Mainos

maanantai 31. elokuuta 2015

Hiljaa, hiljaa hiivitään... Ja rakkautta ilmassa

Sulje silmäsi, niin näet selvästi.
Lakkaa kuuntelemasta, niin kuulet totuuden.
- Taolainen sananlasku


Lähdimme meidän pienten lasten kanssa katsomaan uutta venettämme. Matka alkoi hyvin ja saimme automme parkkiin Kaivopuistoon. Sitten vaan suoraan laivaterminaaliin jossa olikin jo Silja Serenade odottelemassa matkustajia. No tällä kertaa emme lähteneet Ruotsin laivalla veneelle.  Lapsista oli hienoa päästä kaupunkiin. Satamasta otimme raitiovaunun jolla matkasimme Kauppatorille. Täällä aloitimme tutustumisen toriin lihapiirakan ja pillimehun kera. Poikkesimme Toripojat tori-kahvilaan joka mainosti heillä olevan parhaat lihapiirakat. Ja olihan ne hyviä. Kyseisellä paikalla on tullut aina jo pikkupojasta lähtien syötyä lihikset Suomenlinnaan tai Korkeasaareen  lähtiessä. Ja tämän jälkeen olikin sitten ostettava mansikoita. Litra mansikoita katosi meidän suihin ennen kuin M/S Suokki noukki meidät kyytiin. Vanha legendaarinen lautta herätti paljon muistoja ajalta jolloin itse olin poikamme ikäinen nassikka. 


Suomenlinnaan päästyämme suunnistimme satamaan jossa Leanina Family Cruiser odotti meitä. Heti veneen nähdessä lapset hiljenivät hetkeksi ja sitten olikin riemu ylimmillään. Rakastumista ensi silmäyksellä, kuten aikanaan meillä vanhemmillakin..... On kuulemma hieno ja kaunis vene. Nykyinen omistaja perhe olikin ottamassa meitä vastaan. On ollut mukava tutustua heihin ja kuunnella tarinoita tulevasta veneestämme. Edellisenä iltana veneellä oli ollut pientä seikkailua, mutta siitä ehkä joskus lisää....

 Sisälle päästyämme kävimme ensin keulassa koe makaamassa punkat. Kaunista mahonkia seinässä punkan vieressä. Tilaa oli hurjasti ja lapset päättivä haluta tämän heidän paikakseen. Saas nähdä nukkuuko siellä tulevaisuudessa lapset vai aikuiset. Katselimme myös kaikkiin kaappeihin ja lokeroihin. Vaikka meidän nykyisessä Albatrossissa on paljon tilaa tavaroille niin kyllä Family Cruiserissa tilaa on paljon enemmän. Jokaisessa veneessä on paljon hienoja juttuja, niihin sopivia keksintöjä. Niin tässäkin. Lapsista hienoa oli se kun vaatekaapin ovesta sai oven keulan nukkumatilalle. Meidän poikanen kiersi nopeiten veneen ja meni lopulta köllimään keulakannella heidän mäyräkoiran kanssa. Ja neiti testaili jo tottuneesti miten hän voisi ohjata venettä. Katsoi myös paljon kiinnostuneemmin veneen hallintalaitteita kuten myös keittiön laitteita. Käynnistimme myös veneen ja kuuntelimme rauhoittavaa moottorin ääntä.  Lopulta olikin aika siirtyä takaisin saarelle. 

 Siitä olikin aikaa jolloin itse olen kiertänyt Suomenlinnassa. On tämä kaunis paikka jossa kannattaa käydä vierailulla. Paljon olikin piknik porukoita valleilla ja puistoissa. Voisi sitä käydä katsomassa venettä paljon huononmissa paikoissakin kuin tämä. Aikamoinen elämysmatka oli siis tehty lasten kanssa. Tuli vierailtua tunneleissa, kiivettyä valleja ylös ja alas, nautittua lasten kanssa laatuaikaa pehmis töttörö kädessä ja tietenkin loppukesän lämmöstä.


 Olen viimeaikoina sulkenut silmäni useasti miettiäkseni olemmeko tekemässä oikein. Ja aina olen päätynyt samaan ajatukseen: Tekemämme ratkaisu on oikea. Nykyinen veneemme on lähes täydellinen, mutta sen mukana tulee itselleni todella vahvat muistot edesmenneestä kaveristani. Vierestämme olemme kuulleet ratkaisuidemme olevan ainakin hiukan omituisia ellei aivan järjettömiä. Mutta jos kuuntelet omaa sisintäsi tiedät mikä on itsellesi oikein. Olen saanut mielenrauhan mm. tämän veneen vaihtamisen kanssa.

Aivan kuvan mukaiseen veneeseen emme ole vaihtamassa vaikka poikamme oli tietenkin heti ostamassa meille omaa sukellusvenettä. Meitä tulee tulevaisuudessakin kulkemaan uudessa veneessämme pääsääntöisesti  neljä ihmistä ja pari koiraa. Ehkä joskus myös vanhemmat tyttömmekin tulevat mukaan kavereidensa kanssa. Toki neiti on nyt innoissaa kun on päässyt tanssitunnille jossa Marco opettaa ( Stepup school ). Ei varmaan kovin helposti lähde tiistai veneilyille....

perjantai 28. elokuuta 2015

Nyt on kuivaa menoa....

Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan koska se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan.
- Buddha


On muuten vaikeaa kun miettii kaikenlaisia viisaita asioita. Ja tilannetta vaikeuttaa sekin kun viettää aikaa viikonloppuna muualla kuin veneellä meren rannalla. Nyt oli kyseessä viikonloppu joka vietettiin auktoriteetin ( appiukko ) mökillä. Aivan kuiva paikkahan se ei ole kun on kaunis järvi mökkirannassa. Mutta työviikon jälkeen matka sinne oli paljon pidempi kuin omaan venerantaan. Matkalla ehti jo tulla väsy ennen kuin pääsimme pois Helsingistä. Tämän jälkeenhän matka meni varsin joutuvasti.Perille päästyämme oli jo melko kuumaa, varsinkin koirilla jotka suunnistivat samantien järveen. Me muut laitoimmekin yöpaikan valmiiksi ennen iltapalaa.  Seuraavana aamuna alkaisi työt mökillä. Olimme tulleet keräämään marjoja talveksi ja päätimme keittää ne jo mökillä mehuksi. Aluksi kaikki keräilimme mustaherukkaa, mutta sitten lapset sekä koirat karkasivat uimaan ja vaimo kahlasi järveen rakentamaan laituria isänsä kanssa. Laiturista tulee kyllä hienon kokoinen. Koko päivä menikin melkein näissä kuvioissa. Saimme keitettyä mukavasti mustaherukka mehua josta ajattelin joulun läheidyydessä valmistaa glögiä.  Ja iltahan tietenkin kului saunassa. saunaa lämmittäessä lueskelin heinäkuun 1988 Helsingin Sanomia joista huomasin maailman olleen kyllä kovilla kierroksilla silloin " kultaisella 80-luvulla". onneksi itse olen saanut kokea elämän kovuuden jo silloin ja osaan nyt erilailla analysoida tätä nykyistä taantumaa taloudessa. Tätä sauna etuahan ei meidän veneessä ole ellei sitten suunnista johonkin palvelusatamaan. Eikä meillä myöskään vielä oel lehtiarkistoakaan veneessä, mutta saas nähdä....

Sunnuntai kuluikin sitten kesän melkein lämpimimmän päivän osalta lähe samoin kuin edellinenkin päivä. Marjoina olikin sitten punaherukat. Näitä oli helpompi poimia ja mehua tulikin sitten runsaammin. Onneksi saimme kerättyä marjoja myös tuohon aikuisten herkkuun, Rommiruukkuun. Nyt siellä odottelee rommissa uiden mansikat, puna- ja mustaherukat. Vielä tarkoitus saada mukaan muutamia muitakin marjoja.   Summa sumarum; Kyllä kannatti taas tulla mökillä käymään. 

