Revontulia ja tähdenlentoja

Ihmiset valitsevat eri teitä matkallaan täyttymykseen ja onneen. Vaikka he kulkisivat eri tietä kuin sinä, he eivät välttämättä ole eksyksissä.

- H. Jackson Brown, Jr.

Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää

-Anna-Liisa Korpela, rovasti

Arki on aivan ihanaa vaikkakin välillä hiukan kiireistä. Viikko hujahti perjantaihin naivan tuossa tuokiossa. Perjantaina töissä alkoi jo kiinteä maa poltella jalkojen alla, mutta emme päässeet vielä merelle. Nyt kävi meinaan niin onnellisesti, että allekirjoitimme uuden veneen kauppakirjan. Siinä kauppakirjaa selaillessa ja kuunnellessa juttuja veneen historiasta oma päätöksemme vahvistui. Suuri kiitos sinulle Ville  ja äidillesi kun myitte kaunokaisen meille. Yritämme olla sen arvoisia... On oikeasti mahtavaa saada perheeseemme klassikko vene. Toki meidän nykyinenkin Albatross on klassikko ja omaa hienon historian. Albatrossiamme on uudistettu ja huollettu säännöllisesti. Tiedän meitä pidettävän hiukan kaheleina kun ostimme uuden veneen ennen vanhan pois myymistä. Mutta me ihmiset olemme valinneet omat tiemme ja tapamme toimia. Toivottavasti saamme onnellemme täyttymyksen.  Nykyinen vene pitää sisällään meille paljon muistoja edesmenneestä kaveristamme ja ehkä meistä tuntuu välillä voimakkaasti erilaiset muistot. Tässä voisin lainata äitiäni jonka motto on tuossa  ylhäälläkin lainauksena " Kyllä Herra hulluistaan huolta pitää". No tämä perjantai sitten menikin tuon allekirjoitus tilaisuuden ja ruoka kaupassa käynnin merkeissä . Me käymme yleinsä kerran viikossa ruokakaupassa jotta ruokakulut pysyisivät aisoissa. Onneksi meillä on kaksi isoa jääkaappia ja pakkasta kotona. Nyt tarttui mukaan merelle paljon herkkuja. Ja tietenkin myös kotiin leffaillaksi jotain pientä. Oli vielä niin harvinainen ilta jolloin myös tuo jo kotoa muuttanut neiti oli paikalla.  Mahtavaa...

Muurikka parhaimmillaan

Lauantai koitti kuten normaalia perjantain jälkeen. Heräilimme myöhemmin kuin arkena. Aamu tee nautittiin parvekkeella jonka jälkeen pakkasimme eväät ja tyynyt mukaan veneeseen. Tämä on joka kerta hieno tunne kun ei tarvitse pakata liiemmälti vaatteita mukaan. Lähes kaikki tarpeellinen löytyy nyt veneestämme.  Lähdimme veneilemään kauniissa kelissä kohti Bylandetia. Perille pääsimme reilun tunnin kuluttua lähdöstämme. Saaren ranta olikin melkoisen tyhjä. Joten saimme veneemme siihen mihin halusimmekin. Pohjoispuolen poijuun. Keulaan otimme pitkän köyden ja kalliokiiloja. Nyt saimme poikkeuksellisesti toisen puolen kiinni kiinteään renkaaseen. Ja heti kun vene oli turvallisesti kiinni niin lapset ottivat esille riippumattonsa. Ilmoittivat nyt olevan sen hetken jolloin matot on pakko laittaa esille. Onneksi vaativat tuota. Riippumattojen kiinnityksen onnistuessa lapsemme kävivät hakemassa luettavaa ja majoittautuivat pitkäksi aikaa riippumattoihin lukemaan. Me aikuiset saimme nauttia rauhasta ja valmistella ruokaa. Nyt olikin vuorossa grillattuja kananfileitä, grillikasviksia ja lankkuperunoita. Totesimme Muurikka-pannun olleen järkevä hankinta veneelle. Antaa paljon mahdollisuuksia ruoan valmistukselle rannalla sijaisevissa grillipaikoissa.   

