Sydämeni osuman sai......

 " Sydämeni osuman sai.

Nuoli on Amorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii.
Iskusta sen mä vavahtelen,
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en.

Elin maailmassain
Luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa.
Mutta ootapa vain,
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain,
Päivin ja öin ikävöin vain. " ( suom. Pauli Hanhiniemi )

Eilen se sitten kolahti, löysin uuden unieni kohteen.  Toki ensimmäinen ujo kohtaaminen hänen kanssaan oli ollut jo kesällä mutta silloin en vielä uskaltanut silittää hänen kaunista runkoaan. kesällä hän oli kuitenkin verhottu vähemmällä peitteellä kuin näin talvella. Silti ensimmäinen kosketus häneen vei sydämeni mennessään.... Oi, mikä runko hänellä onkaan.

Ketään ei varmasti yllätä se että, olemme kärsineet Kipparinnan kanssa yhä pahenevasta purjevenekuumeesta. Meillä on paljon ystäviä joilla on ollut jo pidemmän aikaa purjeveneitä ja olemmekin kyselleet heiltä apua siihen minkä hankkisimme. No, nyt saimme sitten vihjeen yksilöstä joka sopisi meidän kriteereihin. Kaksi erillistä takakajuuttaa ja keulassa kajuutta johon me Kipparinnan kanssa mahtuisimme nukkumaan. Salongissa olisi tarjolla myrskypunkkaa joten saisimme myös kaverit mahtumaan matkaamme silloin tällöin.  Takakajuuttaankin mahtuu puolellensa nukkumaan muutama ihminen, ainakin rakastunut nuoripari.... Emme löytäneet tästä yksilöstä vielä mitään vikaa, toki katselimme asiaan ruusun punaisten lasien lävitse. 

Nyt olenkin jo nähnyt unia hänen kanssaan liikkumisesta pitkin aina aurinkoista merta pitkin. Aurinko paistaa lämpimästi, tuulee sopivasti ja vene kiitää äänettömästi pitkin kimaltelevaa meren selkää. Eikö se purjehtijan elämä ole aina pelkkää auvoa ja muuta mukavuutta. Siinä kelpaisi sitten satamassa nauttia lasillinen cavaa, syödä kevyttä salaattia. Ja aamulla sitten paistaisi uunituoreet patongit uunissa ja tarjoilisin aamiaisen leudossa aamuauringon lämmössä.... Purjehtiminenhan on pelkästään tätä?