Olipa kerran koti saaristo....

Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää.

- Laurence Sterne 

Olemme palanneet retkeltämme kotiin. Muistot ovat vielä tuoreina mielessä. ja mitkä muistot ovatkaan.... Maileja tuli runsaasti ja päiviä käytimme retkeemme 20. Vieläkin hymyilyttää kun miettii reissua, toivottavasti hymyä riittää pitkälle syksyyn saakka. Meriretken jälkeen olimme jopa muutaman päivän koko perhe kotona yhtä aikaa.  Kunnes tiemme erkanivat kun vaimo lähti isänsä mökille pojan kanssa. Itselle jäi kotiin pari neitiä ja koiraa, sekä kammottava määrä tekemätöntä työtä. Olihan lomaa jäljellä vielä muutamia päiviä. Kävin siis ostamassa venelakkaa ison pöntöllisen sekä valkoista ovikarmimaalia. Venelakkaa olikin jo ollut suuri ikävä kun Albatross / Vilkas ei kaivannut keväällä lakkaamista kuten vanha Nordic 81. Ei kun tuumasta toimeen, kaikki kodin tammiviiluiset väliovet kellariin ja kevyt hionta ennen lakkaamista. Tikkurila Unica on helppo levittää ja mielestäni tarpeeksilaadukas minulle. Mutta kyllähän siinä aikaa tuhraantu kun 9 väliovea hioi ja lakkasi kolmeen kertaan molemmilta puolilta. Mutta kyllä nyt kelpaa, valoa tuli kotiin paljon lisää.

No takaisin merelle sitten. Viikon veneettömän tauon jälkeen pääsimme taasen merelle viime lauantaina. Veneessämme oli totuttuun tapaan sähköt päällä kuten myös jääkaappikin. Oli pakko ensitöikseni katsoa Victron akkumonitorista akkujen tila. Sehän näytti täyttä 100 %. Oli taas kiva käynnistää vene kun kaapissa oli valmiiksi kylmä. Viikonlopun grillattavat säilyi kylminä koko ajan eikä aikaa mennyt Pellegrinon viilentämiseen.  Lähdimme taas vaimon siskon porukoiden kanssa yöksi saareen. Me lähdimme ensin ja tarkoituksena oli mennä joko Knapperskäriin taikka Kapareniin. Knapperskärin kohdalle tullessamme huomasimme tuulen suunnan olevan taas väärä. Aallot olivat noin metrin verran ja emme halunneet jäädä keinumaan yksi tuohon. Siispä keula kohti vasta-aaltoja ja Kaparenia. Sinne saapuessamme saimme paikan vaivattomasti toisesta poijusta sisälle tultaessa. Jätimme ensimmäisen vaimon siskon Scand 27:lle.  rantautuessa tuuli lähes suoraan meidän takaamme. Pientä säätöä oli kiinnittäytyminen keulan osalta. onneksi oli pitkä köysi valmiina ja vaimo hyppäsi mallikkaasti rantaan sen kanssa. Toinen köysi meni valmiiseen rinkulaan ja toiselle fiilistelin kiilakiinnityksen. Siinä sitten säädettiin keulan paikkaa tovin jottei kolahda kiville. 

Sitten otimme VHF:llä yhteyttä Millenium Falconiin ja kerroimme sijaintimme. Samalla annoimme ohjeet rantaan saapumiseen. Varoitimme kivistä ja kerroimme heidän tarvitsevan pitkää köyttä keulaan. Olivat siis ensimmäistä kertaa kyseisessä saaressa. hekin onnistuivat rantautumisessa loistavasti. Kyllähän heistä veneilijöitä saadaan. Tarvitaan vielä monia erilaisia paikkoja harjoitteluun. Meillä meni useampi vuosi ennen kuin uskaltauduimme vanhalla Nordicilla rantautumaan paikkaan jossa ei ollut laituria. 

Sitten olikin jo aika tehdä saari kierros. Täällähän on todella kauniita kallioita eteläpuolella. Välillä miettii  kuinka hyvin Espoo tarjoaa mahdollisuuksia kaikille vesillä liikkujille. Osaan saarista pääsee vesibusseilla ja osaan vain omatoimisesti. Kaikissa tai lähes kaikissa on grillikatokset ja puut valmiina. Toki muutamassa saaressa on väärin käytöksiä kuten juuri äsken kaverini viesti minulle. Gåsgrundetissa ja Knapperskärissä on pesiytynyt porukkaa jotka omasta mielestään omistavat paikat. Toisessa lotrataa huolella alkomahoolin kanssa ja toisessa on rakennettu saunat ja viety saunalle kaikki puut puukatoksesta. Meidän perhe ei käytä enään Gåsgrundet palveluita ja Knapperskär on myös jäänyt vähemmälle. Valitettavasti kirjoittelut valtakunnallisissa lehdissä ovat mielestämme vähentäneet kaupungin kiinnostusta saarien ylläpitoon.  Mutta valitukset seis ja palataan kehumaan kaupunkia. Kaparenissa oli puut kuivia ja puuvajan seinässä oli halkomis laite puille. Grillipaikat olivat puhtaita ja miellyttäviä. kyllä oli taas hyvä tehdä päivällinen / iltapala grillissä. 

Illalla nukkumaan mennessä olikin tuuli vähän tyyntynyt ja aurinko paistoi kauniisti. Lapset saivat pätkän iltasatua ja heidän oli kiva kömpiä sänkyihinsä joissa oli puhtaa kampeloidut lakanat. Itse laitoin taas lämmittimen päälle ja otin pelikortit sekä karkkipussin esille. Pasianssista on tullut tapa iltasella. Ja ei oikein malttasi lopettaa ennen kuin saa edes kerran pelattua sen läpi. Luonnollisesti istuimme vielä hetken vaimon siskon ja hänen miehensä kanssa iltaa. Paljon löytyy jutun aihetta aina vaan. Lopulta olikin kömmittävä nukkumaan. Toinen koirista nukkui lattialla ja toinen sängyssämme. Molempien oli nukuttava yönsä lattialla patjoillaan. Aamulla olikin hankalampi mennä heidän kanssaan rannalle unen pöpperössä. Vene keinui ja koira kainalossa hyppääminen liukkaalle kalliolle toi mukaan sellaisen pienen vaikeusasteen. Mytta hyvinhän sekin sujui kuten takaisin veneeseen kiipeäminenkin. Ja sitten olikin minulla ja koirilla parin tunnin jatko unet. Aamiaiseksi leipää, tuoremehua ja teetä. Sitten menimme vaimon kanssa ulkoilemaan ja lapset jäivät leikkimään veneeseemme. Lähdimme ajelemaan kotiinpäin ennen puoltapäivää tavataksemme ystävämme jotka olivat lähdössä lomareissullensa. 

Mutta kyllä elämä oikeasti on ihanaa. Naurakaa ja hymyilkää paljon.... Iloa kaivataan aina elämään. Ja sitä löytyy vaikkei aina siltä tunnu.