Eläimellistä menoa

Meillä on ollut kikkara turkkeja nyt kolme kesää. Nämä karvakasat ovat siis koiriamme. Aikanaan mietimme kauan sopisiko meille koira. Saimme lainaksi anopin koiraa jolla selvitimme pärjäävämme koiran kanssa eikä allergia iskenyt meihin. Mietimme myöskin sopisiko koira meidän veneilyharrastukseen.

Liivien kokeilua kotona, en tykkää.... Onks pakko?

Nyt talven ensilunien aikaan palaan aikaan jolloin mietimme vasta koiran hankkimista. En itse osannut miettia alkuun mitä kaikkea koiran koko tulisi vaikuttamaan. Seurailimme silmä kovana koirien kanssa veneileviä seurueita. Omassa satamassa juttelimme pitkään perheen kanssa jolla oli isompi Buster vene ja Berninpaimenkoira. Koira osasi itse tulla laiturille ja näytti myös viihtyvän veneessä hyvin. Omistajat kehuivatkin koiraa hyväksi venekoiraksi tietyin varauksin. Jos ihmiset menivät veneestä uimaan halusi koirakin tulla mukaan. Tietenkin ihmiset nousivat uimatikkaita veneeseen ja koira, no sehän vaatikin sitten kuulemma vähän enemmän työtä. Ei siis sellaista meille.

Liivien kokeilua kotona, nää pukee mua hyvin

Kerran ollessamme saaressa näimme huvittavan tapauksen. Rantaan tuli sellainen noin 6 metrinen katettu put-put vene jonka keulakannella istui Tanskandogi uros. Melkoisen komeahan se oli mutta sitten mietimme kuinka paljon sellainen vaatii tilaa veneessä nukkuessa. Hylkäsimme tämän koiran sen koon takia. Vaikka mitä isompi se on, niin sitä komeampi.

Pikku poikana halusin aina itselleni Saksanpaimenkoiran. Isällänikin sellainen on ollut. Stora Herrön laiturilla istuessamme aikanaan saapui vene jossa oli kolme tuollaista ylvästä otusta mukana. Kaikki vaikutti hyvältä ja koirat olisivat hyppineet laiturille itse jos olisivat saaneet. Hienosti koulutettuja sekä kauniita olivat. Nämä yksilöt taas eivät pitäneet veneessä yöpymisestä ja kuulemma valvottivat sataman jos toisenkin mikäli olisivat jääneet yöksi. Meidän lapset taas hiukkasen pelkäsivät näitä isoja koiria. Eli ei siis näitäkään meille.


Monena vuonna aloimme näkemään sellaisia keskikokoisia kihara turkkisia koiria. Mitähän ne olivatkaan? Villakoiria vai muuta? Ensimmäinen jonka kanssa pääsimme tutustumaan oli Espanjan vesikoira, sitten tapasimme Italian vesikoiria ja kaikenlaisia vesikoiria. Moni suositteli näitä veneilijälle sopivan kokoisena koirana. Etuja tietysti oli koko, vedestä pitäminen ja se ettei karvoja ole aivan kaikkialla. Ehkä tällainen olisi meille sopiva.

"Westendin edustalla uitettu koira"

Nyt meillä on ollut tosiaan kolme kesää Lagotto veneessä. Ensimmäinen Lagottomme on kulkenut mukanamme kolmella eri veneellä ja hänen lempi paikka on keulassa kuono kohti tuulta. Hän tosin haluaa kuljeksia ajon aikana ympäri venettä jolloin on ollut muutama vaaranpaikka tarjolla. Kerran tippui keskelle Suinon salmea jossa oli kohtuullinen liikenne. Onneksi liivit oli päällä ja lopulta ui veneelle josta vaimo nosti kyytiin. Kerran uudella veneellä liikkuessamme hän tippui Westendin edessä toukokuun alussa veteen ja nyt ongimme hänet taas ylös. Nämä ovatkin olleet sitten ne pahimmat ongelmat. Nuorempi koiristamme ei ole tippunut vielä kertaakaan veneestä veteen. Hän menee aina nukkumaan keulapunkan alle. Pidämme koirilla veneillessä aina liivit päällä. On jotenkin turvallisempaa kun tietää saavansa koiran nostettua vedestä ylös liivien kahvasta. Veneretkillä on ollut mukava havaita koirien pärjäävän hyvin mukana. Iltaisin ja ehkä päivä tauoilla pääsevät uimaan. Ja koirat kyllä huomaavat koska olemme palaamassa kotiin pitkältä reissulta, eivät halua nousta kyytiin viimeiseltä uimapaikaltaan. Monesti olemme "kalastelleet" heitä pitkin rantoja.  Eikä koirat aina ole niin mukavia, mutta pääsääntöisesti olemme nauttineet heistä.

Meillä venekoiran kriteereinä on ollut koko, vedestä nauttiminen ja luonne. Ei tässä järjestyksessä. Ne ketkä miettivät lemmikin ja veneilyn yhdistämistä niin suosittelen ennen lemmikin hankkimista kyselemään rannoilla ja laitureilla kokemuksia. Olemme tavanneet reissuillamme veneileviä koiria, kissoja sekä hamstereita. Meillä bonuksena on ollut koirien nauttiminen kaikesta yhdessä tekemisestä myös melonnasta....