todella helposti. Perään ankkuri ja keula rantaan. Molemmilla puolilla oli jo veneet ja heiltä sain tiedon heidän ankkurien sijainnista. Ja ohjeen siihen minne itse laittaisin ankkurin. Ja hyvältä näytti ankkurin pito pohjassa. Keulassa oli ainoa ongelma koirien kanssa. Yksin ei selviäisi heidän ulkoilutuksesta. Aamulla olisi herätettävä Kipparinna avuksi.

No, ensin painelimme saaren järveen uimaan ja virkistäytymään. Makean veden järvi on aika hieno kokemus keskellä kauneinta saaristomerta. Toinen aivan ehdoton juttu täällä on kahvila. Sinne pitää kävellä hetkisen aikaa kauniissa maastossa ja lopulta olet perillä saaristo tilan pihalla. Se tunnelma on uskomaton. Ja vielä hienompaa on se ettei täällä ole sähköä muuten kuin aurinkoenergialla. Kaikki leivonnaiset maistuu niin hyviltä. Tällä kertaa juomiksi valikoituivat lasipullo limut. Nykyään eksoottista sekin. Tällä kertaa emme vuokranneet saunaa illaksi mutta sieltä on todella hienot maisemat merelle. Ja uinti mahdollisuus saunasta on hyvä.

Ja loppu ilta menikin kallion laella tuijottaessa merelle. Meillä ei ollut se perinteinen "some" tauko kyseessä. Varsinkin monet nuoret kiipeävät iltaisin tänne kallion laelle puhelimet käsissään. Joillekin teineille tämä Björkö on ihan kidutusta. Netti ei toimi kunnolla veneessä koska kalliot estävät netin toimintaa.

Kaunista, hiljaista ja mukavaa. Myös koirat nauttivat illan vastaanottamisesta täällä kallion laella. 

 

Huh hellettä....

Saimne seurakavereilta saimme kopioida karttaan muutaman  oikoreitin. Tämä tulikin hyvään käyttöön. Matka-aika seuraavaan kohteeseemme Rosala TB satamaan.  Matkalla odottelimme sen itä-tuulen nousemista.  Heti emme siitä päässeet nauttimaan joten moottorilla etenemistä tiedossa. Kun pääsimme Örön kohdille avasimme purjeet suurin toivein. Tuulta ei kuitenkaan löytynyt.  Rosala satama on mielestäni tosi mukava. Löytyy pieni kauppa josta saa apua moneen asiaan. Laituri on hyvä, sähkö- ja vesi saatavilla. Satamassa on siistit WC tilat, vuokra sauna ja löytyy myös tiski paikkaa. Hinta on mielestäni liian edullinen ja voisi olla korkeampi. 

Rosalan jälkeen lähdimme seuraavaksi Högsåraan, Kejsarhamn satamaan. Kävimme täällä ensimmäistä kertaa vuosi takaperin. Kerrankin on poijut tarpeeksi kaukana veneestä. Tosi mukava satama kokonaisuudessaan. Satama konttorista löytyy kaikkea tarvittavaa ja laiturilla oli paikan näyttäjä auttamassa. Erittäin mukava juttu. Meillä kun on noi karvaiset matkustajat mukana niin uinti on isossa osassa satama toimintoja. Pennun uimakoulu sujui hyvin tuolla matalalla rannalla. Hän oppi uimaan ja luottamaan itseensä vedessä. Ja pystymme nyt paremmin uittamaan myös häntä veneestä tulevaisuudessa.  Satama on todella rauhallinen ja paikalla oli paljon lapsiperheitä.

Högsåran jälkeen lähdimme hakemaan lapsiamme veneelle. Olimme sopineet tapaavamme heidät Taalintehtaalla. 

Aurinko piti meille seuraa tälläkin reissulla. Sekä meillä ihmisillä että koirillamme oli kuuma. Matkalla pysähdyimme pariin otteeseen uimassa. Kipparinna pyysi ( vaati ) pysähtymistä väylän sivuun  ja hyppäsi veneestä mereen. Nostimme koirat hänen seuraksi uimaan. Koirilla kokoajan pelastusliivit päällä. Heidät on niin paljon helpompaa nostaa takaisin veneeseen liiveistä kuin ilman niitä.  Eli voi huokaista taas kerran " " huh hellettä ".

 Nuoriso saapui isosiskon kyydillä Taalintehtaalle ja hetken vene oli aivan sekaisin. Tavaraa oli heillä runsaasti mukana. Kivennäisvettä, limua, karkkia ja heidän vaatteensa. Oli siinä sitten taas veneen laittamista... Saisimme nauttia nuorten ne seurasta toivottavasti viikon verran. Tai jos he eivät kestä vanhempiaan niin sitten lyhyemmän aikaa. Mutta on tosi mahtavaa kun saamme heidät edes hetkeksi seuraksi.

Päätimme olla kuitenkin yötä satamassa ja ottaa rennosti. Itse hyödynsin kylän palveluita. Ruokakauppa ja Alko olivat paikkoja missä vierailin. Myöhemmin olisi tulossa seuraavia kyytiläisiä veneelle ja silloin on syytä nauttia lasillinen kuohuvaa.

Illalla sitten saunoimme ja vaihdoimme kuulumisia muiden veneilijöiden kanssa.