Suomen kesä on ollut tänä vuonna erilainen kuin viime vuonna. Ei ole lämpöä riittänyt liiemmälti tänä kesänä. Tuulta sen sijaan on enemmän kuin pieni moottoriveneilijä kaipaisi.
Rosalasta siirryimme
Öröön joka ei todellakaan ole kaukana. Olemme olleet Örössä kerran aikaisemminkin, sinä kesänä kun saari aukesi yleisölle. Nyt tämä oli yksi eniten meidän veneessä odotettu kohde. Samalla satama toimi meillä suurten tuulien aikana suojaisana kohteena.
Lasten kanssa kiersimme molemmat merkityt luontopolun. Tosin ensimmäisenä päivänä punaisen ja seuraavana sinisen lenkin. Ja kannattihan kiertää. Vaikka tuuli piti meteliä merellä niin ei ollut kylmä luontopolulla. Pitkä ja lyhyt ikävä ovat varmasti olleet hyvin kuvaavia nimiä varusmiesten mielestä. On siinä ollut kulkemista vaikka syysmyrskyn aikana.
Ensimmäisen käyntimme jälkeen oli saarelle ilmestynyt riippusilta. Melkoisen jännittävä paikka nuorukaisillemme sekä koirillemme. Myös saaren luonto on aivan uskomaton. On paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa.
Poikamme tutkii paljon luonnon asioita. Pistää välillä meille vanhemmille pahoja kysymyksiä. Onneksi hän selvittää ne melkein aina itse ja kertoo sitten kasvista tai eläimestä tiedot meille vanhemmille. Toki itsekin minä ja Kipparinna tiedämme paljon luonnosta ja luonnon antimista. Merikaalia olemme päässeet jopa maistamaan ja maku olikin erittäin hyvä. Toki nyt emme keränneet mitään luonnosta.
Illat menivät Örön hyvässä saunassa lämmitellessä. Kaikki muut venekunnastamme kävivät uimassa mutta minulle riitti vain pikainen kastautuminen jääkylmään mereen. Yön tuulet saivat pauhata rauhassa kun tiesimme veneemme pysyvän turvallisesti paikalla. Ja yöllähän siis tosiaan tuuli vähintäänkin riittävästi.
Nämä siis tapahtuivat heinäkuun alussa.... Merellä tämä netti ei aina toimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti