Mainos

maanantai 29. helmikuuta 2016

Kevättä venhossa....

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpea joka veen
ja joka marjan maistaa.
Eino Leino


Vielä pitäisi talven olla parhaimmillaan. Kuitenkin kukkasipilit puskevat päätään kovasti ylös kukkapenkistä. Samoin puskee päätään ylös veneen laittamisen tarve. 

Olin perjantain poissa töistä jotta pääsisin silittelemään Family Cruiserin pintoja. Ajeli siis Espoosta Kråköhön lomalla olevan tyttären kanssa. Leanina odottelikin paikallaan tulevaa kevättä. Minulla oli suuri ajatus päivittää vähän lattiapintoja.  Mutta veneelle päästyä totesin lattioiden olevan vailla vain uusia mattoja. Takakajuutassa istuessa ja miettiessä tulevaa totesin taas sen ettei kannattaisi heti ensimmäisenä kautena tekevän suuria muutoksia uuteen veneeseen. meilläkin lentelee ajatuksia joskos tekisi näin tai näin. yksi asia on kuitenkin varmaa mitä teen veneen kanssa. Ja se on veneen siivoaminen pilssistä kajuutan kattoon saakka. Ja tämä vain siksi että tulen tutuksi veneen jokaisen sopukan kanssa. Löydän pilssistä kaikki läpiviennit sitten samalla ja saan tarkistettua niiden kunnot. samoin polttoaine-, vesi- ja septisäiliöt tulee näin tarkistettua.

 Nyt kun on vesille laskuun vielä aikaa niin päätimme tyttären kanssa irrottaa veneen kuomun. Tuota kangastahan on melkoinen määrä. Totesimme pääsevämme helpommallla kun veisimme sen pesuun ja kyllästämiseen talvisailytys.fi nimiseen liikkeeseen. Tästä  meillä onkin kokemusta kun vaimon siskon porukat käyttivät omaa kuomuaan tuolla vuosi takaperin. Pesun lisäksi ommellaan samalla kaikki saumat uusiksi, ihan varmuuden vuoksi. Kuulemma vielä sopisi muutamia kuomuja pesuun.  Verhot ja aterion sekä avotilan penkkien pehmusteet otimme kotiin pesuun. Kyllähän noita verhoja veneeseen näköjään mahtuu paljon. Kuten myös otimme vanhat matot mukaan ku olivat oikean kokoisia. Nämä matot viedään malleiksi uusia varten. Katsotaan vain ensin minne.   
Veneessä kontatessa tuli kurkittua mahdollisimman moneen luukkuun. Eräästä luukusta löytyi Webaston pönttö. Minulle ensimmäinen Webasto. Edellisissä veneissä on ollut Wallas. Mielenkiinnolla odottelen tuon tuottamaa lämpöä ja millainen ääni siinä onkaan. Toivon kylläkin ettei tulevana kesänä käytetä lämmitintä kuten viime kesänä tuli tehtyä. Ainakin kesällä 2015 Albatross Vilkas oli aina lämmin ja lähes äänetön oli sen Wallas.

Ja Albatross Vilkkaasta puhuen. Sunnuntaina 28. helmikuuta järjesti Espoon meripelastajat hätämerkinanto harjoitukset. Matkalla harjoituksiin menimme Vilkkaan kautta tarkoituksena poimia vanhentuneet hätäraketit. Mutta, mutta niitähän ei ollutkaan. Oli pelkästään voimassa olevia raketteja sekä soihtuja. Samalla tuli tarkistettua veneen kunto. Akuissa oli virtaa riittävästi vaikka heti vesille lähtöön. Toki Vilkaskin kaipaa rättiä ennen kuin uudeomistaja sillä ajelevat. Hometta ei ole vain normaalia talven aikana tullutta pölyä. Kaikki patjat sekä verhothan ovat kotonamme lämpöisessä odottelemassa vesille menoa. Vilkkaassa oleva lämpömittari kertoi lämmön olevan varsin sopiva pressujen alla +7 astetta. Eli kevättä on venhossa jo....

 No mentiin kuitenkin katselemaan harjoitusta Melstenin rannalle. Auton parkkeerattuamme jouduimme keskelle savua. Autoja olikin ranta täynnä ja niitä lähti sekä tuli jatkuvalla syötällä. Raketteja lenteli taivaalle lähes tauotta ja soihdut paloivat jatkuvasti.  Tuollainen harjoitus on todella tarpeellinen. Monia raketteja meni myöskin lähes vaakatasossa eivätkä ehtineet näkyä kuin hetken. Mutta silti sitä toivoo ettei tuota taitoa koskaan tarvita todellisessa elämässä.  Ja kuten kuvista näkyy ovat vedet jo auki Melstenin rantaan saakka. Suomenojalla on vielä jäätä vaikka vesitason laskeutumiseen ja nousemiseen.









tiistai 23. helmikuuta 2016

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista....

Kuva: Messukeskus
 " Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista,.... "

Kuva: Messukeskus
Totta, pikkaisen jäi harmittamaan kun ei tullut osteltua uusia veneitä tahi tavaroita Vene Båt 2016 messuilta.  Minä ja vaimo olemme molemmat vanhoja melojia. joka kerta messuilla käydessä käymme katsomassa mitäs kivaa ovat melontaliikkeet tällä kertaa tuoneet esille. Itseäni kiinnostaisi hankkia kevyehkö Wenonah kanootti. Mutta sen kanssa pitäisi saada myös aikaa nauttia rauhallisesta ja hiljaisesta etenemisestä vesistöillä. Toki kyllä myös jokin kuntokajakkikin olisi paikallaan. Happamia....

Poikaamme kiinnostaa aina kalojen narraaminen. Meillä on minun ja isäni peruja melkoinen määrä käyttämättömiä uistimia, mutta pitäähän pojan saada myös omia uistimia ( käyttöön ). Olen minäkin uittanut paljon omia mutta niitä riittää vaikka pohjaan jätettäväksikin. Jotenkin tuntuu että viime kesänä uistellessa kalat pitivät meitä pilkkanaan, onneksi ongella ja pilkillä saimme kaloja tarpeeksi. 
Happamia....

Kuva: Messukeskus
Ja yksi tosi mielenkiintoinen juttu oli nämä veden päällä leijuvat jutut. Seisoimme siinä katselemassa lauantaina näytöstä ihan silmät ymmyrkäisinä. Näyttää kyllä niin helpolta mutta, todellisuus on kaikkea muuta kuin helppo. Ehkä joskus pääsemme tätäkin kokeilemaan. Aloitan ainakin voltilla takaperin.. Ja suoraan ensiapuklinikalle.
Happamia....




Meitä lähellä on tämä Pidä Saaristo Siistinä toiminta. Valitettavasti meidän perheen virta ei riittänyt pysähtyä tänne. Nyt on kuitenkin tilattava muutama Roope-tuote. Roope-matkamuki ainakin tulee meidän Family Cruiseriin .

Kuva: Messukeskus
 Olen myös kiinnostunut näistä pienistä purjeveneistä taikka jollista joilla voisi yksinkin mennä, ääneti meren yli. Ja vanhin neiti haluaisi tuollaisen SUP-laudan. Puolestani voisi ostaakin sellaisen niin minäkin pääsisin SUPpailemaan. Viimeeksi tehnyt niin 80-luvun lopussa surffilaudallamme.
Happamia....




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vene Båt 2016, Haaveita vainko mun?

Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.
-Tsingis Aitmatov -
 Messut, vihdoinkin. Onneksi treenasimme viikon tiukalla ja monipuolisella ohjelmalla Vierumäellä ennen tätä tapahtumaa. Tapasin vanhimman tyttären ja hänen poikakaverin pääosilla josta menimme parkkipaikan puoleisille oville loppuperhettä vastaan. Tytär halusi päästä veden alle sukeltelemaan joten aloitimme sieltä. Onneksi sukellus siirtyi loppupäivälle. Ja sitten päästiin itse asiaan. Ensimmäinen kosketus veneisiin tapahtui tyylikkään XO:n kohdalla. Olihan tuokin hieno, muttei meitä varten. Busterin osastolla laskimme tiukkaan kaikki esillä olevat mallit ja täytimme kilpailulomakkeet. Jos vaikka saisimme täydennystä meidän vene arsenaaliin. Ja pienten lasten kanssa aloimme jo miettiä tuon palkintoveneen käyttöä meillä. Yhdestä veneestämme olisimme jo valmiita luopumaan. Meidän Albatross kaipaisi hyvää ja rakastavaa kotia.

Meitä, minua sekä vaimoa kiinnosti messuilla lähinnä veneiden lattiamateriaalit. Kävimme hiplaamassa lattioita useammassa erilaisessa veneessä ja mietimme näiden ratkaisuiden sopimista meidän tarkoituksiin. Muutamasta pyydämme tarjouksenkin.... Saas nähdä kirjoittelenko jatkoa tähän liittyen. Oli se varmasti huvittavaa monesta kun kävelimme välillä melkein käsillämme jotta saamme tuntumaan näihin vaihtoehtoihin. 

Family Cruiser kun on melkoisen puupitoinen niin tietysti meitä myöskin kiinnostaa muut puuveneet. Oli niitä hienoja tarjolla paljonkin. Itse ostin arpalipukkeen jos vaikka olisin voittanut tuollaisen puisen soutuveneen appiukolle lahjaksi. Appiukko on monesti sanonut kaipaavansa mökkirantaan oikein kunnollista puista soutuvenettä. Ihan niin hyvä vävy en ole että, pystyisin ostamaan kotimaisen käsityön taidon näytteen mökin rantaan. 

 







Mielestäni messujen kaunenin vene
Olimme jo päässeet katsomaan Sargo Boatsin veneitä kun meidät haettiin katsomaan todella kaunista venettä. Kyseinen kaunokainen ( vene ) vei ajatukset heti jonnekin Aurajoen tai Kaivopuiston rantaan lämpimänä heinäkuisena päivänä. Vaimo vieressä bikineissä ja itselläni mukavat hellevaatteet ( sekä olisin nuoruuden mitoissa ). Vene oli mahonkia ja punaista nahkaa. Kyseessä oli ainakin minulle uusi tuttavuus Benenavis. Kaikki tehdään asiakkaan toiveiden mukaan joten moottori ja nahan värivaihtoehtoja riittää. 

Lopulta vaimo hyppäsi veneen ruoriin ja sanoi tämän kelpaavan. Toivottavasti edes joskus pääsisimme koeajamaan tätä puista kaunokaista. 

Yksi paikka joka ei veneisiin juuri liity on Volvon auto-osasto. Täällä alkoi taas vaivaamaan autokuume kun katseli näitä uutuuksia jotka kiiltelivät kauniiden veneiden rinnalla. Kyllähän näillä kelpaisi ajella satamaan ja kiivetä Family Cruiserin kyytiin. 

Lapset haluaisivat meille mönkijän jolla voisi ajella " ihan missä vaan ". Tokkopa meille sellaista kuitenkaan tulee. Toki ihan fiksusti vastasi tuo nuorin neideistämme. Hän voisi viedä vaalean punaisen kumiveneensä sillä rantaan. Yksi ongelma tuossa päättelyssä mielestäni on. Pitäisi ensin ostaa molemmat, mönkijä sekä kumivene. Toki tuo vaaleanpunainen kumivene olisi aika söpö.

 
 No kumiveneistä puhuen. Brig oli koonnut nätin pinon veneitä. Tuossahan olisi ratkaisu tällaisen "suurperheen" veneongelmiin. Yksi vene jokaiselle lapselle ja me saisimme vaimon kanssa ajella rauhassa perheveneellämme. Olisi meidän moottoripyöräilevä vävykokelas ihmeissään kun tyttäreni veisi kotiin kumiveneen ja sanoisi heidän käyttävän kaikki kesän kauniit päivät merellä :)

 Onneksi lopulta nuoret pääsivät sukeltelemaan altaan pohjalle. Homma oli kuulemma todella mukavaa. Itsekin olen suorittanut sukelluskortin aikanaan täällä kotimaassa. Innostuksen sukeltamiseen sain lomamatkalla Eilatissa. Eihän nämä kotoiset vedet aivan yhtä kirkkaita ole kuin Punaisessa meressä. 

Täytyy kyllä myöntää että, olen onnellinen. Minulla on mahdollisuus veneillä ja haaveilla veneilyyn sekä autoiluun liittyviä haaveita. Näin aikuisena alkaa jo tajuamaan onnellisuuden olevan itse hankittavissa. Positiiviset ajatukset, haaveet, unelmat. Näitä me kaikki kaipaamme. Ja jonain päivänä, huomaamme olevamme onnellisia.





sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Treenejä ennen Venemessuja

Meill' on metsässä nuotiopiiri,
missä kuusten kuiske soi.
Kipunat kohti tähtiä kiirii,
lähipuutkin punervoi.

Ja me muistaen sankariaikaa,
sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii
ja kun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta,
hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, ei muuta,
sydän syttyy tuntemaan.
 "Puolalainen Nuotiolaulu"

Nyt lomailemme ennen lomaruuhkia ja venemessuille menemistä. Meillähän ei kotona ole takkaa jota poltella eikä meidän veneessäkään ole takkaa. Se olisikin hienoa jos sais veneessäkin nautittua takkatulen loimusta. Siksi on hienoa että täällä lomalla saamme polttaa takassa tulta ja lauleskella. No, toisaalta melkein rannassa kuin rannassa voi laittaa tulet nuotiopaikalle kesällä. Tuota Puolalaista Nuotiolaulua muistan laulaneeni aivan pienenä natiaisena äitini kanssa leirinuotiolla. 

 Täällä on ollut kaunista ja huomaan meidän tekevän samoja asioita täällä lomaillessa kuin teemme veneelläkin. Pasianssi ja ristiseiska kuuluvat veneelläkin meidän ajanvietteeseen ja tietenkin myös letut ovat herkkuja myös kesällä saaren rannassa. Lisäksi olemme ehtineet jo harjoittelemaan uintia ja pelastusuintia. (Toivottavasti pelastusuintia ei tarvita koskaan tosielämässä.) Myös kaikki muukin treeni täällä tähtää vain selviytymiseen venemessuista.

Kuva: Messukeskus
Kuva: Messukeskus

















Vaimon siskon  perhe ja kaveri perhe pääsivät jo eilen nauttimaan messukeskuksen antimista. Valitettavasti kummallekkaan perheelle ei tarttunut veneitä matkaan. Mutta aikaa oli kulunut tarvikepuolella. Meillä kaikilla kun on melkein uudet veneet joita voi hiljalleen päivitellä... 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Vene messut 2016 alkaa


Nyt se sitten alkaa, Vene Messut 2016. Paljon on kavereiden kanssa ollut juttua näistä. Meidän venekunta pääsee valitettavasti sivelemään veneiden kylkiä vasta viikon päästä lauantaina. Mutta vaimon sisko ja hänen miehensä sekä kaveri pariskunta ovat jo nyt viikonloppuna haaveiden äärellä. Varsinkin vaimon siskon kanssa keskustellaan mitä kaikkea mahdollista voisi nyt keväällä tekevän veneellä. Vuosi takaperin messuilta haimme Albatrossiimme uutta jääkaappia ja löysimmekin sellaisen ison 65 litraisen. Lisäksi löysimme paljon tietoa ja ideoita omaa veneilyä ajatellen. Yksi mitä me ostamme joka vuosi messuilta on metrilakut, ainakin kaksi pussia. Tänä vuonna kiinnostaa erityisesti kaiken muun lisäksi messuilla mukana olevat saaristo kohteet. Sekä tietenkin tuo tarvikepuoli on ihan minua varten. Meillähän on nyt taas "uusi " vene tänä keväänä. Pääsemme sen kimppuun nyt venemessujen jälkeen. Kuten myös olen aloitellut veneen kanssa askartelun edellisinä vuosinakin. Nyt meillä on toivon mukaan meidän " The Vene ". Tästä veneestä ei ole tarkoitus luopua mahdollisesti koskaan kuten ei edellisestäkään. Valitettavasti edellisen veneen mukana oli paljon hyviä muistoja ja niiden mukana kuljettaminen oli melko raskasta välillä. 
Onneksi ennen messuja on kaksi kunnollista Lotto voittoa mahdollista voittaa. Se olisi todellinen haave tilanne kun olisi voittanut isot rahat lotossa ja menisi messuille. Tällöin voisi valita minkä tahansa veneen taikka mitä tahansa omaan veneeseen, vailla Eurojen laskemista..... Ehkä teettäisin takakaiteeseen yrttilaatikolle telineen. Ja vaikka tämä ei vene olekaan, niin siellä messuilla tulee katseltua myös uudet Volvo autot. Jos vaikka ostaisi ison katamaraanin ja Volvon yhdessä... Sitten messujen jälkeen alan leikkiä puutarhuria ja kylvän kesän reissuja varten yrtit multaan. Näin saamme tuoreita salaatteja sekä yrttejä koko kesän käyttöömme. 

Kuva: Messukeskus
Lapsuuteni kesinä vietimme äitini työkaverin mökillä kesiä. Täällä sain veneillä perheen kanssa mökkirannassa olevalla veneellä. Ensi kosketus Marino Mustang veneeseen. Edellen se on aika söpö...






keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Fiilaten ja höyläten...

A Ship I Harbour
Is Safe
But That I Not
What Ships Are For
-William Shedd-

Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun sormia syyhyttä jo todella pahasti. Sain maanantaina puhelun naapurin mieheltä joka oli hiomassa veneensä airoja. Puhelun sanoma oli " haluaisitko jo tuoksuttaa venelakan tuoksua " Busterin auringon polttamat airot pääsivät eroon vanhasta lakasta ja saavat uutta tavaraa pintaan. Ja tottahan minua kiinnosti seurailla hetken tuota tärkeää kevään aihetta. Ja mikä tärkein niin kevään äänet alkavat täyttää jo naapurustoamme. Lintujen laulut tulevat vasta kohta ja sitäkin tärkeämpi on veneen korjaamisesta lähtevä ääni ja lakan tuoksu. Minullahan on ollut pitkään tapana aloittaa kevät venemessuilta. Ainakin viimeiset 21-vuotta olen ollut messuilla käymässä ja 10-vuotta messujen jälkeen on alkanut puuosien hionta. Nordic 81 vaati uutta lakkaa säännöllisesti ja vuosi sitten Albatross sai paljon uutta pintaa.
En tiedä mikä minua kiehtoo tässä käsillä tekemisessä. Jo pienenä poikana mummolassa sain askarrella puutöissä ja myöskin käsitöissä. Saisin varmaan hetken harjoiteltua tehtyä meille villasukat veneeseen käytettäväksi... Mutta nuo puutyöt kiehtoo enemmän. Ehkä se kun näkee työnsä jäljen nopeammin. Ja onhan tuo koneiden käyttö paljon " Äijempää ".  onneksi uudessa Family Cruiserissa ei juuri nyt ole paljoa lakattavaa mutta... uskon erilaisten tarvikkeiden tulevan tutuksi kun laitamme venettä meidän näköiseksi. Ja jos ei muuten niin vaikka ihan piruuttani pitää lakata jostain.
Se mihin tulen perehtymään on moottori. Minulla ei ole ollut ennen Perkins moottoria joten katsotaan kuinka se eroaa Yanmar moottorista. Perkinshän on vanha kunnon työkoneen moottori. Sellainen jonka osaa jokainen huoltaa, ehkä. No ainakin siitä pitää ottaa selvää jos joskus jotain tarvitsee reissulla huoltaa. Olisi noloa jäädä Meripelastuksen hinattavaksi kun pärjäisi pelkillä suodattimien vaihdolla ja moottorin ilmauksella. Ja potkuri pitää laittaa kiiltämään keväällä samalla kun tulee tarkistettua vene altapäin. Onneksi vene pitää runkokatsastaa seuraan tullessa. Tulee käytyä katsastusmiehen kanssa läpi runko ja läpiviennit. Taaskin sellainen asia joka opettaa jotain uudesta veneestä. Meidän vene ei tule kesällä olemaan satamassa turvassa vaan siellä minne se on suunniteltu, merellä.  On tämä kevät hienoa aikaa. Vielä ensi viikko tiukasti talvilomalla ja toivottavasti saisi nauttia hetken talvisista urheilulajeista. Mutta taitaa se hiihto jäädä väliin kun ei lunta juuri ole.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Meri avoinna, koskas venho vesille....

Mio ja Mette Lauttasaaressa
"Ystävyyttä on maailmassa juuri niin paljon kuin tasa-arvoisuutta, sillä ystävyyttä ei rakenneta eriarvoisten kesken.
- Erno Paasilinna - "

Perjantaina töistä kotiin kulkiessa oli jo todella keväinen keli. Lauttasaaren kohdalla bussin ikkunasta ulos tuijottaessa tajusin auringon paistavan kauniisti avoimmelle merelle. Tämä ruokki heti ajatuksiani tulevasta veneilykaudesta. valitettavasti en päässyt silloin maren rannalle kuvaamaan tuota kaunista näkyä vaan neidin urheiluharrastukset kutsuivat. 


Lauttasaari 6.2.2016
Vihdoin lauantaina, tosin vasta iltapäivästä pääsin tapaamaan tätä "ystävääni", avointa meren selkää. Sää ei enään ollut aurinkoinen vaan tuuli oli alkanut nostaa aaltoja sekä räntää tuli vaakatasossa päin naamaa. Aallot olivat komeita ja pieksivät rantakallioita jäälauttojen kanssa. Koirat olivat aivan innoissaan kun tuoksuttivat avoimen meren houkuttelevan tuoksun. Nyt en kyllä päästänyt heitä tuonne uimaan mutta, itse meinasin mulahtaa kalliolta veteen. 

Ajattelin käydä katsomassa uutta venettämme mutta tämä viikonloppu ei sopinut. Tarkoitus olisi hakea kaikki irtonainen varuste kotiin puhdistettavaksi. Ja piirtää lattian malli muoville, jos vaikka saisimme tehtyä tähän uuden pinnan. Edelleen käymme vaimon kanssa lähes päivittäin nettivenessä ja katselemme erilaisten veneiden lattioita ja varusteita. Toinen mitä olemme löytäneet tuolta on, muutamaan Family Cruiseriin tehdyt penkit avotilan laidoille. Pitäisiköhän sellaiset tehdä meillekin. Ne voisi tehdä kotona kun tuota vapaa-aikaakin on joskus. Tosin olen sitä mieltä ettei suuria muutoksia kannata tehdä ennen kuin on veneellä kulkenut ainakin yhden kesän. Tästä tosin voin joustaa....
Tämäkin keli on jo kohta täällä....
Voi olla että ennen kuin uusi veneemme on vesillä tulee meidän käytyä lähisaaressa grillaamassa "Iines" kumiveneellä. Toki voin laskea vesille myös Albatross / Vilkas veneemme ja veneillä tälläkin.  Tai sitten vaimon siskon taikka kaverien veneellä. Jep, kaverimme tosiaan löysivät uuden veneen heille ja tekivät tästä kaupat. Ja kuten he kommentoivat, "oli 6 kk pitkä aika olla ilman venettä ja alkoi tuntumaan ettei uutta venettä löydy koskaan".

Sunnuntaina muutaman yhdistetyn sukulais synttärien jälkeen jäimme istuksimaan vaimon siskon perheen kanssa kahvipöydän äärelle. No, ei mennyt kauaakaan kun jo keskustelu oli kääntynyt tulevaan kesään. Ensin pöydälle ilmestyi Kippari-lehti, sitten tulivatkin jo merikartat esille. Vähän meidän aikuisten lomista riippuen katselimme jo paikkoja valmiiksi. Itse lueskilin viime viikolla taas jotain vanhaa Venemestari-lehteä jossa oli juttua luonnonrantaan rantautumisesta. Tavoitteeni on tääs tällä kaudella rantautua mahdollisimman moneen luonnonrantaan palvelu satamien lisäksi.

Ystävyyttä on myös se kun voi vaihtaa veneilyaiheisia lehtiä kaverin kanssa. Toinen tilaa toisen kuin toinen ja sitten vaihdellaan niitä kun on omansa ehtinyt lukea.


maanantai 1. helmikuuta 2016

Kauden aloittelua

Tätä odotellessa....
"Älkäämme tyytykö vain antamaan rahaa. Raha ei ole tarpeeksi, rahaa voidaan saada, mutta ihmiset tarvitsevat rakastavaa sydäntänne. Joten levittäkää rakkauttanne minne menettekin.
- Äiti Teresa - "

Nyt olikin taas mukava viikonloppu. Perhettä vaivannut flunssa kaikonnut tiehensä ja pystyimme taas touhuamaan kaikenlaista kivaa. No, kivaa ainakin omasta mielestä ainakin. Lauantaina aloitimme päivän tutustumalla Tourimarineen ja keskustelemassa mahdollisista tehtävistä töistä. Itsellä uuden veneen myötä on mielessä paljon kaikkea mitä olisi kiva tehdä. Ja nyt kannatta tilata mahdolliset huollot ennen ruuhkien alkamista.

 Onneksi uusi vene on jo nyt sellaisenaan käyttökunnossa mutta.... No plotterin asennus on ainakin edessä, aurinkopaneeli on kanssa tulossa. Ja siitä puhuen, Albatross / Vilkastakin piti käydä katsomassa heti Tourimarinesta lähdön jälkeen. Nyt oli siis se viikonloppu kun Espoossa oli satamissa virrat päällä veneen akkujen lataamista varten. Tarkistin meidän Albatrossin akun ja totesin sen olevan vielä lähes täynnä. Kohta akun kytkentä ja aurinkopaneeli lataa sen täyteen hetkessä.

Samalla kun kävin veneellä niin pitihän se tarkistaa kunnolla. Kaikki paikat olivat kuivia ja puhtaita. Onneksi syksyllä tuli puhdistettua tämäkin kaunokainen kunnolla. Ei home häiritse ja veneilemään pääsee ilman homeen poistamista. Olisi tehnyt mieli jäädä tuohon avotilaan kupposelle teetä. Veneeseen taas kivutessa tulivat mieleen kesän retket, seura ja rakkaus. Rakkaus tähän veneilevään elämään ja toisiamme kohtaan. Jos emme annakaan lapsille rahaa niin annamme heille elämyksiä ja yhteistä aikaa. Ja tätä yhteistä aikaa oli myös yhteinen uintiaikamme. Uinti on myös veneilyn kannalta tärkeää. Uintitaito on erittäin tärkeä meille jotka asumme ja liikumme vesistöjen lähellä.
No kautta aloittelin sitten myös itse illalla. Nimittäin pääsin vuoden ensimmäiselle melonta kerralle. Onneksi tämänkertainen melonta oli turvallisissa uimahalli olosuhteissa. Pääsin siis osallistumaan oman nuoruusajan laji harjoituksiin. Kanoottipoolo on todella mukanva ja raskas laji. Varsinkin kun ottaa vuotavan kanootin ja alkaa sillä meloskella. Kanootti muuttuu melkoisen nopeasti " sukellusveneeksi". Ja sitten sen käytös muuttuu aivan mahdottomaksi. oma melontani näytti varmasti samalta kuin tämä Suomenojalla veden alle menevä vene, säälittävältä.....

Sovitaan että kausi 2016 tulee olemaan meille kaikille hyvä vuosi. Lämpöä sopivasti, veneily päiviä mukavasti ja tietenkin hyvää seuraa ja rakkautta kaikille.