 Ruokailun jälkeen olikin vuorossa saarikierros ja uinti. Saari on todella kaunis ja sisältää historiaa Porkkalan luovutuksen ajoilta. Kalliot ovat monimuotoiset ja kasvistoakin löytyy laajalta skaalalta.  Kanervat ja katajat ovat rannalla, puita ja muu kasvillisuus keskemmällä. rakkolevääkin onneksi löytyy merestä. Uimisellehan täällä on vain yksi este minulle. Veden kylmyys joka johtuu tästä ulkoisesta sijainnista.  Mutta vaimo ja lapset viihtyivät vedessä pitkään. Kuvia en tästä tapahtumasta uskaltanut laittaa näin julkisesti jakoon.... Jääköön vain koti albumiin.  

Iltapala olikin sitten vuorossa kierroksen jälkeen. Edelleen aurinko helli meitä eikä tuulikaan kiusannut veneessä istujia. lapset olivat toivoneet saavansa nukkua keulassa vielä kerran ennen veneen vaihtumista seuraavaan. Tämähän oli helppo toteuttaa ja itsellemme petasimme vaimon kanssa paikat takakajuuttaan. On minulle ensimmäinen kerta kun tännä jouduin... Myhä paikkahan sekin on. Koko pitkä ja tarpeeksi leveä patja alla. Kävimme vielä koirien kanssa iltalenkillä saaressa. Koirat kävivät vielä uimassa ennen rauhoittumista veneeseen. Nuorin koirista kaipasi oikein pesuakin. 
Lopulta pääsimme veneeseen istuskelemaan. Kuomu alhaalla iltaauringossa oli nautinto istuskella. Jääkaapista kaivoimme esille Saaristokauppasta ostamamme herkku juustot. Lasillinen portviiniä kruunasi nautinnon. Vaimon kanssa keskustelimme mm. uuden veneen sisustamisesta, talvisäilytyksestä. Toki nautimme tästä kauneudesta ja rauhasta. Rantaan jäi lisäksemme iso vene reilun parinkymmenen metrin päähän ja pienempi fiskari kauemmaksi. Siinä illan kuluessa ja juusojen huvetessa oli pakko hieraista silmiä. Revontulia näkyi mantereen päällä. Komeita olivat mutten saanut niitä kuvattua kännykällä. Eikä tässä kaikki kuten TV shopissa sanottaisiin. Tähdenlentojakin saimme ihastella. Tyyni lämmin ilta houkutteli istumaan pitkään...

 Olin katsonut päivällä tulevan yön sääennusteen ja todennut tuulen alkavan nousta yön aikana. Olin mielestäni katsonut ettei sen pitäiis häiritä meitä rannassa ollessamme. Mutta kuinkas kävikään. Sänkyyn päästyämme alkoi veneemme reagoida tuuleen ja aaltoihin. Lopulta heräsin noin 2:30 ja kävin laittamassa varmuuden vuoksi lisäköyden rantaan sekä tarkistin peräköyden joka oli poijussa hyvin. Naapuri veneen porukkakin oli havainnut aaltojen vaikutuksen. Heillä keula iski jo kallioon. No siirsivät venettään hiukan ja menivät takaisin nukkumaan. Itsekin siirryin punkkaan muttei uni tullut islmään, onneksi. Katsoin ikkunasta ja totesin heidän veneensä lähestyvän kylki edellä kohti meitä. Oli siirryttävä ulos ja koputettava heidän veneeseen. Tästä alkoikin melkoinen rumba. He yrittivät siirtää venettä vain hiukan. Tähän jouduin heitä vähän auttamaan ja sanomaan ettei vene voi pysyä paikalla jos ankkuriliina menee suoraan alaspäin perästä. He peruuttelivat venettä tuulen painaessa heitä meidän venettä kohden.  Onneksi meillä on tuore pitkä ankkuriliina joka kesti pienen päälle ajamisen. Onneksi saivat ankkurin vietyä kauemmaksi rannasta. Tässä kävi sitten ilmi että heidän ankkuriliina oli vain kaksikymmen metrinen. Kapteeni lupasi hakea kaupasta heti maanantaina uuden pidemmän, näinköhän muistaa.... Ja sitten heidän keulaköytensäkin olivat liian lyhyitä.  Onneksi löytyi yksi pidempi köysi jonka vein heidän poulestaan rannalle ja saimme peräknaapista vedon sivulle. Näillä toimilla saimme veneen pysymään paikalla ja tarpeeksi kaukana meistä. Tähän kaikkeen virittelyyn meni yön pimeimmät tunnit eli käytimme veneiden asetteluun reilut kaksi ja puoli tuntia. Uni ei tullut vielä tämänkään jälkeen heti silmään. Pientä koiranunta oli havaittavissa itsessäni. Oli muutaman kerran tarkistettava veneen asento suhteessa rantaan ja naapuriveneeseen. Onneksi lapset saivat nukahdettua yöllisen härdellin aikana uudelleen.  Mitä tästä opimme: tarkista aina sääennuste kun jäät yöksi ankkurin varaan.

