Aristoteles
Keskellä tammikuista talviharmautta on aina valon pilkahduksia. Vaikka nyt pitäisi olla paljon jäätä meressä niin on Helsingissä mahdollista veneillä tai meloa. Kävin noutamassa kipparinnan koulutuksesta Helsingin keskustasta ja ajelin rannan kautta. Täällä oli pakko pysähtyä ja tuijoittaa merelle. Vaikka päivä oli harmaa niin meri oli kaunis. Rannassa kellui jäälauttoja rauhakseltaan, melkein hypnootisella tavalla. Ei mene aikaakaan kun oma vene pääsee vesille jäälauttojen tilalle. Samalla reissulla tulikin nähtyä kauden ensimmäinen majakka, Suomenlinnan kirkko. Välillä lounastunnilla ulkona ollessa oikein nauttii töistään.
Lauantaina kotipuolessa kävellessä ei ilma juuri houkuttanut. Silti kävimme lenkillä ja jouduimme venerantaan. Täällä oli vielä jäätä mutta näkyvyys olikin todella heikko. Tuolla lenkillä oli aikaa haaveilla taas tulevan kesän reissuista. Illalla nautimme hyvästä musiikista, Aura-juustosta ja lasillisesta viiniä. Merikortti löytyi käteen ja katselimme saaristomereltä viime kesäisiä paikkoja joissa olimme käyneet. Oli mahtava muistella kesän lämpöä ja maisemia.
Veneen kanssa on aina pientä työtä. Varsinkin tästä työstä nautin kovasti. Saa tehdä asioita käsillä ja hiukan miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuita työn tekemiseen. Erittäin hyvää vastapainoa normaalille ja varsin mukavalle työlle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti