Vihdoin...

 Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta. ( Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. )

Suvivirsi soi menneenä lauantaina kouluissa ja meidän vene sijaitsi tukevasti Suomenojalla. Itse lauloin suvivirttä mukana aamulla töihin mennessäni autossa. Onneksi ikkunat oli kiinni niin ei kenenkään korvat kärsineet laulustani.
Pääsin  vasta lauantai iltana neidin kanssa tarkistamaan tehtyjen korjausten tuloksen sekä lakkaamaan kajuuttoja. Ja taas pitää todeta kuinka paljon arvostankin ammattilaisen työtä. Tourimarine oli tosiaan käynyt vaihtamassa letkuja sekä läpiviennin sovitusti veneellämme. Kaikki jäljet oli siivottu ja poistetut materiaalit oli nätisti yhdessä nipussa. Edellinen läpivienti oli hiukan entinen ja lähes ummessakin.

Eikä tämä tähän jäänyt. Sunnuntaina hurjalla vauhdilla minä sekä Kipparinna laitoimme venettämme ojennukseen vesille laskemista varten. Ja nyt mentiin siis oikein suuri piirteisellä linjalla. Kaiteet ensin paikalleen ja katsotaan mitä sen jälkeen, oli suunnitelmamme... Onneksi meille jäi hetken aikaa muuhunkin askarteluun. Tavaroita paikoilleen, fendereit kyljelle ja muutama köysikin löytyi veneestä. On kuulkaas paljon tavaroita "jossain" kotimme muuton jäljiltä. Kipparinna löysi köydet kotimme varastosta muutaman muuttolaatikon alta.

Vene laskettiin kuten meillä on ollut tapana Kuljetus Karttusen avulle. Muutama vuosi on mennyt veistämön toimesta veteen mutta, nyt palattiin tuttuun luotettavaan yritykseen. Täälläkin ammattilaisuus tulee korostetusti esille. Yrittäjä muistaa asiakkaan nimen ja veneestä nostokohdan. Lisäksi se mitä arvostan on aikataulujen pitäminen. Tälläkin kertaa Karttunen kaartoi paikalle 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. Vesille mentiin kahden muun veneen kanssa lähes yhtä aikaa. Itsellä pieni orpo ajatus harhaili, entä jos.... moottori ei käynnistyisi tai vesi kiertäisi. Huoli oli kuitenkin turha koska jo pieni avaimen kääntäminen hetätti Perkinsimme iloiseen putputtamiseen. Vettä oli siellä missä sen pitäisikin olla, veneen ulkopuolella ja moottorin jäähdyttämisessä..

Emme nostaneet vielä mastoa vielä pystyyn koska haaveilin oikaisevani Suinon kanavan kautta. Tämä on ollut meidän vakituisia ja parhaimpia paikkoja omilla vesillämme. Nuorempana olin lähes päivähoidossa kesäisin täällä. Koskikajakilla leikimme aalto simulaattorissa ( veneiden peräaalloissa ) ja söimme Turkkilaisia lihapiirakoita kioskilla. Kipparinnan kanssa seurustelun alkuaikoina ja nuorena parina meloimme tästä läpi melonta kerroillamme. Nyt muutamaan vuoteen emme ole päässeet omalla veneellä sillan alitse koska masto on tiellä.

 Nyt tästä yksin lipuessani tunteet tuli melkein pintaan. Lämmin kesäaurinko porotti kaljuani. Tutut maisemat soljuivat ohitse ja nuoruus palasi mieleen, ah...

Lopulta pääsin turvallisesti uuteen satamaamme. Moottorin lämpötila oli juuri ohjekirjan mukainen. Polttoainetta ei kulunut nimeksikään ja kaikki oli juuri kuten pitäisi ollakin. Siirsimme keulatikkaat kannelta keulakaiteeseen roikkumaan ja pyrimme löytämään muillekin kannella pötköttäneille tavaroille paikat muualta kuin veneen paraatipaikalta.

Lounaan kävin lapiomassa suuhuni pikaisesti. Kipparinna tapetoi kotiamme kaverimme isän kanssa ja lapset nauttivat kesäloman alkamisesta. Lounaan jälkeen palasin veneelle köysien kanssa ja aloin askareet veneen siistimiseksi. Onneksi Kipparinna, lapset ja koirat saapuivat pelastamaan minut liialliseslta ahertelulta. Oli palkitsevaa istahtaa kannelle perheen kanssa välipalalle ja jutella, haaveilla ja katsella elämää. Tauon jälkeen nostimme maston kannelle pystyyn ja veneemme näytti kauniilta kuten sen kuuluukin.

Tästä se kesä meillä alkaa. Seuraava isompi retki veneellämme on Inkoon Elisaareen jossa on Family Cruiser tapaaminen kesäkuun 16-17 päivät. Jo useampi Family Cruiser on vahvistaneet tulonsa joten on itsestään selvää käydä tuolla myös itse. Kannatta muidenkin poiketa paikalle ainakin joihinkin veneisiin pääsee tutustumaan...

Itse järjestettyä kiirettä....

Tämä toukokuu on ollut aivan mahdottoman työntäyteinen. Eli pelkästään itse aiheutettua kiirettä. Olisi pitänyt miettiä mitä tarkoittaa jos aivan yllättäen päättää muuttaa. Huhti- / toukokuussa voisi olla muutakin tekemistä kuin pakata tavaroita muuttolaatikoihin ja remontoida uutta kotia. Väistämättä jää jokin asia vähemmälle huomiolle. Tällä kertaa veneilymme on kärsinyt näistä kiireistä. Onneksi on olemassa palveluita joilla voi keventää omaa taakkaansa. Muutossa turvauduimme ensimmäistä kertaa maksulliseen muuttopalveluun. Ja kyllä kannatti.....

 

Veneen kanssa oli vielä huhtikuussa tarkoituksena laskea Leaninamme vesille toukokuun puolen välin aikoihin. Itse tekisin tietenkin kaiken mahdollisen... Sitten ajatus tarkentui ja tarkoitus olikin pelkästään lakata kajuutat ulkopuolelta. Asunnon vaihdon yhteydessä päätimme siirtää veneemme uuteen satamaan joka näkyisi kotimme ikkunasta. Toukokuun alussa minulle valkeni tieto vuorokaudessa käytettävistä tunneista. Oli taas soitettava veneemme luottokorjaajalle. Tourimarine otti taas veneemme moottorin huollot työnalle.

 

Pienen keskustelun jälkeen päädyimme tarkistamaan veneen läpiviennit koska tulisi eteen runkokatsastus. Ja onneksi tarkistimme Moottorin vedenoton sulkuventtiili jäikin käteen kiinni ja jossain vaiheessa veneen historiaa oli myrkkymaalia joutunut pohjassa olevan suojan päälle. Samalla tarkistettiin kaikki moottorin putket jotka olivat jo omaan silmäänikin melkoisen haperoita. Syksyllähän olin ottanut tuon raakavesiputken pois leikaten sen poikki normaalilla ruokailuveitsellä. Tietenkin huoltoon kuului myös suodattimien vaihtamiset ja öljyn vaihtaminen. Normaalit hihnojen sekä siipipyörän tarkistuksen Tourimarine teki myöskin.

 

Nyt on veneen laskeminen vesille taas askeleen lähempänä. Toukokuuhan on ollut lähes luvattoman kaunis ja lämmin. On melkein häpeä olla veneilemättä näinä aurinkoisina päivinä. Hellettä on ollut omien laskelmien mukaan useampana päivänä kuin vuonna 2017. Onkohan helteitä riittämässä vielä kesälomakuukausille? Tietääkö tätä teistä kukaan?  Ja niin kuin Mamba laulaa kaikkien tunteman kesä ralli "vielä on kesää jäljellä..."

 

"

 

 

Touhua veneen kannella

Kevät houkuttelee veneen kannelle touhuamaan. Toki vielä Family Cruiserimme on peiteltynä talven jäljiltä. Nyt on vene hiottu ulkopuolelta ja irtoavat lakat on otettu pois. Ja voi sitä pölyn määrää. Hiomisen jälkeen on vaatteet ja kaikki esillä olevat osat itsestä aivan pölyisiä. Illalla hionnan jälkeen on tuntunut koko ihon olevan kuiva kuin korppu.

Hioessa on tullut eteen paikkoja joista lakka lohkeaa ja irtoaa isoina levyinä pois. Nämä kaikki irtoavat on kokemuksen mukaan syytä poistaa kunnolla. Muuten kaunis pinta lohkeilee kesällä jo inhottavasti. Samalla myöskin vesi pysyy poissa veneen sisältä.

Mielestäni puisen / osittain puisen veneen kanssa touhutessa on osa harrastusta tämä veneen hiominen sekä lakkaaminen. Toisilla meistä on aivan mahdoton kiire vesille mutta, onneksi saan nauttia veneilystä myös rannalla. Itselläni on aina aloituksen vaikeus mutta, tämän jälkeen elämä on yhtä hymyä.





Kipparinnan kanssa siivosimme Leaninan kantta viikonloppuna pahimmista pölyistä. Ensin Kipparinna harjasi pois irtopölyt ja lakan palaset. Tämän jälkeen tulin itse perässä kostean rätin kanssa. Harjasimme ja pyyhimme veneen kajuutan katot ja seinät sekä kävelykannen. Nyt ei pitäisi olla irto pölyä ollenkaan. Koska myöskin talvikatos pyyhittiin ensin ohi kulkiessa sekä lopuksi kostealla rätillä. 

Katoksen alla oli aivan kesäiset kasvihuone helteet ja hikeä riitti... Voisi kuvitella ulkoilmankin hipovan vähintään viime kesän lukemia. Melkein pystyin kuvittelemaan itseni kannelle uikkareissa ja Kipparinna bikineissä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut.Toinen mikä olisi kertonut kesästä olisi matkassa kulkeneet eväät. Meillä ei kuitenkaan muisti ollut pelannut näidekään osalta näin alkukaudesta. Kipparinna kävi välillä myös katsomassa kaverinsa venettä ja heidän kevään etenemistä veneilyn näkökulmasta. Heillä näyttää jo hiukan edenneen kevät pidemmälle kuin meillä.  Veneilyhän ei ole mitään kilpailua, eihän.....

 Illalla sitten päivällisen jälkeen alkoikin lakkaaminen. Tämä onkin sitten aikaa vievää työtä. Tarkasti ja huolella tehtävää työtä jonka tuloksesta saa nauttia koko kesäkauden ajan. Itse lakkaan pinnat aina vähintään kolmeen kertaan jotta lakka kerroksia tulee tarpeeksi. Onneksi taas on tulossa arkivapaa jolloin pääsemme Kipparinnan kanssa yhdessä veneilemään kuivalla maalla. Toivottavasti veneemme pääsee vesille toukokuun aikana.

Ja samalla päädymme uuteen kotisatamaan. Uusia asioita tulee eteen ajoittain ja tämä on yksi niistä Kiitokset edelliselle kotiseurallemme lukuisista hyvistä vuosista.

Naama aivan pöllyssä...

Nyt se sitten alkoi.... Nimittäin veneen kesäkuntoon laittaminen. Sunnuntaina aamupäivän askartelin kotona kaikessa rauhassa kun se sitten iski. Tämä iskun antoi Kipparinna sanomalla minulle "  voit nyt siirtyä venettä askartelemaan". Komento tuli lähes puskista vaikka ainahan se veneen laittaminen on mielessä.

Asiat jotka johtivat tähän pisteeseen alkoivat jo hiukan aikaisemmin. Olin tiskannut kattiloita sekä muita isoja tiskejä Roope-käsitiskiaineella. Tämän pitäisi olla ympäristöystävällinen kotimainen vaihtoehto ja toimivakin vielä. Siinä tiskatessa keskustelimme mm. muoveista ja aloin ihmettelemään tiskiaineen pakkausmateriaalia. Muovistahan puhutaan nyt lähes kyllästymiseen saakka ja olemme itsekin siirtyneet esim hunajassa lasipurkkeja suosivaksi. Siis miksei Itämeren parhaaksi tämäkin olisi lasia. Meillä lasipurkki kestää kyllä veneilykäytössä. Miten teillä muilla? Ja toki me kotona kierrätetään mutta, veneellä ei aina onnistu.

Koirien ulkoilutuksen jälkeen pääsin karkaamaan Suomenojan satamaan. Hetki meni jo pelkästään sataman ilmapiiriä aistiessa. Seuraavaksi katselin tyytyväisenä omin kätösin rakentelemaani Leaninaa peittävää katosta joka oli edelleen ehjä. Hetken nautiskelua jälkeen olisin jo aika kiivetä veneeseen. Keulan peitteitä hiukan syrjään ja tikkaita pitkin sisälle veneen kannelle ja veneeseen. Kaikki oli täälläkin kunnossa.

Hetken täällä tarkasteltuani tilannetta otin sähköjohtokelan esille ja aloin ujuttamaan johtoa kylven pressun alitse ulos. Sähköä tarvitsen kun alan hiomaan veneen mahonkikylkiä. Pitkään aikaanhan emme ole tätä päässeet itse tekemään ja nyt jo samaan aikaan haaveilen että pelkään tätä hiomista.

Hiominen ja lakkaaminen eivät oikeasti ole aivan suunnattoman aikaa vieviä ja isoja töitä. Kuitenkin tuohon projektiin tulee uppoamaan tunti jos toinenkin sekä hikipisaroita useamman litran verran. Haaveena olisi saada vene vesille toukokuun puolella valmiiksi lakattuna. Sisäisiä töitä voisi vaikka pahimmassa tapauksessa tehdä vaikka vielä vesillä ollessa.

Aloitin lopulta projektin takakajuutan seinämästä. Poistin lastalla ensin kaikki irtoavat lakkaukset joiden alla on joskus ollut kosteutta. Lähtivät helposti irti ja tämän jälkeen tartuin hiomapaperiin jolla aloin hiomaan tätä. Melkoisen raskasta hommaa käsipelillä kun en viitsinyt kytkeä konetta vielä laulamaan. Paljon tulee hiottua käsin vaikka koneellakin pääsee hiomaan vähintään runsaasti. Moni pienempi kolo on tehtävä käsipelillä kuitenkin. Ennen kuin aloitan tehokkaasti töihin on poistettava veneen päältä pressuja jotta saan tilaa ympärille työskentelyä varten. Lisäksi vastaisuudessa on muistettava suojautua hiomispölyltä kunnolla. Ja kerättävä pölyt pois heti imurilla. Nyt olikin naama melkoisessa hionta pölyssä...


Käytin ensimmäiseen käyntiin veneellä noin kaksi tuntia ja sain aikaiseksi suuntaa antavan "lukujärjestyksen".  Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti kesää. 

Kevät kohisten tulevi....

" Luulin, että tiesit sen, että olen luonas onnellinen
Luulin, että tiesit sen, kun katsoit minuun läpi hiljaisuuden
Luulin, että paljastun viimeistään silloin, kun:

Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa
Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa

Luulin, etten milloinkaan voi nähdä mitään kauniimpaa
Voi, tämä taivas, tämä maa. Voi, tämä tunne, jonka tuntea saan
Luulin, että lähdet, kun sä näät silmissä mun: "Sami Saari

Maaliskuu katosi ja ollaan jo pitkällä huhtikuussa. Paljon toimintaa on mahtunut viimeisiin viikkoihin. Valitettavasti veneilyyn on ollut vielä turhan viileää. Onneksi kävimme Kipparinnan ja lasten kanssa ulkoilemassa Kopparnäsissä maaliskuun lopussa. Aurinko paistoi ja jäällä oli porukkaa kävelemässä. Ensimmäistä kertaa katselimme maisemia täällä ja oli hieno paikka. Olemme kyllä veneilleet monesti ohitse ja yöpyneetkin alueen tuntumassa usein. Grillipaikalla oli mukavasti vielä hiillosta joten makkaran paistaminen onnistui hyvin.

Kannattaa lukea Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivuilta alueesta lisää. Mielenkiintoista tietoa ainakin minulle. Itse aina kuvittelen millaista täällä on aikanaan ollut, miten elanto on hankittu ja miksi tänne on aikanaan päädytty.

Meillä alkaa nyt tällä viikolla Family Cruiserin kevät askareet. Paljon yhteistä aikaa Kipparinna ja lasten kanssa toiveissa myös kevätkunnostuksen muodossa. Jos pääsisin itse ensin hiomaan kylkiä ja sotkemaan pölyllä venettä niin sitten yhdessä pääsisimme lakkaamaan sekä touhuamaan muitakin asioita. Nyt, siis onnelliset ihmiset siirtyvät kevään lämpöjen mukana ulos veneen kannelle. Autoon on jo kesärenkaat laitettu alle joten on siis aika huomioida rakasta perheen jäsentämme ( venettämme ).

 

Flunssan parantelua

"Karhunpoika sairastaa... " vai miten se menikään. Nyt on tosiaan pidellyt pientä flunssaa ja ei ole päässyt tekemään kaikkea mitä haluaa. Loppuviikolla poikkesin Forsman tea myymälässä ja hain kotiin useampaa erilaista teetä. Ajatuksena oli löytää kesän veneilyä varten jokin uusi tai uusia tee-laatuja sekä flunssan koti hoidoksi. Pää meni oikein pyörälle kun vaihtoehtoja oli todella paljon. Joudun tekemään kyllä uuden matkan tänne Kipparinnan kanssa jotta saamme veneeseemme maukkaita tee-hetkiä. Mahdollisesti joudumme päivittämään teen tarjoiluastiankin.

Onneksi tee auttoi taudin taltuttamisessa ja pääsen tänään pitkästä aikaa kuntoilemaan. Tarkoitukseni on saada hiukan ryhtiä itseeni. Jalan leikkauksesta on jo tarpeeksi aikaa niin pystyn pitkästä aikaa panostamaan omaan hyvinvointiin. HALLUSSA! - hyvinvoinnin perusteet kurssi on ollut minulle ainakin erittäin motivoiva treenimuoto. Itselleni tämä  treenausmuoto sopii hyvin. Toivottavasti näkyy tuloksissa ja kallioilla kiipeily olisi mukavaa tulevana kesänä.

Jotain pientä Leaninaan on ajateltu kesäksi. Lämmitinhän meille jo saapui. Ja ohjeita olen selaillut ja pakkausta purkanut jo. Vaikuttaa erittäin hyvältä päätökseltä vaihtaa vanha lämmitin uuteen Planariin. Paljon on muutakin mielessä. Kipparinna on patistanut minua syystä tai toisesta talomme kellaritiloihin viettämään aikaa... Väittää että voisin tehdä veneeseen avotilaan uuden penkin ja ruokapöydän. En kyllä ole varma onko tuo oikea syy vai se kun ajoittain voisin pötkötellä sohvalla.  Näin toisella Family Cruiser veneilijällä uimatason ja sellainen on ollut meilläkin mielessä. Onko sellainen tulossa tänä keväänä vai seuraavana keväänä jää nähtäväksi.

 

Avotilaan ollaan suunniteltu penkkiä ja sen jatkoksi olemme ostamassa jääkaapin. Nykyinen jääkaappi on ajoittain turhan ahdas ja ei lisätilasta haittaa ole.  Päätä avattava on ollut hakusessa ja sellainen ilmeisesti nyt olisi löytynyt. Toinen vaihtoehto olisi päivittää vanha 40 litrainen 65 litraiseen kaappiin mutta kun se vanha vielä toimiin niin en jaksaisi myydä sitä pois. Viikonloppuna istuimme iltaa kuunnellen hyvää musiikkia ja katsellen netistä ensikesälle retkikohteita. Paljon kiinnostavia paikkoja löytyy ja innostus päästä veneilemään kasvaa kohisten. 

 

Kylmän keskelle lämpöä...

"Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää. — Eskimoruno"

 

Vihdoinkin ulkona on oikeat talvilämpötilat. Vietimme lomaa Kuusamossa ja siellä oli jopa lämpimämpää kuin palattuamme kotiin. Juuri ennen lomaamme oli posti tuonut Teplostarilta Planar lämmittimen. Nyt ei tulevana kesänä tarvitse palella FamilyCruiserissamme. Kesä 2017 olikin tarpeeksi viileä kesä meille. Webastomme hajosi juuri kesälomamme alusta ja toimi vain silloin tällöin lomamme aikana. Siitä sitten heräsikin ajatus päivittää 1980-luvun lämmittimemme hiukan tuoreempaan. Ja laituriparlamenteissa tätä kehuivat kovasti järkeväksi valinnaksi. Planarin mukana tulivat kunnolliset ohjeet asennusta varten joten toivon saavani itse asennettua tämän laitteen. Saa nähdä miten minun käy.... Olen kyllä varautunut olemaan yhteydessä korjaajaan kun epäonnistun tässä.

Talven kohokohta on meidän taloudessa VeneBåt messut. Itselläni alkaa tällöin kevät vaikka talven parhaimmat pakkaset paukkuvat ulkona. Lapset vaativat pääsyä messuille mukaan ja mielelläänhän heidän ja Kipparinnan kanssa käymmekin täällä. Joka vuosi on hiukan erilaisia tarpeita messuille. Tänä vuonna olimme vain katselemassa veneitä ja varusteita. Itseäni kiinnostaa aina kaunis lakattu veneen pinta. Jaksan aina arvostaa sitä miten ihmiset jaksavat huolehtia veneistään vuodesta toiseen. Varsinkin vanhat puuveneet lämmittävät mieltäni. Monesti nämä vanhat veneet ovat lähes taideteoksia.  

 

Yksi tärkeä kohde messuille on viranomaisten piste. Painelimme tänne koko porukalla: Minä, Kipparinna, kaksi neitiämme sekä poikamme sekä kummipoikamme. Eli kolme aikuista ja kolme lasta, siis varsinainen lauma.

Aina vuosi vuodelta käymme täällä katsomassa rastit läpi. Tänä vuonna paikalla oli myös koira jota minä ja Kipparinna haastattelimme. Ennen keräsimme täältä kaikki eläinkortit matkaan mutta niiden keräily on vähentynyt lasten kasvaessa. Nyt Poliisien uusi vene herätti mielenkiintoamme enemmän kuin keräilykortit.  Poikamme ja Kummipoikamme tutustuivat tähän uutuuteen suurella mielenkiinnolla. Itse ajattelin tilannetta jossa itse tulisin tutustumaan tähän. Toivottavasti tulevana kesänä tekisivät valvontaa merillä missä itsekin pääsisin pysäytettäväksi. Kaikki viranomaiset tekevät tärkeätä työtä myöskin vesillä.

 Lopulta pääsimme katselemaan lasten mieleisiä veneitä. Poika ja kummipoika valitsivat mieluisimmat veneet itselleen. Valinta kohdistui tänä vuonna kuten usein ennenkin Targaan. Varsinkin tuo Targa 46 vaikutti koko porukan. Itselleni riittäisi toki paljon pienempikin malli.

Monessa veneessä tuli vierailtua ja paljon tuli haaveiltua.  Näillä kaikilla voisi tehdä vaikka kuinka runsaasti erilaisia retkiä. Luonnollisesti isot ja näyttävät veneet kiinnostaa laumaamme. Välillä jopa näen itseni ison luikuva runkoisen veneen ruorissa. Mutta silloinkin veneellä pitäisi olla jotain luonnetta...

 Marinon osastolla oli paljon kauniita veneitä. Siinä olisi koko perheelle oman värinen kesän kulkupeli. Tietäisi aina kuka on tulossa saareen kun veneen väri paljastaisi kulkijan. Itselläni on ensi kosketus Marino Mustangiin 1980-luvun alusta. Äitini kaverin mökillä oli tällainen vene ja matkasimme sillä pitkin Saimaata. Muistan ihailleeni vanhempiani kun he osasivat ajaa näin isoa venettä. Vanhin neitimme otti kuvan tästä veneestä ja Deittivene-mainoksesta poikakaverilleen. Saas nähdä miten poikaystävä innostuu ajatuksesta....

Olemme lähes koko veneily historiamme tukeneet Pidä Saaristo Siistinä toimintaa. Heidän tekemä työ on toivottavasti meille kaikille veneilijöille tärkeää työtä. Tänäkin vuonna kävimme moikkaamassa ständillä Valitettavasti punaiset pipot olivat loppu emmekä saaneet niitä vielä matkaan mukaan.

Mutta pikku hiljaa kylmä väistyy ja tilalle saapuu lämmin kesä. Tästä kesästä tulee pitkä ja lammin, eikö niin....