Aamulla kävin keräämässä riippukeinut pois ja kiersin vähän lisää saarta. Myös tällainen rakennustaiteen helmi löytyy saaren rakennuskannasta. Komea punatähti on oven yläpuolella. meillä oli pientä tarvetta lähteä ajoissa kotiin kun illalla oli myös tähtiä tiedossa. Rannasta lähteminen kävi melkoisen nätisti. Meillä oli pitkäköysi kiinnitettynä siten että saimme keulan irroitettua rannasta veneestä käsin. Vaimo oli kapteenina veneessä. Itse toimin kansipoikana ja otin myös perästä poijuhaan irti kun veneemme saapui sinne. Sitten keulakohti aaltoja ja kotisatamaa. Toinen reitti oli mailin verran pidempi kuin ensimmäinen. 

 Kotona sitten ruokailimme yhdessä myös meidän vielä kotona asuvan lapsen kanssa. Hänellä oli ollut kavereiden kanssa myös hauska ilta. Ja sitten alkoikin valmistautuminen viikonlopun suurta tähteä varten. Olimme jo talvella ostaneet liput kavereidemme kanssa Jari Sillanpään 50-vuotis synttäri keikalle. kaverimme asuvat Lahdessa ja soittelivat lähtevän nyt Helsinkiä kohden. Lähdimme kotoamme Espoosta suunnilleen samaan aikaaa heidän kanssa ja saavuimme Alppilaan parkkipaikalle melkolailla samoihin aikoihin. Sitten ruokailu ennen showta. Stadionilla oli muutama muukin tullut kuuntelemaan Tähteä. Ja mikä hienointa oli Jari Sillanpää leiponut meille kakkua ja keittänyt kahvit sekä teet. Ja sitten itse esitys. Täyttä tavaraa alusta loppuun.  Keikka alkoi vähän seitsemän jälkeen ja päättyi melkein klo 11. Lyhyt välitauko, mutta muuten oli kyllä melkoinen show. Kannatti käydä. Ja onneksi meidän rakkaat kaverit olivat mukana, kiitos T & T.

Loppu kesän alku

Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa.
- G. K. Chesterton

Kesälomien loppuminen on aina uuden alku. Me vanhemmat pääsemme nauttimaan työpaikkojen ilmastoinnista ja lapset "pääsevät" takaisin kouluun. Mutta kuitenkin meillä kaikilla on edelleen mahdollisuus nauttia kesän jatkumisesta, omilla tavoillamme. Nyt veneilyt sijoittuvat lähinnä viikonloppuihin. toki mieli vetää aina merelle olen sitten töissä tahi vapaalla. Joskus aikanaan oli ravintolassa töissä ja silloinen keittiömestarimme sanoi: Kiire on ammattitaidon puute. Olen monesti käyttänyt sitten itse samaa sanontaa ja mielestäni se pitää paikkaansa, työelämässä. Nyt arjen alettua tulee myös tuota kiirettä vapaa-ajallekin. Talomme on tullut tarpeeksi vanhaksi ja kaipaa maalaamista. Onneksi asumme kerrostalossa jossa itse emme maalaa ulkoseiniä, tähän liittyen talomme piha on kaivannut puiden kaatoa. Ammatti mies kaatoi pihaltamme runsaasti puita ja pätki ne noin metrin mittaan. Meille asukkaille jäi oksien siirtäminen etupihalle kasaan. Ja itse lupasin viedä puita pois pihalta veljelleni talon lämmittämiseen. Tämä on aiheuttanut kiirettä. Kun tähän lisätään lasten harrastuksien alkaminen ja veneen puhdistaminen myyntikuntoon on kiire taattu. 

Onneksi aikaa on kuitenkin jäänyt myös veneilyharrastukselle. Saimme veneellemme kaivattuja vieraita lauantaina. Kummipoikani, hänen siskonsa sekä heidä äitinsä tulivat päiväksi merelle kanssamme. Matkalla kyytiin nousi vanhin neitimme poikaystävänsä kanssa. Matkamme vei Suinon salmen kautta Knapperskäriin. Pentalan edustalla oli pienten purjehtijoiden kilpailut. olivat blokanneet koko väylän josta meidän ja muidenkin olisi pitänyt kulkea. No, vauhti pois ja kartta käteen ja katsotaan kivi tilanne väylän ulkopuolelta. Onneksi vettä oli riittävästi väylän tällä väärälläkin puolella joten hiljakseen sitten sinne ettei aaltomme häiritse lasten purjehduksia / starttia. Rövargrundetin jälkeen alkoi olla vanhaa ja rauhallista maininkia. Todella kaunista sekä rauhoittavaa. Knapperskärin rantaan tultaessa kummipoikani äiti halusi toimia ankkurin laskijana kuten oli aina toiminut kun vene oli heidän. Ja hyvinhän se meni kuten oli odotettavissa. Nuorin työistämme toimi sitten keulassa ja kiinnitti köyden laituriin. Emme pysäköineet laiturin päähän vaan sivuun. Täällä saarella olikin meno melkoista. Oli yksi tai kaksi telttasaunaa, pysyväis telttoja joiden edessä oli oikein aurinkopaneelit, koirat juoksivat vapaina. 


Mehän tietysti suunnistimme mahdollisimman kauas moisista menijöistä. Me saimme grillipaikan saaren telä/länsi nurkalta. Maisema oli suoraan kohti Kytöä. Tästä grillistä olikin kadonnut ritilä joten hain veneestämme Muurikka-pannun. Tämä olikin sitten täynnä grillattavaa herkkua. ja letut oli paistettava tietenkin jälkiruoaksi. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan ja piti palauttaa vierailijat rannalle ja kotimatkalle. Itse jatkoimme matkaamme vaimon toimiessa kapteenina. On se kyllä hienoa, mutta outoa olla kansipoikana veneessämme. Löysimme itsemme Stora Herröön laiturista jonne vaimo ajoi todella nätisti. Tämä saari onkin sitten perhe saari. laituri oli täynnä lapsiperheitä ja melkein joka veneessä oli lasten lisäksi koira.



Iltapalaksi olikin sitten grillattuja maisseja kera lasten toivomien juustomakkaroiden. Tämän jälkeen olikin lasten mukava kömpiä peteihinsä joissa jo peitot olivatkin edelliseltä kerralta valmiina. Me vanhemmat otimme molemmille pakan kortteja, laitoimme radion päälle ja aloimme pasianssipelit. Samalla haaveilimme tästä mahdollisesta uudesta veneestä. Iltaa istuessamme totesimme nyt tulevan sellainen yö, ettei lämmitintä tarvita. Ulkona olikin koko yön melkein parikymmentä astetta lämmintä, eikä sadetta lupailuista huolimatta saapunut. Aamulla sitten heräilimme rauhassa ja nautimme aamupalan aurinkoisessa veneessä. Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään saarta ympäri. Päädyimme sitten uimarannalle ja rohkeimmat meistä kävi uimassa ( en siis minä...). Valitettavasti olimme unohtaneet marjan poimintaan sopivat astiat veneelle ja poimurit kotiin. On pakko tulla uudelleen ja kerätä talven mustikat talteen. Ja kaikki hyvä loppuu aina kiireeseen. Saaresta olikin jo taas lähdettävä seuraavaan paikkaan. Vaimon sisko oli saanut lapsen lomamme aikana emmekä olleet heitä vielä tavanneet syntymän jälkeen. Keula siis kohti kotirantaa ja kodin kautta sitten tuota kääröä katsomaan. ja sieltä sitten takaisin kotiin ja saunaan ennen uutta työviikkoa.

Eli meidän rakas Albatross / Vilkas on myynnissä (http://www.nettivene.com/moottorivene/albatross/613658 ).
 Todella mukava on ollut viettää vuosi Vilkkaan kanssa. Valitettavasti päätimme myydä näin nopeasti tämän veneen jota laitoimme paljolti alkuvuodesta. Mutta olemme todenneet olevamme enemmän puuveneilijöitä. Kaipasimme puuveneen tuntua ympärillämme kovasti koko kesän ajan. Ja myös koirien kulkeminen veneen kansilla pitäisi olla seuraavassa veneessä turvattua. 