Arki-iltoina on aina kaikkea tekemistä. Nyt olikin tiedossa hauskaa ja erilaista ohjelmaa. Meillä on talossa ahkera miesten lenkkisauna porukka. Nuorin meistä pääsi ylioppilaaksi keväällä ja nyt sitten lähdimme äijien kesken merelle kuvaamaan ylioppilaskuvia. Aurinko paistoi kuumasti ja tuulta alkoi olla jo ilmassa. Suunnistimme Knapperskäriin jossa oli todella hyviä paikkoja järjestää nämä kuvaukset. Pohjoispuolella saarta ei tuntenut vielä tuulen voimakkuutta mutta kun hipsimme etelä puolelle niin aallot olivatkin jo komeita. Ohjasimme nuoren miehen alun kalliolle joka nyt sitten sattuikin olemaan hiukan luikas. Onneksi hänen ei tarvinnut päätyä mereen juhlapuku päällään. Mutta se liukuminen mereen olisikin ollut melko kuvauksellista menoa. Lopuksi kiersimme saaren niemen kärjen ympäri jonka jälkeen kuvat olikin jo otettu. Nuorukainen halusi vaihtaa vielä vaatteensa tavallisiksi ennen veneeseen nousua jotta ei vahingossa likaisi niitä ankkuria nostaessa. Saaressa ei juuri meidän lisäksi paljoa porukkaa ollutkaan.  Mutta hyvin kulki taas Albatross / Vilkkaamme. On muute vieläkin myynnissä..... 






maanantai 17. elokuuta 2015

Revontulia ja tähdenlentoja

Ihmiset valitsevat eri teitä matkallaan täyttymykseen ja onneen. Vaikka he kulkisivat eri tietä kuin sinä, he eivät välttämättä ole eksyksissä.
- H. Jackson Brown, Jr.

Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää
-Anna-Liisa Korpela, rovasti




Arki on aivan ihanaa vaikkakin välillä hiukan kiireistä. Viikko hujahti perjantaihin naivan tuossa tuokiossa. Perjantaina töissä alkoi jo kiinteä maa poltella jalkojen alla, mutta emme päässeet vielä merelle. Nyt kävi meinaan niin onnellisesti, että allekirjoitimme uuden veneen kauppakirjan. Siinä kauppakirjaa selaillessa ja kuunnellessa juttuja veneen historiasta oma päätöksemme vahvistui. Suuri kiitos sinulle Ville  ja äidillesi kun myitte kaunokaisen meille. Yritämme olla sen arvoisia... On oikeasti mahtavaa saada perheeseemme klassikko vene. Toki meidän nykyinenkin Albatross on klassikko ja omaa hienon historian. Albatrossiamme on uudistettu ja huollettu säännöllisesti. Tiedän meitä pidettävän hiukan kaheleina kun ostimme uuden veneen ennen vanhan pois myymistä. Mutta me ihmiset olemme valinneet omat tiemme ja tapamme toimia. Toivottavasti saamme onnellemme täyttymyksen.  Nykyinen vene pitää sisällään meille paljon muistoja edesmenneestä kaveristamme ja ehkä meistä tuntuu välillä voimakkaasti erilaiset muistot. Tässä voisin lainata äitiäni jonka motto on tuossa  ylhäälläkin lainauksena " Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää". No tämä perjantai sitten menikin tuon allekirjoitus tilaisuuden ja ruoka kaupassa käynnin merkeissä . Me käymme yleinsä kerran viikossa ruokakaupassa jotta ruokakulut pysyisivät aisoissa. Onneksi meillä on kaksi isoa jääkaappia ja pakkasta kotona. Nyt tarttui mukaan merelle paljon herkkuja. Ja tietenkin myös kotiin leffaillaksi jotain pientä. Oli vielä niin harvinainen ilta jolloin myös tuo jo kotoa muuttanut neiti oli paikalla.  Mahtavaa...

Muurikka parhaimmillaan
Lauantai koitti kuten normaalia perjantain jälkeen. Heräilimme myöhemmin kuin arkena. Aamu tee nautittiin parvekkeella jonka jälkeen pakkasimme eväät ja tyynyt mukaan veneeseen. Tämä on joka kerta hieno tunne kun ei tarvitse pakata liiemmälti vaatteita mukaan. Lähes kaikki tarpeellinen löytyy nyt veneestämme.  Lähdimme veneilemään kauniissa kelissä kohti Bylandetia. Perille pääsimme reilun tunnin kuluttua lähdöstämme. Saaren ranta olikin melkoisen tyhjä. Joten saimme veneemme siihen mihin halusimmekin. Pohjoispuolen poijuun. Keulaan otimme pitkän köyden ja kalliokiiloja. Nyt saimme poikkeuksellisesti toisen puolen kiinni kiinteään renkaaseen. Ja heti kun vene oli turvallisesti kiinni niin lapset ottivat esille riippumattonsa. Ilmoittivat nyt olevan sen hetken jolloin matot on pakko laittaa esille. Onneksi vaativat tuota. Riippumattojen kiinnityksen onnistuessa lapsemme kävivät hakemassa luettavaa ja majoittautuivat pitkäksi aikaa riippumattoihin lukemaan. Me aikuiset saimme nauttia rauhasta ja valmistella ruokaa. Nyt olikin vuorossa grillattuja kananfileitä, grillikasviksia ja lankkuperunoita. Totesimme Muurikka-pannun olleen järkevä hankinta veneelle. Antaa paljon mahdollisuuksia ruoan valmistukselle rannalla sijaisevissa grillipaikoissa.   


 Ruokailun jälkeen olikin vuorossa saarikierros ja uinti. Saari on todella kaunis ja sisältää historiaa Porkkalan luovutuksen ajoilta. Kalliot ovat monimuotoiset ja kasvistoakin löytyy laajalta skaalalta.  Kanervat ja katajat ovat rannalla, puita ja muu kasvillisuus keskemmällä. rakkolevääkin onneksi löytyy merestä. Uimisellehan täällä on vain yksi este minulle. Veden kylmyys joka johtuu tästä ulkoisesta sijainnista.  Mutta vaimo ja lapset viihtyivät vedessä pitkään. Kuvia en tästä tapahtumasta uskaltanut laittaa näin julkisesti jakoon.... Jääköön vain koti albumiin.  

Iltapala olikin sitten vuorossa kierroksen jälkeen. Edelleen aurinko helli meitä eikä tuulikaan kiusannut veneessä istujia. lapset olivat toivoneet saavansa nukkua keulassa vielä kerran ennen veneen vaihtumista seuraavaan. Tämähän oli helppo toteuttaa ja itsellemme petasimme vaimon kanssa paikat takakajuuttaan. On minulle ensimmäinen kerta kun tännä jouduin... Myhä paikkahan sekin on. Koko pitkä ja tarpeeksi leveä patja alla. Kävimme vielä koirien kanssa iltalenkillä saaressa. Koirat kävivät vielä uimassa ennen rauhoittumista veneeseen. Nuorin koirista kaipasi oikein pesuakin. 
Lopulta pääsimme veneeseen istuskelemaan. Kuomu alhaalla iltaauringossa oli nautinto istuskella. Jääkaapista kaivoimme esille Saaristokauppasta ostamamme herkku juustot. Lasillinen portviiniä kruunasi nautinnon. Vaimon kanssa keskustelimme mm. uuden veneen sisustamisesta, talvisäilytyksestä. Toki nautimme tästä kauneudesta ja rauhasta. Rantaan jäi lisäksemme iso vene reilun parinkymmenen metrin päähän ja pienempi fiskari kauemmaksi. Siinä illan kuluessa ja juusojen huvetessa oli pakko hieraista silmiä. Revontulia näkyi mantereen päällä. Komeita olivat mutten saanut niitä kuvattua kännykällä. Eikä tässä kaikki kuten TV shopissa sanottaisiin. Tähdenlentojakin saimme ihastella. Tyyni lämmin ilta houkutteli istumaan pitkään...

