Taas pientä haaveilua liikkeellä....

"Dance me to your beauty with a burning violin

Dance me through the panic 'til I'm gathered safely in

Lift me like an olive branch and be my homeward dove

Dance me to the end of love

Dance me to the end of love

 

Oh, let me see your beauty when the witnesses are gone

Let me feel you moving like they do in Babylon

Show me slowly what I only know the limits of

Dance me to the end of love

Dance me to the end of love" ( Leonard Cohen )

 

 

Pitkästä aikaa tein matkan Turkuun ja siellä olikin sitten pari kohdetta missä oli vierailtava. Yllättäen molemmat vierailupaikat liittyivät veneilyyn. Itselläni kun on jalka paketissa niin sain autonkuljettajan mukaan joten matka oli pelkkää nautintoa. Hyviä tarinoita ja ajatuksia sinkoili matkalla miesten kesken. 

 

Venexpo oli matkan varsinainen syy. En ole ollut koskaan Turussa venemessuilla joten olihan se ehdottomasti tutustuttava näihinkin messuihin. Itseäni kiinnosti messuilla eniten tarvikkeet sekä muutama vene uutuus.

 

 

Ensimmäinen paikka jossa pysähdyimme oli MYS :n osasto. Melkoisia kaunokaisia olikin taas esillä. Yksi oli erityisesti yli muiden, Sikarivene. Melkoisen futuristinen ajatelma on ollut tämä kaunis puuvene. Toki samaisella osastolla oli paljon muutakin nähtävää. Tästä ensimmäisestä hallista tulikin katsottua veneeseen lämmitintä. Vielä oneksi alkuperäinen Webasto toimii joten ei kaikkea tarvitse uusia kerralla. 

 

Seuraavassa hallissa meidät toivotti tervetulleeksi Busterin osasto ja siellä olikin joka pojan haave vene Phantom. Jo pelkästään ne perässä olevat moottori herättivät kunnioitusta. Tuollaisella kun saisi ajaa edes päivän.... Toki osastolla oli paljon muutakin mielenkiintoista. Jos joskus luovumme matkaveneilystä tulee varmasti harkittua isomman Busterin ostamista. Tai vaikka pienempikin kyllä sopisi.... 

 

 

 

 

Toki muillakin osastoilla oli paljon katseltavaa. Onhan nämä messut kuitenkin melkoisesti pienemmät kuin kevään messut Helsingissä. Silti täältäkin löytää kaiken tarvitsemansa ja jopa enemmän.Jotenkin tuli mieleen että täällä oli "tavallisille" ihmisille veneitä helpommin lähestyttävissä. Messuilta puuttui lähes kaikki megajahdit toki pari isompaakin välissä oli. Näin myös ensimmäisen kerran läheltä millainen on foilaava vene. Näitä olen nähnytkin menevän melkoista vauhtia Lauttasaaren edustalla kesän aikana.  

 

 

Toinen syy Turun reissullemme oli meidän ja vaimon siskon perheen veneiden avotilat. Katselimme jo ennen messuja veneidemme avotiloihin uutta lattia materiaalia. Ja jatkoimme tätä selvittelyä myös messuilla. No, siis ennen messuja pysähdyimme Levy-Jaatissa katsomassa heidän valikoimia Tiikki-viilussa sekä Tiikki-laminaatissa. Saimme erittäin pätevää palvelua ja meille kerrottiin molemista levyistä miten niitä tulisi käsitellä. Nyt on sitten mitattava ja piirrettävä Family Cruiserimme avotila. Jos vaikka tässä talven aikana saisi tehtyä nuo uudet palat lattiaan. Ja kyllä se taitaa kääntyä tuohon puiseen vaihtoehtoon. 

Väriä ja pehmeyttä elämään?

Talvella lauluja tehdä ei,
talvella tehdään työtä,
talvella tuvassa istutaan,
iltoja pitkiä iloitaan,
talvella paljon on yötä. 

Talvella talossa kiirettä ei, talvell’ on pitkät puhteet, talvella hiljaa haastellaan,lauluja vanhoja lauletaan, kuulu ei isännän nuhteet. ( Sydämeni talvi, Eino Leino )

Elämä on synkkää ja harmaata tuntuu välillä. Onneksi talvi taitaa tulla hetkeksi tänne etelä rannikolle. Valkoinen on väri siinä missä mikä tahansa. Lumi antaa meille edes hiukan valoa tänne arkeen. Lunta on kohta enemmän kuin viime talvena.  Syksyllä venettä tyhjennettäessä otimme perinteisesti kaikki patjat pois veneestä ajatuksena uusia ainakin keulakajuutan patjat. Ovat palvelleet veneessä jo oman aikansa. Väriltään olivat vielä kauniit mutta, nukkuessa tuntui kuin olisi ollut nukkumassa punkan pohjalla laudoituksen päällä. 

Otimme yhteyttä edelliseen veneeseen aurinkopatjat tehneeseen verhoilijaan. Verhoilija Couros yrityksestä poikkesi paikalla veneessämme, jolloin keskustelimme alustavasti tarpeistamme. Hän teki alustavat mittaukset veneessä ja katsoi miten patjojen kannattaisi olla jotta olisivat toimivimmat. Samalla hän kertoi meille erilaisista materiaaleista joita on vaahtomuoviin ja kankaisiin tarjolla. Itselle oli täysin uutta tietoa se kuinka paljon on vaihtoehtoja kaikessa. Sovittiin että, olemme yhteydessä ennen joulua tulevien patjojen väreistä. No, nyt ollaan ajassa ennen joulua. 

Kävimme eilen viemässä takakajuutan patjat verhoilijalle ja samalla katsoimme vaahtomuovin sekä kankaan tuleville patjoillemme. ja sehän ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella.... Olin siis liikkeellä kipparinnan kanssa ja onneksi niin. Itselläni oli kaikki värimaailmat täysin auki. Yhden ehdon esitin kuitenkin verhoilijalle. En halua niitä perinteisiä ankkuri tai solmu kankaita. Tästäkin kyllä jouduin joustamaan ja lopulta pöydällä oli hurja nippu erilaisia kangas vaihtoehtoja. Aika pian huomasin että, minua yritettiin ohjailla pois noista kirkkaista kankaista joihin olin silmäni iskenyt.  Huomasin myös siveleväni kankaita molemmilta puolilta sekä kokeilevani niiden joustamista. Ettei alkaisi pikaisesti rypyttymään... Ja sitten ennen kuin huomasinkaan olin jo kokeilemassa miltä muutama erilainen kangas tuntuisi poskea vasten. Kuulimme tässä kokeilujen ohella miten mikäkin kangas tulisi puhdistaa ja miten se kestäisi koiriamme. 

Lopulta luulin jo valinneeni kankaan mutta, Kipparinna alkoi sovittelemaan näytepaloja patjojen päälle. Eikä mikään sovittelupaloista ollut minun valitsemaa väriä. Ja huomasin lopulta olevani vaimon ja verhoilijan kanssa samaa mieltä millainen veneemme patjastosta tulisi. Valitsimme laadukkaan, helppohoitoisen ja kestävän kankaa kaikkiin patjoihimme. Punkkien patjoihin valitsimme paksummat vaathtomuovit kuin aterion penkkeihin ja selkänojiin. Nyt sitten on taas jotain uutta odotettavaa keväälle... Tämän ajan kohta vuodesta oli jotenkin vaan hyvä aika patjojen hankkimiselle. Eipähän tule kiire, ainakaan tästä syystä, keväällä. 

Nyt saa sitten nähdä saadaanko meidän vene-elämään väriä keväällä. Pehmeyttä on ainakin tarpeeksi Kipparin vyötäröllä.....

Eläimellistä menoa

Meillä on ollut kikkara turkkeja nyt kolme kesää. Nämä karvakasat ovat siis koiriamme. Aikanaan mietimme kauan sopisiko meille koira. Saimme lainaksi anopin koiraa jolla selvitimme pärjäävämme koiran kanssa eikä allergia iskenyt meihin. Mietimme myöskin sopisiko koira meidän veneilyharrastukseen.

Liivien kokeilua kotona, en tykkää.... Onks pakko?

Nyt talven ensilunien aikaan palaan aikaan jolloin mietimme vasta koiran hankkimista. En itse osannut miettia alkuun mitä kaikkea koiran koko tulisi vaikuttamaan. Seurailimme silmä kovana koirien kanssa veneileviä seurueita. Omassa satamassa juttelimme pitkään perheen kanssa jolla oli isompi Buster vene ja Berninpaimenkoira. Koira osasi itse tulla laiturille ja näytti myös viihtyvän veneessä hyvin. Omistajat kehuivatkin koiraa hyväksi venekoiraksi tietyin varauksin. Jos ihmiset menivät veneestä uimaan halusi koirakin tulla mukaan. Tietenkin ihmiset nousivat uimatikkaita veneeseen ja koira, no sehän vaatikin sitten kuulemma vähän enemmän työtä. Ei siis sellaista meille.

Liivien kokeilua kotona, nää pukee mua hyvin

Kerran ollessamme saaressa näimme huvittavan tapauksen. Rantaan tuli sellainen noin 6 metrinen katettu put-put vene jonka keulakannella istui Tanskandogi uros. Melkoisen komeahan se oli mutta sitten mietimme kuinka paljon sellainen vaatii tilaa veneessä nukkuessa. Hylkäsimme tämän koiran sen koon takia. Vaikka mitä isompi se on, niin sitä komeampi.

Pikku poikana halusin aina itselleni Saksanpaimenkoiran. Isällänikin sellainen on ollut. Stora Herrön laiturilla istuessamme aikanaan saapui vene jossa oli kolme tuollaista ylvästä otusta mukana. Kaikki vaikutti hyvältä ja koirat olisivat hyppineet laiturille itse jos olisivat saaneet. Hienosti koulutettuja sekä kauniita olivat. Nämä yksilöt taas eivät pitäneet veneessä yöpymisestä ja kuulemma valvottivat sataman jos toisenkin mikäli olisivat jääneet yöksi. Meidän lapset taas hiukkasen pelkäsivät näitä isoja koiria. Eli ei siis näitäkään meille.


Monena vuonna aloimme näkemään sellaisia keskikokoisia kihara turkkisia koiria. Mitähän ne olivatkaan? Villakoiria vai muuta? Ensimmäinen jonka kanssa pääsimme tutustumaan oli Espanjan vesikoira, sitten tapasimme Italian vesikoiria ja kaikenlaisia vesikoiria. Moni suositteli näitä veneilijälle sopivan kokoisena koirana. Etuja tietysti oli koko, vedestä pitäminen ja se ettei karvoja ole aivan kaikkialla. Ehkä tällainen olisi meille sopiva.

"Westendin edustalla uitettu koira"

Nyt meillä on ollut tosiaan kolme kesää Lagotto veneessä. Ensimmäinen Lagottomme on kulkenut mukanamme kolmella eri veneellä ja hänen lempi paikka on keulassa kuono kohti tuulta. Hän tosin haluaa kuljeksia ajon aikana ympäri venettä jolloin on ollut muutama vaaranpaikka tarjolla. Kerran tippui keskelle Suinon salmea jossa oli kohtuullinen liikenne. Onneksi liivit oli päällä ja lopulta ui veneelle josta vaimo nosti kyytiin. Kerran uudella veneellä liikkuessamme hän tippui Westendin edessä toukokuun alussa veteen ja nyt ongimme hänet taas ylös. Nämä ovatkin olleet sitten ne pahimmat ongelmat. Nuorempi koiristamme ei ole tippunut vielä kertaakaan veneestä veteen. Hän menee aina nukkumaan keulapunkan alle. Pidämme koirilla veneillessä aina liivit päällä. On jotenkin turvallisempaa kun tietää saavansa koiran nostettua vedestä ylös liivien kahvasta. Veneretkillä on ollut mukava havaita koirien pärjäävän hyvin mukana. Iltaisin ja ehkä päivä tauoilla pääsevät uimaan. Ja koirat kyllä huomaavat koska olemme palaamassa kotiin pitkältä reissulta, eivät halua nousta kyytiin viimeiseltä uimapaikaltaan. Monesti olemme "kalastelleet" heitä pitkin rantoja.  Eikä koirat aina ole niin mukavia, mutta pääsääntöisesti olemme nauttineet heistä.

Meillä venekoiran kriteereinä on ollut koko, vedestä nauttiminen ja luonne. Ei tässä järjestyksessä. Ne ketkä miettivät lemmikin ja veneilyn yhdistämistä niin suosittelen ennen lemmikin hankkimista kyselemään rannoilla ja laitureilla kokemuksia. Olemme tavanneet reissuillamme veneileviä koiria, kissoja sekä hamstereita. Meillä bonuksena on ollut koirien nauttiminen kaikesta yhdessä tekemisestä myös melonnasta....

Venexpo 2016 arvonta

Sain ilokseni arvottavaksi kuusi lippua Venexpo tapahtumaan 10. -13.11.2016 Turkuun. Nyt on jo hyvä hetki alkaa miettimään tulevaa kautta 2017.

Itse olen ajatellut meneväni messuille tutustumaan varusteisiin. Toivottavasti jalka kestää sen verran kävelyä ja löydän itselleni kuskin jalka kun on vielä paketissa silloin. Poikaamme kiinnostaisi ainakin Peltsin kalastus vinkit. Ja  aina on ajankohtaista seurata mitä voisi päivittää omaan veneeseen. Lisäksi itseäni kiinnostaa myös nuo puuveneet.

Venexpo Arvonnan säännöt: 

Arvontaan voivat osallistua kaikki kommentoimalla tähän postaukseen tässä blogissa olleisiin päivityksiin vuodelta 2016. Mikä kiinnosti ym.... Ja laittamalla yhteystiedot sähköpostilla ( tahdenyhden(at)gmail.com ). Sinun ei tarvitse olla blogini kirjautunut lukija voittaaksesi lippusetin. Arvonnassa on kolme voittoa, jossa jokaisessa on 2 messulippua. Lippu oikeuttaa kertakäyntiin messuilla.

Arvonta päättyy maanantaina 31.10. klo 20.00, jonka jälkeen ilmoitan voitoista sähköpostitse voittajille.  Joten muista laittaa yhteystietosi sähköpostilla minulle. Jos onnetar suosii niin laitan liput pikaisesti postiin sinulle. Yhteystietojasi ei anneta eteenpäin eikä niitä säilytetä arvonnan jälkeen. 

 *Postaus on tehty blogiyhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa, jolta myös on saatu liput arvontaan.