Olipa kerran koti saaristo....

Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää.

- Laurence Sterne 

Olemme palanneet retkeltämme kotiin. Muistot ovat vielä tuoreina mielessä. ja mitkä muistot ovatkaan.... Maileja tuli runsaasti ja päiviä käytimme retkeemme 20. Vieläkin hymyilyttää kun miettii reissua, toivottavasti hymyä riittää pitkälle syksyyn saakka. Meriretken jälkeen olimme jopa muutaman päivän koko perhe kotona yhtä aikaa.  Kunnes tiemme erkanivat kun vaimo lähti isänsä mökille pojan kanssa. Itselle jäi kotiin pari neitiä ja koiraa, sekä kammottava määrä tekemätöntä työtä. Olihan lomaa jäljellä vielä muutamia päiviä. Kävin siis ostamassa venelakkaa ison pöntöllisen sekä valkoista ovikarmimaalia. Venelakkaa olikin jo ollut suuri ikävä kun Albatross / Vilkas ei kaivannut keväällä lakkaamista kuten vanha Nordic 81. Ei kun tuumasta toimeen, kaikki kodin tammiviiluiset väliovet kellariin ja kevyt hionta ennen lakkaamista. Tikkurila Unica on helppo levittää ja mielestäni tarpeeksilaadukas minulle. Mutta kyllähän siinä aikaa tuhraantu kun 9 väliovea hioi ja lakkasi kolmeen kertaan molemmilta puolilta. Mutta kyllä nyt kelpaa, valoa tuli kotiin paljon lisää.

No takaisin merelle sitten. Viikon veneettömän tauon jälkeen pääsimme taasen merelle viime lauantaina. Veneessämme oli totuttuun tapaan sähköt päällä kuten myös jääkaappikin. Oli pakko ensitöikseni katsoa Victron akkumonitorista akkujen tila. Sehän näytti täyttä 100 %. Oli taas kiva käynnistää vene kun kaapissa oli valmiiksi kylmä. Viikonlopun grillattavat säilyi kylminä koko ajan eikä aikaa mennyt Pellegrinon viilentämiseen.  Lähdimme taas vaimon siskon porukoiden kanssa yöksi saareen. Me lähdimme ensin ja tarkoituksena oli mennä joko Knapperskäriin taikka Kapareniin. Knapperskärin kohdalle tullessamme huomasimme tuulen suunnan olevan taas väärä. Aallot olivat noin metrin verran ja emme halunneet jäädä keinumaan yksi tuohon. Siispä keula kohti vasta-aaltoja ja Kaparenia. Sinne saapuessamme saimme paikan vaivattomasti toisesta poijusta sisälle tultaessa. Jätimme ensimmäisen vaimon siskon Scand 27:lle.  rantautuessa tuuli lähes suoraan meidän takaamme. Pientä säätöä oli kiinnittäytyminen keulan osalta. onneksi oli pitkä köysi valmiina ja vaimo hyppäsi mallikkaasti rantaan sen kanssa. Toinen köysi meni valmiiseen rinkulaan ja toiselle fiilistelin kiilakiinnityksen. Siinä sitten säädettiin keulan paikkaa tovin jottei kolahda kiville. 

Sitten otimme VHF:llä yhteyttä Millenium Falconiin ja kerroimme sijaintimme. Samalla annoimme ohjeet rantaan saapumiseen. Varoitimme kivistä ja kerroimme heidän tarvitsevan pitkää köyttä keulaan. Olivat siis ensimmäistä kertaa kyseisessä saaressa. hekin onnistuivat rantautumisessa loistavasti. Kyllähän heistä veneilijöitä saadaan. Tarvitaan vielä monia erilaisia paikkoja harjoitteluun. Meillä meni useampi vuosi ennen kuin uskaltauduimme vanhalla Nordicilla rantautumaan paikkaan jossa ei ollut laituria. 

