Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa" Kaija K
Oli kaunis lokakuinen maanantai iltapäivä tai melkein jo iltakin. Lähdimme pojan kanssa saattamaan meidän vanhaa Albatross venettämme kohti uusia vesiä. Satamassa oli todella kaunista ja rauhallista. Vielä veneitä oli mukavasti kuitenkin liikkeellä. Meidän viimeinen meri matka tällä veneellä oli vain muutamia satoja metrejä, satamasta toiseen. Suuntasimme kohti Suomenojan satamaa jossa vene nousisi ylös. Lähtiessä omasta satamasta olikin vielä melkoisen valoisaa mutta pimeys oli jo hiipimässä kimppuumme. Suomenojalle päästyämme ja kiinnittäydyttyämme olikin jo melkoisen hämärää. Poika jäi veneeseen tekemään läksyjä ja laitoimme kaikki sisä valot päälle tätä varten. Itse suunnistin tarkistamaan veneen talvisäilytyspukkin joka tarvittiin myös matkaan uudelle omistajalle. 
Palatessani reissulta olikin jo pimeää. Lähdimme poikasen kanssa hiukan kävelemään ja metsästämään Pokemoneja. Muutama oikein hyvä yksilö löytyikin satamastamme... Käytimme siis odotusaikamme hyödyksi. Lopulta vaimo tuli hakemaan pojan iltapalalle kotiin. Ja heti samaan aikaan kaarsi kuljetusliikkeen auto satama-alueelle.
Onneksi perhe lähti nukkumaan kun meillä menikin melkoinen aika veneen saamiseksi tuonne yhdistelmän lavalle. Ensin nostimme pukit kyytiin jonka jälkeen auto siirrettiin veneen nostolaiturille. Täällä sitten aloitimme nostamisurakan. Itse nostaminenhan on melkoisen selkeä homma. Tällä kertaa piti kiinnittää huomiota veneen asetteluun kuljetusta varten. matka olisi aikamoisen pitkä. Loplta vene oli lavalla ja sidottuna. Mutta vielä tekemistä riitti. Yhdessä kuljetusliikkeen kanssa kävimme tarkistamassa veneen katon ja sisätilat. Itse vaadin targakaaren sitomista ja huomautin katolla olevista aurinkopaneeleista. Laitoimme niitä yhdessä kiinni mutta niin että vasttu jäi kuljetusliikkeelle. Sisällä kaikki olikin paikoillaan eikä lentäviä osia pitäisi olla. 
Lopulta lähdin pois ennen kuin vene oli lähdössä. Kuljetusliike tarkisti vielä viimeiset kiinnitykset. Itselläni tuli suuri haikeus joten lähdin katsomatta taakse.....
Nyt on meidän tullut aika erota, rakas Albatross veneemme. On tullut aika jättää hyvästit kaikelle mukavalle ja haikealle jota saimme kokea kanssasi. Viet mukanasi palan sydäntämme.
Hyvästä on aina haikeaa luopua. Vaan luopua pitää, jotta saa jotain uutta tilalle =). Melkein tuli minulle täällä tippa linssiin =D. Albatross pääsi varmasti hyvään veneilevään kotiin.
VastaaPoistaKiitos, Albatross pääsi varmasti hyvään kotiin. Meillä tuon veneen mukana kulki paljon muistoja, kaipaus jne. Kyseinen vene oli meidän pitkäaikainen unelma. Mutta joskus on luovuttava että voi saada jotain uutta.
PoistaVaimo sanoi kaipuun merelle kasvavan kun katselee sinun valokuvia :)