Tervetuloa ja näkemiin

Helatorstaina oli tuulinen, lähes myrskyinen päivä. Meillä oli tarkoitus viettää aikaa merellä tällöin, mutta ilman herra päätti toisin. No onneksi meillä oli vaihtoehtoinen tapahtuma tiedossa. Millenium Falcon ( Scand 27 ) on vaimon siskon perheen uusi jäsen ja ensimmäinen vene. Kyllähän sitä on kaimani koko kevään rapsutellut ja rassanut sieltä ja täältä. Talvipressun alta siis paljastui todella erilainen vene kuin sinne oli aikanaan mennyt. Tämän totesi myös edellinen omistaja. Saimme siis tuon kipon laskettua veteen. Ja laskijanahan tietenkin toimi aina luotettava Kuljetus Karttunen.

Minulla on sellainen jonkin verran rajoittunut ajatusmaailma. Tällä kertaa sanoin etten itse ota kevään ensimmäiselle venereissulle lapsia mukaan. Itselläni on käynyt useampi lähes ikävä tilanne tällaisella vesillelasku keikalla. Kerran halkesi vanhan veneemme moottorin kansi Suomenojalta lähtiessä ennen omaa satamaa. Toisen kerran veneen akseli irtosi akselikupista moottorin päädystä. Onneksi aina on ollut avuliaita kanssa veneilijöitä. No niinhän tälläkin kertaa sitten kävi, että käytimme muiden veneilijöiden apua ,kun moottori kuumeni liikaa. Saimme koeajon jälkeen viimeiset sata metriä hinaus kyyditystä. On se mukavaa saapua satamaan veneellä, vaikkakin ilman moottoria.

No konehan saatiin kuntoon ja pääsimme lähtemään lauantaina ensimmäiselle veneretkellemme. Päivä meni veneitä varustellessa. Ja taas siis auto tuli täyteen tavaraa, vaihteeksi. Tuonne Albatrossiin mahtuu kyllä liikaa tavaraa mukaan. Löytääköhän niitä kaikkia sieltä edes kesän aikana.  Ajoimme peräkkäin Svinön kanavan kautta kohti Stora Herrötä. Kanavan kohdalla  kohtasimme myös Merivartioston PV... joka odotti kioskin laiturissa.

Kuva: M. Salonen paikka Millenium Falcon

Vaimon siskon veneen he päästivät ajamaan ohitse, mutta käsi nousi pystyyn meidän pysäyttämiseksi. Pitkä puhallus pilliin, kiitos: sain kuulla heiltä. Nollaahan tuo mittari näytti, kuten aina veneellä tai autolla ajellessa kuuluukin olla. Seuraavaksi pyysivät nähtäväksi sammuttimia, onneksi olin huollattanut ne samalla kun katsastin veneemme. Juttelimme niitä näitä samalla ja sen takia pyysivät nähtäväksi veneen rekisteriotteen. Sekin oli kyllä mukana, tosin vielä piilossa. Hetken etsittyämme löysimme sen takakajuutasta kassista. Kaikki kunnossa ja saimme jatkaa matkaa.
Saareen päästyämme laitoimme grilliin tulen ja paistoimme meille grillipihvit, kermaperunat ja täytetyt herkkusienet. Kylläpäs ne maistuivat maukkailta Stora Herrön korkealla kalliolla olevalla ruokapaikalla. Sieltä oli hyvä katsella kauniita maisemia ja alapuolella olevia veneitä. Lopulta menimme veneelle ja laitoin Wallaksen pöhisemään. Olimme hankkineet meille ja tuohon Scandiin palovaroittimien lisäksi häkävaroittimet. Nyt uskalsin käyttää lämmitintä pitkään. Jätimme Wallaksen päälle koko yöksi. Majoittauduimme kaikki keulakajuuttaan. Minä ja vaimo keulapunkkaan, poika ruokapöydän ääreen ja koirat lattialle. Poikahan nukahti melkein heti, kun sai päänsä tyynyn lähelle ja koirat  sammuivat myös pikaisesti. Me aikuiset siirryimme lasillisille naapuriveneeseen. Meidän mieleen tuli selkeästi jokin vanha Ruotsin-laiva. Heidän Wallas pöhisi kuten laivan ilmastointi ja oli sopivan hämärää, olikohan muutama disco valokin...
Muutaman skoolauksen jälkeen hipsimme takaisin veneeseemme. Täällä oli vieläkin mukavan lämmintä, kytkin lämmittimen puolelle teholle ja sukelsin makuupussiin.

Aamu alkoi vasta 6:30 koirien ulos viennillä, jonka jälkeen pääsin jatkamaan uniani. Aamupalaa aloimme nauttia puoli ysin jälkeen. Sitten hetki ulkoilua, joka päättyi kiireeseen. Olimme sopineet tapaamisen klo 13 omaan satamaamme. Ajoaikaa jäi niukalti. Tuli ainakin testattua nopeus ja moottorin kunto. Painelimme menemään 11 solmun vauhtia ja olisi päässyt vielä nopeampaakin.

Satamassa oli vastassa kaverini leski ja lapset, kaverin vanhemmat ja lesken isä sekä sisko. Toki kaverinikin oli läsnä, konkreettisesti vain uurnassa. Minulle oli kunnia asia saada toteuttaa kaverini pyyntöä. Hän toivoi pääsevänsä viimeiselle ajelulle omalla veneellään, muttei pää ulkona eikä kuskina. Suuntasimme siis kohti Miessaaren selkää ja kaupungin osoittamaa tuhkan sirottelu paikkaa. Tällä kertaa ajoin rauhallisesti noin viittä solmua. Tänne päästyämme sirottelimme hänen tuhkansa mereen ja heitimme perään ruusun terälehtiä. Nyt hän on toivomassaan paikassa. Kaverini poika, kummipoikamme, totesi tässä taannoin seuraavasti: " Nyt voin aina meressä uidessani uida isän kanssa". Itsekin taidan merellä liikkuessani viettää aikaa kaverini kanssa ja jutella hänelle. Tuhkan sirottelun jälkeen jatkoimme suunnitelmien mukaan pitämään hänen toivomaansa ateria hetkeä. Paikaksi valikoitui Vasikkasaari. Täällä grillasimme maissia, makkaroita, nakkeja, kasviksia, nugetteja. Näiden lisäksi tarjolla oli täydellisiä graavilohileipiä, sämpylöitä, juustoja ym. Juomana oli kahvia, erilaisia limuja, kaakaota, maitoa. Ja jälkiruoaksi oli myös paljon vaihtoehtoja.... Hienoa, että ilma oli tänään kuten kesällä. Todella kaunis ja vaikuttava tilaisuus oli tämän päiväinen.

Kaiken kaikkiaan oli hieno ja vaikuttava viikonloppu.