Sitten olikin jo aika tehdä saari kierros. Täällähän on todella kauniita kallioita eteläpuolella. Välillä miettii  kuinka hyvin Espoo tarjoaa mahdollisuuksia kaikille vesillä liikkujille. Osaan saarista pääsee vesibusseilla ja osaan vain omatoimisesti. Kaikissa tai lähes kaikissa on grillikatokset ja puut valmiina. Toki muutamassa saaressa on väärin käytöksiä kuten juuri äsken kaverini viesti minulle. Gåsgrundetissa ja Knapperskärissä on pesiytynyt porukkaa jotka omasta mielestään omistavat paikat. Toisessa lotrataa huolella alkomahoolin kanssa ja toisessa on rakennettu saunat ja viety saunalle kaikki puut puukatoksesta. Meidän perhe ei käytä enään Gåsgrundet palveluita ja Knapperskär on myös jäänyt vähemmälle. Valitettavasti kirjoittelut valtakunnallisissa lehdissä ovat mielestämme vähentäneet kaupungin kiinnostusta saarien ylläpitoon.  Mutta valitukset seis ja palataan kehumaan kaupunkia. Kaparenissa oli puut kuivia ja puuvajan seinässä oli halkomis laite puille. Grillipaikat olivat puhtaita ja miellyttäviä. kyllä oli taas hyvä tehdä päivällinen / iltapala grillissä. 

Illalla nukkumaan mennessä olikin tuuli vähän tyyntynyt ja aurinko paistoi kauniisti. Lapset saivat pätkän iltasatua ja heidän oli kiva kömpiä sänkyihinsä joissa oli puhtaa kampeloidut lakanat. Itse laitoin taas lämmittimen päälle ja otin pelikortit sekä karkkipussin esille. Pasianssista on tullut tapa iltasella. Ja ei oikein malttasi lopettaa ennen kuin saa edes kerran pelattua sen läpi. Luonnollisesti istuimme vielä hetken vaimon siskon ja hänen miehensä kanssa iltaa. Paljon löytyy jutun aihetta aina vaan. Lopulta olikin kömmittävä nukkumaan. Toinen koirista nukkui lattialla ja toinen sängyssämme. Molempien oli nukuttava yönsä lattialla patjoillaan. Aamulla olikin hankalampi mennä heidän kanssaan rannalle unen pöpperössä. Vene keinui ja koira kainalossa hyppääminen liukkaalle kalliolle toi mukaan sellaisen pienen vaikeusasteen. Mytta hyvinhän sekin sujui kuten takaisin veneeseen kiipeäminenkin. Ja sitten olikin minulla ja koirilla parin tunnin jatko unet. Aamiaiseksi leipää, tuoremehua ja teetä. Sitten menimme vaimon kanssa ulkoilemaan ja lapset jäivät leikkimään veneeseemme. Lähdimme ajelemaan kotiinpäin ennen puoltapäivää tavataksemme ystävämme jotka olivat lähdössä lomareissullensa. 

Mutta kyllä elämä oikeasti on ihanaa. Naurakaa ja hymyilkää paljon.... Iloa kaivataan aina elämään. Ja sitä löytyy vaikkei aina siltä tunnu.

2015 Suuri Meriretki osa7, loppua kohden

Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä vaarallisempi taistelu sitä loistavampi voitto.
- Z. Topelius

On taas kulut aikaa siitä kun viimeksi tein kirjallisia harjoituksia. Jotenkin tuntuu ettei kaikkeen aina ole aikaa. Mitä pidemmälle reissumme eteni niin sitä enemmän tuntui aika karkaavan käsistä. 

Vietimme pari yötä Helsingholmissa. Ilma oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja kalat uiskentelivat. Lapsemme pääsivät ratsastamaan ja kaverimme ratsastivat myöskin. Varsinaninen idylli on koko paikka. Olimme saaneet saunan vasta seuraavalle päivälle. Varatessamme olimme kuitenkin tehneet virheen ja varanneet meille ja kaverillemme peräkkäiset vuorot. Varatessa kaverimme oli käyttänyt omaa nimeään kun myöskin maksoi vuorot. Saimme siitä nuhteet saunasta tullessamme, ehkä aiheelliset tai sitten ei. Myöskin saunasta pitää muistaa seuraavaksi. Paljon Euron kolokoita mukaan, koska kaikki vesi maksaa. Tosin sitä tulee kahdesta suihkusta yhtäaikaa.  Mennessämme omalle saunavuorolle näimme kuinka saariston jätehuolto toimii parhaimmillaan. Helsingholmenissa on Pidä saaristo siistinä järjestämä jätehuolto. Vanha Roope alus saapui tyhjentämään isoja jätesäiliöitä. Kyllähän se sujui todella hienosti. Mielellään on mukana tukemassa moista toimintaa. 

Kuva: Mari Harju

Kuva: Mari Harju

Helsingholmenista lähtiessä oli taas "yllättäen" tuulinen päivä. Saimme varsin kunnollisia aaltoja perän puolelta osaksemme matkalla Kasnäsiin. Kasnäsissä oli vain lyhyt pysähdys jonka aikana kaverimme vene säi täydennystä lohivarastoonsa. Täältä suunnistimme Rosala TB Marinin laituriin. Laiturissa oli hyvin tilaa ja kaupassa myytiin todella herkullisia munkkeja. Lounaan jälkeen lähdimme kävelylle katselemaan hiidenkirnuja sekä sieltä viikinkikylälle jäätelölle. Matkalla naiset keräsivät kanttarellejä mukavan määrän. Sitten iltasella halusimme grillailla kun oli kanaa jääkaapissa. Eli jouduimme ostamaan hiiliä jotta grillaaminen onnistuisi. Mutta kyllä kannatti. Hiilillä grillatessa ruoka saa oman makunsa jonka tunnistaa aina. 

Iltatee ja pasianssipeli

Aamulla lähdimme sitten jo kotia kohti. Eli suunnistimme kohti Hankoa ja Classic pizzaa. Matkailimme omilla reiteillä saarten etelä puolella. Koko matkan tuuli lähes takaa eikä Albatrossimme Vilkas keinunut liikaa. Hangossa sitten halusimme tyhjentää septin ja jouduimmekin jonottamaan vuoroamme. Parhaimmillaan meitä jonotti kolme erilaista Albatrossia. Hangossa herkuttelimme ruoalla sekä saunoimme kunnolla. Kävin myös juna-asemalla hakemassa neitimme matkaan mukaan. Olimme seurailleet sään kehittymistä ja päätimme tehdä sitten seuraavana aamuna pidemmän reissun aina Stora Halsöhön saakka. Laskimme matkaa tulevan noin 50 mailia. Olisi siis aikainen lähteminen. 

Aamulla heräsin jo klo 05 jolloin totesin tuulen nousseen kovaksi. Mutta onneksi tuuli laantui noin 10 m/s länsi tuuleksi. Matka taittui mukavasti ja pidimme ensimmäisen tauon Bärösundissa 4:23 h ja 31,5 mailia. Sitten ruokailu ja matka jatkui kohti määränpäätämme. Stora Halsöhön päästyämme varasimme heti saunaan vuoron. On siis oikeasti mukava sauna, oikein merimaisemilla....Ja sitten tietenkin grillailimme taas polttopuilla siistissä keittokatoksessa.

Täältä sitten lähdimme lauantai aamulla kotia kohti. Tuuli olikin jo tyyntynyt ja pääsimme veneilemään Porkkalanselän vanhassa mainingissa. Porkkalanselän jälkeen suunnistimme taas etelään saarten ja meren rajamaille.  Tarkoituksenamme oli nähdä hylkeitä ja ainoastaan vanhin mukana ollut neitimme näki yhden matkamme aikana. Viimeisen tauon pidimme Rövargrundetissa. Niin melkein jo kotona, jotta ei enään lapset olisi jaksaneet tätä. Koiratkin protestoivat veneeseen palaamista vasten. Mutta onneksi kaikki oli matkallamme mennyt hyvin. Satamaan tullessa myös Meripelastus saapui sinne myöskin. He taluttivat alusta josta oli polttoaine päässyt loppumaan....Kotisatamassamme tyhjensimme venettämme ja huomasimme veneemme nousseen noin 30 cm ylöspäin kun olimme juoneet kaikki limut sekä mehut pois veneestämme. Sekä syöneet varastomme lähes tyhjiksi.Tavaroita kannoimme kotiin vain automme takakontillisen verran. 

Kapteeni töissään, tuleeko ketään takaa....Vaikea nähdä yrttilaatikon yli

Kotona odottikin sitten seuraava projekti. Kun tuota veneen lakkaamista ei ollut keväällä tarpeeksi, ostin purkin lakkaa. Nyt olen lakkaamassa kotimme väliovia jotta ne kestäisivät tulevaisuudessakin. Ja valon määrä lisääntyy samalla kun ovet kiiltävät kunnolla.