Suuren meriretken viimeinen vikko

Kuva: Lauri S.

Tosiaan lähdimme Tammisaaren saaristosta taas lähemmäksi kotia. Tällä kaudella se mikä kuvaa veneilyämme on purjehtiminen. Onko meillä nyt monesko kausi purjeveneellä, en jaksa laskea.... Pääsimme lähes koko matkan purjeilla Barösundiin. Vähän ennen lossia loppui tuuli ja laitoimme moottorin päälle. Itse en muutenkaan pidä siitä että menisin lossin ohitse purjeilla. Olo on turvallisempi silloin moottorin ollessa käynnissä. Matkan varrella meidän  ohitse ajoi hyvän näköinen moottorivene klassikko. Ihailin sitä ja tapani mukaan tervehdin heitä. Ilo oli suuri kun he ja minä tunnistimme toisemme. Sain kuvan meistä purjehtimassa. Harvemmin saa kuvaa itsestään kun purjehtii. Kiitos vielä siitä.

Rauhallinen veneily on aina mukavaa. Liikuitpa sitten moottoriveneellä, purjeveneellä, meloen, soutaen tms on olo vesillä aina kivaa. Itselläni on kokemusta veneilystä sekä melomisesta. Aikanaan melonta loppui kun perhe kasvoi niin siirryimme veneilyyn. 

Kenellekkään ei varmasti ole yllätys että, pidämme Elisaaresta. Sinne vei veneemme tälläkin kertaa. Ei pitänyt mennä mutta aikaa oli haaskattavaksi kun ajattelimme tavata vielä matkan aikana. Kipparinna hiukan murmutti asiasta kun menimme taas samaan tuttuun paikkaan.  

Illalla lähdimme kävelylle. Totesimme ajankohdan olevan sama kuin olisimme menneet koira lenkille. Koirat vain olivat jo lähteneet kotiin Espooseen aikaisemmin. Piti vain käydä kurkkaamassa lampaita laitumella. Matka vei kuitenkin luontopolulle. Taisi olla ensimmäinen kerta kun lähdimme polkua kiertämään nurin perin kartanon suunnasta. Luontopolulle oli tosiaan tullut uudet hienot pitkospuut vanhojen jo kuluneiden tilalle.  Näin kun meni toiseen suuntaan kierroksen näki asiat aivan erilailla kuin ennen.  Lomapurjehduksen aikana pyrimme tekemään päivittäin jonkin kävelylenkin. Mielummin aina pidemmän kuin lyhyemmän lenkin. Moneen luontopolkuun sisältyy mahdollisuus käydä uimassa. Välillä olemme varautuneet uintiin ja toisinaan emme, silti uiminen on mahdollista kun ei häiritse muiden rauhaa.  Veneillessä ei kuitenkaan saa liikuntaa liikaa tai ainakin se on hiukan rajoitettua. Monesti päivän päätteeksi näyttää askeleet ylitse 10 000 askelta. Monet luontopolut ovat tulleet tutuiksi ja samalla saarien ja kylien nähtävyydet. 

Kipparinnan sisäinen lehmityttö heräsi taas kerran. Hän alkoi mietimään pääsisikö kaupunkilais tyttönen hoitamaan silloin tällöin lehmiä. Hän on pikku tyttösenä "hoitanut" lehmiä mökki naapurin tilalla. Ja edelleen pitää näistä eläimmistä paljon. Itselleni lehmät on kyllä mukavia otuksia kunhan pysyvät kaukana eikä minun pidä mennä navettaan.  Hevoset on minulle sitten mieluisimpia kavereita. Valitettavasti ihottuma lopetti hyvin alkaneen hevosurheilu urani 40-vuotta sitten ihan alkuunsa.  Luontoreippailun jälkeen pääsimme vielä illan viimeiselle saunavuorolle. Oli mahtavaa saunoa ja uida pimenevässä illassa. Myöhään illalla kyllä vielä veneitä saapui satamaan. Onneksi täällä on paljon satamapaikkoja. En muista että olisi koskaan kukaan joutunut menemään muualle kun ei ole mahtunut satamaan. 

Aamusella lähdimme kohti kotia. Sää ennusteet lupailivat sadetta ja tuulta. Peruimme kavereiden tapaamisen ja toivoimme sen toteutuvan vielä myöhemmin kesällä. Tuulta oli taas enemmän kuin ennusteessa ja päätimme mennä kohti Porkkalaa sitä sisempää väylää pitkin. Näin teki moni muukin vene. Menimme jonossa kohti itää. Porkkalan selällä tuuli ennusteesta ( 5m/s ) huolimatta 8,5-10 m/s. Olimme vähentäneet purjeita mutta vauhtia riitti silti meillä vähintään riittävästi. Porkkalan kärjen kohdalla taas saimme avattua purjeet täisin isoiksi. Lähteelän kohdalla aloimme seurata takaa vyöryvää pilvi rintamaa. Bylandetin kohdilla sanoin Kipparinnalle että kohta leikitään kapteeni käskee leikkiä. Tuuli oli tällöin pienentynyt lähelle 5 m/s ja hetki tästä tuuli olkin 15m/s. Saimme purjeet nopeasti pienemmiksi. Lopulta jätimme isopurjeen puolikkaaksi ja menimme myötä tuuleen yli 7 solmua. Tuuli oli varsin sopiva ja pääsimmekin hyvin Espoonlahdelle kotisataman edustalle.  Kotiin päästyämme olimme tyytyväisiä koko reissuun. Ja illalla parvekkeelta katselimmekin ukkosen saapumista. Eli oli kiva olla kotna. Lapsista ei meidän kotiin saapuminen ollut ihan niin kivaa. Olivat nuorina aikuisina pärjänneet hyvin ilman meitä Onneksi meille löytyi käyttöä koirien ulkoiluttajina.

Palaan tarkemmin tilastoihin jossain välissä. Yöpymisten määrät, mailit tulee jossain vaiheessa tänne blogiin.