 Olin katsonut päivällä tulevan yön sääennusteen ja todennut tuulen alkavan nousta yön aikana. Olin mielestäni katsonut ettei sen pitäiis häiritä meitä rannassa ollessamme. Mutta kuinkas kävikään. Sänkyyn päästyämme alkoi veneemme reagoida tuuleen ja aaltoihin. Lopulta heräsin noin 2:30 ja kävin laittamassa varmuuden vuoksi lisäköyden rantaan sekä tarkistin peräköyden joka oli poijussa hyvin. Naapuri veneen porukkakin oli havainnut aaltojen vaikutuksen. Heillä keula iski jo kallioon. No siirsivät venettään hiukan ja menivät takaisin nukkumaan. Itsekin siirryin punkkaan muttei uni tullut islmään, onneksi. Katsoin ikkunasta ja totesin heidän veneensä lähestyvän kylki edellä kohti meitä. Oli siirryttävä ulos ja koputettava heidän veneeseen. Tästä alkoikin melkoinen rumba. He yrittivät siirtää venettä vain hiukan. Tähän jouduin heitä vähän auttamaan ja sanomaan ettei vene voi pysyä paikalla jos ankkuriliina menee suoraan alaspäin perästä. He peruuttelivat venettä tuulen painaessa heitä meidän venettä kohden.  Onneksi meillä on tuore pitkä ankkuriliina joka kesti pienen päälle ajamisen. Onneksi saivat ankkurin vietyä kauemmaksi rannasta. Tässä kävi sitten ilmi että heidän ankkuriliina oli vain kaksikymmen metrinen. Kapteeni lupasi hakea kaupasta heti maanantaina uuden pidemmän, näinköhän muistaa.... Ja sitten heidän keulaköytensäkin olivat liian lyhyitä.  Onneksi löytyi yksi pidempi köysi jonka vein heidän poulestaan rannalle ja saimme peräknaapista vedon sivulle. Näillä toimilla saimme veneen pysymään paikalla ja tarpeeksi kaukana meistä. Tähän kaikkeen virittelyyn meni yön pimeimmät tunnit eli käytimme veneiden asetteluun reilut kaksi ja puoli tuntia. Uni ei tullut vielä tämänkään jälkeen heti silmään. Pientä koiranunta oli havaittavissa itsessäni. Oli muutaman kerran tarkistettava veneen asento suhteessa rantaan ja naapuriveneeseen. Onneksi lapset saivat nukahdettua yöllisen härdellin aikana uudelleen.  Mitä tästä opimme: tarkista aina sääennuste kun jäät yöksi ankkurin varaan.

Aamulla kävin keräämässä riippukeinut pois ja kiersin vähän lisää saarta. Myös tällainen rakennustaiteen helmi löytyy saaren rakennuskannasta. Komea punatähti on oven yläpuolella. meillä oli pientä tarvetta lähteä ajoissa kotiin kun illalla oli myös tähtiä tiedossa. Rannasta lähteminen kävi melkoisen nätisti. Meillä oli pitkäköysi kiinnitettynä siten että saimme keulan irroitettua rannasta veneestä käsin. Vaimo oli kapteenina veneessä. Itse toimin kansipoikana ja otin myös perästä poijuhaan irti kun veneemme saapui sinne. Sitten keulakohti aaltoja ja kotisatamaa. Toinen reitti oli mailin verran pidempi kuin ensimmäinen. 


 Kotona sitten ruokailimme yhdessä myös meidän vielä kotona asuvan lapsen kanssa. Hänellä oli ollut kavereiden kanssa myös hauska ilta. Ja sitten alkoikin valmistautuminen viikonlopun suurta tähteä varten. Olimme jo talvella ostaneet liput kavereidemme kanssa Jari Sillanpään 50-vuotis synttäri keikalle. kaverimme asuvat Lahdessa ja soittelivat lähtevän nyt Helsinkiä kohden. Lähdimme kotoamme Espoosta suunnilleen samaan aikaaa heidän kanssa ja saavuimme Alppilaan parkkipaikalle melkolailla samoihin aikoihin. Sitten ruokailu ennen showta. Stadionilla oli muutama muukin tullut kuuntelemaan Tähteä. Ja mikä hienointa oli Jari Sillanpää leiponut meille kakkua ja keittänyt kahvit sekä teet. Ja sitten itse esitys. Täyttä tavaraa alusta loppuun.  Keikka alkoi vähän seitsemän jälkeen ja päättyi melkein klo 11. Lyhyt välitauko, mutta muuten oli kyllä melkoinen show. Kannatti käydä. Ja onneksi meidän rakkaat kaverit olivat mukana, kiitos T & T.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Loppu kesän alku

Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa.
- G. K. Chesterton

Kesälomien loppuminen on aina uuden alku. Me vanhemmat pääsemme nauttimaan työpaikkojen ilmastoinnista ja lapset "pääsevät" takaisin kouluun. Mutta kuitenkin meillä kaikilla on edelleen mahdollisuus nauttia kesän jatkumisesta, omilla tavoillamme. Nyt veneilyt sijoittuvat lähinnä viikonloppuihin. toki mieli vetää aina merelle olen sitten töissä tahi vapaalla. Joskus aikanaan oli ravintolassa töissä ja silloinen keittiömestarimme sanoi: Kiire on ammattitaidon puute. Olen monesti käyttänyt sitten itse samaa sanontaa ja mielestäni se pitää paikkaansa, työelämässä. Nyt arjen alettua tulee myös tuota kiirettä vapaa-ajallekin. Talomme on tullut tarpeeksi vanhaksi ja kaipaa maalaamista. Onneksi asumme kerrostalossa jossa itse emme maalaa ulkoseiniä, tähän liittyen talomme piha on kaivannut puiden kaatoa. Ammatti mies kaatoi pihaltamme runsaasti puita ja pätki ne noin metrin mittaan. Meille asukkaille jäi oksien siirtäminen etupihalle kasaan. Ja itse lupasin viedä puita pois pihalta veljelleni talon lämmittämiseen. Tämä on aiheuttanut kiirettä. Kun tähän lisätään lasten harrastuksien alkaminen ja veneen puhdistaminen myyntikuntoon on kiire taattu. 

Onneksi aikaa on kuitenkin jäänyt myös veneilyharrastukselle. Saimme veneellemme kaivattuja vieraita lauantaina. Kummipoikani, hänen siskonsa sekä heidä äitinsä tulivat päiväksi merelle kanssamme. Matkalla kyytiin nousi vanhin neitimme poikaystävänsä kanssa. Matkamme vei Suinon salmen kautta Knapperskäriin. Pentalan edustalla oli pienten purjehtijoiden kilpailut. olivat blokanneet koko väylän josta meidän ja muidenkin olisi pitänyt kulkea. No, vauhti pois ja kartta käteen ja katsotaan kivi tilanne väylän ulkopuolelta. Onneksi vettä oli riittävästi väylän tällä väärälläkin puolella joten hiljakseen sitten sinne ettei aaltomme häiritse lasten purjehduksia / starttia. Rövargrundetin jälkeen alkoi olla vanhaa ja rauhallista maininkia. Todella kaunista sekä rauhoittavaa. Knapperskärin rantaan tultaessa kummipoikani äiti halusi toimia ankkurin laskijana kuten oli aina toiminut kun vene oli heidän. Ja hyvinhän se meni kuten oli odotettavissa. Nuorin työistämme toimi sitten keulassa ja kiinnitti köyden laituriin. Emme pysäköineet laiturin päähän vaan sivuun. Täällä saarella olikin meno melkoista. Oli yksi tai kaksi telttasaunaa, pysyväis telttoja joiden edessä oli oikein aurinkopaneelit, koirat juoksivat vapaina. 


Mehän tietysti suunnistimme mahdollisimman kauas moisista menijöistä. Me saimme grillipaikan saaren telä/länsi nurkalta. Maisema oli suoraan kohti Kytöä. Tästä grillistä olikin kadonnut ritilä joten hain veneestämme Muurikka-pannun. Tämä olikin sitten täynnä grillattavaa herkkua. ja letut oli paistettava tietenkin jälkiruoaksi. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan ja piti palauttaa vierailijat rannalle ja kotimatkalle. Itse jatkoimme matkaamme vaimon toimiessa kapteenina. On se kyllä hienoa, mutta outoa olla kansipoikana veneessämme. Löysimme itsemme Stora Herröön laiturista jonne vaimo ajoi todella nätisti. Tämä saari onkin sitten perhe saari. laituri oli täynnä lapsiperheitä ja melkein joka veneessä oli lasten lisäksi koira.



Iltapalaksi olikin sitten grillattuja maisseja kera lasten toivomien juustomakkaroiden. Tämän jälkeen olikin lasten mukava kömpiä peteihinsä joissa jo peitot olivatkin edelliseltä kerralta valmiina. Me vanhemmat otimme molemmille pakan kortteja, laitoimme radion päälle ja aloimme pasianssipelit. Samalla haaveilimme tästä mahdollisesta uudesta veneestä. Iltaa istuessamme totesimme nyt tulevan sellainen yö, ettei lämmitintä tarvita. Ulkona olikin koko yön melkein parikymmentä astetta lämmintä, eikä sadetta lupailuista huolimatta saapunut. Aamulla sitten heräilimme rauhassa ja nautimme aamupalan aurinkoisessa veneessä. Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään saarta ympäri. Päädyimme sitten uimarannalle ja rohkeimmat meistä kävi uimassa ( en siis minä...). Valitettavasti olimme unohtaneet marjan poimintaan sopivat astiat veneelle ja poimurit kotiin. On pakko tulla uudelleen ja kerätä talven mustikat talteen. Ja kaikki hyvä loppuu aina kiireeseen. Saaresta olikin jo taas lähdettävä seuraavaan paikkaan. Vaimon sisko oli saanut lapsen lomamme aikana emmekä olleet heitä vielä tavanneet syntymän jälkeen. Keula siis kohti kotirantaa ja kodin kautta sitten tuota kääröä katsomaan. ja sieltä sitten takaisin kotiin ja saunaan ennen uutta työviikkoa.


Eli meidän rakas Albatross / Vilkas on myynnissä (http://www.nettivene.com/moottorivene/albatross/613658 ).
 Todella mukava on ollut viettää vuosi Vilkkaan kanssa. Valitettavasti päätimme myydä näin nopeasti tämän veneen jota laitoimme paljolti alkuvuodesta. Mutta olemme todenneet olevamme enemmän puuveneilijöitä. Kaipasimme puuveneen tuntua ympärillämme kovasti koko kesän ajan. Ja myös koirien kulkeminen veneen kansilla pitäisi olla seuraavassa veneessä turvattua. 

torstai 6. elokuuta 2015

Olipa kerran koti saaristo....

Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää.

- Laurence Sterne 



Olemme palanneet retkeltämme kotiin. Muistot ovat vielä tuoreina mielessä. ja mitkä muistot ovatkaan.... Maileja tuli runsaasti ja päiviä käytimme retkeemme 20. Vieläkin hymyilyttää kun miettii reissua, toivottavasti hymyä riittää pitkälle syksyyn saakka. Meriretken jälkeen olimme jopa muutaman päivän koko perhe kotona yhtä aikaa.  Kunnes tiemme erkanivat kun vaimo lähti isänsä mökille pojan kanssa. Itselle jäi kotiin pari neitiä ja koiraa, sekä kammottava määrä tekemätöntä työtä. Olihan lomaa jäljellä vielä muutamia päiviä. Kävin siis ostamassa venelakkaa ison pöntöllisen sekä valkoista ovikarmimaalia. Venelakkaa olikin jo ollut suuri ikävä kun Albatross / Vilkas ei kaivannut keväällä lakkaamista kuten vanha Nordic 81. Ei kun tuumasta toimeen, kaikki kodin tammiviiluiset väliovet kellariin ja kevyt hionta ennen lakkaamista. Tikkurila Unica on helppo levittää ja mielestäni tarpeeksilaadukas minulle. Mutta kyllähän siinä aikaa tuhraantu kun 9 väliovea hioi ja lakkasi kolmeen kertaan molemmilta puolilta. Mutta kyllä nyt kelpaa, valoa tuli kotiin paljon lisää.

No takaisin merelle sitten. Viikon veneettömän tauon jälkeen pääsimme taasen merelle viime lauantaina. Veneessämme oli totuttuun tapaan sähköt päällä kuten myös jääkaappikin. Oli pakko ensitöikseni katsoa Victron akkumonitorista akkujen tila. Sehän näytti täyttä 100 %. Oli taas kiva käynnistää vene kun kaapissa oli valmiiksi kylmä. Viikonlopun grillattavat säilyi kylminä koko ajan eikä aikaa mennyt Pellegrinon viilentämiseen.  Lähdimme taas vaimon siskon porukoiden kanssa yöksi saareen. Me lähdimme ensin ja tarkoituksena oli mennä joko Knapperskäriin taikka Kapareniin. Knapperskärin kohdalle tullessamme huomasimme tuulen suunnan olevan taas väärä. Aallot olivat noin metrin verran ja emme halunneet jäädä keinumaan yksi tuohon. Siispä keula kohti vasta-aaltoja ja Kaparenia. Sinne saapuessamme saimme paikan vaivattomasti toisesta poijusta sisälle tultaessa. Jätimme ensimmäisen vaimon siskon Scand 27:lle.  rantautuessa tuuli lähes suoraan meidän takaamme. Pientä säätöä oli kiinnittäytyminen keulan osalta. onneksi oli pitkä köysi valmiina ja vaimo hyppäsi mallikkaasti rantaan sen kanssa. Toinen köysi meni valmiiseen rinkulaan ja toiselle fiilistelin kiilakiinnityksen. Siinä sitten säädettiin keulan paikkaa tovin jottei kolahda kiville. 

