Suuri meriretki 2020: Mites nyt suu pannaan

Kipparinna oli hyvin palautunut edellis päivän purjehduksesta. Pelkäsin hetken josko hän jatkaisi matkaa purjeveneen kyydissä. Helpotus oli kuitenkin suuri kun purjevene jossa hän oli saapunut Kökariin lähti metkaan ilman Kipparinnaa.

Meidän matkamme ohjasi seuraavaksi kohteeseen jota olemme ajatelleet vierailu kohteeksemme useamman vuoden ajan. Kökar Karlby on kalastajakylä keskellä Kökaria. Onhan kaunis idylli jollaista toivomme näkevämme. Yksi iso syy tänne menemiseen oli laadukas uusi kauppa. Ja nuorten kipparin alkujen yllätykseksi päätimme nauttia täällä perinteiset loma ruokailut. Normaalisti Hangossa mutta, nyt kävelimme veneen edestä laiturin poikki terassille. Ah, miten hyvä ruoka helli ihmistä. Burgerit ja pitsat maistuivat taivaallisilta ja palan painikkeeksi nautimme paikalliset siiderit. Mites suut nyt pannaan? Tietenkin suuren suureen hymyyn. Hymyyn oli ruoan lisäksi muutakin syytä.

Aurinko päätti alkamaan lämmittämään meitä kunnolla, eikä tuulesta tietoakaan. Ehdimme Kipparinnan kanssa myös melomaan 5 kilometrin lenkin täällä iltasella. Nuorisomme oli tyytyväisiä kun netti pelasi kunnolla eikä tiukkis vanhemmat olleet paottamassa heitä mihinkään sosiaaliseen toimintaan. Olimme kuljettaneet veneemme kannella kanoottia ja veneen takakannella paketissa kumivenettä. Kajakille oli paljon käyttöä ja kumiveneelle emme olleet vielä keksineet paikkaa jossa olisimme sillä päristelleet menemään. Taitaa kumiveneilyt näillä retkillämme vähentyä ellei jopa loppua.

Illalla vielä mietimme seuraavan päivän kulkua. Olimme kahden vaiheilla siitä kuinka aikamme käyttäisimme. Vilkaisu sää ennusteeseen  käänsi päätöksemme lähtemisen kannalle. Olisi luvassa lämmintä, tuuletonta kesäsäätä.  vaihtoehtona olisi ollut jääminen Kökarin hellään huomaan.

 

 Aamupäivällä sää tarjosi parastaan. Tuuleton ja lämmin ilma houkutti suuntaamaan Kökarin etelä saaristoon, paikkaan jossa myös Tove Jansson on aikanaan viettänyt aikaansa.  Rannassa saapuessamme oli aikamoinen levälautta odottamassa meitä. Siispä otimme sinilevätestin esille ja teimme testin. Ei sillä että meri olisi kutsunut uimaan siihen vihreään massaan jota ei merivedeksi olisi sanonut parhaalla tahdollaankaan.

Onneksi lähdimme kävelylle tutkimaan Källskär saarta jossa on "Kreivin muokkaamaa maastoa. Uskomatonta työtä ilman koneiden apua. on kauniita puutarhoja, altaita satamassa ja hieno talo.

Melkoista elämää varmasti on ollut saarella. Paikka oikein kutsuu tekemään aiakkoneella matkan näihin aikoihin jolloin paikassa on ollut elämää. Saari on todella kaunis ja polku kannattaa kiertää kokonaan läpi aina "kannulle" saakka. Takaisin sitten kannattaa palata omia jälkiään pitkin.

Takaisin veneelle palatessamme löysimme rantapolun hajun aiheuttajan. Melkoisen pitkällä olevan mätänemis prosessin. Hylje oli jäänyt syystä tai toisesta rantaan ja mätäneminen oli alkanut. Toivottavasti tämä luonnon oma kierokulku sujuisi nopeasti eikä haju pääsisi kiusaamaan pieniä kulkijoita.

 Pikaisen hengähdyksen jälkeen meillä ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa seuraavan yön sijainnista. Sen tiesimme että, keulamme kääntyisi kohti kotia. Kuinka nopeasti tai pitkälle olisimme valmiita menemään emme tienneet. Lämpö laittoi suut isoon hymyyn. Kaikki alkuloman tuulet ja sateet unohtuivat ja lomamme on nyt ollut vain pelkkää aurinkoa.....