Syyskuun viimeisenä iltapäivä oli parhautta. Töistä kiireen vilkkaan satamaan. Menneen viikonlopun takia tiukkaan pilttuuseen sidottu vene piti vapauttaa tupla köysistä. Jännityksellä moottorin käynnistys ja ilo oli suuren suuri kun moottori käynnistyi hyvin. Edellinen purjehdus päättyi kuitenkin Meripelastuksen avulla satamaan.
Meillä Kipparinnan kanssa oli tarkoitus päästä pois arkea ja käydä veneilemässä. Nyt ei tuullut juuri mitään mutta ei meillä ollut tarkoitus tehdä mitään ihmeitä... Itse veneilin vielä shortsit jalassa ja aurinko häikäisi. Tuulta ei ollut liiemmin mutta pääsimme kuitenkin sillä liikkumaan. Soukan edustalla olimme koko 1.5 tuntia eikä maileja kertynyt. Verenpaine laski kuitenkin ja latasimme omaan mielenrauhaan muistoja.
Illan laskeva aurinko lämmitti mukavasti. Ja kun aurinko oli jo lähes laskenut oli maisema vielä normaaliakin kauniimpi. Toki heti auringon laskettua ilman lämpötila laski runsaasti. Itse harkitsin jopa pitkien housujen päälle laittamista.
Aina ei tarvitse suorittaa elämää. Joskus riittää kun tarttuu hetkeen ja vain on..... Tämä maisema rauhoittaa vielä pitkään vaikka vene nousee joskus ylös. Meri elementtinä on ollut lähes koko ikäni läsnä elämässäni. En tahdo tehdä harrastuksistani ( veneily ) mitään suorittamista vaikka välillä olenkin ollut seuran kisoissa mukana. Se kun vain on kera rakkaan merellä tekemättä mitään on hienoa. Tee kuppi kourassa, ihan hiljaa tyhjä katse silmissä.
Nautitaan pienistäkin hetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti