Suuren meriretken viimeinen vikko

Kuva: Lauri S.

Tosiaan lähdimme Tammisaaren saaristosta taas lähemmäksi kotia. Tällä kaudella se mikä kuvaa veneilyämme on purjehtiminen. Onko meillä nyt monesko kausi purjeveneellä, en jaksa laskea.... Pääsimme lähes koko matkan purjeilla Barösundiin. Vähän ennen lossia loppui tuuli ja laitoimme moottorin päälle. Itse en muutenkaan pidä siitä että menisin lossin ohitse purjeilla. Olo on turvallisempi silloin moottorin ollessa käynnissä. Matkan varrella meidän  ohitse ajoi hyvän näköinen moottorivene klassikko. Ihailin sitä ja tapani mukaan tervehdin heitä. Ilo oli suuri kun he ja minä tunnistimme toisemme. Sain kuvan meistä purjehtimassa. Harvemmin saa kuvaa itsestään kun purjehtii. Kiitos vielä siitä.

Rauhallinen veneily on aina mukavaa. Liikuitpa sitten moottoriveneellä, purjeveneellä, meloen, soutaen tms on olo vesillä aina kivaa. Itselläni on kokemusta veneilystä sekä melomisesta. Aikanaan melonta loppui kun perhe kasvoi niin siirryimme veneilyyn. 

Kenellekkään ei varmasti ole yllätys että, pidämme Elisaaresta. Sinne vei veneemme tälläkin kertaa. Ei pitänyt mennä mutta aikaa oli haaskattavaksi kun ajattelimme tavata vielä matkan aikana. Kipparinna hiukan murmutti asiasta kun menimme taas samaan tuttuun paikkaan.  

Illalla lähdimme kävelylle. Totesimme ajankohdan olevan sama kuin olisimme menneet koira lenkille. Koirat vain olivat jo lähteneet kotiin Espooseen aikaisemmin. Piti vain käydä kurkkaamassa lampaita laitumella. Matka vei kuitenkin luontopolulle. Taisi olla ensimmäinen kerta kun lähdimme polkua kiertämään nurin perin kartanon suunnasta. Luontopolulle oli tosiaan tullut uudet hienot pitkospuut vanhojen jo kuluneiden tilalle.  Näin kun meni toiseen suuntaan kierroksen näki asiat aivan erilailla kuin ennen.  Lomapurjehduksen aikana pyrimme tekemään päivittäin jonkin kävelylenkin. Mielummin aina pidemmän kuin lyhyemmän lenkin. Moneen luontopolkuun sisältyy mahdollisuus käydä uimassa. Välillä olemme varautuneet uintiin ja toisinaan emme, silti uiminen on mahdollista kun ei häiritse muiden rauhaa.  Veneillessä ei kuitenkaan saa liikuntaa liikaa tai ainakin se on hiukan rajoitettua. Monesti päivän päätteeksi näyttää askeleet ylitse 10 000 askelta. Monet luontopolut ovat tulleet tutuiksi ja samalla saarien ja kylien nähtävyydet. 

Kipparinnan sisäinen lehmityttö heräsi taas kerran. Hän alkoi mietimään pääsisikö kaupunkilais tyttönen hoitamaan silloin tällöin lehmiä. Hän on pikku tyttösenä "hoitanut" lehmiä mökki naapurin tilalla. Ja edelleen pitää näistä eläimmistä paljon. Itselleni lehmät on kyllä mukavia otuksia kunhan pysyvät kaukana eikä minun pidä mennä navettaan.  Hevoset on minulle sitten mieluisimpia kavereita. Valitettavasti ihottuma lopetti hyvin alkaneen hevosurheilu urani 40-vuotta sitten ihan alkuunsa.  Luontoreippailun jälkeen pääsimme vielä illan viimeiselle saunavuorolle. Oli mahtavaa saunoa ja uida pimenevässä illassa. Myöhään illalla kyllä vielä veneitä saapui satamaan. Onneksi täällä on paljon satamapaikkoja. En muista että olisi koskaan kukaan joutunut menemään muualle kun ei ole mahtunut satamaan. 

