"Kaukaa, mastot esiin uivat takaa usvan niinkuin maasta menneisyydenKaukaa, kajuutasta soitto kaikuu, tuuli kantaa tänne sävelenKaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulinTakaa usvaverhojen, takaa maitten merien, takaa vuorten, maitten merien" Rauli Badding Somerjoki ( sanat Irma Arvola )
Viikonloppuna saimme kutsun Kipparinnan siskon perheeltä heidän seuran saareen. Lauantai oli rauhallinen aamu ja pääsimme liikkeelle vasta kahdentoista jälkeen. Tuuli oli maltillinen ja menimme ensimmäisen pätkän moottorilla Pentalan ulkopuolelle. Sitten purjeet ylös ja keula kohti Porkkalaa. Veneitä oli liikenteessä kohtuullisesti ja sinne joukkoon mekin sulahdimme. Olemme vielä purjehduksen alkutaipaleella ja siksi seurailemme muiden tekemisiä. Tuuli mukavasti etelästä ja pääsääntöisesti ei tuo purjehtiminen vaatinut liikaa. Muutama pätkä oli lähes vastaista tuulta joka onnistui vielä purjeillakin. Purjeiden säätämisessä tuntuu riittävän oppimista aina. Onneksi meidän töistä kesäpoika kävi edellisellä viikolla näyttämässä miten saadaan veneeseen vauhtia. Ei tämä vene meidänkään opeilla ole ollut liian hidas. Nyt kuitenkin vene liikkui varsin liukkaasti eikä ollut pelkoa jalkoihin jäämisessä. Ja omiin jalkoihin saimmekin anopin tekemät villasukat.
Oikeasti ei ole merkitystä sillä miten nopeasti liikumme. Pitäisi ottaa koiristamme mallia ja keskittyä pelkästään nauttimiseen. Olemme päättäneet jättää vanhan koiran tyttärelle ja lainata hänen koiraa purjehduksille. Nämä kaksi blondia vain nauttivat elämästään.
Toki itse nautiskelimme viikonlopusta hyvien kavereiden seurassa. Hyvää ruokaa, viiniä sekä seuraa. Jalisäksi sää helli meitä myöskin. En käynyt uimassa vaikka osa seurueestamme pulahtikin virkistävään mereen. Meri on vielä niin viileä että illalla on tarvetta lämmittää venettä. Monen veneen luota kuuluikin erilaisten lämmittimien ääniä. Meilläkin Webasto pöhisi koko yön ja koirillakin oli lattialla mukavan lämmiintä.
Myöhäinen aamiainen veneessä kaksistaan Kipparinna kanssa kruunasi rentouttavan viikonlopun. Teetä ja sympatiaa... niin kuin vanha mainos sanookaan. Tämän jälkeen olikin aikaa ja voimia tehdä saarikierros tässä kauniissa saaressa. Olemme kyllä etuoikeutettuja kun voimme kulkea Suomen kauniissa saaristossa varsin vapaasti.
Paluumatka kotiin sunnuntaina ei tarjonnut juurikaan purjehduksen juhlaa. Liikuimme rauhassa moottorilla, kukin keskittyen omaan tekemiseen. Kipparinna soitti lapsenlapselle ( ihan vauva ), koirat nukkuivat takatuhdolla, itse seurailin luontoa ja autopilotti hoiti ohjailun. Elämä on ihanaa. Tämä viikonloppu oli hyvää harjoitusta hiljalleen lähestyvälle kesälomalle.
Hyvä kirjoitus :)
VastaaPoista