Messu kausi on aloitettu...

"Meri jäljet lyö luotoon,
vaot kallioon ne aalto tehnyt on.
Myös myrskysää tarttuu Maijan muotoon,
ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää.
Meren ankara työ heihin merkkinsä lyö,
heihin merkkinsä lyö." - Lasse Mårtensson -

Myrskyluodon Maija soi Matkamessuilla kun saavuimme meille tärkeimpään alueeseen. #FINNISH ARCHIPELAGO osasto piti sisällään toinen toistaan kiinnostavia osastoja. Meillähän on kesän 2019 suunnittelu jo käynnissä. On asioita joita haluaisimme kokea. Jotain uutta ja aina jotain tuttua kuuluu kesäämme.

 Ahvenanmaa on herättänyt mielenkiintoinen. Tästä syystä pää pysähdyksemme olikin tämä ständi. Visitaland.com on puhelimeni selaimessa auki nykyään lähes pysyvästi. Pitääkö olla huolissaan? Juttelimme tovin nuoren neiti kipparinna kanssa Ahvenanmaan asiantuntijoiden kanssa.

Saimme paljon vinkkejä mitä kannattaisi huomioida matkamme suunnittelussa .Eräskin kirja kannattaisi hankkia... Lisäksi heiltä saimme paljon tietoa paikoista ja tapahtumista. Taidan asioida heidän kanssaan kun aikataulumme selviää. Kesästä 2019 on varmastikin tulossa mahtava lomakesä. 

Toki messuilla oli muutakin katsottavaa ja koettavaa. Jätimme suosiolla kansainvälisen puolen väliin kun käytimme vähät aikamme saaristomme matkailun mahdollisuuksiin tutustuaksemme.

Espoossa kun asumme ja pidämme venettämme on matkamme aina kulkeva ohi Bärösundin matkoillamme Länttä kohti.
Bärösundiin on avattu Villa Sofia majoitus ja kokous paikka. Mahtava juttu...

Messuilla aina tapaa tuttuja kuten nytkin kävi. Kipparinnan täti miehineen ilmestyi eteemme ja turisimme hetken heidän kanssaan. Tosi kiva juttu.

No, tutustuimme vielä vähän karavaani puolen tarjontaan. Tytär totesi ettei meillä tässä elämän tilanteessa ole aikaa toiselle näin aikaa vievää harrastukselle. Ehkä siihenkin tarjoutuu joskus tilaisuus. Nyt seuraava pakollinen tapahtuma on sitten Vene Båt 19 messut. Niitä odotellessa on mukaan tarttunut säkillinen luettavaa...

Piirroksia ja toiveita ...

 Aina silloin tällöin tulee palattua ajatuksissa omaan peruskoulu aikaan. Niin taas tälläkin kertaa. Itseäni ei juuri kiinnostanut koskaan piirtää taikka kirjoittaa mitään. Johtuu varmasti opettajan ja minun näkemys eroista näissä aineissa. No, en aikuisenakaan ole hyvä kummassakaan lajissa. Silti koen pärjääväni elämässä.

Sunnuntai aamupäivällä kuunneltuamme Pekka Laineen ihmemaan oli minulla tarve päästä veneelle suunnittelemaan veneemme avotilaan uusia penkkejä. Kipparinnaa ei kiinnostanut vielä ulkoilu vaan ohjasi minut laatikoita penkomaan kirjahyllyn luokse. Sieltä löytyi aikanaan piirtämäni kaava Leaninan avotilaan. Siitä sitten mittaamaan ja piirtämään uutta kaavaa. Nyt ei kaavaa tehty kuten aikanaan "isot pojat" tekivät Nortti-askin kylkeen. Vaan vanha kirjekuori sai tilaisuutensa uusio käyttöön.

Onneksi kotoa löytyi myös iso pahvilaatikko johon sain tehtyä 1/1 mallin penkin kannesta. Rimoitus voi vielä muuttaa muotoaan mutta tästä sitä lähdetään työstämään. Sain aikaan ihan kelvon mallin.

Nyt olikin jo aika siirtyä veneelle katsomaan miten on mitat olleet hallussa. Toivoin koon olevan oikea. Olihan perhe jo koe istunut tämän demo-penkin.

Hyvältä tuo näyttäisi näin alkuunsa. Koko on juuri passeli meidän tarkoituksiin. Tässä mahtuu istumaan sekä ihmiset että karvakuonot. Mahdollisesti vielä penkille pehmuste tarvitaan... Pahimmassa hädässä näistä kahdesta istuimmista saa yhden varapunkan.....

Satamassa oli useammassa veneessä jo tohinassa alkamassa. Jossain korjailtin talvipressuja, jossain sovitettiin kesäksi veneen katoksen kaaria ja toisaalla vaan oltiin hiivitty rantaan fiilistelemään. Kyllä se kesä sieltä pian tulee. Kohtahan on jo Matkamessut ja mikä tärkeintä Venemessut. Onneksi ei meren jäällä vielä porukka koettele jään kantavuutta. Ollaan viisaasti vesillä myös talvella.

Jippii, kevät taas askeleen lähempänä...

 Taas on hanget korkeat nietokset takana. Ainakin jos joululaulujen sanoja on tapaillut muutamia viikkoja takaperin. Vuosikin on jo vaihtunut tuoreempaa. Aapeli-myrsky puhalteli melkoisen oloisesti täällä meilläkin. Yöllä heräsin myrskyn ääniin ja pelästyin veneemme puolesta. Ei taatusti olisi pressut päällä aamulla kun heräisimme. Onneksi pelko oli turha sillä peitteet olivat vielä päivälläkin hyvin peittämässä venettämme. Illalla kun vein Kipparinnan jumpalle poikkesin vielä katsomaan rannan tilannetta. Päivällähän oli sitten yksi pressuista päättänyt siirtyä muualla.

Ei auttanut muu kuin poiketa kauppaan hakemaan uutta pressua. Tänään sitten poikkesin satamaan ja peittelin Leaninan uudelleen. Nyt tuli isompi pressu tilalle ja toivon sen pysyvän paikallaan loppu talvikauden. Täällä valkoisen pressun alla olisi mukavan valoisaa työstää lakkapintaa.

Nyt kun olin satamassa päätin tyhjentää kosteuden kerääjät. Melkoisen hyvin ne kyllä toimivat. Yksi taka- ja takakajuutassa. Mietin jos lisäisin niiden määrää tuplaksi. Pitäisivätkö ne kajuutat vieläkin kuivempina? Jokatapauksessa keskitilan kattoluukut ovat rakosellaan ja WC sekä pentterin ikkunat ovat auki.

Päivät pitenee nyt jo isoilla askelilla ja viikossa valoisan määrä kasvaa monella minuutilla. Tarkoitus olisi viettää aikaa enemmän veneen kannella helmikuusta eteenpäin. Nyt tammikuussa voisin jo pistäytyä puutarvike liikkeessä ostoksilla. Ajatus avotilan istuimmista on selkiytynyt ja on aika aloittaa askartelu...

Hiljaa hyvä tulee, vai tuleeko?

On hetkiä jolloin on rauhoituttava ja on hetkiä jolloin tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Nyt ajoittain on päässyt hetkeksi rauhoittumaan ja nauttimaan elämästä täysin siemauksin. Olen löytänyt iltoihin uuden ajanvietteen. Venemestari-lehti on tarjonnut mieluisaa luettavaa sekä sopivasti virikkeitä iltaan ja omia sieltä löytynyt ajatuksia Leaninamme varusteiden päivittämiseen.

Meillä venyi oman veneemme peittäminen talven tuiskujen alta pois. Monia erilaisia ” tekosyitä ” on löytynyt minulta. Vaihdoimme keväällä veneseuraa ja nyt tietenkin vaihtui myös telakointi paikka. Edelliseen telakointipaikkaan keväällä jäi viime talven palvelleet peitteen kehikot. Eli sain vierailla puutavara kaupassa ennen kuin sain levittää peitteet päälle. Eihän se tietenkään liian helppoa ollut. Kipparinnan kanssa yhdessä mietimme uudelleen miten tuo kehikko rakennettaisiin... Keväällä siellä puitteiden alla olisi hyvä olla tilaa kaikelle kevään askareelle. Eli pitäisi jättää tilaa mahongin rapsuttamiseen ja lakkaamiseen. Lisäksi pitäisi olla myös tilaa kiillottaa veneen kyljet kesää varten.

Rakensimme kannelle uudet kehikot joiden reunat tulevat riittävästi veneen reunojen ulkopuolelle ja ovat myöskin riittävän korkealla tällaisen jässikän työskentelyä ajatellen.  Toivottavasti tämä rakennelma olisi moni vuotinen ja selviäisimme pelkästään kurkihirren irroittamisella ja kiinnittämisellä vuosittain. Meidän satamassa veneiden päällä tulee olla vaaleat peitteen ja meidän vanha paksu peite on tietenkin vihreä. Tämä taas pakotti meidät kauppaan peiteostoksille. Järkeväähän olisi ollut ostaa kunnollinen paksu peite mutta, rahalla on aina monta ottajaa.... Ehkä saamme hankittua sellaisen peitteen seuraavalle kaudelle. No, peitteitä leviteltiin ja rakennelmia testattiin moneen kertaan. Ja ainakin nämä kuluneet viikot ovat osoittaneet rakennelmien kestävän hiukan tuulta ja märkää lumentapaista painoa pressujen päällä. Toivottavasti kestäisi koko kauden...

Kipparinna on tänä vuonna ollut todella ahkera tässä veneen talvehtimiseen laittamisessa. Hän piti huolen siitä ettei veneeseen jää mitään turhaa. Kaikki pakattiin mukaan kotiin. Useimmat kovat esineet pistettiin kannellisiin laatikoihin ja kaikki patjat kävivät kotona saunassa ennen varastoon laittamista. Verhot, matot ym. pestiin ja kuivattiin ennen varastointia.  Nyt kun veneemme on valmis nukkumaan viatonta talviuntaan niin meillä ihmisillä on jo kovaa vauhtia muodostumassa erilaisia listoja kaudelle 2019.

Kipparinnaa taas saan "syytää" listojen aloittamisesta. Hän vaatimalla vaati minua kirjaamaan ylös asioita joita olisi kiva saada tehtyä ennen vesille laskemista. No, arvaatte varmasti listan kasvaneen melkoisen pitkäksi. Osaan kohdista laitettiinkin 5-vuotis suunnitelma ettei kävisi taloudellisesti liian vaativaksi.

Kun lista oli tehty ja tavarat siirretty autoon kotiin menemistä varten olikin viimeisen asian vuoro. Avasimme lähes kaikki lokerot, kaapit ja piilot jotta niissäkin kiertää ilma eikä hometta pääsisi muodostumaan. Nämä on laitettava vielä ennen joulua hetkeksi kiinni. Tarkoitus on nauttia veneessä kupponen kuumaa glögiä

Tukevasti rantaan...

Viikko pari takaperin sitten oli päivä jolloin veneilykautemme sitten virallisesti päättyi. Olimme sopineet veneen nostamisen kello kahdeksitoista ja paikalla olimme jo ennen kymmentä. Kipparinna aina välillä huomauttaa minua turhan aikaisesta valmistautumisesta tapahtumiin. No, nyt sitten ehdin laittamaan Leaninalle pukit valmiiksi, kaivamaan esille viime vuoden telakoitumis kuvan ja käynnistää veneen. Kipparinnatuli sitten avuksi laituri toimintoihin. Puuskainen tuuli teki lähtemisestä mielenkiintoista. Yksin lähtiessä olisi voinut tulla jopa hiki. Onneksi nostamispaikan laituriin oli mahdollista rantautua tuulen yläpuolelle jolloin tuuli vei meidät rauhassa laituriin. 

En seurannut ollenkaan kelloa tässä työskennellessä ja olin valmis nostamaan veneen heti ylös. Pieni tihkusade ja puuskainen tuuli yhdessä tekivät ilmasta kurjan oloisen. Ei mennyt aikaakaan kun saatamme portille saapui ensin veneenpesu auto ja heti perään Kuljetus Karttunen. Karttunen on nostanut veneelle aina, paitsi silloin kun veneelle oli Porvoossa. 

Miehellä on ilmiömäinen muisti mistä mikäkin vene pitää nostaa ylös ja mitä nostoon vaikuttavia juttuja veneessä on. Family Cruiserissa on pohjassa pienet vakuuttavat ”siivet” joita hän automaattisesti varoi. Liinat pohjan alle ja vene ylös. Sekä Karttunen että veneen pesivä sanoivat pohjan olevan yllättävän puhdas. Liekö kestämme ajelut pitäneet pohjan puhtaana vai satamamme Espoonlahdella…

Kun aloimme sovitella Leaninaa pukeille niin totesimme sataman olevan kallellaan. Tämä vaatikin sitten pukkien säätämistä kohdilleen jotta vene tulisi suoraan eikä jäisi kallelleen. 

Nyt pääsi veneen pesijä toimeen. Runko puhtaaksi harjalla ja vedellä. Itse hoidimme sitten pohjan viimeistelyn. Nyt on näiltä osin kaikki valmiina veneilykartta 2019 varten. Toki tähän jäi vielä paljon jäljelle ennen rakkaan talvehtimista. Pitäisi rakentaa talvikatos jonka alla mahtuisi tekemään lakan rapsutteluja ja lakkaus töitä. Veneen sisältä on puhdistettu melkoisen hyvin tavarat pois ja pintoja vielä voisi pyyhkiä kertaalleen ennen pakkasia. 

Joko olisi aika? Vai vieläkö olisi haluja jäljellä... Veneillä

" Hän on mukava, mutta ottaa helposti nokkaansa...joka muuten on hyvin sievä!- ( Asterix ja Kleopatra ) "

Lokakuun viimeisiä viedään varsin kauniilla ilmalla. Ihan pakkasen puolelle ei tänään ole päivä vielä mennyt satamassamme, Onneksi... Veneen nostaminenkin on jo varattu. Kuljetus Kartunen tulee nostamaan veneemme kuten aina ennenkin. Onneksi sataman vaihtaminen ei vaikuttanut tähän meidän luottoammattilaiselta saamaan palveluun.

No, nyt paistaa aurinko eikä tuuli kiusaa meitä. tämän takia on aika jo valmistautua tulevaan talveen. Veneemme masto olisi saatava pois tieltä ennen itse rakkaan veneemme nousemista talviteloille.

Satamasta oli aivan pakko päästä pyörähtämässä laitureiden ulkopuolelle. Ei liikaa mutta sillain, että voi sanoa olleensa "veneilemässä". Eihän siellä turhan lämmintä ollutkaan vaikka uusi Planar-lämmittimemme puhalsi lämmintä veneeseen. Ajan pääsääntöisesti aina kun mahdollista oma kuuppa ulkona. Nyt tämä pieni pyörähdys laittoi oman nokkani vuotamaan vuolaana. Äkkiä siis takaisin rannan tuntumaan ja keskittymään edessä olevaan tehtävään. Nyt kyllä oikeasti teki mieli mennä retkelle lähisaaristoon. Olen lukenut kateellisena toisten veneilijöiden päivityksiä joissa porukka on viettämässä viikonloppua saaristossa. Pitäisikö itsekin siirtää tulevaa veneen nostamista viikolla eteenpäin?

Maston kaatamiseen saimme Kipparinnan kanssa apua vanhalta naapuriltamme, reipas meripartiolainen oli "aina valmiina" kuten kunnon partiolainen on pyynnön käydessä. Saimme kyllä häneltä osaksemme pientä suunsoittoa maston koosta ja purjeestamme. Ovat ilmeisesti pieniä verrattuna heidän lippukunnan veneeseen. Pienuudesta on omat etunsa. Maston kaataminen ja siirtäminen talvisäilöön onnistuu omin avuin helposti.
Kipparinna onkin jo tottunut tähän maston kaatamiseen tai nostamiseen pystyyn. Jo kaksi kautta olemme hoitaneet tämän tehtävän. Tälle talvikaudelle veneemme nousee aivan meidän kodin viereiselle satama-alueelle jolloin voimme Kipparinnan kanssa viettää aikaamme veneellämme myös talvella. Melkoinen muutos siihen kun ensimmäisellä kaudella tämä oli Porvoossa. Viime vuonna jo talvehti Suomenojalla ja nyt vielä vähän lähempänä. Tämän sijainnin ansiosta veneellä poikkeaminen nopeastikin onnistuu helpommin ja voi olla askareiden kannalta todella iso juttu....

 Meillä oli käytössä Kipparinnan auto jota jotkut nimittelevät pieneksi. Silti matkaan mahtui mukaan yksi perämoottori joka kuuluu meidän Iines-kumiveneeseen ja Leaninan patjastoa. Vain keulakajuutan patjat haettava erikseen. Pipo päässä ja kaulaliina kaulassa muutama sata metriä sujui hyvin eikä rannalla edes ollut niin kylmä kuin veneellä pyörähtäessä.

Haluja veneilyyn olisi, mutta millä saisi kautta jatkettua pidempään kuin tänä vuonna? Meillä elokuu ja osin syyskuussakin Leaninan sievä nokka on ollut kohti seikkailuita. Syyskuun puolesta välistä kauden loppumiseen saakka olisi viikonloppuja paljolti käytettävissä jollei lasten harrastukset tulisi väliin. Varmasti lapset voisivat olla pois treeneistä tai sitten mummilla "hoidossa" jos olisimme merellä ilman heitä.

