Sieni metsällä

Nalle puh sanoi: " Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät".

Pitkästä aikaa pääsisimme sienimetsään. Vaimo suunnitteli reissua siskonsa kanssa. Ja yllätys, yllätys, siskon perheellä onkin vielä vene vesillä joten päättivät lähteä saareen sienestämään. No, minäpä olen kotona jalkapaketissa joten katselin kateellisena lasten ja vaimon riemua veneretkestä. Olin perheen puolesta myöskin tosi iloinen kun kaikkia tuntui kiinnostavan vielä näin syksylläkin tuo merelle pääseminen. Itse jouduin tyytymään Kippari-lehden lukemiseen ja tätä kautta ajatuksissa merelle.

 

Sunnunutaina perhe lähti puolen päivän korvilla kauppaan hakemaan eväitä ja sieltä suoraan venerantaan. Tiesin minne ovat matkalla ja olin kateellinen.  Olemme edellisinä vuosina käyneet sienestämässä Pentalassa, josta olimme saaneet sieniä riittävästi. Normaalisti rantaudumme tulevan museon laitureihin mutta nyt oli vesi todella alhaalla joten rantautuivat muualle.


Pentalan museo alue on hieno ja olemme saaneet seurata kuinka paikka on muuttunut tässä vuosien varrella. Olemme usein käyneet täällä kesällä saaristolaispäivillä. Toivottavasti saaristo museo aukeaisi pian ja pääsisimme tutustumaan saaristolaiselämään Espoossa.

Mielestäni yksi hienoimmista rakennuksista Pentalassa on tämä aitta jonka kyljessä on perinteinen arkkulaituri. Tästä kun lähtee kävelemään saaren läpi tulee ennen pitkään järvelle.

Kuva: Mikko Korpela

Mahtava paikka uida kesähelteellä, olemme kavereiden kanssa joskus jopa kantaneet tänne kumiveneen ja soudelleet järveä ympäri. Oheinen kuva ei tosi ole nyt tältä reissulta mutta kuvaa nauttimismahdollisuuksista saarella.

Tässä museoalueen ja järven välissä olemme poimineet usein mustikoita ja sieniä. Eihän näitä marja ja sieni paikkoja saisi kertoa kenellekkään. Valitettavasti tälläkertaa perheen sienisaalis jäi melkoisen kevyeksi. Lapsilla ja koirilla oli kyllä hauskaa kun juoksentelivat metsässä.

Lopulta pesue päätyi esittelemään ehkä Espoon hienointa hiekkarantaa vaimon siskon perheelle. Aikanaan kävimme täällä rannalla meloen tai kumiveneellämme. Olemme joskus jopa ankkuroituneet Nordicillamme tuohon rannan edustalle ja uineet rantaan pienten lastemme kanssa.

Illalla kun perhe kotiutui niin tiedustelin retkeläisten fiiliksiä. Oliko kylmä, mikä oli parasta jne... Lasten mielestä parasta oli pääsy veneilemään. Ja toiseksi parasta oli metsässä touhuaminen. Uskon heitä täysin. Olisin niin mielelläni ollut heidän kanssaan tuolla nauttimassa ystävien seurasta ja merestä. Mutta tapasin ystäväni kun laitoin silmäni kiinni ja siirryin ajatuksissa tuonne veneilymuistoihini.

Tässä haaveillessa päädyin myöskin Venexpo sivuille. Pitäisiköhän sitä oiken poiketa marraskuussa Turussa? Saa nähdä mitä perhe tuumaa tästä villistä ajatuksesta....

( Kuvat Niilo ja Hilla Korpela )