Sitten otimme VHF:llä yhteyttä Millenium Falconiin ja kerroimme sijaintimme. Samalla annoimme ohjeet rantaan saapumiseen. Varoitimme kivistä ja kerroimme heidän tarvitsevan pitkää köyttä keulaan. Olivat siis ensimmäistä kertaa kyseisessä saaressa. hekin onnistuivat rantautumisessa loistavasti. Kyllähän heistä veneilijöitä saadaan. Tarvitaan vielä monia erilaisia paikkoja harjoitteluun. Meillä meni useampi vuosi ennen kuin uskaltauduimme vanhalla Nordicilla rantautumaan paikkaan jossa ei ollut laituria. 




Sitten olikin jo aika tehdä saari kierros. Täällähän on todella kauniita kallioita eteläpuolella. Välillä miettii  kuinka hyvin Espoo tarjoaa mahdollisuuksia kaikille vesillä liikkujille. Osaan saarista pääsee vesibusseilla ja osaan vain omatoimisesti. Kaikissa tai lähes kaikissa on grillikatokset ja puut valmiina. Toki muutamassa saaressa on väärin käytöksiä kuten juuri äsken kaverini viesti minulle. Gåsgrundetissa ja Knapperskärissä on pesiytynyt porukkaa jotka omasta mielestään omistavat paikat. Toisessa lotrataa huolella alkomahoolin kanssa ja toisessa on rakennettu saunat ja viety saunalle kaikki puut puukatoksesta. Meidän perhe ei käytä enään Gåsgrundet palveluita ja Knapperskär on myös jäänyt vähemmälle. Valitettavasti kirjoittelut valtakunnallisissa lehdissä ovat mielestämme vähentäneet kaupungin kiinnostusta saarien ylläpitoon.  Mutta valitukset seis ja palataan kehumaan kaupunkia. Kaparenissa oli puut kuivia ja puuvajan seinässä oli halkomis laite puille. Grillipaikat olivat puhtaita ja miellyttäviä. kyllä oli taas hyvä tehdä päivällinen / iltapala grillissä. 







Illalla nukkumaan mennessä olikin tuuli vähän tyyntynyt ja aurinko paistoi kauniisti. Lapset saivat pätkän iltasatua ja heidän oli kiva kömpiä sänkyihinsä joissa oli puhtaa kampeloidut lakanat. Itse laitoin taas lämmittimen päälle ja otin pelikortit sekä karkkipussin esille. Pasianssista on tullut tapa iltasella. Ja ei oikein malttasi lopettaa ennen kuin saa edes kerran pelattua sen läpi. Luonnollisesti istuimme vielä hetken vaimon siskon ja hänen miehensä kanssa iltaa. Paljon löytyy jutun aihetta aina vaan. Lopulta olikin kömmittävä nukkumaan. Toinen koirista nukkui lattialla ja toinen sängyssämme. Molempien oli nukuttava yönsä lattialla patjoillaan. Aamulla olikin hankalampi mennä heidän kanssaan rannalle unen pöpperössä. Vene keinui ja koira kainalossa hyppääminen liukkaalle kalliolle toi mukaan sellaisen pienen vaikeusasteen. Mytta hyvinhän sekin sujui kuten takaisin veneeseen kiipeäminenkin. Ja sitten olikin minulla ja koirilla parin tunnin jatko unet. Aamiaiseksi leipää, tuoremehua ja teetä. Sitten menimme vaimon kanssa ulkoilemaan ja lapset jäivät leikkimään veneeseemme. Lähdimme ajelemaan kotiinpäin ennen puoltapäivää tavataksemme ystävämme jotka olivat lähdössä lomareissullensa. 


Mutta kyllä elämä oikeasti on ihanaa. Naurakaa ja hymyilkää paljon.... Iloa kaivataan aina elämään. Ja sitä löytyy vaikkei aina siltä tunnu.