Nyt Family Cruiserimme on alastoman oloisena laiturissa odottelemassa kuivalle pääsemistä. Välillä mietimme jos jättäisimme maston pois kesällä. Nyt näkee miltä veneemme näyttäisi ilman mastoa. Kumpi olisi parempi? Mastolla vai ilman.... Ja minkä värin valitsisimme talven aikana kuomulle?

Alavilla mailla hallan vaara....

Päivitettyä venetelinettä

"Perjantaina laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina." - Suomalainen sananparsi 

On vihdoinkin legendaarisen lauseen " alavilla mailla hallan vaara... " aika. Sehän tarkoittaa meille itse kullekin erilaisia asioita. Itselläni kaupunkilais kollilla, tarkoitus koskee lähinnä meidän veneily kauden lopun alkua. Pitäisi harkita oman veneen talviaskareiden aloittamista. Silti on vielä monta monituista asiaa ennen kuin voin keskittyä omiin askareihin. 

Perjantai syyskuun viimeinen viikonloppu koitti. Kipparinna oli viisaasti päättänyt meidän haluavan tarjota apua hänen isälleen. Onhan tuolla appiukon mökillä syksylläkin tekemistä useammallekin ihmiselle. Perjantaina saavuimme jo pimenevään syysiltaan mökin pihalle eikä silloin ollut allekirjoittaneella mitään muuta mielessä kuin.... milloin pääsen nukkumaan. 


Perjantain ja lauantain välinen yö olikin sitten ensimmäinen pakkasyö kesän jälkeen. Ennen nukkumaan menemistä oli ilma painunut selkeästi pakkaselle ja yöllä pakkasta olikin ollut jonkin verran. Komea oli kyllä täällä maalla tähtitaivas. Ei kaupungin valot häirinneet tähtiloistoa. 

Aamu koitti aikanaan ja aamupalapöydässä alkoi meidän nuori kipparin alku kysellä verkkojen laskemisesta ukiltaan. Mutta ennen verkkoja olikin työlistalla paljon muutakin edessä. Muutama puu oli kaatunut tuulissa ja ne piti katkoa ja tuoda metsästä pois, kalusteita piti peitellä ja veneet tyhjentää vedestä. Ja veneestä löytyikin sitten pojalle yllätys. Veneen pohjalla oli jääpinta. 

Onneksi tuo jää saatiin pois helpolla. Tämän jälkeen kokeiltiin veneen korjattua talvisäilytys paikkaa joka näytti toimivalta. Lopulta koitti hetki jota poikanen oli odottanut pitkään, verkkojen laskeminen. Vaatetta lisää päälle ja matka järven selälle alkoi. Suuret olivat odotukset verkoille eikä sunnuntaina tarvinnut pettyä kun verkot nousivat ylös. Kalansaalis oli ihan riittävä ja monipuolinen. Isoja asioita pojalle tällaiset hetket. Olemme niin julmia meidän nuorta kalastajaa kohden, että hän joutui itse perkaamaan kalansa. Apua kuitenkin oli tarjolla. 

Koko viikonloppu oli vallan tehokas, minä laiskana olin herännyt lauantaiksi appiukon avuksi. Hommat saatiin lähes valmiiksi, veneen nostaminen vedestä jäi perinteisesti syyslomaksi. Samoihin aikoihin nousee meidän oma putput veneemme uuden sataman pukeille. 

Sunnuntaina kotiin päästyämme olimme raittiista syysilmasta hiukan väsyneitä. Ja koiramme katosivat kotona sänkyihin nukkumaan. Olivat käpertyneitä päiväpeittojen ja koristetyynyjen lämpöön. Me ihmiset pistimme saunan lämpimäksi ja takkaan tulen.

Tuli hyvä ja lämmin mieli kun olimme saaneet nauttia syksyisestä järvimaisemasta. Vaikka suomalainen sananlasku tuossa alussa laiskuudesta kertoikin niin emme ehdi laiskistumaan kun on avoin mieli. Tekemistä ja erilaisia askareita on tarjolla itsellä ja tuttavilla. Onneksi niin, harrastukset ja työt pitävät mielen virkeinä...

"Mä tahdon kanssas kodin lämpöisen varaavassa takassa kuivaa koivua, oi kulta tulta tasaista"