Joskus kokeilisi jotain tuttua ....

 Elokuun alkuun pääsimme Kipparinnan kanssa liikenteeseen aivan kaksistaan. Emme ainakaan muista koska olisimme saaneet viettää veneilyä ilman jälkikasvua tai koiria. Toki päiväseltään olemme olleet kahdestaan mutta, emme purjehdusta ja yöpymistä muista vielä tehneemme. Ja kiire oli nyt perjantaina päästä vesille heti töiden päätyttyä. Pikainen kauppa ja viinin noutaminen ennen köysien irrottamista.

Satamaan saavuttuessamme huomasimme rakkaiden haarapääskyjen viihtyvän myös veneiden luona. Ei auttanut kuin pestä kannet puhtaaksi. Kiirehän ei enään ollut mihinkään. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Lopulta pääsimme liikkeelle. Nyt laiskottelumme ja nostimme fenderit kannelle emmekä laittaneet niitä muualle. Matka olisi lyhyt. Olimme päättäneet mennä Stora Herrön saarelle. Tilaa olisi varmasti olihan kesällä jokaisessa satamassa ollut tyhjää.

Kun lähestymme rantaa ja laituria heräsi pienoinen epäilys paikkojen riittävyydestä. No, ei muuta kuin katsomaan. Täyttävän siellä oli. Toki laiturilla oli muutama kolo veneiden välissä. Odottelimme hetken että, veneiden omistajat olisivat siirtäneet edes yhtä venettä sivuun niin laituriin olisimme mahtuneet. Mitään liikettä ei kuitenkaan tapahtunut. Joten soitto kaverille ja kysymys olisiko hänen kanssa samassa satamassa tyhjää tilaa meille. 

Eli jatkoimme matkaa saatuamme lupauksen paikasta satamassa. Keula kohti Stora Brändöä. Matka ei olut pitkä joten saavuimme melkoisen nopeasti kohteeseen. Melkein täyttä siellä oli mutta, saimme veneen kaverin kylkeen kiinni. Rauhallista ja tulevalta tuulelta suojassa. Kyllä tässä kelpasi olla. Hetken turistiin kaverin kanssa ja nautimme illasta ennen veneeseen kömpimistä. Täällä saaressa emme ole olleetkaan moneen monituiseen vuoteen. Hyvät laiturit, puuceet ja grilipaikat löytyvät täältä.

Hetken jaksoimme syödä juustoja sekä tuoretta leipää veneessä. Viini jäi toiselle kerralle kun molempia väsytti työviikon jälkeen melkoisesti. Eikä unta tarvinnut kummankaan houkutella punkassa.

Aamun sarastaessa oli alkanut vähän tuulla ja aallot saavuttivat veneemme perän. Erilainen ääni kuin edellisten veneiden kanssa havahdutti minut unesta ja tarkistin kiinnitykset. Samalla nautin pikkiriikkisen hetken auringon noususta ja palasin punkkaan.

Lopulta tuoreiden sämpylöiden ja pannullinen teetä jälkeen oli aika lähteä takaisin kotiin. Enemmän vaatetta päälle kuin pitkään aikaan on ollutkaan. Tuuli kohtuullisesti ja sateen uhka oli melkoinen. Onneksi selvisimme pienellä sadekuurolla ja nostimme purjeet ylös. Se kun sammuttaa moottorin on edelleen melkoisen hurjan tuntuista. Olemmeko ihan tuuliajolla kun ei ääntä kuulu mistään.

Loppumatka meni pelkällä isopurjeella ja tee kupponen kätösessä. Otimme mallia edellä olevan purjeista. Mikä parasta meillä taisi olla isompi purje kun saavutimme heitä . Eihän veneily koskaan mikään kilpailu ole, eihän?

Kotisatamaan saavuimme noin 3m/s tuulella. Rantautuminen oli helppo ja veneen kiinnittäminen kevyttä. Kun lopulta olimme saaneet veneen siihen kuntoon että lähdimme sieltä tuulikin jo 8.3 m/s ja päälle puuskat. Eli täydellinen kotiutumis ajankohta meillä. Ja kun olimme hetken olleet kotona saapui syy minkä takia emme olleet koko viikonloppua merellä, tyttären koira. Ja kyllä siitä koirasta tehdään vielä purjeveneilijä.