Ei tätä jaksaisi jos ei tästä pitäisi. Sadetta, tuulta ja uudelleen ja uudelleen. Lähdimme kavereita tapaamaan Tammisaareen. Kaverit olivat tulossa omalla veneellä meidän seuraksi ja ajattelimme mennä sellaiseen paikkaan jossa olisi tekemistä tuulella ja sateella.
Tammisaari on aina niin mahtava paikka. Satama on miellyttävän suojaisa. Sataman pesukoneet toimivat ja kuivausrummut kuivaavat, sauna hellii lämmöllään. Eli siis kaikki mitä lomalainen kaipaa. Eikä satamamaksukaan kirpaisee lompakkoa.
Kaverimme saapuivat satamaan reilun tunnin jälkeemme ja saivat paikan meitä vastapäätä. Oli siinä teineillä helppo kulkea veneestä toiseen. Ja meidän aikuisten iltaisin pelailla korttia tarinoinnin lomassa.
Päivällä kävimme kävelemässä ristiin rastiin kaupunkia ja yritettiin väsyttää nuoria. Kaupassakin kävimme useampaan kertaan kun kerran olimme monen monta vuorokautta paikallamme.
Lopulta koitti päivä jolloin tiemme erkanivat kavereiden kanssa. Heillä kääntyi keula kohti kotia ja meillä oli suunnitelma siirtyä johonkin Rosalan korville. Se olisiko seuraava yö perinteisesti Rosala TB vai jokin muu....
Voiton vei luonnonsatama, Stora Skallskär noin mailin pohjoiseen väylältä. Löytyy mm. partiolaisten sinisestä kirjasta. Ainakin länsituuli kiertää hyvin rantautumispaikan jossa on syvää noin 4 metriä ihan rannassa. Sisäänajaessa kannattaa olla tarkkana kivien takia. Saari on kaunis mutta hankala kulkuinen. Mikäs tässä on käydä rauhallisessa rannassa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti