Hiljaa, hiljaa hiivitään... Ja rakkautta ilmassa

Sulje silmäsi, niin näet selvästi.
Lakkaa kuuntelemasta, niin kuulet totuuden.
- Taolainen sananlasku


Lähdimme meidän pienten lasten kanssa katsomaan uutta venettämme. Matka alkoi hyvin ja saimme automme parkkiin Kaivopuistoon. Sitten vaan suoraan laivaterminaaliin jossa olikin jo Silja Serenade odottelemassa matkustajia. No tällä kertaa emme lähteneet Ruotsin laivalla veneelle.  Lapsista oli hienoa päästä kaupunkiin. Satamasta otimme raitiovaunun jolla matkasimme Kauppatorille. Täällä aloitimme tutustumisen toriin lihapiirakan ja pillimehun kera. Poikkesimme Toripojat tori-kahvilaan joka mainosti heillä olevan parhaat lihapiirakat. Ja olihan ne hyviä. Kyseisellä paikalla on tullut aina jo pikkupojasta lähtien syötyä lihikset Suomenlinnaan tai Korkeasaareen  lähtiessä. Ja tämän jälkeen olikin sitten ostettava mansikoita. Litra mansikoita katosi meidän suihin ennen kuin M/S Suokki noukki meidät kyytiin. Vanha legendaarinen lautta herätti paljon muistoja ajalta jolloin itse olin poikamme ikäinen nassikka. 

Suomenlinnaan päästyämme suunnistimme satamaan jossa Leanina Family Cruiser odotti meitä. Heti veneen nähdessä lapset hiljenivät hetkeksi ja sitten olikin riemu ylimmillään. Rakastumista ensi silmäyksellä, kuten aikanaan meillä vanhemmillakin..... On kuulemma hieno ja kaunis vene. Nykyinen omistaja perhe olikin ottamassa meitä vastaan. On ollut mukava tutustua heihin ja kuunnella tarinoita tulevasta veneestämme. Edellisenä iltana veneellä oli ollut pientä seikkailua, mutta siitä ehkä joskus lisää....

 Sisälle päästyämme kävimme ensin keulassa koe makaamassa punkat. Kaunista mahonkia seinässä punkan vieressä. Tilaa oli hurjasti ja lapset päättivä haluta tämän heidän paikakseen. Saas nähdä nukkuuko siellä tulevaisuudessa lapset vai aikuiset. Katselimme myös kaikkiin kaappeihin ja lokeroihin. Vaikka meidän nykyisessä Albatrossissa on paljon tilaa tavaroille niin kyllä Family Cruiserissa tilaa on paljon enemmän. Jokaisessa veneessä on paljon hienoja juttuja, niihin sopivia keksintöjä. Niin tässäkin. Lapsista hienoa oli se kun vaatekaapin ovesta sai oven keulan nukkumatilalle. Meidän poikanen kiersi nopeiten veneen ja meni lopulta köllimään keulakannella heidän mäyräkoiran kanssa. Ja neiti testaili jo tottuneesti miten hän voisi ohjata venettä. Katsoi myös paljon kiinnostuneemmin veneen hallintalaitteita kuten myös keittiön laitteita. Käynnistimme myös veneen ja kuuntelimme rauhoittavaa moottorin ääntä.  Lopulta olikin aika siirtyä takaisin saarelle. 

 Siitä olikin aikaa jolloin itse olen kiertänyt Suomenlinnassa. On tämä kaunis paikka jossa kannattaa käydä vierailulla. Paljon olikin piknik porukoita valleilla ja puistoissa. Voisi sitä käydä katsomassa venettä paljon huononmissa paikoissakin kuin tämä. Aikamoinen elämysmatka oli siis tehty lasten kanssa. Tuli vierailtua tunneleissa, kiivettyä valleja ylös ja alas, nautittua lasten kanssa laatuaikaa pehmis töttörö kädessä ja tietenkin loppukesän lämmöstä.

 Olen viimeaikoina sulkenut silmäni useasti miettiäkseni olemmeko tekemässä oikein. Ja aina olen päätynyt samaan ajatukseen: Tekemämme ratkaisu on oikea. Nykyinen veneemme on lähes täydellinen, mutta sen mukana tulee itselleni todella vahvat muistot edesmenneestä kaveristani. Vierestämme olemme kuulleet ratkaisuidemme olevan ainakin hiukan omituisia ellei aivan järjettömiä. Mutta jos kuuntelet omaa sisintäsi tiedät mikä on itsellesi oikein. Olen saanut mielenrauhan mm. tämän veneen vaihtamisen kanssa.

Aivan kuvan mukaiseen veneeseen emme ole vaihtamassa vaikka poikamme oli tietenkin heti ostamassa meille omaa sukellusvenettä. Meitä tulee tulevaisuudessakin kulkemaan uudessa veneessämme pääsääntöisesti  neljä ihmistä ja pari koiraa. Ehkä joskus myös vanhemmat tyttömmekin tulevat mukaan kavereidensa kanssa. Toki neiti on nyt innoissaa kun on päässyt tanssitunnille jossa Marco opettaa ( Stepup school ). Ei varmaan kovin helposti lähde tiistai veneilyille....