Aamusella lähdimme kohti kotia. Sää ennusteet lupailivat sadetta ja tuulta. Peruimme kavereiden tapaamisen ja toivoimme sen toteutuvan vielä myöhemmin kesällä. Tuulta oli taas enemmän kuin ennusteessa ja päätimme mennä kohti Porkkalaa sitä sisempää väylää pitkin. Näin teki moni muukin vene. Menimme jonossa kohti itää. Porkkalan selällä tuuli ennusteesta ( 5m/s ) huolimatta 8,5-10 m/s. Olimme vähentäneet purjeita mutta vauhtia riitti silti meillä vähintään riittävästi. Porkkalan kärjen kohdalla taas saimme avattua purjeet täisin isoiksi. Lähteelän kohdalla aloimme seurata takaa vyöryvää pilvi rintamaa. Bylandetin kohdilla sanoin Kipparinnalle että kohta leikitään kapteeni käskee leikkiä. Tuuli oli tällöin pienentynyt lähelle 5 m/s ja hetki tästä tuuli olkin 15m/s. Saimme purjeet nopeasti pienemmiksi. Lopulta jätimme isopurjeen puolikkaaksi ja menimme myötä tuuleen yli 7 solmua. Tuuli oli varsin sopiva ja pääsimmekin hyvin Espoonlahdelle kotisataman edustalle.  Kotiin päästyämme olimme tyytyväisiä koko reissuun. Ja illalla parvekkeelta katselimmekin ukkosen saapumista. Eli oli kiva olla kotna. Lapsista ei meidän kotiin saapuminen ollut ihan niin kivaa. Olivat nuorina aikuisina pärjänneet hyvin ilman meitä Onneksi meille löytyi käyttöä koirien ulkoiluttajina.

Palaan tarkemmin tilastoihin jossain välissä. Yöpymisten määrät, mailit tulee jossain vaiheessa tänne blogiin.

 

Pitkän matkan reissu

Kotimatkamme alkoi haikein mielin. On aina haikeaa kun huomaa loman lähenevän loppua kohden. Nyt oli lähes täydellinen tuuli ja sen suunta. Heti kun pääsimme Kökarista kääntymään kohti itää niin nostimme purjeet. Saarten välissä pujottelua ennen kuin alkoi päättymätön suora. Utön ja Jurmon pohjois puolelta purjeilla. Välillä piti mennä moottorilla vajaan tunnin ajan kun tuuli muuttui täysin myötäiseksi. Ja pieneni lähes olemattomaksi samalla. Yxskär kohdalla tuuli voimistui lähes 10 m/s myötä tuuleksi. Siitä " virsikirja avoinna" lähes Rosala TB satamaan. Viimeiset pari mailia menimme moottorilla ihan satamaan sapumisen valmistautumisen nimissä. Hyvä laittaa köydet ja fenderit valmiiksi ajoissa.

Tämä satama osuu lähes vuosittain meidän reitille. Joskus pysähdymme tänne vain septin tyhjennykselle ja usein myös yövymme täällä. Hyvä suojaisa satama. Tällä kertaa satama olikin lähes täynnä kun saavuimme vasta illan suussa. Päivän purjehduksen pituus oli lähes liian pitkä, 11 tuntia. Kävi kyllä mielessä jatkaa suoraa Hankoon mutta koirien takia jäimme tänne. 

Rosalasta menimme Hankoon. Tämä siksi kun meillä mukana kulkenut nuori aikuinen ja koirat kaipasivat kotiin. Saimme toiset lapset samalla kylään. Hanko on aina jakanut venekuntamme mielipiteen. Puolet pitää paikasta ja Kipparinnan mielestä tämän voi jättää väliin. Silti täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Koirille ulkoilupaikka suoraan veneen edessä. Tyttäremme arvostaa saunaa ja sadesuihkuja. Itse kaipaan tässä vaiheessa matkaa ravintolaa jne....

Kävimmekin lasten kanssa syömässä ravintolassa hyvin. Samalla saimme lasten mukana lisää ruokaa ja juomaa veneellemme. Lopulta oli aika sanoa kaikille lapsillemme  sekä koirillemme heippa. Tuli vähän tyhjä olo siinä. Päätimme Kipparinnan kanssa vuokrata polkupyörät ja lähteä tutustumaan Hankoon isomminkin. Poljimme Neljän tuulen tuvalle. Tämäkin paikka on yksi niistä mitä äitini aikanaan kehui kovasti. Oli kuulemma käynyt täällä jo nuorena neitinä. Valitettavasti en kuunnellut aikanaan äitini tarinoita kunnolla niin en tiedä kenen kanssa kävivät tuolla, ilmeisesti kummitätini kanssa.  Pyöräilimme kahden tunnin ajan ympäri huvila aluetta ja keskustaa. Hangon kasinon alueella kävimme rannassa katselemassa merelle. 

Hangossa oli myös mielenkiintoinen vene. Sininen runko ja oranssi kuomu, Rustler 36 purjevene.  Joel Harkimolla on alkamassa aivan uskomaton projekti. Pitää ottaa hattu päästä ja kunnioittaa herran projektia. Vahvan näköinen vene kyllä kyseessä. On siinä kuitenkin varmasti vielä paljon tehtävää edessä, ainakin purjehdittava paljon tuolla ennen kilpailua. 

Illalla satamassa Kipparinnan kanssa kaksistaan olimme ihmeissämme rauhasta veneessä. Ei koiria, vain hän ja minä kaksistaan. Illalla saunan jälkeen korteilla pasianssin pelaamista ja viiniä. Hyvä musiikki taustalla. Aamullaa piti herätä ajoissa mutta emme laittaneet herätyskelloa päälle, Rauhaisa aamupala, sitten menimme jonottamaan septille. Täällä on aina jonoa. Pitäisi olla kaksi letkua joista vain toinen toimii. Sama tilanne jo useamman vuoden ollut. 

Hangosta lähdimme kohti seuran saarta. Jussarön pohjois puolella on mukava saari jossa seuran jäsenille on laituri. Jyhkeitä kallioita ympärillä. Suojajsa lähes kaikelta tuulelta. Nyt oli laiturin vierellä todella vahva sinilevä tilanneesti uimisen. Onneksi saaren voi kiertää ja uinti paikka löytyikin entisen saunan rannasta.  Kipparinna yritti saada minuakin uimaan mutta olin onnekseni nähnyt veden lämpötilan ennakkoon. En siis mennyt virkistävään uintiin. Tämä paikka uimiselle vaikutti kyllä erittäin hyvältä, ehkä seuraavana kesänä sitten. 

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme liikkeelle. Jussarön väylälle saavuttuamme nostimme heti purjeet ja nautimme hiljaisuudesta. Kohta oli väylän kapein kohta edessä ja iso moottorivene oli tulossa vastaan. Ennen kohtaamista moottorivene hidasti vauhtiaan niin ettei aaltoja heistä tullut. Katselin että noudattavat kyllä hyvää merimiestapaa ja huomioivat toiset. Kyseessä oli vähän erikoisen näköinen alus ja sitä katsellessa etsin perästä lippua katsoakseni mistä olivat kotoisin. Perän lippu yllätti täysin, keskellä lippua oli leijona vaakuna. Samaan aikaan tervehdin tapani mukaan veneilijöitä Kipparinnan kanssa. Vastaantuleven veneen kapteeni nosti kättä tervehdykseen. Toinenkin käsi nousi veneestä tervehdykseen, Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb. On meidän presidentillä hieno mutta aika erikoisen näköinen vene. Molemmat Kipparinna kanssa kysyimme toisiltamme samaa.... näimmekö oikein? Mielestäni on hienoa kun meidän valtion päämies voi kulkea lähes missä vaan. 

Vielä olisi reissua ja lomaa jäljellä ennen töihin palaamista.

Kohti kääntöpistettä

Aurinko jatkoi paistamista ja meidän matka jatkui eteenpäin. Matka jatkui Taalintehtaalta sopivan kovalla tuulen vierellä eteenpäin. Seurasimme edellä meneviä purjeveneitä ja valitsimme uuden reitin kesken matkan.  Pääsimme perille uuteen kohteeseen nopeammin kuin oli me suunnitelleet. Eli vauhti oli ollut paljon kovempi kuin meillä normaalisti. 

Olimme päätyneet NJK:n Borgareluoto nimiseen saari kohteeseen. Täällä laitoimme veneemme toisen Finn 35 veneen viereen. Se vene oli ihan eri näköinen kuin omamme. Toinen vene mikä oli kanssamme samassa laiturissa oli vanhemman Englantilais pariskunnan Hallberg-Rassy. Heidän kanssaan olimmekin turisseet jo useammassa paikassa tätä ennenkin. Meillä ( minulla ) oli haaveet saunomiseen ja pitihän se saunavuoro varata. Illan saunavuoro oli mieluisa ja löylyt todella makoisat. 

Seuraavana päivänä lähdimme edelleen kohti länttä vaikka kaikki muut suunnat olisi olleet parempia purjeilla liikkuvalle. Eli moottorilla etenemistä oli tiedossa. Reilun kuuden tunnin jälkeen laitoimme köydet kiinni Kråkskär ( NJK ) nimisen saaren rantaan. Täällä oli ihan ulkosaariston tuntua. Isoja kallioita suojaamassa satamaa. Ja tapani mukaan oli uudessa paikassa päästävä saunomaan. Vesi alkoi olla minulle liian kylmää joten keskityin vain löylyihin. Meillä on mukana aina retkisuihku. Tämä säästää vettä peseytyessä todella paljon.  Vettä hän ei saaristossa usein ole liikaa 

Aamulla lähdimme purjehtimaan Kihtiä ylitse. Tuuli oli hivenen sivuvastainen ja pääsimme hyvään vauhtiin. Ensimmäinen AIS tunnustavat vene lähestyi perä edellä kun heidän kurssinsa oli epäsuotuisampi kuin meillä. No, kun pääsimme samalle kurssille heidän kanssaan niin menivät isompana kilpa veneenä nopeampaan meitä karkuun.

Tulimme meidän reissun kääntö pisteelle, Kökar Karlby. Pidämme tästä suojaisasta paikasta kovasti. Ilmapiiri sopii meille hyvin. Ja mikä tärkeintä on täällä suojassa tuulen tuiverrukselta. Pidimme tuulia täällä samat kaksi päivää mitä suurin osa satamassa paikalla olijoista piti. Kävelystä ja saunomisesta saimme nauttia. Myös satamaravintolan ruoka maistui meille.  Tästä alkaakin matka hiljalleen kotiin ja töihin.

 

Vähän erilainen viikko

 

Välillä ei elämä mene niin kuin on suunnitellut. Syy miksi keskeytimme loman ja jätimme veneen Taalintehtaalle oli lopullinen luopuminen koirastamme, jonka aika oli tullut. Vaikka tiesimme tämän olevan lähellä, oli se kuitenkin yllätys.

Meille vapautui muutama päivä kotona lomailuun ennen kuin saimme kyytiä takaisin veneellemme. Käytimme ajan saari retkelle. Helsingin Pihlajasaari on lähellä emmekä koskaan siellä ole olleet. 

 Suunnistimme Ruoholahteen ja hyppäsimme lauttaan, joka vei meidät saareen. Laiturin pielessä tutustuimme saaren karttaan. Päätimme ensin kiertää lännen puoleisen saaren. Kauniita hiekkarantoja, kalliota ja uimakoppeja myös.

 Auringonottajia löytyi sekä hiekkarannalta että kallion koloista. Oli myös monta hyvää pöytää eväiden syöntiin hienoilla paikoilla. Vaikka lautta oli ollut melko täynnä ei ihmispaljous haitannut.

Lännen jälkeen suuntasimme itäiselle saarelle. No, kylttihän kertoo kaiken tarpeellisen. Silmät kiiluen painelimme peremmälle saareen sillan ylitse. Löysimme itsemme grillikatosten luota. Erittäin siistit ja suojaisat paikat. Kärjessä oli vuokra saunakin. Mahtavia kallioita sekä selkeästi linnoituksiakin.  Tällä kertaa emme menneet tutustumaan naturisti alueeseen vaan pidimme vaatteet päällä. 

Palasimme Merisatamaan, jossa ensitöiksemme marssimme jäätelölle. Oli sitten todella isot ja maukkaat jäätelöt. Kannatti nauttia nämä herkut.  Siinä reunakivellä istuessa oli hyvää aikaa seurata ihmisiä ja veneitä. Joskus ei siis tarvitse omaa venettä päästäkseen saareen. Eikä aina tarvitse lähteä kauas voidakseen nauttia kesäpäivästä merellä ja saaressa.

Loppu viikosta saimme tyttäreltä kyydin takaisin veneelle. Ja löysimme veneemme jazzahtavasta Taalintehtaan satamasta alta sateenkaaren. Nyt oli luvassa tuulinen viikonloppu, joten jäimme fiilistelemään satamaan hyvää musiikkia.

Olemme viettäneet täällä aikaa useampana eri vuotena ja aina löytyy uusia paikkoja. Jazzin soidessa päädyimme hotellin puistoon, joka oli kuin suoraan Hercule Poirot elokuvasta. Toki ilman murhaa. Lisäksi löysimme luontopolun sekä lisää upeita vanhoja rakennuksia. 

Sunnuntai aamu alkoi vähän erilaisella tavalla kuin monesti muulloin. Aamulla oli tarjolla gospel jumalanpalvelus puistossa. Erittäin hieno tilaisuus, vaikka kielenä oli meille vaikeampi ruotsi. Ymmärsimme silti tärkeimmät kohdat. Lähes kaikki istumapaikat olivat täynnä.

Elämälle kannattaa näköjään antaa mahdollisuus, niin voi saada jotain hyvää, mitä ei tiennyt etukäteen. 

Nautitaan kesän jatkosta myrskynkin kanssa.