Safire Mökki mainos

maanantai 2. marraskuuta 2015

Muisto vain jää

"Päivä kaunein sammuva on,
kukka kuolee korvaamaton.
Kun päättyy tää,
muisto vain jää"
( Suom. sanat Juha Vainio )





Vuosi etenee omalla tahdillaan. Täällä meillä veneilykelit jatkuvat ja lämmintäkin on kuin Juhannuksena. Silti nyt viikonloppuna oli Pyhäinpäivä, jolloin perinteisesti muistellaan jo edesmenneitä ihmisiä. Mekin kävimme kirkossa muistelemassa jo edesmenneitä kavereita ja vanhempia. Ilmahan oli synkistelylle mitä parhain. Aurinko ei kunnolla nouse valaisemaan ja lämmittämään meitä. Luonto odottaa omaa lepohetkeään.  Muistot vain jäi menneestä kesästä. Mutta kyllä noita ilon hetkiä on elämässä myös paljon. Ne vain on aina löydettävä. pari kuukautta niin päiväkin alkaa taas pidentymään.

Veneet alkavat nousta rannalle lepäilemään ja laitettavaksi uudelle kaudelle valmiiksi. Ei tämä elämä ole ollenkaan kurjaa vaikkei nyt veneilemään pääsekkään. Voisihan sitä laittaa kumiveneen vesille ja mennä grillaamaan lähisaareen.  Monella tosin on vene vesillä vielä. Ja hyvä niin. 
 Kävimme vaimon ja koirien kanssa sunnuntaina kävelemässä talvisäilytys satamaan ja takaisin. Albatross Vilkas oli paikallaan ja hyvin peiteltynä. Veneemme vieressä lepäilee vaimon siskon perheen vene. Heidän takanaan , käytävän toisella puolen on vaimon siskon miehen veljen vene. Hän olikin paikalla veneellä ja muutaman sanan vaihdoimme hänen kanssaan. Nostimme pienen purjeveneen ulkolaitamoottorin alas jolloin hän saa sen huollettavaksi omiin nurkkinsa. Tämän jälkeen jatkoimme kotiin päin. Satamassa oli mies peittelemässä Nordic 81 venettään ja hänen kanssa vaihdoimme muutaman sanasen. On tämä veneily melkoisen yhdistävää.... Tuntemattomienkin kanssa voi jutella ja vertailla kokemuksia veneistä, kesästä, satamista tai mistä vaan.
Mutta kyllä lokakuun lopusta ja marraskuusta löytyy kauneuttakin. Jos veneistä puhutaan niin pidän hienoista muodoista. Ja puusta. Puu on lämmin ja eläväinen materiaali. Lisäksi se tuntuu mukavalta käden ja jalan alla. Monena vuonna nostimme silloisen veneemme Ensimmäisten lumisateiden yllättäessä. Sekin oli melkoisen kaunis kokemus, sitä rauhaa ei oikein muuten voi vesillä saada. 
 Kävellessämme koirien kanssa oli aikaa myös seurailla ympärillä olevaa luontoa. Muutamassa pensaassa ja puussa oli jo uusia lehtiä. Vielä useammassa puussa oli silmut puhkeamassa uuteen vihreyteen. Eli veneilykautta voisimme kyllä jatkaa pidempään, kun luontokaan ei ole vielä täysin valmis talveen....






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti