Palataan ajassa taakse päin, loman alkupuolelle. Lähdimme Elisaaresta kavereiden seuraksi
Jussarön saarelle. Olemme olleet täällä ennenkin, mutta edellisestä tapaamisesta saaren kanssa oli jo aikaa. Matkan pyrimme purjehtimaan kuten "oikeat" purjehtija tuppaavat tekemään. Kaikki purjehtijathan liikkuu purjeilla aina, tuulee tai ei.... Todellisuudessa menimme purjeilla hyvän matkaa, mutta jossain vaiheessa liikuimme myös moottorilla.
Miehistö pääsi kokeilemaan jotain uuttakin matkan varrella. Ennen purjevenettä liikuimme aina hurjaa vauhtia ( 6.5kts ) moottoriveneellä joten tämmöinen ei ole käynyt mielessä. Eli nyt kun vauhti purjehtiessa tippui alle solmuun. Eli purjeista se hähäisinkin veto pois ja perhe veteen. Laitettiin kuitenkin varuiksi perästä köysi veteen josta voisi tarrata kiinni. Poika hyppi veneen kannelta veteen uudelleen ja uudelleen ja Kipparinna sekä neiti nauttivat meren tuomasta viilenyksestä. Olihan tuo vesi kuitenkin lähes 23 asteista. Väylän laidassa oli hyvin tilaa ja aikaa tämmöiselle toiminnalle. Useammasta veneestä kuvattiinkin tätä meidän tapaa veneillä. Olisi mukava saada jokin noista kuvista itsellemme.
Jussarön satamaan on tullut meidän perheen viime vierailun jälkeen uudet laituri. Hieno laituri onkin. Sähköt löytyy laiturilta ja aisa tai poiju kiinnitys. Hintakin on kohdillaan. Ja ainakaan vielä ei saanut mitään merkkiä veneeseen maksusta. luottavat kuulemma veneilijöihin. Lisäksi satamamaksuun sisältyy "lenkki-sauna" illalla. Miehille ja naisille oli kaksi tunnin vuoroa illansuussa. Ysi omituisuus tähänkin rantautumiseen liittyi. Toinen veneilijä pyysi meitä saunojia tarkistamaan sijainnit oman plotterin näytöltä. Syykin paljastui. Kaikki veneet joista tarkistettiin sijainti olivat selkeästi väärässä paikassa. He kertoivat huomanneesa tämän omituisuuden tullessaan satamaan. Tuttu merimerkki oli heidän kohdilla mutta plotteri kertoi heidän olleen toisaalla. Olkaa siis kriittisiä kun luette paikka tietoa plotteristanne.
Seuraavana päivänä saapumisen jälkeen lähdimme pitkälle kävelylle. Tämä kävely oli meillä ja kavereilla ollut mieleessä pidempään. Toki olimme kiertäneet saaren muillakin käynti kerroillamme, mutta aina se sykähdyttää. Matkalle osuu niin karua rakennuskantaa kuin kaunista luontoa. Molemmista löytyy paljon mielenkiintoista katseltavaa. Mielestäni Jussarön kaksi kiinnostavinta rakennusta on näissä kuvissa. Toinen rappiolla oleva ja toinen kivinen rakennus tulee kestämään aikaa vielä kauan.
Ryhmämme jakaantui kahtia näköalatornin jälkeen. Minä ja nuoret painelimme suoraan rantakallioille ja naiset sekä koirat painelivat suorempaa ( lue: helpompaa ) reittiä mustalle rannalle. Meille sattui Jussarön vierailulle kesän kuumimmat päivät ja itse ainakin hikoilin todellakin kun yritin pysyä nuorten perässä kallioilla. Nilkkani on leikattu ja leikkauksesta on useampi vuosi. Tunsin kuitenkin matkan varrella kuinka tulisin kärsimään nilkasta myöhemmin tämän retken seurauksena. Mutta mitään ei saa ilmaiseksi, nautinnosta olin valmis jopa kärsimään myöhemmin. Aloin ajatella naisten tekemää järkevää päätöstä ihan tosissani.
Onneksi kalliot loppuivat aikanaan ja pääsimme nauttimaan eväitä. Eväät katettiin kalliolle juuri mustan hiekkarannan tuntumaan. Iron bech houkuttelee aina vaan paikalle. On se niin erilainen kuin missään muualla tapaamistani rannoista. Syynä tähän väriin on kaivoksista murskattu rauta-aines jota on tuotu rannalle. Rannalla on palkon sileitä kiviä joita moni heittelee veteen ja laskee montako "leipää" tulee. Aikanaan isäni on opettanut minulle tämän jalon taidon ja olen siirtänyt sitä tietoa lapsille. Tämä onkin sellainen sukupolvesta riippumaton jalo taito.
Meillä kaikki viihtyivät meressä pitkään. Vaikka nouseva aallokko alkoi tekemään uimisesta koiriemme uinnista ajoittain haastavaa. Meri oli vielä siellä 23 asteen tuntumissa ja vilvoitti sopivasti. Sinilevää ei ollut ollenkaan ja uiminen oli rentouttavaa. välillä kun muisti pötkötellä rantakalliolla kuivui ihokin nopeasti. Oli välillä lisättävä aurinkorasvaa ettei illalla olo olisi kuin keitetyllä ravulla. Toki iho punoitti jo ihan kunnioittavasti.
Uimisen jälkeen kiersimme luontopolun reippaasti. Kyllä se kannatti. Kalliota, mahtavat portaat, kiviä ja luontoa kauneimmillaan. Siitä tämä loppu reitti koostui. Kävelyn jälkeen maistui veneellä ruoka kuin konsanaan Viisikolla Enid Blytonin kirjoissa. Oli kaikkea tarjolla mutta ei sitä inkivääri olutta kuten heillä oli.
Illan aikana tuulta alkoi olemaan mutta satamassa kaikki olikin suojassa eikä tuuli haitannut meitä ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti