Pokemoneja ja maisemia

"Onnentunteen kokemiseen tarvitaan tavallisesti saman verran aikaa kuin kellon vetämiseen." - Anton Tsehov

Taas tuli täydellinen päivä veneilylle tai siis jopa kokonainen viikonloppu. Olisimme jo perjantaina halunneet vesille mutta, lapsi sai kutsun syntymäpäivä juhlille. Ja eikös se perjantaina jotain ripsauttanut taivaaltakin. Lopulta keskityimme perjantai illan lasten kanssa touhuamiseen sekä koiran turkin hoidolle.

Lauantai aamu koitti ja kummipoika siskonsa kanssa saapui meille vierailulle. Aamupalaksi tarjoilin 4-viljan puuroa ja kun kaikki ei mennytkään kattilasta tein siitä hampurilais sämpylöitä veneretkeämme varten. Lounaan jälkeen siirryimmekin Family Cruiseriimme ja vaimon toimiessa kipparinnanna lähdimme satamastamme kohti Helsinkiä. Haaveena oli yöpyminen Suomenlinnassa. Pujahdimme satamastamme Vasikkasaaren pohjoispuolelta Miessaaren selälle. Täällä huomasimme monen muunkin pyrkivän Helsinkiin ja sieltä pois. Ennen Melkkiä käännyimme pois ruuhkasta ja suunnistimme kohti Harmajan majakkaa. Olimme ensimmäistä kertaa omalla veneellä katselemassa tätä vaikuttavan näköistä rakennusta. Tämän jälkeen ajoimmekin kummipojan ohjaamana kohti Kustaanmiekkaa. Itse olin neuvomassa poikaa että, mitä kaikkea tulee huomioida vesiliikenteessä.

Otin ruorin itselleni ennen kapeikkoa jotta lapset saivat katseltua ”Suokkia” rauhassa. Kierrettyämme Suomenlinnan tulimme vierasvenesatamaan. Ajoimme nätisti jonossa purjeveneen perässä ja takanamme tuli toinen vene. Kaupungin puolelta sillan alta saapui isohko vene joka olikin sitten kiireisempi kuin kukaan meistä.  Olimme jo perukassa kun yksi purjevene peruuttaa pois kun ei mahtunutkaan. Kaikki muut veneet väistivät paitsi tämä kiireinen joka kuvitteli pääsevänsä ohitse laituriin. No, ähäkutti. laiturissahan ei ollutkaan tilaa. Meni hukkaan hosuminen. Itse lähdimme sitten Vallisaareen.

Täälläkin näytti hetken siltä ettemme pääsisi rantautumaan. Onneksi hetken kelluttuamme paikka vapautin meille ja saimme rantauduttua.

Ensi töiksemme teimme kanaburgerit uunituoreisiin sämpylöihin. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ruokaillessa mietimme miksei tänne ole tehty saman tein paria laituria ja kunnollista kioskia? Koska heti rannasta lähdettyä oli ravintolatoimintaa ulkoisesti sopiva tiili kasarmi. Laituri maksoi 5 € mutta kun menimme maksamaan sitä tuonne kioskiin niin se olikin jo kiinni. Maksu ei ole paha mutta hiukan hassua ettei sen suorittaminen onnistunut.

Saarella oli paljon nähtävää enkä ymmärrä välttämättä kaikkea kritiikkiä mitä olen saanut lukea kesän aikana lehdistöstä. Okei, luonto on kaunista ja arkaa. Mutta eiköhän esimerkiksi armeija ole huolehtinut luonnon muokkaamisesta muutamaan kertaan lähes räjäyttämällä saaren. Luonto on hieno asia mutta pitääkö se suojella kuolleeksi? Siltikin luonto nykyisellään oli kaunista ja vaikuttavaa. Lisäksi nuo opasteet tekivät saaren tarinaa eläväksi. Lapsilta piti välillä kysyä näkevätkö he muutakin kuin vain Pokemoneja….Vallisaaressa on todella hieno näköalapaikka josta on lähes esteetön näkymä kaikkialle. Koirille toki hiukan pelottava paikka kun on metalliritilää tuo lattiapinta. Lopulta kierros saatiin tehtyä ja olikin aika miettiä yöpymistä. Vallisaaressahan ei saa yöpyä.Toivottavasti tulevina vuosina laituripaikkoja on lisää ja yöpyminenkin sallitaan.

Lähdimme ajelemaan kohti kotoisia vesiä kun emme viitsineet enään pyörähtää tuonne Suomenlinnaan. Olimme saaneet kulttuuria ja nähtävyyksiä aivan tarpeeksi.

Pian lähtömme jälkeen saimme varmastikin kesän suurimmat aallot kohdallemme osuneesta Tallinnan risteilijästä. Halusimme rauhallisemman paikan jossa olla yötä. Päätimme ajaa Rövarenin rantaan ja laittaa keulaan taas tuon lankongin jolla rantaan pääsee hyvin. Toisin kuitenkin kävi. Matkalla aloimme miettiä paikkoja joissa emme näillä vesillä vielä ole vierailleet. Muistin naapurin kertoneen Käärmesaaresta. Tämä saarihan on aivan väylän varrella ja saaren pohjois puolella on laituri jonne rantautua. Vähän kuitenkin epäilytti paikan sijainti. Käärmeluodoista oli melonta-ajoilta muistikuva levottomina paikkoina mutta ei mitään havaintoa Käärmesaaresta. Onneksi laiturissa oli purjeveneitä kiinnittyneinä ja ei niin mitään elämää. Rantautuminen sujui hyvin neidin poimiessa poijun ja vaimon loikatessa laiturille ketterästi kuin leopardi. Illalla emme lähteneet saarta kiertelemään vaan petasimme pedit takakajuuttaan kolmelle ja aterioon yhdelle sekä minulle ja vaimolle keulapunkkaan. Yö oli lämmin eikä Webastoa tarvinnut laittaa päälle.

Aamulla söimme tukevan aamiaisen jonka jälkeen lähdimme tutustumaan saareen. Itä- ja eteläranta olivatkin kauniita kallioisia rantoja joilla oli monia hyviä uintipaikkoja sekä pienen veneen rantautumispaikkoja. Tietenkin myös melojille sekä sub lautailijoille on ympäri saarta paikkoja. Eteläkärjessä oli mielestämme saaren paras grillipaikka. Varmasti tulemme vielä joku kerta tekemään täällä ruokaa. Lapset luikahtivat koirien kanssa uimaan ja me aikuiset nautimme auringosta. Länsirannalla törmäsimme paikan vessoihin ja toiseen grillipaikkaan. Selkeästi metsäisempi mutta, mukava paikka tämäkin. Saimme kerättyä vatsaamme mustikoita ja mukaan hiukan kanttarelleja. Tällä kertaa emme kuitenkaan tehneet sienirisottoa taikka mustikkaherkkuja. 

Päivä kuitenkin kului eteenpäin. Oli aika syödä feta salaattia ja vähän grilliherkkuja ennen lähtemistä kohti kotia. Kotimatkalla menimme Miessaaren selän yli kohti Torra Lövötä. Poika oli alkumatkasta ruorissa ja kävimme taas läpi mitä kaikkea on huomioitava tuollaisessa ruuhkassa kuin nyt oli. Ja pojan pää sitten pyöri kunnolla jotta huomioi purjehtijat sekä takaa ohittavat isot alukset.  Ja loppu matkan sain itse ajella kohti satamamme. Rantautumisen jälkeen ja kotiin päästyämme olo oli hiukan voipunut mutta onnellinen. Uskon lapsiemme ja kummipojan siskonsa kanssa saaneen taas hienoja kokomuksia tästäkin viikonlopusta. Me ainakin saimme vaimon kanssa taas paljon muisteltavaa talvelle.

Uiva 2016

” Haaveet, kaikki turhat haaveet Minut on jo saaneet huutamaan huomiseen Liikaa, kai vaadit multa liikaa

Mut onks siin jotain liikaa, jos tunteeni selviksi teen? Kelle kuulut silloin, nyt vastausta ootan illoin Mä saavun paikkaan aikaan odotettuun En koskaan saata tietää Milloin määränpäähän tieni vie tää matka miehen vieraan tunnetun Haaveissa vainko oot mun”

Riki Sorsa)

Haaveilu tekee toisinaan hyvää. Haaveilet sitten asioista, ihmisistä taikka ihan mistä vaan. Meidän jokaisen tulisikin harrastaa haaveilua säännöllisesti jotta voimme saada jotain mukavaa itsellemme taikka toisille. Aina haaveilu

Loppukesän yksi odotetuimmista haaveilu hetkistä on tämä Uiva-venenäyttely. Aina ennen messuille menemistä pitää laittaa varmuudeksi pari riviä jokaista mahdollista lottoa. Jos vaikka napsahtaisi suuri voitto tilille.

Meillä ( minulla ) on tapana haaveilla tilanteesta jossa voisin ostaa haluamani veneen ilman miettimistä rahatilanteesta. Nyt messuille saavuttuamme aloitimme leikin lasten kanssa ja he valitsivat ensin itselleen autot. Molemmat löysivät mieleisensä Volvo autot. Ja osasivat myös perustella valintansa.

Tämän jälkeen siirryimmekin jo viranomaisten hellään huomaan. Tosin ihan vapaaehtoisesti. Ensimmäinen kosketus veneisiin tapahtui järjestyksessä Meripelastus , Merivartiosto ja Poliisi . Tytär soitti kun olimme Poliisien luona ja jouduin vähän kiusaamaan sanomalla että, olemme poliisien haastattelussa…. Lapset pääsivät istumaan kaikissa kolmessa veneessä ja kyllä ainakin pojalla heräsi kipinä ryhtyä Merivartio-mieheksi isona.

Viranomaistapaamisten jälkeen siirryimmekin laiturille haaveilemaan lisää. Ennakko haave oli päästä muutamaan isompaan veneeseen joista yksi voisi olla purjeilla varustettu. Ensimmäisinä saavuimme Targojen kohdalle. Nyt emme menneet vierailulle näihin veneisiin vaikka niitä oli tarjolla monenmoisia. Ehkä näistä jäi mieleen Targa 44 mahtava tiikki-kansi.  Seuraavaksi pysähdyimme meripartiolaisten ( Partiolippukunta Navigatores ) veneen luokse. Heillä oli todella hieno vanhempi purjevene jota olivat kunnostaneet paljon. Olivat kuulemma tehneet itse siihen tiikki-kannen. Mahtavaa toimintaa ja kestävää kehitystä. Ei venettä tarvitse vaihtaa kovin usein. Usein voi riittää pelkkä päivittäminen.
Mutta, mutta, lopultakin pääsimme eräiden mastollisten veneiden luokse. Lagoon katamaraanit ovat olleet useita vuosia meidän ( minä ja lapset ) ”salaisia” haaveita. Aloitimme katselumme pienemmästä ( Lagoon 39 ) veneestä. Tämäkin olisi mahtava vene meidän pesueelle. Tilaa riittäisi kyllä hienosti meille. Keskustelimme pitkään veneen myyjän kanssa ja kerroimme mitä haaveita meillä on. Lopulta keskustelu ohjautui mahdollisuuteen vuokrata kyseisiä veneitä. Ehkä mekin vuokraamme Lagoonin joskus ennen mahdollista ostamista. Mahdollisia vuorauspaikkojahan oli monia

Kierros ja keskustelut tehtyämme katselimme Tito Boatsin Nemo 600 venettä. Tämä herätti jopa vaimossa tunteita. Poikkeuksellisen näköinen ja oloinen alumiininen vene oli kyseessä. Vähän erilainen kuin perheemme ensimmäinen alumiini vene. Todella mahtavasti peiliksi kiillotetut kyljet ja hienosti toteutettu istumisjärjestely yhdessä perästä avoimen kannen kanssa. Tätä on joskus päästävä ajelemaan.

Nyt oltiin jo koettu mielestämme paljon ja olimme valmiita poistumaan messuilta. Mutta kuinkas kävikään…. Kohdallemme osui Albatross Aves. Kävimme juttelemassa Syrjäsuon kanssa tästä uudesta mallista ja myöskin meidän sydäntä lähellä olevasta Flying Albatrossista. Ja kyllä täytyy nostaa hattua kaikille veneveistämöille jotka edelleen tekevät veneitä Suomessa.

Tämän jälkeen olimme jo lähdössä kotiin. Toisin kävi, palasimme jälkiämme takaisin päin ja hyppäsimme isompaan Lagoon 42:een. Tämä on SE vene….. Lähes täydellinen meidän tarpeisiin. Avotilasta lähtien kaikki tuntui napsahtavan kohdilleen. Ja sitten ne sisätilat, Wau. Kannellakin kävimme kävelyllä ja kyllä tämä vene vakuutti kokonaisuutena meidät. Poikaa kiinnosti myös keulan trampoliini mutta, sinne emme häntä messuveneessä päästäneet. Jatkoimme keskutelua vuokraus palveluista. Ehkä, ehkä…..

Lopulta pääsimme kuitenkin pois veneistä ja laiturilta. Nenä kohti porttia ja ulkona odottavaa autoa. Silti vaimo harhautui matkan varrella Veneilijän Verkkokauppaan. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa. Silti huomasin kaivavani maksuvälinettä hetken kuluttua esille. Vaimo ihastui Helly Hansenin takkiin joka jäikin hänen päälleen. Itse haastelin myyjän kanssa tulevan talven aikana tehtävistä hankinnoista. saa nähdä mitä talven aikana tuleekaan ostettua Family Cruiseriimme.

Kokonaisuutena reissu oli mukava vaikka alkuun satelikin hiukkasen. Suosittelen vierailua vaikka ei olisikaan mikään veneilijä tai edes tuleva veneen omistaja….. Avoinna vielä sunnuntaihin saakka.

Illallis risteilyllä

"Tunsin jälleen, kuinka onni asui yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa - lasi viiniä, kastanja, pieni vaatimaton liesi, meren kohinaa, ei muuta. Tunteakseen että tämä on onnea, ihminen tarvitsee vain yksinkertaisen ja tyytyväisen sydämen." - Niko Kazanzakis 

Sataa, tuulee ja salamoi. Tällainen viikonloppu oli päällisin puolin. Toki mahtuihan siihen aurinkoakin. Valitettavasti emme lähteneet merelle. 

Vaimo sanoo että, minä olen laiskistunut veneilyn suhteen. Itse koen sen niin että, nyt olen ollut mukavuuden haluinen keski-ikäinen mies.  Ei ole mitään pakkoa viedä perhettä tuulen ja myrskyn armoille. Huviveneilyähän tämä meidän perheen yhteinen aika on. Toki on aika jolloin tullaan menemään vapaaehtoisesti tuonne myrskyyn kokeilemaan veneen ominaisuuksia. Ja ominaisuudethan veneessä riittävät vaikka minne ja millä kelillä tahansa.

Maanantaina työpäivän jälkeen olikin sitten hyvää ilmaa merellä. Lapsien viimeinen kesälomailta kyseessä ja meidän teki mieli merelle. Veneelle päästyämme kyselimme lasten toiveita kohteesta. Ehdotuksia tuli Pentalasta, Stora Herröön ja myöskin pelkkä veneily oli vaihtoehtona. Tällä kertaa valitsimme pelkän veneilyn joka suuntautui kohti pääkaupunkiamme. Lapset ja vaimo eivät olleet aikaisemmin veneilleet Suomenlinnan ympäri. Teimme iltaveneilystä samalla illallisristeilyn. Aloimme nauttimaan iltapalaa saapuessamme Kustaanmiekkaan ja jatkoimme ruokailua Kaivopuiston kohdalle. Olin onnellinen tästä yksinkertaisesta iltapalasta yhdessä lasten ja vaimon. Monesti lähdetään onnea hakemaan kauempaa kuin mitä oman nenän edestä löytyy.

Suomenlinna ohitettuamme kerroin Suomenlinnan kirkosta   historia pläjäyksen koko venekunnalle. Saas nähdä kuuntelikohan kukaan minua. Tuolla kirkolla on aika moninainen historia kerrottavana lähtien siitä että katolla loistaa majakka sekä siihen että, kirkko on ollut ortodoksinen kirkko joskus ammoisina aikoina. Muutenkin Suomenlinna on todella mielenkiintoinen paikka joka kaipaisi paljon aikaa jotta siitä saisi edes jotain talletettua sisäänsä.  Emme ole vielä kertaakaan olleet yötä Suomenlinnassa ja taas minussa heräsi toivo josko sitä joskus edes…. Muistan haaveilleeni jo pikku pojasta saakka pääseväni omalla veneellä tänne Suomenlinnaan. Olin myöskin kateellinen muutamalla luokkakaverilleni kun he kertoivat käyneensä "Suokissa" omalla HT-veneellä.  Ja kyllähän tuon Kaivopuiston ohi ajamisessa on aina tunnelmaa, samoin kuin siellä cruisaillessa. 

Vielä on onneksi kesää jäljellä mutta, on paljon tapahtumiakin jäljellä tälle kaudelle. Kaikki tapahtumathan kasaantuvat aina tunnetusti samalle ajankohdalle, kuten nytkin. Viikonlopuksi on luvattu kaunista ilmaa joten veneilläkin haluaisimme.  Lapsilla on jo suunnitelmat valmiina minne mennään perjantaista lauantaihin, saunaan kun on päästävä.  


Uiva – Flytande 2016  on yksi pakollisista jutuista joita käydä katsomassa. Itseäni kiinnostaa tuolla tarvikkeet sekä purjeveneet. Lapset haluavat päästä kävelemään Lagoon – katamaraanin  kannelle ja sisätiloihin.  Poikkeamme noille messuille varmasti heti torstaina tai perjantaina. Onneksi on vielä mahdollisuuksia lotto-voittoon ennen kuin messut ovat ohi....

Ja toinen tapahtuma jossa ajattelimme käydä on Pentalan Saaristopäivät. Olemme useasti olleet tuolla tutustumassa paikalliseen historiaan ja aina ollut mukavaa. Ehkä opastus saarella taikka Historialliset yhteydet Viron rannikolle kiinnostaisivat tällä kertaa.

Kotoisilla vesillä

On jo kulunut viikko siitä kuin meriretki on päättynyt.  Meidän oli tarkoitus veneillä koko viikonloppu perjantaista sunnuntaihin. Valitettavasti tämä ei onnistunut. Järjestin itselleni muuta tekemistä perjantai iltapäiväksi. Eli, jouduin asioimaan paikallisessa matkapuhelin kaupassa. Viereiset eri operaattorien kaupat olivat tyhjiä ja itse jonotin keskimmäisessä kaupassa tunnin. kotiin päästyäni en jaksanut kiinnostua vesille lähdöstä.

Lauantaina nautimme rauhallisen aamiaisen kotona ja suunnittelimme vesille lähtöä ja yöpymistä veneessä. Sunnuntaina olisimme kuitenkin menossa sukulaisiin Mouhijärvelle joten ihan kauas emme lähtisi. Lapsilla alkoi ilmeisesti jo loma painaa hartioilla kun eivät hihkuneet veneelle. Pikainen soitto kummipoikamme perheeseen toi meille veneily seuraa lauantai päiväksi.

Pääsimme lähtemään satamastamme puolilta päivin ja suunnistimme Espoon Torra Lövöhön. Tämä saari on ollut aina melko rauhallinen kun olemme olleet siellä. Ensimmäinen kokemus tuosta on kun lähdimme vuosia sitten sinne naapuri miehen kanssa lähes aamuyöstä ( 04:00 ). Tuolloin meitä tervehti kettu rannalla ja upea auringon nousu .   Nyt ranta olikin lähes autio ja laitoimme veneemme laituriin kiinni ja perän ankkuriin. Tässä laiturissa on mahdollista rantautua, parhaimmillaan olen nähnyt laiturissa olevan viisi isompaa venettä.

No, rantaan päästyämme ”pinkaisimme” suoraan grillipaikalle. Tämä onkin ehkä yksi komeimpia Espoon saarten grillipaikkoja. Maisemia riittää etelään, läntee ja pohjoiseen. Kotagrilli oli melko uusi ja pöytä siinä vieressä olikin siisti.Grillipaikan ja laiturin välissä onkin sopivasti puuvarasto joka alkaa olla jo melko tyhjä.  Pitkästä aikaa olimme ostaneet evääksi makkaraa ja maisseja. Kummipoika taas luottaa nugetteihin sekä grillijuureksiin.  Murkinat maistuivat meille kahdelle perheelle hyvin ja kun olimme saaneet vaahtokarkitkin siirrettyä vatsoihimme lähdimme saari kierrokselle.

Torra Lövö omaa ehkä saariston yhdet parhaista kalliokirjoituksista ja kuvista. Kuvia on niin monen moisia ja joistakin niistä on jälkeenpäin otettu Geokätköilijöiden haasteeksi. Nämä kalliokirjoitukset löytyvät saaren itärannalta. Vaimo sanoi saarta kiertäessä että, tämä muistuttaa Jurmoa. Syy tähän toteamukseen oli saarella olevat kivipellot. Ja niiden aaltoileminen kuten tuolla Jurmossa. Kierroksemme meni takaisin veneemme luokse Poliisien saunan ohitse. Tässä edessä onkin hiekkaranta jossa nytkin oli useampi vene ankkurissa.  Lopulta saavuimme takaisin veneemme luokse jossa lapset sitten lähtivät kallioilta uiskentelemaan. Vesi ei kuulemma ollut kylmää….. uskoo ken haluaa. Uinnin jälkeen lähdimmekin sitten kohti kotisatamaa jonne veimme vierailijat. Ajoimme suoraan septi-tankin kohdalle.  Vieraat jätettyämme tyhjensimme septin ja katsoimme pilssin tilanteen. Imasimme pilssistä varmaan noin 0,5 litraa vettä. Eli siis ei yhtään vuoda merivettä syystä tai toisesta sisään veneeseen.

Tämän jälkeen kello oli vielä päivän puolella. Siirryimme kohti Vasikkasaarta. Tarkoitus oli minulla ja vaimolla että, viettäisimme yön veneessä. Lapset alkoivat toivoa saunaan pääsemistä venerantaamme ja sitten kotiin nukkumaan. Jaksaisivat kuulemma matkustaa seuraavana päivänä paremmin kun olisivat nukkuneet kotisängyissään. No, ainakin söisimme iltapalaa veneessä. Laiturihan on melkoisen uusi ja hyvä. Poika laittoi veneen poijuhaalla kiinni poijuun ja neiti kiinnitti keulan laituriin. Vaimo tosin oli varmistamassa pojan työskentelyä. Vene kun oli  saatu kiinni, keitimme pannullisen teetä ja söimme leipiä ennen pasianssi pelien pelaamista. Lopulta lähdimme vielä jaloittelemaan laiturin läheisyyteen. On kyllä komea paikka ja grillaamiseen sekä viihtymiseen soveltuu tosi hyvin.

 Rannassa on jopa vesi-wc ja suihkut heti grillikatoksen vieressä…. Kuljeskelimme hetken rannalla ja lapset kiipeilivät puissa sekä hyppivät kivillä. Vähän jumppaa ennen saunaa….. Lähtiessämme pois irroitti vaimo keulaköydet ja itse otin perästä tuon poijuliinan pois. Vaimo oli taas ”kipparinnana” kotimatkan. Hyvin alkaa hänelläkin sujua rannasta lähdöt sekä rantautumiset. Puhumattakaan ajamisesta väylillä. Kotisatamaan saapuessa vaimo ajoi suoraan laituripaikkaamme ja pysäytti veneen nätisti juuri oikeaan kohtaan jotta lapsi pääsi kiinnittämään keulan. Täämn jälkeen olikin hienoa siirtyä saunomaan ja kotiin nukkumaan.

Mitä jäi käteen Meriretki 4:stä?

”Suuri Meriretki 4 ” joka kesti kaksi ja puoli viikkoa.

 Tästä ajasta olin liikkeellä veneellämme kaksi ja puoli päivää neljän lapsen kanssa. Ensimmäinen ajatus reissuun lähtiessä, oli ajaa heidän kanssaan aina Kasnäsiin josta olisin poiminut vaimoni ja kummipojan äidin kyytiin. No, aloin kuitenkin mietiskellä kuinka realistista tämä olisi ollut. Päädyin sitten ajaa kahdessa päivässä Elisaareen josta äidit tulivat kyytiin.

-          Hyvää: oli aika lasten kanssa joka käytettiin maissa ja illalla satuillessa.

-          Hyvää: tankkaaminen Inkoossa maapolttoaineen hinnalla à säästöä yli 50€

-          Huonoa: lapset olisivat kuitenkin jaksaneet pidempiä päivämatkoja.

-          Parannus ehdotus: seuraavalla kerralla ensimmäinen pysähdys Espoosta lähdön jälkeen Elisaari josta seuraavana päivänä Hankoon tai pidemmälle.

Seuraavat hetket jolloin oli meidän perhe koirineen ja kummipoika siskonsa ja äitinsä kanssa oli leppoisaa. Tässäkin olisimme voineet tehdä ainakin reittivalinnoissa toisenlaisia valintoja. Itse havahduin vasta ajellessa Jussarötä kohden, että olimme samalla väylällä kaikkien Espoolaisten ja Helsinkiläisten kanssa. Illalla sänkyjä pedatessa totesimme veneeseemme mahtuvan hyvin tämän kokoisen porukan. Ehkä jopa pari ihmistä olisi mahtunut sisälle nukkumaan. ja pidemmät päivämatkat olisi ehkä tässäkin sopineet kuvaan. Jääkaappi tosin alkoi olla turhan pieni tälle porukalle.

-          Hyvää: tilan tunne veneessä

-          Hyvää: Veneily ystävien kanssa

-          Huonoa: En suunnitellut tarpeeksi hyvin ruokalistaa ( kylmätila )

-          Huonoa: Hupilaitteiden ( tabletit, puhelimet ), jääkaapin ym kulutus.

-          Parannusehdotus: Tarvitaan uudet isommat hupiakut jos teinejä mukana. mahdollisesti sijauspatjat jotta sängyista saadaan yhtenäisempiä kaikille nukkujille. Ilman autoa liikkuvien retkeläisten kotiin lähtöpaikaksi kannattaa valita paikka josta bussi / junayhteys kotiin.

Veneily oman perheen kanssa vieraiden lähdettyä jätti pienen tyhjyyden tunteen meihin kaikkiin. Lapset väsähtivät kun ei enään ollutkaan seuraa 24 h / päivä. Ja kyllähän pieni väsyminen saapui meidän aikuistenkin mieliin tällöin. Tämä päivä menikin sitten kaupassa käyntiin, veden tankkaamiseen ja lyhyeen ajoon Södra Benskäriin. Täällä olikin sitten luonnonranta odottamassa meitä. Päätimme huilahtaa ja olla paikalla kaksi yötä. Tämä kannatti sillä saimme poimia mustikoita, uida ja istua iltaa rauhassa. Paikka oli kaunis ja todellakin rentouduimme. Ainoa miinus oli kun vaimon siskon perheen ankkuriliinan päälle ajoi purjevene. Liinasta meni kudos poikki eikä tähän enään pystynyt täysin luottamaan.  Pientä keskustelua yliajajan kanssa…..

-          Hyvää: oma lupa ja oma rauha

-          Hyvää: luonnon ranta on koirien kanssa helpompi paikka uida ja touhuta

-          Huonoa: akkukapasiteetin kestävyys, kts edeltä

-          Parannusehdotus: luonnonrantaan rantauduttaessa suosittelen laittamaan kynnysmaton veneen kannelle ja rantaan. Nyt tuli sammalta ja havuja kannelle.

Södra Benskärstä Björköhön ajaessamme olimme piirtäneet reitin kartalle ja toisen veneen kadottua horisonttiin menimme ennalta suunnitteltua reittiä perille kohteeseen. Kauniit maisemat olivat matkan varrella. Tytär pikkaisen vaille 12-vuotta teki ruokaa meille. Ja kyllähän se ruoka maistuu veneillessäkin. Ruoan tekeminen liikkuvassa veneessä oli neidille ensimmäinen kerta ja kaikki onnistui hyvin. Björkössä menikin sitten pariyötä taas nauttien saaren uskomattomasta kauneudesta.

-          Hyvää: ennalta suunniteltu reitti

-          Hyvää luonnon rannasta toiseen

-          Huonoa: ei löytynyt hylkeitä

-          Parannusehdotus: esivalmistele lähtöä ennen hella (lisää Marinol).

Björköstä lähdimme Jurmoon ja kavereiden opastuksella suuntasimme vesille jossa olivat nähneet hylkeitä jo pariin eri kertaan. Ja siellähän he pötköttelivät luodolla. Veneidemme lähestyttyä jokainen merten jättiläinen pulahti veteen. Onneksi jäivät katselemaan meitä luodon viereisille vesille.  Jurmossa naapurivene varoitti käärmeistä kun huomasi meillä olevan koiria. Ja astuessani rantaan livahti nuori kyy pois liki jalkani alta.

-         Hyvää: ennalta suunniteltu reitti hylkeille

-          Huonoa: varaudu käärmeisiin, punkkeihin ym.

Loppureissu sujui kuten oli mennyt tähänkin saakka, hyvin. Kotiin palasimme koko porukka taas monta kokemusta rikkaimpina. Saimme viettää aikaa keskenämme sekä kavereiden kanssa. Itse huomasin reissun loppupuolella alkavani miettiä tulevaa arkea ja töitä. Olisin niin mielelläni viettänyt lomaa hetken kauemmin lasten ja vaimon kanssa. Vaimolla oli loma vasta puolessa välissä joten hän ehtii tehdä paljon muutakin.

Kotirantaan saavuimme lauantaina iltapäivästä tarkoituksena päästä veneilemään heti sunnuntaina vanhimman tyttären ja hänen poikakaverin kanssa. Mutta vieläkin tuli yllätyksiä. Kumiveneen toinen ponttooni oli tyhjentynyt syystä tai toisesta ( sormen mentävä reikä kyljessä ) ja vene kiepsahtanut ylösalaisin. Siinä sitä nosteltiin ensin oikein päin ja sitten laiturille. Saman tien viestiä Tourimarinelle josko saisi tuoda moottorin sinne pelastettavaksi. Ja vene meni sitten paikattavaksi Selboatiin. Näistä korjauksista kuulette mahdollisesti lisää tulevaisuudessa

Me kaikki saimme paljon uusia kokemuksia jotka muistuvat vielä kauan omiiin mieliimme.

Se on nyt loppu.....

Hon är så söt när hon sover
Själv har jag inte fått mig en blund
Det är den bästa av gåvor
Att kunna sova lugnt

Hon är så söt när hon vaknar
När hon sträcker ut sig som en katt
Och säger att hon nu saknar
Det som hon drömt inatt ( Bo Kaspers )

Ajelimme tosiaan Hangosta kohti kotia. Tarkoituksemme oli yöpyä Stora Fagerössä. Tuolla meidän on ollut tarkoitus yöpyä aina ensimmäisestä Meriretkestämme alkaen, mutta emme ole onnistuneet tuossa tavoitteessa. Vaimon sisko perheineen ajoivat hiukan nopeammin kuin me ja soittivat ettemme mahdu rantautumaan tuonne. Lyhyen pohdinnan jälkeen päädyimme sitten perinteisesti reissun viimeiseksi yöksi Stora Halsöhön. Melkein teki mieli ajaa jopa kotisatamaan saakka yhdellä pysähdyksellä. Koirat kaipasivat kuitenkin kiinteää maata tassujensa alle.

Jotenkin meille on sattunut reissuissamme siten että, reissun alussa tuolla Stora Halsössä sataa ja palatessa aurinko paistaa. Niin nytkin. Saunaa emme nyt tarvinneet kun olimme saunoneet Hangossa mutta lapset uiskentelivat lämpimän lahden vesissä pitkät tovit. 

Aamulla ennen lähtöä siirryimme sitten saaren hiekkarannalle uiskentelemaan ja nautiskelemaan rauhallisesta aamusta. Vähän hiekkalinnoja, aamujumppaa ja uintia mahtui seurueemme toimiin. Lapsista huomasi jo että, heillä oli tarve päästä kotiin kun olivat aivan väsyneitä. Vähän ehkä oli pientä "känkkäränkkää" ilmassa.

Rannasta lähtiessä ilmoitti vaimo että, hän hoitaa lähdön ja ajamisen kohti kotia. Itse toimin kansipoikana ja otin peräköyden irti. Peruuttelimme pois lahdesta kun kumivene vaikutti veneen kääntymiseen. Todella hienosti vaimo jo käsittelee venettä. Porkkalanselkä näytti meille lähes parastaan eikä aallokkokaan haitannut menoamme. "Kipparinna" oli tyytyväinen navigoidessaan venettämme kohti puutarhaväylää. Porkkalanselän kohdalla alkoi jo nälkäkin vaivaamaan venekuntaamme. Ja lapsityövoimaahan tämän nälän taltuttamiseen tarvittiin. Neiti valmisti meille pastaa jonka söimme sitten Lähteelän kohdalla veneen liikkuessa. Vaimolle tarjoiltiin ruokaa vasta kun hän sai veneemme tuonne puutarhaväylän puolelle.

Ruokailun jälkeen veneemme vaipui ruokalevolle. Lapset siirtyivät keulapunkkaan katsomaan TV-ohjelmia ja pelaamaan tableteillaan. Vaimo siirtyi kannelle lepäämään ja katselemaan maisemia mutta silmäthän lerpahtivat kiinni. Koirat menivät keulakennelle huolehtimaan "Kipparinnan" turvallisuudesta.... Vaimo nousi ylös ennen kotisatamaa jotta sai ajaa veneemme kotilaituriin. Tämäkin onnistui nyt todella hienosti. On se harjoittelu tehnyt tehtävänsä kun kaikki veneen käsitelyjutut alkavat olla selvillä.

Pieniä laskelmia reissumme kuluista:
- Diesel  Skata/Espoo               * 41,79L/1,429€ = 59,72 €
              Inkoo ABC                 * 250,21L/1,199€ = 300 €
- Yöpymiset
* Elisaari kaksi yötä yhteensä 30 € ja yksi sähkö 5 €
* Jussarö 20 €
* Jurmo 15 €
* Itämeren Portti Hanko 37 €

Nämä yhteensä: 466,72 €.
Dieseliä on jäljellä reilu puolitankkia joten todelliset kulut ovat siis hiukan pienemmät. Matkaa taitoimme tällä reissulla +/- 300 mailia. Mutta kuten eräs kaverimme on asian ilmaissut, veneilyn hintayksikkö on 500€. Näitä yksiköitä kuluukin sitten erilainen määrä eri vuosina.

Parasta antia olivat tällä reissulla lukemattomat luonnonsatamat joissa yövyimme. Tulevaisuudessa lisäämme varmasti näitä ilmaisia yöpymisiö vielä hiukan. Käymme kaupassa ja veden hakureissuilla 3-4 päivän välein.