Lokakuun ankeutta, talvea odottaen

Nalle Puhin lupaus

”Mitä?” sanoi Puh avuliaasti. 

”Puh, kun minä…tiedätkö…sitten kun en tee enää

Ei Mitään, tuletko joskus tänne?”

”Yksinkö?”

”Niin.”

”Tuletko sinä myös?”

”Tulen, tulen varmasti. Lupaan, että tulen.”

”Hyvä”, sanoi Puh.

Silloin tällöin pääsee työt kasaantumaan hiukkasen päälle. Olisi kuitenkin syytä muistaa kaikkia rakkaitaan ja myös itseään. Ihan tietoisesti olen pitänyt vähän vapaata veneen talvikuntoon laittamisessa.  Tärkeimmät kyllä oli hoidettuna. Olen jopa melkein ylpeä tuosta maston jättämän aukon peittämisestä. Ei ole pisaraakaan vettä tullut sisälle. Kohta saadaan laitettua peitteet veneen päälle mutta, ennen sen peittelyn valmistumista onhtii tekemään kaikenlaista.

Meillä on tapana jättää vene talveksi mahdollisimman kuivaksi. Nyt kun tyhjennämme veneestä patjat ja loput pehmeät tavarat pidämme sekä Webastoa että rakennuslämmitintä päällä. Tuo rakennuslämmitin on todella hyvä ratkaisu tähän syksyn aikaan. Varmasti tulemme kuivaamaan venettä myös talvella samalla tavalla.  Vähän kattoluukkua rakosella josta ilma pääsee vaihtumaan. Kipparinnan kanssa vietimme sunnuntaina muutaman tunnin veneellä availimme kaikki säilytystilojen kannet, nostimme puolet veneen patjoista kyytiin ja tyhjensimme kaikki roskat mitä veneestä löytyi. Vene oli melkoisen tyhjä kaikesta tavarasta. Edellinen omistaja on tyhjentänyt kaikki paikat mukavasti emmekä me ole paljoakaan venettä ehtineet täyttää omilla tavaroillamme. 

Kipparinna ihmetteli veneen patjojen määrää. Vaikka meillä edellisessä veneessä oli paljon patjoja on tässä uudessa veneessämme patjoja lähes tupla määrä. Olisihan tämän tyhjentämisen voinut hoitaa aikaisemminkin jolloin olisi menettänyt tämmöisen kiipeilyn tikkailla. 

 

Avotila, vaikka tilava onkin, täyttyi muutamaan kertaan kokonaan. Välillä mietimme miten saisimme kaikki onnistumaan sujuvasti. Välillä nostettiin tavaroita pois veneestä ja hetken kuluttua päätimme jättää ne juuri nostetut tavarat sittenkin veneeseen. Sammutin esimerkiksi reissasi muutamaan otteeseen edes takaisin. Onneksi on näppärä jalkainen Kipparinna. Kesällä hän saa loikkia keulasta ranta kallioille.

Satamassa oli useita lähes samassa tilanteessa olevia. Välillä meidän tekeminen loppui kesken kun jäimme juttelemaan seurakavereiden kanssa. On hyvä vaihtaa kuulumisia toisten veneilijöiden kanssa. Välillä saa heiltä uusia ajatuksia tai näkökulmia harrastamiseen. Toisinaan sitten kehutaan kilpaa toistemme veneitä. Ja kyllähän se aina maistuu kun oikein kehutaan venettä. Vähän jopa ylpistyy omasta valinnasta. 

 Onneksi ei näitä veneen patjoja tarvitse tuoda kotiin. Auto täyteen patjoja jotka viedään läpöiseen, siistiin ja kuivaan varastoon. Siellä patjat säilyvät hyvinä eivätkä ala haisemaan. 

Nyt on sellainen olo että voisi rauhottua ja vaipua talvi horrokseen. Ihan kohta, ihan kohta... Sitten kun en tee enään " Ei mitään" olisi mukava käpertyä rakkaan kainaloon kodin lämmössä ja vaikka vain tuijottaa takka-tulta.