" Joskus pienimmät asiat ottavat suurimman paikan sydämessäsi" ( Nalle Puh )
Saimme karvakkaan pennun seuraksemme viikonlopuksi kuten muutamana viikonloppuna. Päätimme otaa tyttäremme pennun mukaan hänen ensimmäisellä purjehdukselle. Jätimme suosiolla meidän omat karvaturrit rannalle jotteivat he pääse opettamaan pennulle mitään uutta jännää pelkoa. Ja onneksi tämä pentu oli aivan mahtava purjehtijan alku. Silloin kun hän sai istua Murmur ( kipparinnan ) vieressä kaikki oli jopa niin hyvin että uni tuli koiran silmään. Turhaa olimme pelänneet hänen kohdalla veneilyä. Nuo meidän isommat koirat ovat tottuneet moottoriveneilyyn eivätkä ole aivan vielä hyväksyneet purjeveneen kallisteluja tahi ääniä.
Kutsuimme myös mukaan kaveriperheemme. Tämän perheen mies onkin ollut meillä jo syksyllä mukana mutta nyt perhe tuli myös mukaan. Pitää lähes pahoitella mukaan pyytämistä. Emme siis tienneet että varsinkin kaveriperheemme naisväestöllä on kammottava venekuume. Tämä kävi ilmi melkein heti laiturista lähdettyämme. Silloin oli jo myöhäistä jättää venekuumetta potevia rannalle. Ilmeisesti kuume nousi matkalla melkoisesti lisää.



Kotisataman korvilla rullasimme purjeet pois ja käynnistimme moottorin. Tämä retki olikin melkoisen mukava. Hyvää seuraa ja aivan mahtava ilma. Tuuli sopivasti, ajoittain jopa reilu 7 m/s joka tuntui mukavalta. Pieni asia joka oli meille suuri asia on tämä pennun mukana oleminen. Lämmitti mukavasti sydäntä. Ja yksi hieno asia joka löysi paikan sydämestä..... ei kertaakaan jännittänyt liikaakaan. Veneily ja purjehtiminen maistui oikein herkulliseslta ja nautinnolliselta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti