Meill' on metsässä nuotiopiiri,
missä kuusten kuiske soi.
Kipunat kohti tähtiä kiirii,
lähipuutkin punervoi.
Ja me muistaen sankariaikaa,
sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii
ja kun hongat huminoi.
Tuli leiskuen nuolevi puuta,
hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, ei muuta,
sydän syttyy tuntemaan.
"Puolalainen Nuotiolaulu"
Nyt lomailemme ennen lomaruuhkia ja venemessuille menemistä. Meillähän ei kotona ole takkaa jota poltella eikä meidän veneessäkään ole takkaa. Se olisikin hienoa jos sais veneessäkin nautittua takkatulen loimusta. Siksi on hienoa että täällä lomalla saamme polttaa takassa tulta ja lauleskella. No, toisaalta melkein rannassa kuin rannassa voi laittaa tulet nuotiopaikalle kesällä. Tuota Puolalaista Nuotiolaulua muistan laulaneeni aivan pienenä natiaisena äitini kanssa leirinuotiolla.
Täällä on ollut kaunista ja huomaan meidän tekevän samoja asioita täällä lomaillessa kuin teemme veneelläkin. Pasianssi ja ristiseiska kuuluvat veneelläkin meidän ajanvietteeseen ja tietenkin myös letut ovat herkkuja myös kesällä saaren rannassa. Lisäksi olemme ehtineet jo harjoittelemaan uintia ja pelastusuintia. (Toivottavasti pelastusuintia ei tarvita koskaan tosielämässä.) Myös kaikki muukin treeni täällä tähtää vain selviytymiseen venemessuista. |
| Kuva: Messukeskus |
 |
| Kuva: Messukeskus |
Vaimon siskon perhe ja kaveri perhe pääsivät jo eilen nauttimaan messukeskuksen antimista. Valitettavasti kummallekkaan perheelle ei tarttunut veneitä matkaan. Mutta aikaa oli kulunut tarvikepuolella. Meillä kaikilla kun on melkein uudet veneet joita voi hiljalleen päivitellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti