Ja vielä yksi vene talvi teloille.

"Jos ei voi siivota niin hyvin kuin pitää, pitää siivota niin hyvin kuin voi (Martat)".

Perhe lähti nostamaan Kipparinnan isän venettä ylös järvestä. Itse oli valitettavasti estynyt osallistumaan tähän projektiin. Kyseessä on appiukon kalastus käytössä oleva vene. Todella mukavan ja turvallisen tuntuinen avovene jollaisia olen nähnyt useammin merellä kuin järvellä. No pitäähän sekin saada turvaan jäiltä ja lumelta. Myöskin mökkikäytössä olevat soutuveneet olisi syytä vaikka kääntää ylösalaisin pienten pukkien päälle. 

Lauantaina raikkaassa ilmassa veneen nosto operaatio oli käynnissä ja toinen koiramme olisi mielellään kanssa auttanut operaatiossa. Ilmeisen huonolla menestyksellä hänen apunsa otettiin vastaan ja hän joutui remmiin pojan vahdittavaksi. Onneksi rannassa on hiekkakasa jonne voi harmitusta purkaa.... Toinen koiramme pääsi yökylään vanhimmalle neideistämme, syksyisellä mökillä on helpompi olla vain yhden koiran kanssa.

Appikukko on rakentanut veneelle pysyvän säilytyspaikan järvenrannalle. Ei muuta kuin keula liuskan tuntumaan ja "liina" kiinni keulaan. Onneksi tässä on myös kunnollinen kävelysilta joten tämä on turvallista tehdä. 

Teoriassa helppo ja vaivaton operaatio mutta kun vesi on alhaalla niin pieniä haasteita tähänkin liittyy. Onneksi apulaisia löytyy veneen nostamiseen. Yksin ei välttämättä onnistuisi. Lopulta vene oli ylhäällä ja se peiteltiin talveksi kevyt peitteellä. Keväällä jalkani on varmasti kunnossa ja pääsen laskemaan veneen vesille.

 Kun kerran jouduin jäämään kotiin ajattelin siivota kotimme kunnolla. Arvaatte varmaan että käytin tilaisuuden hyväksi ja linnottauduin sohvalle. Netflixistä löytyi minulle monta elokuvaa ja huomasin tänään sunnuntaina etten ole vielä ehtinyt siivoamaan. Yhdellä jalalla hyppiessä väsyy melkoisen nopeasti kun imuroi. On ehkä syytä oikaista osassa siivous ajatuksissa. Poistan siis jäljet herkutteluistani sohvalla, suklaa kääreet ja karkkipussit piiloon.  

Sieni metsällä

Nalle puh sanoi: " Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät".

Pitkästä aikaa pääsisimme sienimetsään. Vaimo suunnitteli reissua siskonsa kanssa. Ja yllätys, yllätys, siskon perheellä onkin vielä vene vesillä joten päättivät lähteä saareen sienestämään. No, minäpä olen kotona jalkapaketissa joten katselin kateellisena lasten ja vaimon riemua veneretkestä. Olin perheen puolesta myöskin tosi iloinen kun kaikkia tuntui kiinnostavan vielä näin syksylläkin tuo merelle pääseminen. Itse jouduin tyytymään Kippari-lehden lukemiseen ja tätä kautta ajatuksissa merelle.

 

Sunnunutaina perhe lähti puolen päivän korvilla kauppaan hakemaan eväitä ja sieltä suoraan venerantaan. Tiesin minne ovat matkalla ja olin kateellinen.  Olemme edellisinä vuosina käyneet sienestämässä Pentalassa, josta olimme saaneet sieniä riittävästi. Normaalisti rantaudumme tulevan museon laitureihin mutta nyt oli vesi todella alhaalla joten rantautuivat muualle.


Pentalan museo alue on hieno ja olemme saaneet seurata kuinka paikka on muuttunut tässä vuosien varrella. Olemme usein käyneet täällä kesällä saaristolaispäivillä. Toivottavasti saaristo museo aukeaisi pian ja pääsisimme tutustumaan saaristolaiselämään Espoossa.

Mielestäni yksi hienoimmista rakennuksista Pentalassa on tämä aitta jonka kyljessä on perinteinen arkkulaituri. Tästä kun lähtee kävelemään saaren läpi tulee ennen pitkään järvelle.

Kuva: Mikko Korpela

Mahtava paikka uida kesähelteellä, olemme kavereiden kanssa joskus jopa kantaneet tänne kumiveneen ja soudelleet järveä ympäri. Oheinen kuva ei tosi ole nyt tältä reissulta mutta kuvaa nauttimismahdollisuuksista saarella.

Tässä museoalueen ja järven välissä olemme poimineet usein mustikoita ja sieniä. Eihän näitä marja ja sieni paikkoja saisi kertoa kenellekkään. Valitettavasti tälläkertaa perheen sienisaalis jäi melkoisen kevyeksi. Lapsilla ja koirilla oli kyllä hauskaa kun juoksentelivat metsässä.

Lopulta pesue päätyi esittelemään ehkä Espoon hienointa hiekkarantaa vaimon siskon perheelle. Aikanaan kävimme täällä rannalla meloen tai kumiveneellämme. Olemme joskus jopa ankkuroituneet Nordicillamme tuohon rannan edustalle ja uineet rantaan pienten lastemme kanssa.

Illalla kun perhe kotiutui niin tiedustelin retkeläisten fiiliksiä. Oliko kylmä, mikä oli parasta jne... Lasten mielestä parasta oli pääsy veneilemään. Ja toiseksi parasta oli metsässä touhuaminen. Uskon heitä täysin. Olisin niin mielelläni ollut heidän kanssaan tuolla nauttimassa ystävien seurasta ja merestä. Mutta tapasin ystäväni kun laitoin silmäni kiinni ja siirryin ajatuksissa tuonne veneilymuistoihini.

Tässä haaveillessa päädyin myöskin Venexpo sivuille. Pitäisiköhän sitä oiken poiketa marraskuussa Turussa? Saa nähdä mitä perhe tuumaa tästä villistä ajatuksesta....

( Kuvat Niilo ja Hilla Korpela )

Onneksi kausi on ohi.... Mitä sitten?

Vai sanoisinko, valitettavasti kausi on ohi. Parhaillaanhan on mitä hienoimmat veneily ilmat. Satamissa olisi tilaa ja ruska kauneimmillaan. Kun olen kuunnellut muutaman kaverin tarinoita loppu kesän tai alku syksyn veneily kerroistaan olen ollut lähes kateellinen. Monena vuonna olemme veneilleet vielä lokakuun puoleen väliin saakka. Hienoimpia muistoja on hylkeen näkeminen melkein kotisatamassa. Pentalan edustan kivien luona on tuo kaunis elän seurannut meitä ja lähtenyt uimaan kohti Soukkaa.

Tämän syksyn veneilyitä olisi kuitenkin haitannut pieni nilkan operaatio jonka johdosta jouduin jäämään kotiin. Onneksi jalka operoitiion vasta kauden päätyttyä joten sain nauttia veneilystä tämänkin kauden. Nyt on sitten ollut aikaa nukkua ja haaveilla tulevasta. Olemme myös lasten kanssa maanneet sohvalla tabletti kädessä ja surffailleet erilaisilla sivustoilla. Jotenkin on surffailut olleet saaristomerellä tai jopa Ahvenenmaalla. Haaveissa siintää ainakin Kökar jos ei vaikka ihan Maarianhaminakin.  Sekä tietenkin muistelemme mennyttä kesää. Usein koiramme ovat osallistuneet tähän muistelemiseeni maaten vatsani päällä. Eivät normaalistu tule makailemaan kanssani, mutta nyt näköjään hoitavat minua kuntoon.

Ehkä hienoimpia vuoden juttuja ovat olleet Venemessuista alkanut " kevät". Messujen jälkeen aloimme suunnitella mitä kaikkea tulisimme kesällä tekemään. Ja mitä haluaisimme tehdä veneellä. Kun suurimmat himot iskivät oli minun mentävä tutustumaan uuteen veneeseemme. Siivosimme paikat ja sukelsimme jokaiseen koloon jonka löysimme veneestä. Samalla maalasimme pilssin puhtaan valkoiseksi. Kyllä siinä alkukevään sai menemään mukavasti. Onneksi vene oli ollut todella hyvässä hoidossa joten mitään ei olisi ollut pakko tehdä. Nyt ensimmäisen kauden jälkeen olemme havainneet muutamia kohteita joita tulemme hiukan päivittämään. Ainakin itse toivon vaihtavani nyt jo uudehkon jääkaapin isompaan malliin. Tämä siksi ettei tarvitse leikkiä " tetris " peliä kun täyttää jääkapin. Toinen asia jota harkitsemme on veneen patjojen päivittäminen. Koska kyllähän vaahtomuovipatjan kimmoisuus vähenee iän myötä. Ja itse kun en ole aivan pienimmästä päästä.... Mutta kaikki muut mitä veneessä oli tai puuttui niin olemme olleet tyytyväisiä näihin. Olemme olleet koko kauden erittäin tyytyväisiä hankintaamme. Vaikka vene ja moottori ovat jo viime vuosituhannelta niin kaikki toimi moitteetta. Ei voi aina katsoa veneen vuosilukua ja miettiä sitä kuinka vanha tuo on. Hyvä huolto ja huolehtiminen on tärkeämpää kuin ikä.

Ensimmäinen luonnon rantaan rantautuminen jäi kanssa mieleen. Rövaren sai olla ensimmäinen paikka jossa yövyimme tänä kesänä. Itseäni jännitti rantautua tänne kun viimeeksi olen ajanut vain alumiini veneen rantaan saakka. Nyt uusi vene ja uudet kuviot. Onneksi kaverimme olivat menneet edeltä saareen ja olivat valinneet paikan jonne oli helppo rantautua. Ankkuri piti veneen hyvin paikallaan ja keulassa olena lankonki auttoi rantautumisessa. poikamme oli juuri edellisellä viikolla katkaissut kätensä joten keulatikkaita ei voinut käyttää. Yön tullessa jouduimme etsimään Webaston käyttökytkintä hetken. Tämän jälkeen olikin mukava mennä nukkumaan lämpöiseen veneeseen.

Yksi hieno hetki kesällä oli poikkeaminen Jussarössä kummipoikamme perheen kanssa. Valitettavasti emme olleet päässeet tänne aikanaan kun ensimmäistä kertaa yritimme. Nyt kirjoitimme itse veneemme nimen rantakalliolle ja kummipojan perhe kirjoitti jotain heille rakasta tuonne. Meille oli tärkeää esitellä paikka heille kun se on ollut heilläkin haaveena kauan.

 Kesäiset auringon laskut ovat aina paikallaan. Oli saari tai ranta missä tahansa niin on mahtavaa saada nauttia päivästä ja illasta rakkaiden kanssa. Usein pääsen nauttimaan maisemasta mitä parhaassa seurassa. Se rauha joka minulle tulee iltaisin merellä on jotain todella hienoa. Olen tunnistanut itsessäni melkoisen haaveilijan, tuleen tuijjottelijan..... Toki kaikki illat eivät voi olla pelkkää nautintoa täynnä. Joskus taitaa minuakin harmittaa ja mökötän.

Yksi hieno asia oli kun nostimme ensimmäisen kerran tukipurjeen ylös. Oli lämmin ilma ja matkasimme Hangosta kohti kotia. Ensimmäinen kokeilu ja nautimme tuosta punaisesta purjeesta. Vauhtiahan tuolla ei juuri saanut lisää mutta veneen kulutus laski entuudestaankin. Onhan se kauniin näköinen veneessämme. Toki on venekin kaunis myös ilman sitä.
Tulevina kausina tulemme käyttämään tuota purjetta paljon enemmän kuin nyt ensimmäisenä kesänä. Jos ei muuten niin pelkästään tuon fiiliksen takia. Tiedä sitten siirrymmekö oikeasti joskus oikeaan purjeveneeseen. Ehkä kuitenkin nautimme nykyisestä veneestämme vielä monta monituista vuotta.....

Onkohan vielä sallittua alkaa haaveilemaan veneilykaudesta 2017. Saisikohan sitä tuplattua öiden määrän veneessä? Nyt jäi nuo yöt kuitenkin alle 30 yöhön.

Kauniinpaa on kaipaus

" Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa" Kaija K

Oli kaunis lokakuinen maanantai iltapäivä tai melkein jo iltakin. Lähdimme pojan kanssa saattamaan meidän vanhaa Albatross venettämme kohti uusia vesiä. Satamassa oli todella kaunista ja rauhallista. Vielä veneitä oli mukavasti kuitenkin liikkeellä. Meidän viimeinen meri matka tällä veneellä oli vain muutamia satoja metrejä, satamasta toiseen. Suuntasimme kohti Suomenojan satamaa jossa vene nousisi ylös. Lähtiessä omasta satamasta olikin vielä melkoisen valoisaa mutta pimeys oli jo hiipimässä kimppuumme. Suomenojalle päästyämme ja kiinnittäydyttyämme olikin jo melkoisen hämärää. Poika jäi veneeseen tekemään läksyjä ja laitoimme kaikki sisä valot päälle tätä varten. Itse suunnistin tarkistamaan veneen talvisäilytyspukkin joka tarvittiin myös matkaan uudelle omistajalle.  

Palatessani reissulta olikin jo pimeää. Lähdimme poikasen kanssa hiukan kävelemään ja metsästämään Pokemoneja. Muutama oikein hyvä yksilö löytyikin satamastamme... Käytimme siis odotusaikamme hyödyksi. Lopulta vaimo tuli hakemaan pojan iltapalalle kotiin. Ja heti samaan aikaan kaarsi kuljetusliikkeen auto satama-alueelle.

Onneksi perhe lähti nukkumaan kun meillä menikin melkoinen aika veneen saamiseksi tuonne yhdistelmän lavalle. Ensin nostimme pukit kyytiin jonka jälkeen auto siirrettiin veneen nostolaiturille. Täällä sitten aloitimme nostamisurakan. Itse nostaminenhan on melkoisen selkeä homma. Tällä kertaa piti kiinnittää huomiota veneen asetteluun kuljetusta varten. matka olisi aikamoisen pitkä. Loplta vene oli lavalla ja sidottuna. Mutta vielä tekemistä riitti. Yhdessä kuljetusliikkeen kanssa kävimme tarkistamassa veneen katon ja sisätilat. Itse vaadin targakaaren sitomista ja huomautin katolla olevista aurinkopaneeleista. Laitoimme niitä yhdessä kiinni mutta niin että vasttu jäi kuljetusliikkeelle. Sisällä kaikki olikin paikoillaan eikä lentäviä osia pitäisi olla. 

Lopulta lähdin pois ennen kuin vene oli lähdössä. Kuljetusliike tarkisti vielä viimeiset kiinnitykset. Itselläni tuli suuri haikeus joten lähdin katsomatta taakse.....

Nyt on meidän tullut aika erota, rakas Albatross veneemme. On tullut aika jättää hyvästit kaikelle mukavalle ja haikealle jota saimme kokea kanssasi. Viet mukanasi palan sydäntämme. 

 

Kyynel silmässä…..

Luulin, että tiesit sen, että olen luonas onnellinen.
Luulin, että tiesit sen, kun katsoit minuun läpi hiljaisuuden.
Luulin, että paljastun viimeistään silloin, kun:

Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa.
Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa. Sami Saari 

Nyt on aikuinen mies herkillä. Menneellä viikolla tuli veneiltyä useampi kerta Albatross veneellämme. Tämä vene on ollut pitkään meidän haaveissa ja on se kyllä ollut todella mukava vene. Silti on tullut aika jättää hyvästit jo lähes perheenjäsenellemme. Veneen nostaminen talvelta turvaan ei ole enää käsissämme, vaan uuden omistajan.

 Lauantaina meillä kävi myös Family Cruiserillamme odotettu vierailija.

Verhoilija tuli paikanpäälle katsomaan keulakajuutan patjoja. Lauantai iltapäivä käytettiinkin sitten uusien patjojen suunnittelussa. Saas nähdä tuleeko meille keulan sängyn patjojen lisäksi myös aterioon uudet patjat. Takakajuutassa olivat patjat melkoisen hyvässä kunnossa, joten ne päivitetäänkin sitten myöhemmin. Pakko hiukan priorisoida kuluissa. 

Lopulta pääsimme satamasta kotiin. Olihan siellä mennytkin jo useampi tunti. Kokoonnuimme koko perheen voimin syömään pitsaa. Isot lapsetkin poikkesivat kotiin. Ilmeisesti isän tekemä ruoka maistuu edelleen. Mukava, kun on isoja lapsiakin taloudessa. 

Mutta ei meillä enää ole nykyisenkään veneen talvehtimisen kanssa ongelmia.

Sunnuntai aamulla leivoin sämpylöitä perheen aamiaiselle ja minulle sekä vaimolle evääksi venematkaamme varten. Olimme lähdössä ajelemaan kohti Kråkötä. Eli veisimme Family Cruiserimme talveksi säilytykseen sinne missä hän on majaillut käsittääkseni aina. Veneenveistäjä olisi jo tuolla odottamassa  meidän saapumista. 

Satamasta lähtiessämme tarkistimme vielä tuulen voimakkuuden sekä suunnan. Tuulen voimakkuus ei tulisi esteeksi matkallemme. Päätimme säästää aikaa ja oikaista ulkokautta kohti itää. Torra Lövön kohdalla katselimme pienten purjehtijoiden kisailevan aikomallamme reitillä. Ei muuta kuin vielä ulommas... Mutta, mutta, aallokko alkoi kiusaamaan meitä. Istuimme vaimon kanssa molemmat penkeillämme omilla laidoillamme, välissä 1,5 metriä. NO, yhtäkkiä havaitsin vaimon lentäneen syliini isomman aallon toimesta. Ja tuo aalto ei ollut vielä sittenkään iso. Aallot kasvoivat todellakin runsaiksi, meille nämä olivat kauden suurimmat aallot. Keskiaallon korkeus oli 0,7 m Helsingin edustalla. Nämä olivat noin kaksi metrisiä. Käännyimme myötäaaltoon ja teimme nopeusennätyksemme. Normi vauhti meillä on 6,8 -7,3 solmua. Nyt painoimme menemään pitkät matkat 10,3 solmua vaihtamatta moottorin tehoja. Lähellä Melkkiä näimme sitten merivartioston pelastustoimissa. Purjeveneen masto oli kadonnut jonnekin....

Päätimme ajaa sittenkin sisäreittiä. Kaivopuiston ja Suomenlinnan kohdalla oli rauhallista ajella lähes tyynessä. Hevossalmen sillalle tullessamme jouduimme odottelemaan noin 10 minuuttia. Oikein nousi taas muistot pintaan molemmilla meistä. Vaimo muistutti minua ajoista jolloin hän odotti kotona ja itse olin armeijassa "sotimassa". Olihan Santahaminassa kyllä hyvät munkit joita sai syödä riittävästi kun vaimo ei päässyt vaikuttamaan munkkien kulutukseeni. 

Vuosaaren ohitus kesti mielestämme pitkään kun satama näkyi todella kauas. Sipoon selällä aallokko oli sitä mitä sen piti olla eli noin puoli metristä. Tällöin nautimme reissustamme täysin rinnoin. Suunnittelimme jopa ensi kevättä kun hakisimme veneen pois talvisäilytyksestä. Josko aloittaisimme retkeilyt täältä meistä katsottuna idästä. Kauniin näköisiä paikkoja on kyllä paljon ympäri merta. 

Lähempänä Porvoota öljysataman kohdalla aloimme viimeistellä veneen tyhjennystä tavaroista. Ja kyllähän vaimo löysi paljon sellaista kotiin vietävää mitä itse en osannut nähdä.  Ja juuri ennen retkemme pääte pistettä tyhjensimme septin jottei keväällä olisi mitään turhaa tuoksua vastassa. 

Family Cruiserien kotipaikassa Kråkössä kiinnityimme poijuun. satamassa oli jo muutenkin täyttä. Saimme kyydin rantaan Herra Lindströmmiltä. Itse soudin sitten useamman kuormallisen tavaroita veneestä laiturille. Oli hauskaa soudella pikkuisella veneellä. Meinasin jättää rakkaan vaimon veneelle mutta hellyin kuitenkin ja hän pääsi soutuveneen kyytiin ja rannalle. Ennen pitkään saapui tyttäremme poikakaverinsa kanssa autolla rantaan. Veneestä talveksi poistetut tavarat kyytiin ja viimeinen silmäys Leaninaan. Melkein kyynel tuli silmään....

Harrastus toimintaa parhaimmillaan....

Kuva: Milja Fromholtz / Altia

 ”Samppanjan nauttiminen saa tuntemaan että on sunnuntai ja elämän parhaat päivät ovat juuri kulman takana” Marlene Dietrich 

Menneellä viikolla pääsin osallistumaan Mikä Viini tapahtumaan. Nämä messut on ollut jo useana vuotena itselläni alkusyksyn ilon aihe. Jokin tekosyy siihen ettei pääse veneelle… Tänä vuonna pääsin töihin Codorniu ständille jossa onkin meidän talouden lempi Cava maistateltavana. Torstaina meitä komeita miehiä olikin paikalla useampi. Kaksi iltaa menivät nopeasti kun oman työn (talouspalveluissa) vastapainona olin oman mielenkiinnon kohteen ympäröimänä. 

Kuva: Milja Fromholtz / Altia

Ensimmäistä kertaa mukana olivat myös jo nyt aikuiset lapsemme. Hieno tilaisuus heillekin tutustua vastuullisesti viinien maailmaan. Molemmat isoista tytöistämme olivat ihmeissään tällaisesta mahdollisuudesta nauttia pieni annos juomaa pienellä maksulla. Ja onhan minulla ja heillä aikalailla erilaiset toiveet viineiltä....

Onneksi ilmat suosivat vielä meitä veneilijöitäkin. Olen ajellut viikon sisällä meidän Albatrossilla ja Family Cruiserilla. Molemmat veneet ovat kyllä hienoja veneitä mutta toki hiukan erilaisia. Alkaa olla veneilyt kohta tämän kauden osalta ohi. Sunnuntaina olisi tarkoitus viedä Family Cruiserimme talvisäilytykseen tuonne Porvooseen. Molemmista veneistä on tyhjennetty vesisäiliöt ja Albatross on vain patjojen sisälle kantamista vaille valmis talvehtimaan. 

Joko olisi aika jatkaa.....

”Herrojen huvikuunarit ja juppiskootterit” pannaan verolle ( Timo Soini )

Taas ollaan keskusteltu verolle panosta. Nyt verolle pano ei koske kaikkia vaan ainoastaan Herroja sekä Juppeja. Minulla ei ole mitään tällaista leimaamista vastaan.Olisin halunnut olla juppi silloin 80-luvulla ja nyt saan olla herra. Hienoa. Koskeehan tuo vero luonnollisesti kaikkia tasapuolisesti? 

Miten on järvillä olevat isommat veneet jotka ei kaikki ole rekisteröityinä?

Oltuani vierailulla kauniilla järvenranta mökillä pisti taas ajattelemaan onko kaikki veneet rekisterissä. Tontin ohitse ajeli venettä jos jonkinmoista. Pienestä soutuveneestä isompaan put-put veneeseen. Oli sähkömoottori venettä sekä suurempi tehoista isoa avovenettä. Osassa oli rekisterinumero kyljessä, tiedä sitten onko enään voimassa oleva. 

Meillä leijui tontilla ihana tervan tuoksu, kun vaimon sisko tervasi nuotion vierustan istuin tukkien kannat. Noilla pölleillä istuen oli hyvä halstrata ahven saalis. Samaisilla tukin pätkillä istuen mietiskelin näitä vero asioita. 


Minun veneilyyn ei tuo suunnitelman mukainen vero tule vaikuttamaan. Pahin skenaario johon olen törmännyt lehdistössä on kooltaan sama summa kuin meillä meni kesällä yhteen tankilliseen polttoainetta. Ajan sitten sen verran vähemmän....... En todellakaan, tankkasin vain kerran kesällä ja siitä riittää vielä vähän keväälle 2017. Olemme kuitenkin olleet saaristomerellä tuolla polttoaineella kaksi viikkoa ja koti vesilläkin useampi reissu on tehty.

Paatos sikseen. Nyt on tullut aika jo vähän tyhjennellä Family Cruiseriamme. Kävin satamassa vierailulla ja hain veneestä pois kaikki ruoka-aineet. Niitä ei ollut jäljellä kuin aivan hiukkasen. Kaikki ilmeisesti mitä ollaan kannettu veneeseen katoaa meidän suihimme. Ja hyvä niin. Paria saaristolaisleipää lukuunottamatta ei mennyt pilallekaan muut ruoka-aineet. Otin myös kassillisen tyynyjä sekä muita kesän tavaroita mukaan. Kohta viemme Leaninamme talviunille hänelle tuttuun paikkaan.  Toivottavasti ennen syksyn kylmiä voisimme ehtiä veneilemään vielä muutamia kertoja.