Revontulia ja tähdenlentoja

Ihmiset valitsevat eri teitä matkallaan täyttymykseen ja onneen. Vaikka he kulkisivat eri tietä kuin sinä, he eivät välttämättä ole eksyksissä.

- H. Jackson Brown, Jr.

Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää

-Anna-Liisa Korpela, rovasti

Arki on aivan ihanaa vaikkakin välillä hiukan kiireistä. Viikko hujahti perjantaihin naivan tuossa tuokiossa. Perjantaina töissä alkoi jo kiinteä maa poltella jalkojen alla, mutta emme päässeet vielä merelle. Nyt kävi meinaan niin onnellisesti, että allekirjoitimme uuden veneen kauppakirjan. Siinä kauppakirjaa selaillessa ja kuunnellessa juttuja veneen historiasta oma päätöksemme vahvistui. Suuri kiitos sinulle Ville  ja äidillesi kun myitte kaunokaisen meille. Yritämme olla sen arvoisia... On oikeasti mahtavaa saada perheeseemme klassikko vene. Toki meidän nykyinenkin Albatross on klassikko ja omaa hienon historian. Albatrossiamme on uudistettu ja huollettu säännöllisesti. Tiedän meitä pidettävän hiukan kaheleina kun ostimme uuden veneen ennen vanhan pois myymistä. Mutta me ihmiset olemme valinneet omat tiemme ja tapamme toimia. Toivottavasti saamme onnellemme täyttymyksen.  Nykyinen vene pitää sisällään meille paljon muistoja edesmenneestä kaveristamme ja ehkä meistä tuntuu välillä voimakkaasti erilaiset muistot. Tässä voisin lainata äitiäni jonka motto on tuossa  ylhäälläkin lainauksena " Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää". No tämä perjantai sitten menikin tuon allekirjoitus tilaisuuden ja ruoka kaupassa käynnin merkeissä . Me käymme yleinsä kerran viikossa ruokakaupassa jotta ruokakulut pysyisivät aisoissa. Onneksi meillä on kaksi isoa jääkaappia ja pakkasta kotona. Nyt tarttui mukaan merelle paljon herkkuja. Ja tietenkin myös kotiin leffaillaksi jotain pientä. Oli vielä niin harvinainen ilta jolloin myös tuo jo kotoa muuttanut neiti oli paikalla.  Mahtavaa...

Muurikka parhaimmillaan

Lauantai koitti kuten normaalia perjantain jälkeen. Heräilimme myöhemmin kuin arkena. Aamu tee nautittiin parvekkeella jonka jälkeen pakkasimme eväät ja tyynyt mukaan veneeseen. Tämä on joka kerta hieno tunne kun ei tarvitse pakata liiemmälti vaatteita mukaan. Lähes kaikki tarpeellinen löytyy nyt veneestämme.  Lähdimme veneilemään kauniissa kelissä kohti Bylandetia. Perille pääsimme reilun tunnin kuluttua lähdöstämme. Saaren ranta olikin melkoisen tyhjä. Joten saimme veneemme siihen mihin halusimmekin. Pohjoispuolen poijuun. Keulaan otimme pitkän köyden ja kalliokiiloja. Nyt saimme poikkeuksellisesti toisen puolen kiinni kiinteään renkaaseen. Ja heti kun vene oli turvallisesti kiinni niin lapset ottivat esille riippumattonsa. Ilmoittivat nyt olevan sen hetken jolloin matot on pakko laittaa esille. Onneksi vaativat tuota. Riippumattojen kiinnityksen onnistuessa lapsemme kävivät hakemassa luettavaa ja majoittautuivat pitkäksi aikaa riippumattoihin lukemaan. Me aikuiset saimme nauttia rauhasta ja valmistella ruokaa. Nyt olikin vuorossa grillattuja kananfileitä, grillikasviksia ja lankkuperunoita. Totesimme Muurikka-pannun olleen järkevä hankinta veneelle. Antaa paljon mahdollisuuksia ruoan valmistukselle rannalla sijaisevissa grillipaikoissa.   

 Ruokailun jälkeen olikin vuorossa saarikierros ja uinti. Saari on todella kaunis ja sisältää historiaa Porkkalan luovutuksen ajoilta. Kalliot ovat monimuotoiset ja kasvistoakin löytyy laajalta skaalalta.  Kanervat ja katajat ovat rannalla, puita ja muu kasvillisuus keskemmällä. rakkolevääkin onneksi löytyy merestä. Uimisellehan täällä on vain yksi este minulle. Veden kylmyys joka johtuu tästä ulkoisesta sijainnista.  Mutta vaimo ja lapset viihtyivät vedessä pitkään. Kuvia en tästä tapahtumasta uskaltanut laittaa näin julkisesti jakoon.... Jääköön vain koti albumiin.  

Iltapala olikin sitten vuorossa kierroksen jälkeen. Edelleen aurinko helli meitä eikä tuulikaan kiusannut veneessä istujia. lapset olivat toivoneet saavansa nukkua keulassa vielä kerran ennen veneen vaihtumista seuraavaan. Tämähän oli helppo toteuttaa ja itsellemme petasimme vaimon kanssa paikat takakajuuttaan. On minulle ensimmäinen kerta kun tännä jouduin... Myhä paikkahan sekin on. Koko pitkä ja tarpeeksi leveä patja alla. Kävimme vielä koirien kanssa iltalenkillä saaressa. Koirat kävivät vielä uimassa ennen rauhoittumista veneeseen. Nuorin koirista kaipasi oikein pesuakin. 
Lopulta pääsimme veneeseen istuskelemaan. Kuomu alhaalla iltaauringossa oli nautinto istuskella. Jääkaapista kaivoimme esille Saaristokauppasta ostamamme herkku juustot. Lasillinen portviiniä kruunasi nautinnon. Vaimon kanssa keskustelimme mm. uuden veneen sisustamisesta, talvisäilytyksestä. Toki nautimme tästä kauneudesta ja rauhasta. Rantaan jäi lisäksemme iso vene reilun parinkymmenen metrin päähän ja pienempi fiskari kauemmaksi. Siinä illan kuluessa ja juusojen huvetessa oli pakko hieraista silmiä. Revontulia näkyi mantereen päällä. Komeita olivat mutten saanut niitä kuvattua kännykällä. Eikä tässä kaikki kuten TV shopissa sanottaisiin. Tähdenlentojakin saimme ihastella. Tyyni lämmin ilta houkutteli istumaan pitkään...

 Olin katsonut päivällä tulevan yön sääennusteen ja todennut tuulen alkavan nousta yön aikana. Olin mielestäni katsonut ettei sen pitäiis häiritä meitä rannassa ollessamme. Mutta kuinkas kävikään. Sänkyyn päästyämme alkoi veneemme reagoida tuuleen ja aaltoihin. Lopulta heräsin noin 2:30 ja kävin laittamassa varmuuden vuoksi lisäköyden rantaan sekä tarkistin peräköyden joka oli poijussa hyvin. Naapuri veneen porukkakin oli havainnut aaltojen vaikutuksen. Heillä keula iski jo kallioon. No siirsivät venettään hiukan ja menivät takaisin nukkumaan. Itsekin siirryin punkkaan muttei uni tullut islmään, onneksi. Katsoin ikkunasta ja totesin heidän veneensä lähestyvän kylki edellä kohti meitä. Oli siirryttävä ulos ja koputettava heidän veneeseen. Tästä alkoikin melkoinen rumba. He yrittivät siirtää venettä vain hiukan. Tähän jouduin heitä vähän auttamaan ja sanomaan ettei vene voi pysyä paikalla jos ankkuriliina menee suoraan alaspäin perästä. He peruuttelivat venettä tuulen painaessa heitä meidän venettä kohden.  Onneksi meillä on tuore pitkä ankkuriliina joka kesti pienen päälle ajamisen. Onneksi saivat ankkurin vietyä kauemmaksi rannasta. Tässä kävi sitten ilmi että heidän ankkuriliina oli vain kaksikymmen metrinen. Kapteeni lupasi hakea kaupasta heti maanantaina uuden pidemmän, näinköhän muistaa.... Ja sitten heidän keulaköytensäkin olivat liian lyhyitä.  Onneksi löytyi yksi pidempi köysi jonka vein heidän poulestaan rannalle ja saimme peräknaapista vedon sivulle. Näillä toimilla saimme veneen pysymään paikalla ja tarpeeksi kaukana meistä. Tähän kaikkeen virittelyyn meni yön pimeimmät tunnit eli käytimme veneiden asetteluun reilut kaksi ja puoli tuntia. Uni ei tullut vielä tämänkään jälkeen heti silmään. Pientä koiranunta oli havaittavissa itsessäni. Oli muutaman kerran tarkistettava veneen asento suhteessa rantaan ja naapuriveneeseen. Onneksi lapset saivat nukahdettua yöllisen härdellin aikana uudelleen.  Mitä tästä opimme: tarkista aina sääennuste kun jäät yöksi ankkurin varaan.

Aamulla kävin keräämässä riippukeinut pois ja kiersin vähän lisää saarta. Myös tällainen rakennustaiteen helmi löytyy saaren rakennuskannasta. Komea punatähti on oven yläpuolella. meillä oli pientä tarvetta lähteä ajoissa kotiin kun illalla oli myös tähtiä tiedossa. Rannasta lähteminen kävi melkoisen nätisti. Meillä oli pitkäköysi kiinnitettynä siten että saimme keulan irroitettua rannasta veneestä käsin. Vaimo oli kapteenina veneessä. Itse toimin kansipoikana ja otin myös perästä poijuhaan irti kun veneemme saapui sinne. Sitten keulakohti aaltoja ja kotisatamaa. Toinen reitti oli mailin verran pidempi kuin ensimmäinen. 

 Kotona sitten ruokailimme yhdessä myös meidän vielä kotona asuvan lapsen kanssa. Hänellä oli ollut kavereiden kanssa myös hauska ilta. Ja sitten alkoikin valmistautuminen viikonlopun suurta tähteä varten. Olimme jo talvella ostaneet liput kavereidemme kanssa Jari Sillanpään 50-vuotis synttäri keikalle. kaverimme asuvat Lahdessa ja soittelivat lähtevän nyt Helsinkiä kohden. Lähdimme kotoamme Espoosta suunnilleen samaan aikaaa heidän kanssa ja saavuimme Alppilaan parkkipaikalle melkolailla samoihin aikoihin. Sitten ruokailu ennen showta. Stadionilla oli muutama muukin tullut kuuntelemaan Tähteä. Ja mikä hienointa oli Jari Sillanpää leiponut meille kakkua ja keittänyt kahvit sekä teet. Ja sitten itse esitys. Täyttä tavaraa alusta loppuun.  Keikka alkoi vähän seitsemän jälkeen ja päättyi melkein klo 11. Lyhyt välitauko, mutta muuten oli kyllä melkoinen show. Kannatti käydä. Ja onneksi meidän rakkaat kaverit olivat mukana, kiitos T & T.