Paljastan nyt luottamuksella sinulle, että tajusin tässä yhtenä päivänä kirjoittavani muistelmiani eli päiväkirjaa ( blogia )puuhailuistani. Ei siis mitään " tyttöjen" päiväkirjaa..... Tämä blogi ( päiväkirja ) ei ole lukittu pienellä lukolla eikä sisällä mitään kiiltokuvia. Kaikki kuvat ja tarinat mitä on täällä kuvaavat elämäämme eikä niissä ole prinssejä uljailla ratsuillaan.
Tämä kirjoittaminen on ollut itsellenikin melkoisen yllättävää touhua. Kouluaikoina en olisi millään voinut kuvitella kirjoittavani eikä opettajani olisi varmasti uskonut minun kirjoittavan mitään. Kirjoittaminen on ilmeisimmin periytynyt äidiltäni. Koska hiljan kuuntelin tarinoita äitini taidoista kirjoittamiseen tajusin huomaavani uuden asian hänestä. Äitini jonka saatoimme hiljan "dementiamaasta" taivasmatkalle ( lähtöselvitys oli jo tehty... ) kirjoitti elämänvarrelta meistä lapsista ja lapsenlapsista sattumuksia ja puheita pieniksi kirjoiksi joita säilytti muistoiksi meille. Sekä jakoi ajatuksiaan kirjeillä kolleegojensa kanssa.
- rentoutumista
- "pako paikka" arjesta
- ilon tuoja, hauskaa puuhailua.
Aina ei voi kirjoittaa vain pumpulin kevyistä ja pastillin sävyisistä asioista. Välillä elämässä on rosoa ja särmää.... Silti kun palaa ajatuksissa johonkin hyvään hetkeen niin sieltä se rauha löytyy....
Voi miten kaunis tuo viimeinen kuva! Blogin kirjoittaminen on minustakin tosi kuvaa. Samalla tulee dokumentoitua kesän retket muistiin myös itselle... vähän niin kuin päiväkirja =). Kevät on hyvällä vauhdillla ja pian päästään vesille, jes =).
VastaaPoistaTuo viimeinen kuva on Södra Benskär luonnonsatamasta heinäkuusta 2015. Kevät on jo melko lähellä. Kohta aurinko nousee ennen klo 9 ja menee maata klo 16 jälkeen. Nyt jo on tehty jotain päivityksiä veneeseen kaudella 2017😊
Poista